Europe is here

Enkä tarkoita nyt sitä ruotsalaista, Wikipedian mukaan pop-heviä soittavaa yhtyettä, vaan eurovaaleja. Final countdown on alkanut. Joko olet äänestänyt? Minä en, mutta menossa tietenkin olen. Muutaman hyvän ehdokkaan välillä on vielä valinta tekemättä, siksi viivyttely. Hyviä ehdokkaita, joiden joukossa omanikin on, löytyy täältä. Eilen sain portailleni muutaman nipun vaalilehtiäkin, jotka pitäisi toimittaa eteenpäin. Ei kun lenkille siis ja postilaatikkoja kolistelemaan.

ViNO (Vihreät Nuoret ja Opiskelijat) lähestyi sähköpostilla, joka piti sisällään seuraavan tiedotteen. Näinhän se on.

*
ViNO: EU:ssa ei ole Suomen etua
Eurovaalien lähestyessä ehdokkaat vakuuttelevat kilvan ajavansa parlamentissa Suomen ja suomalaisten etua. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO haluaa palauttaa eurovaalikeskustelun siihen, mitä se todellisuudessa on – eri arvomaailmojen välistä kilpailua.
"Ei suhteessa Euroopan unioniin ole olemassa mitään yhtä yhtenäistä Suomen etua. EU:ssa tehtävät päätökset ovat samalla tavalla ideologisia päätöksiä kuin kansallisissa parlamenteissa. Esimerkiksi viime päivien Ari Vatasen aloittama ilmastonmuutoskeskustelu tai Kai Pöntisen aloittama maahanmuuttokeskustelu osoittavat hyvin kokoomuslaisten ja vihreiden erilaiset käsitykset Suomen eduista," ViNOn puheenjohtaja Sini Terävä summaa.
"Ehkä ehdokkailla on haluja puhua Suomen edusta, koska heidän on vaikea sitoutua oman eurooppalaisen viiteryhmänsä päätöksiin. Istuvathan monien suomalaisten puolueiden mepit melko kummallisissa parlamenttiryhmissä EU:ssa. Keskustan ehdokkaita tuskin huvittaa kertoa äänestäjilleen, että heidän ryhmänsä EU:ssa ajaa maataloustukien lakkauttamista eikä arvoliberaaleina esiintyvien kokoomuslaisten ole helppoa paljastaa olevansa samassa veneessä parlamentin kovimpien konservatiivien kanssa, joista monet esimerkiksi vastustavat aborttia," valottaa ViNOn pj Erkki Perälä.

Mainoksen uhri, onneksi

Sillä ostin eilen Muista runolla-kirjan. Näin ensin koko alkuviikon siitä mainoksia ja olipa kirjakerhon kuukaudenkirjanakin. En kuitenkaan malttanut odottaa (ja maksaa postimaksuja) vaan hain kirjan ihan livenä Suomalaisesta. Enkä kadu. En malttanut eilen sammuttaa valoa, kun uppouduin niin täysin. Ihania pieniä ja pidempiäkin pätkiä nykyrunoutta, jota ei juurikaan tule luettua. Minä ainakin tarvitsen runoni juuri näin, hyvin toimitetussa paketissa. Ja vaikka kirjaa mainostetaankin avuksi onnitteluun, on valituista runoista iloa ihan vain itsellekin. Ja löysinpä kokoelmista jo ainakin yhden kirjan, joka on pakko hankkia. Tittamari Marttinen on kirjoittanut runokirjan, joka kantaa nimeä Tuuliviiri-Siirin tuttavapiiri!

Seuraavaa runoa luin pitkään. Vaikka Siiri jo lähtiessäni heiluttaakin, tuntuu tämä niin tutulta.

"Ja nyt tämä vaihe:
äiti on ainoa joka kelpaa,
Isä? Juuri ja juuri. Pienen hetken joku muu,
sitten, lattialla tai toisen sylissä,

katse jo etsii niitä kasvoja, niitä silmiä,

sitten ääntely, vetoomus, hätä, kiukku

- et saa mennä pois, kadota!

Kunnes palaavat ne käsivarret

ja kaikki on hyvin.

Se menee kuulemma ohi. Hyvä niin.

Se on välttämätöntä, kehitysvaihe, sanotaan. Minä uskon.

Viimeinen varmistus

maailman pohjimmaisesta hellyydestä,

kohdun sisimmästä turvallisuudesta?
Ennen kuin irrotat otteen

ja astut elämän avaralle lattialle?

