Haaste jatkuu

Muutama kuva päivä päätteeksi. Aivan en toisaan ole pysynyt tahdissa mukana, mutta jokainen tyylillään. Mukavaa tämä on, se lienee pääasia. Latasin bloggerin myös puhelimeeni, joten pystyn kuvaamaan sillä ja bloggaamaan samantien. Kätevää. Huomasin vain, että kuvat eivät tällöin välttämättä näy kokonaan, vaan niitä pitää klikata, jotta koko kuva aukeaa. Jotain pientä säätöä siis vielä kaivataan. Mutta tässä siis, olkaa hyvä!

11. Kitchen

Keittiömme uusin asukas, mehulinko, löytyi mummolan kellarista. Veikkaisin, että on peräisin jopa 70-luvulta. Kovaa se tärisee ja pari kertaa on mennyt jumiin, mutta hyvää mehua sillä saa!

14. Grass

Viikonloppu kului Turussa ihanan Ingridin ristiäisissä. Tämä kuva on meren rannalta ihan Ingridin (ja muiden rakkaiden) kodin läheltä.

15. Love

Sisko ja sen mies. <3

18. Something you made

Siiri. Niin iso jo.

Something that makes you happy

Minut iloiseksi tekee tyttökullat. Ja vaikka kuvassakin oleva tyttönelikko on hauska, en kuitenkaan tarkoita varsinaisesti sitä. Tyttökullat on meidän maanantaitapaaminen neljän äidin ja kahdeksan muksun kera. Vuorotellen jokaisen kotona. Ensin leikitään, ehkä ulkoillaan, sitten syödään ja lopuksi keitetään kaffit. Vertaistukea parhaimmillaan. Ja koska näihin tapaamisiin ei stressata sitä, miltä näytetään, ei siellä myöskään valokuvata. Siksi kuva tästä toisesta tyttönelikosta, jotka myös lienevät toisilleen elintärkeitä. Ps. Tiedän, että keittiökuva jäi välistä ja muutenkin olen vähän jäljessä, mutta kaikki kuvat kyllä tänne tulevat!

Kuva täältä. 

Ajanhallintaa

Kolumni Eparissa 9.5.2012

Osallistuin viikonloppuna koulutukseen jossa käsiteltiin ajanhallintaa. Esittelytekstissä kerrottiin menetelmän sopivan esimerkiksi kiireisille äidielle, joten odotukset kipusivat korkealle. Tiedän ja yritän muistaa ja lohduttaa itseäni sillä, että ihan kaikkea tässä kotiäidin kaaoksessa en voi hallita. Tilanteissa, joissa maitomuki kaatuu juuri puettujen kyläilyvaatteiden päälle, lapsi on piirtänyt kokouspapereihin mustalla tussilla peittäen oleelliset osat tai kakka alkaa haista juuri lähdön hetkellä kun toppahaalarit on saatu päälle, tarvitaan enemmän mielen- kuin ajanhallintaa. On kuitenkin hyvä tietää, miten edes niitä muutamaa seikkaa, joihin voin vaikuttaa, voisi saada järkeistettyä.

Työpajassa käytiin läpi David Allenin kehittelemää Getting things done -menetelmää. Menetelmä perustuu ihan järkevään ajatukseen siitä, kuinka tehtävät tulee ensin käydä läpi kysyen, voinko tehdä tälle jotain. Jos vastaus on ei, on vaihtoehtoina joko deletoida tai arkistoida tehtävä ”ehkä joku päivä”-kansioon. Yksinkertaista. Kyllä vastaukselle oli sitten enemmän vaihtoehtoja. Alle 2 minuuttia vievät tehtävät Allen kehottaa tekemään heti. Jos ei onnistu, niin sitten jaotellaan: seuraavaksi tehtävien listalle, kalenteriin myöhempää hoitoa varten tai jollekin muulle hoidettavaksi. Tehtäviä voi näiden lisäksi jakaa myös niiden kontekstien mukaan, toisten hoitaminen onnistuu vain työpaikalla, kun osan tehtävistä saa tehtyä myös kotona. Olennaisena osana järjestelmään kuuluvat tarkistukset, aina viikottain tehtävistä vuosittaisiin.

