Kirjat kiertoon

Kiertoon laittamani kirja Kirjava huntu, kuvattuna niin ikään kierrätetyllä pitsiverholla, joka kohta somistanee keittiömme ikkunaa. Lupaan laittaa kuvan lopputuloksesta, kunhan suunnitelmani muuttuu todeksi.

Tiedättehän ne iki-ihanat kiertokirjeet, joita lapsena läheteltiin? Niissä oli lista nimiä, joille tuli lähettää milloin mitäkin, suklaata, kortteja ja jopa sukkia. Ja itse tulisi saamaan ison kasan kyseisiä artikkeleita. Sain sellaisen! En perinteisessä postissa, vaan nykyajan postilaatikkooni Facebookkiin. Tällä kertaa lähetettävänä on kirja, jo luettu pokkari omasta hyllystä. Ei siis tarvitse ostaa uutta, vaan voin hyödyntää jo omistamani, loistavaa. Kirjoja pitää lähettää yksi ja itse tulen ketjun onnistuessa saamaan jopa 36 kirjaa! En voinut olla osallistumatta tähän aikuisten versioon, niin nostalgisia tunteita tuo kirje herätti. Huomenna pistän postiin kuvassa olevan kirjan Kirjava huntu. Näin ensin kyseisestä kirjasta tehdyn elokuvan, jonka jälkeen halusin lukea myös kirjan. Itse tästä pidin, toivottavasti myös vastaanottaja. Ja sitten jännityksellä odottamaan mitä posti tuo tullessaan!

Rok rok rokotus

Kirjoittelin aiemmin lasten rokotuksista. Jatkavat askarruttamistani edelleen. Noin kuukausi sitten sain kirjeen, jossa kerrottiin rokotetutkimuksesta, johon voisimme Siirin kanssa osallistua. Kyseessä on pneumokokkirokotteeseen liittyvä tutkimus, josta lisätietoa täältä. Mietin silloin osallistumista, mutta asia pääsi unohtumaan (ei taida yllättää ketään?). Viime viikolla, kesken lomailun, sain soiton Rokotetutkimuskeskuksesta ja kyselyn, aiommeko osallistua. Pyysin soittajaa kertomaan hieman lisää ja kuultuani, että pneumokokki on yksi korvatulehduksen yleisimmistä aiheuttajista, suostuin lähes samantien. Niin. Ja olin jo julistanut, että olen hieman rokotuskriittinen. Etenkin, kun kyseessä on ns. harmiton, yleinen lastentauti. Ja silloin kategorisoin myös korvatulehduksen niin. Silloin lapseni ei ollut vielä sairastanut korvatulehdusta. Vanhempien ajatusmaailmassa taitaa omien lasten hyvinvointi mennä aina periaatteiden edelle. Tai muuttaa niitä.

Lomalla osa 2

Pilkettä silmässä!

Laatuaikaa. Uudet aurinkolasit ovat olleet tällä lomalla tarpeen.

Lomalla lapissa

Eli viikko aurinkoa, lunta, aikaa yhdessä ilman työmatkoja ja kokouksia. Ihana keskeytys kiireisen kevätarjen keskelle. Valokuvausharjoitukset pidettiin tänään Levin huipulla auringonlaskun aikaan.

Kuntapäättäjä

Sain postissa kuntapäättäjille suunnatun kyselyn kirjaston käytöstä. Hihittelin siinä lukiessani, että no johan on tullut väärään osoitteeseen. Tarkemmin sitten asiaan perehdyttyäni tajusin, että kuntapäättäjillä tarkoitettiin valtuutettuja sekä lautakuntien jäseniä. Eli myös minua. Olen kuntapäättäjä! Pitänee kirjoittaa ja lukea tuota samaa lausetta nyt muutaman kerran, että jää päähän.

Tämä kuntapäättäjä on nyt kyllä huonosti päässyt vielä päättämään mitään. Paikkahan minulla siellä nuorisolautakunnassa on, olenkohan siitä täällä maininnut? Ensimmäinen kokouskin oli ja samaan aikaan tietenkin Siirin korvalääkäri. Korvalääkäri voitti. Seuraava kokous olisi ollut ensi viikolla, mutta sekin peruttiin. Eli pääsen pätemään vasta huhtikuun lopulla. Neljä vuottahan se pesti nyt kestää, että eiköhän tässä ehdi. Tottua siihen kuntapäättäjä nimeenkin.

Sunnuntain satoa

Ihana sunnuntai: lenkki, lepoa ja hyvää ruokaa. Aikaa perheen kesken. Kuvissa Siiri istuu ylpeänä omassa syöttötuolissaan oman mukin kanssa. On se niin iso neiti jo.

Vertaistukiviikot

Pikkuserkut hetken paikallaan.

Tällä ja edellisellä viikolla on taas treffailtu mammoja ja vauvoja. Tässä elämäntilanteessa ei vertaistukea voi saada, eikä sen merkitystä korostaa liikaa. Joten nyt on taas tavattu niin verisukua serkkujen ja pikkuserkkujen muodossa kuin ystäviä entisestä elämästä, jotka ovat siirtynet myös tähän uuteen vaiheeseen, netin kautta saatuja vauvakavereita sekä virallisen synnytysvalmennuksen kautta syntyneitä uusia tuttavuuksia. Ja kaikissa tapaamisissa saan puhua Siiristä ja sen syömisistä, kakkaamisista, pukluista ja pulinoista niin paljon kuin jaksan. Ihanaa! Ja kun joku vielä kuuntelee ja vastaa, kertoo omista kokemuksistaan, ei riemulla ole rajaa. Eläköön äitiverkostot!

Välillä on mukava kuitenkin tavata muunlaisessakin seurassa. Eilen illalla oli aika äidin omille menoille ja uudelle harrastukselle. Sain joulun alla kutsun LC-klubiin, jonka tapaamisessa olin eilen toista kertaa. LC on lyhenne sanoista Ladies Circle ja kyseessä on nuorten naisten järjestö, jonka mottona on ystävyys, suvaitsevaisuus ja palvelualttius. http://www.lcsf.fi/. Mukavan tuntuista toimintaa, ei liian vakavaa ja ryppyotsaista. Ja vaikka monta äitiä on mukana tässäkin porukassa, puheenaiheita riittää perheen ulkopuoleltakin, virkistävää vaihtelua.

Puolet vuodesta

Prinsessani on jo puolivuotias, uskomatonta. Kuin eilisen muistan päivän, jolloin sain tuon käärön syliini. (Ja vaikka muistini välillä pätkiikin ja eiliset ja jopa tämänpäiväiset unohtuvat, tämän muistan hyvin.) Enää en kuitenkaan muista elämääni ennen. En muista miltä tuntui huoletonna huidella ja murehitta marssia. Pieni häivähdys nukutuista öistä palaa välillä mieleeni, kuitenkin vain kadotakseen uudelleen. Mennyttä ei kai kaipaa, jos nykyinen on kaikki se, ja jopa paljon enemmän.

Vesipeto kylpemässä noin 3 kuukauden ikäisenä.