Isoisän höpinöitä.

Olette kehitysvaiheessa, nuori neiti. Kehitysvaiheessa,

ei sekoiteta siihen tunteita tai metafysiikkaa.

Molempia on suvussa

ihan tarpeeksi. Mutta eiväthän ne välttämättä periydy. "

-Lassi Nummi-

Kuntapäättäjä kouluttautuu

Olin tiistaina kolmannessa ja ainakin toistaiseksi viimeisessä Seinäjoen kaupungin järjestämässä luottamushenkilökoulutuksessa. Jatkoa syksylle tosin jo vähän lupailtiin, toivottavasti näin käykin. Aiheina on ollut niin kaupungin hallinto-organisaatio kuin talousasiatkin. Vallan hyviä iltoja ovat olleet, kannatti olla kotoa pois. Ihmettelen vaan, miten vähän meitä luottamushenkilöitä oli paikalle saapunut. En nyt varmaksi tiedä, mutta veikkaisin, että luottamushenkilöitä kaupunkiin mahtuu kuitenkin satoja, joista paikalla ei ollut yhtä täyttäkään. Vanhoille konkareille toki ainakin osa läpikäydyistä asioista on varmaan tuttua huttua, mutta mielestäni mukana oli aika paljon hyvää ajankohtaista tietoa vaikka jokaiselle kaupunkilaiselle. Ja olen myös sitä mieltä, että kun luottamustoimeen on lupautunut ja koulutusta siihen järjestetään, olisi siihen hyvä osallistua. Isommat ryhmät varmaan toki kouluttavat myös keskenään ja pitävät untuvikoistaan huolta, mutta meidän pienessä porukassa selville saa lähinnä sen, mitä tajuaa kysyä. Ja kun ei aina tajua.

Nyt viimeisimmässä eri keskukset, tekniikka-, sivistys- sekä sosiaali- ja terveyskeskus esittelivät toimintojaan. Paljonkin jäi mieleen ja askarruttamaan. Tekniikkakeskuksen esittelyn aikana esimerkiksi puhuttiin asema- ja yleiskaavasta ja nolona tunnustan, että en tiennyt näiden eroa. Menin sitten illalla googleen ja nyt tiedän. Sosiaali- ja terveyskeskuksen yksi osa on päivähoito (vaikka olenkin edelleen sitä mieltä, että se kuuluisi sivistyspuolelle koulujen yhteyteen). Hieman huolestuneena kuuntelin, kuinka meille kerrottiin, että ryhmäperhepäivähoito on niin ja niin paljon kalliimpaa kuin päiväkotihoito ja kuinka tulisi pyrkiä eroon näistä vain väliaikaisesti hoitopaikkapulaan perustetuista ryhmiksistä. Sen enempää päiväkoteja moittimatta haluaisin vaan todeta, että kaikille lapsille iso ryhmä vaan ei sovi. Ja ihan pienimmät hoidon tarvitsijat täytyy ehdottomasti sijoittaa juuri näihin ryhmiksiin tai perhepäivähoitajalle. Päivähoidon kustannuksista säästetyt sentit saadaan helposti tuhlattua samoihin lapsiin myöhemmin, jos säästöjä tehdään väärästä paikasta. Ja ainakin ihan täysin epätieteellisen mutun perusteella juuri näitä ryhmiksiä vanhemmat haluavat. Eikö kaupungin tehtävä ole tarjota kaupunkilaisille heidän haluamiaan ja tarvitsemiaan palveluita? Esitin asiani myös ääneen ja minulle vastattiin, että "niin, nämä ovat näitä arvokysymyksiä". Niin todellakin ovat ja on pelottavaa, jos kaupungin arvot ovat menossa tähän suuntaan. Jotenkin tuo kommentti vesitti koko aiemman hehkutuksen siitä, kuinka Seinäjoki haluaa profiloitua lapsiperheiden kaupunkina. Näkis vaan.

Mutta hyviä koulutuksia kaikki tyynni, tätä lisää.

Lapsia vai tyttöjä ja poikia?

Tyttö vai poika?