Yksi menetelmän ja koulutuksen tärkeimmistä anneista ja opeista oli mielestäni kahden minuutin sääntö. Liian usein tulee lykättyä pieniä asioita tuonnemmaksi, niin kotona kuin esimerkiksi yhdistyshommissakin. Sitten kun ne kasaantuvat, onkin liikaa tekemistä ja soppa valmis. Monien pienellä vaivalla hoituvien hommien suorittaminen samantien helpottaisi varmasti. Okei, nykyisessä elämäntilanteessa tässäkin on omat rajoituksensa. Vaikka kuinka yritän vastata tekstiviesteihin heti ne saatuani, tietävät läheiseni, että usein vastaaminen jää kokonaan. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että minut aika usein keskeytetään. Silloin ajatus katkeaa ja kun se muutenkin on hataralla pohjalla, unohtuu kokonaan. Mutta on paljon muita pieniä hommia, jotka voisi hoitaa niiden ilmaantuessa. Jostain täytyy toki kaivaa se motivaatiokin, jota esimerkiksi tiskikoneen tyhjentämiseen ei aina ole helppo löytää.

Ylikuormittumista tämäkään menetelmä ei estä, ellei heti jaotteluvaiheessa jaa omia hommiaan muille. Ei liene keinoa, jolla tehtävänsä saa järjestykseen, jos niitä lähtökohtaisesti on liikaa. Seuraavaksi yöpöydällä lukemista odottaakin Anna Perhon Anna palaa, joka lupaa tarjota ruuhkavuosiin räväkän eloonjäämisstrategian. Ja nyt kun kirjasto menee kesäksi kiinni ja laina-aikaa tuli aina syyskuulle saakka, ehdin luultavasti opuksen lukeakin.

A favorite word

Juuri ennen nukkumaanmenoa muistin päivän kuvan. Vilkaisin yöpöydälle ja lempisanan valinta oli siinä. Perhe. Sen ympärillä tämä elämä nyt pyörii ja hyvä niin. Lehden nimeäkin mukaillen, Meidän perhe. Kuulostaa hyvältä.

Neljän päivä kuva

Tänään otin kuvan, jossa yhdistyy neljän päivän kuvatehtävät. Kuvassa olen minä Ronjan, eli inspiraationi, kanssa. Ronja kuvaa myös rakastamaani tuoksua, eihän mikään tuoksu yhtä ihanalta kuin vauva. Ja samaan kuvaan on myös vangittu se, mitä teen päivittäin, eli ulkoilen lasten kanssa. Tänään ihanassa aurinkoisessa säässä metsäkävelyllä, Siirin lempitouhua.

Bird

Ei napannut tämä lintu matoa, kun oli näin myöhässä. Sinnikkäästi pääsi kuitenkin perille, se lienee pääasia.

Tässä kuvassa ei näy lintua, mutta sen pesä kyllä. Trampoliinin tieltä piti kaataa pari puuta ja yhden mukana maahan kaatui tämä. Onneksi ei ollut vielä munia! Osaako joku sanoa, minkä linnun pesä tämä on?

Fun!

Tämä aihe ja kuva ei selityksiä kaipaa.

Siskokset <3 br="br">
Kivaahan se on ja välillä niin naurattaa!

Something you wore today

Kuvahaaste jatkuu. Valitsin ylläni tänään olleista asioista lenkkikengät. Pitkästä aikaa käytössä lenkkitarkoituksessa. Lähes päivittäin ovat kyllä jalassa, mutta löntystelyä leikkikentälle ja takaisin ei juuri voi lenkkeilynä pitää. Tänään sain oman tuntini lenkkipolulla, on se vaan aina yhtä rentouttavaa. Siksi valitsin juuri nämä.

Peace in skyline

Kuvahaasteen ensimmäisessä kuvassa yhdistyy sekä ensimmäisen päivän aihe, peace (rauha), että toisen skyline (taivaanranta). Kuvanottohetkellä on illan myötä rauha laskeutunut taloon, kun pienimmät jo nukkuvat. Vaikka ihan taivaanrantaan asti kuva ei ylety, siellä se puiden takana kuitenkin on. Tämä näkymä avautuu meidän parvekkeelta.

Photo a day

Toukokuu on kuvakuu. En voinut vastustaa kiusausta lähteä mukaan tähän haasteeseen! Koska päätin lähteä mukaan vasta näin illalla, tulee toukokuun ensimmäisen päivän kuva vasta huomenna, 2. päivä. Jatkossa yritän postata kuvat heti saman päivänä. Ihana haaste, en malta odottaa, että pääsen toteuttamaan! Klikkaa kuvaa, niin pääset lukemaan haasteesta lisää.