Useimmat teistä kyllä taisivat tunnistaa, että meidän Siirihän se siinä. Tuntematta tunnistaminen olisi varmasti vaikeampaa, mutta onko sillä väliäkään, kumpi kuvassa yrittää kovasti tavoitella kameraa, tyttö vai poika? Lapsihan siinä on, sen huomaavat kaikki. Viime aikoina on mediassa(kin) käyty paljon keskustelua lasten sukupuolineutraalista kasvatuksesta. Meidän Perhe-lehti kirjoitti keväällä vanhemmista ja Ruusta, jonka sukupuolta vanhemmat eivät ole paljastaneet. Myös toukokuun Imagessa kerrottiin perheestä, joka kasvatti lastaan sukupuolisuutta korostamatta. Vasta-argumenttejakin on julkaistu, ainakin Hesarissa haastateltiin kasvatusalan ammattilaisia, joiden mielestä lasten sukupuolta ei tulisi piilottaa.

Ymmärrän molemmat puolet. Sukupuolineutraalisti lapsensa kavattavat haluavat, että lapseen suhtaudutaan lapsena ja yksilönä, ei tyttönä tai poikana. Tottakai, täysin ymmärrettävää. Vaikka tasa-arvoistumme koko ajan, kohdellaan niin naisia ja miehiä kuin jo pieniä tyttöjä ja poikia edelleen eri tavoin, mikä on väärin. Vältän itsekin viimeiseen asti pukemasta Siiriä vaaleanpunaiseen ja röyhelöön. Tämä toki saattaa johtua siitä, että en itsekään näistä pidä. Tai siitä, että yritän tehdä hankintoja Siirille siten, että niitä voisi mahdollisesti käyttää myös toisilla lapsilla (ehkä omillakin), vaikka ne olisivatkin poikia. Osa kamppailustani käydään kuitenkin myös siksi, että en halua luokitella lastani liikaa. Kutsun häntä kyllä välillä prinsessaksi ja puen hameeseenkin, mutta yhtälailla syötän häntä pääkalloruokalapussaan ja hankin jalkapallon hänen niin halutessa. Huomasin kuitenkin myös hieman närkästyväni, kun junassa eräs kanssamatkustaja kutsui Siiriä pikkuherraksi. Siis neitihän hän on! Yllään neidillä oli farkut ja violetti huppari, joita voisin pitää pojallakin, eli aivan ymmärrettävä väärinkäsitys. Mistäs muusta tuon ikäisiä tunnistetaan, kuin vaatteista.

Olen sitä mieltä, että lapsen identiteetin kehittymisen kannalta jossain vaiheessa on tärkeää, että lapsi tunnistaa olevansa jompaa kumpaa sukupuolta. Se, missä vaiheessa, onkin sitten vaikeammin määriteltävissä. Aivan siinä määrin, missä jako nykyään poikien ja tyttöjen välille tehdään, en kuitenkaan haluaisi sen tapahtuvan. Lapsen sukupuolen voi mielestäni tiedostaa ja kertoa, mutta ei sitä tarvitse sen kummemmin korostaa. Ehkä tähän tilaan päästäksemme tarvitsemmekin sen toisen ääripään, joka pistää nykyiset käytänteet ihan päälaelleen. Suunta on jokatapauksessa oikea. Pääasia on, että lapset saavat olla lapsia, pukeutuen sitten pinkkiin tai ruskeaan, leikkien sitten autoilla tai nukeilla.

Aamupalahaaste

Tyypillinen aamupalani ja aamupalaseurani.

Kirsi H. heitti jo jokin aika sitten ilmaan aamupalahaasteen, johon vastaan nyt. Vasta nyt, koska aamuja on päivässä vain yksi ja todennäköisyys muistaa kaivaa kamera silloin esille on käsittämättömän pieni. Nyt kuitenkin muistin.

Aamuni alkavat herätyskellostani riippuen puoli seitsemän ja yhdeksän välillä. Hetki höpöttelyä sängyssä, aamupesut ja pisut ja aamupalapöytään. Itse syön tässä vaiheessa yleensä karmivaan nälkääni banaanin tai jonkin muun hedelmän. Siirille teen puuron ja syötän sen. Näyttää kirjoitettuna niin yksinkertaiselta, mutta on todellisuudessa täynnä pieniä sattumia. Pienin ei ole Siirin halu syödä itse ja saalistaa lusikkaa kauniiseen käteensä. Lopussa neiti saa tahtonsa läpi ja lusikan käteensä. Puuro on toki tässä vaiheessa syöty, mutta kun pelkkä lusikkakin on niin hyvää. Seuraksi siihen tarjoilen yleensä vettä nokkamukista ja palan leipää. Sitten on äidin aika syödä. Aamupalani on yksinkertainen, maustamatonta jogurttia, marjoja tai mehukeittoa ja leseitä tai mysliä. Myös kahvia, mutta ei joka aamu. Syödessäni luen yleensä eilistä Hesaria tai jotain muuta lehteä. Tämä toki riippuen seurani vaativuudesta. Yleensä ehdin sekä lautasen, että lehden puoleen väliin, kun Siiri on saanut lusikkansa loppuun ja vaatii huomiota. Tällä välillä toki olen noukkinut hänen aamupalatarpeensa lattialta useampaan otteeseen. Neiti kainaloon ja pesulle. Hetken halit ja hassuttelut ja pääsen viimeistelemään aamupalani. Hektistä ja herkullista, mutta samaan aikaan ihanan kiireetöntä.

Mitä sinun aamuusi kuuluu? Mistä osasta aamuasi et luopuisi mistään hinnasta?

Kevätretki

Keväinen Tukholma. Tässä kuvassa näkyy

myös matkaseurani. Löydätkö?

Taisimme valita matkallemme oikean viikonlopun, sillä Tukholmassa paistoi aurinko, toisin kuin kuulemani mukaan kotona. Tuo aurinko on kantanut tähänkin viikkoon. Miten pitkään voikaan kestää loistavan seuran, hyvän ruuan ja yhdessäolon voimaannuttava vaikutus! Kaiken kruunasi tietenkin ensimmäinen äitienpäivä, johon sain herätä laineilla. Suklaa korvasi täytekakun ja kahvit, mutta tärkeintä olivatkin nuo kaksi rakkainta.

Vihreä VR

Surffasin aamulla VR:n sivuille katsomaan juna-aikatauluja viikonlopun reissua varten. Tutun punaisen sivun sijaan eteeni aukesi vihreä, jopa keväinen näkymä. Sen enempää lukematta olin varma, että olin väärällä sivulla ja siirryin jo osoiteriville huomatakseni, että olin juuri siellä, missä pitikin. Tässä suora lainaus VR:n sivuilta: "VR on siirtynyt vihreään yritysilmeeseen vaiheittain keväästä 2009 alkaen. Uudistus näkyy ensimmäisenä konsernin verkkosivujen lisäksi mainoksissa, julkaisuissa ja asemilla. Vihreä ilme on luonnollinen jatke VR:n ympäristötyölle. Uudistuksen tavoitteena on korostaa ympäristöystävällisyyttä junaliikenteen vahvuutena." Luin myös, että vuoden 2009 alusta VR on siirtynyt käyttämään vesivoimalla tuotettua sähköä, mikä ei tuota hiilidioksisipäästöjä. Sivuilta löytyy myös päästölaskuri, jolla voi vertailla matkan hiilidioksidipäästöjä eri kulkuneuvoilla. Se kertoo, että valitessani junan, kulutan 152 MJ energiaa, mutta päästän ympäristöön 0 kg hiilidioksidia. Hienoa. Jatkan Helsingistä tosin matkaa laivalla Tukhokmaan ja takaisin, sekä palaan kotiin autolla. En voi siis liikaa kehuskella matkani ympäristöystävällisyydellä. Mutta hienoa VR, junamatkailu kunniaan!

Ps. Kyseessä oleva matka on siis Siirin ensimmäinen ulkomaanmatka! Lupaan kuvia ja tunnelmia toivottavasti keväisestä Tukholmasta.

Kevättouhuja

Ihania ilmoja pidellyt! Olen minimoinut koneella istumisen ja sen sijaan suunnannut tarmoni terassille ja raittiiseen ilmaan. Kesä ja kukat saavat nyt tulla! Istutin jo vähän jotain, ihania violetteja orvokkeja. Myös ruohosipuli on jo herännyt talviuniltaan, hyvin talvehtii ruukussakin, nyt on testattu. Muut monivuotiset kasvini eivät ole suhtautuneet talveen puisissa laatikoissa yhtä suotuisasti, sillä en ole vielä ainakaan niissä havainnut mitään elon merkkejä. Mutta vielä on kesää jäljellä.

Kevään kunniaksi myös Siiri sai oman paikkansa auringosta, pienen keinun. Neiti onkin aikamoinen hurjapää, sillä mitä lujemmat vauhdit sitä leveämpi hymy. Kuva keinujasta on otettu uudella puhelimellani, joka palvelee myös hyvänä kamerana. Nyt saan ikuistettua kaikki pienet, ihanat hetket, joita Siirin kanssa riittää. Joko kerroin, että neiti yrittää kovasti nousta jo seisomaankin?