Sivut

torstai 30. elokuuta 2012

Neljävuotias

Tämä viikko meillä mennään juhlahumussa. Kuvassa onnellinen neljävuotias herkkujen keskellä. Enpä olisi neljä vuotta sitten uskonut, miten paljon iloa, naurua ja riemua tämä lapsi meidän elämäämme tuo. 

Niin rakas.


Palveluita perheille


Kolumni Eparissa 29.8.2012

Seinäjoki on ottanut askeleen oikeaan suuntaan perustaessaan kotihoidossa oleville lapsille kerhon. Kepossa toimivaan kerhoon ovat tervetulleita kotihoidossa olevat 3-6-vuotiaat lapset kolmena päivänä viikossa. Kerhotoiminta vie painetta päiväkodeista virikehoitopaikkoina. Näin paikkoja vapautuu niitä työn tai opiskelun vuoksi tarvitseville sekä ryhmäkokoja saadaan pienemmiksi. Ehkä jopa joku töihinpaluuta suunnitellut vanhempi jääkin kotiin, kun saa lapsilleen mukavaa tekemistä ja kokemusta ryhmässä toimimisesta kotihoidon ohella. Näin kaupunki säästää, sillä päivähoitomaksuilla ei todellakaan kateta kaikkia kuluja, joita hoidossa olevasta lapsesta syntyy.

Lapset ja perheet ovat kuitenkin se ryhmä, johon kaupunkien kannattaa panostaa. Varhaisella puuttumisella saadaan paljon aikaan. Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että jo päiväkotivaiheessa pystytään tunnistamaan perheet ja lapset, jotka mahdollisesti tarvitsevat apua myöhemmin. Ja kun todettu on myös, että sosiaali- ja terveyspalveluissa 20 prosenttia väestöstä aiheuttaa 80 prosenttia kustannuksista, kannattaisi todellakin tehdä kaikki voitava tuon 20 prosentin tukemiseksi ja auttamiseksi. Perustettu kerhokin voidaan siis nähdä myös ennaltaehkäisynä. Perhetyöntekijät voivat ohjata perheitä kerhopalveluiden pariin ja päinvastoin kerhojen ohjaajat voivat huomata tarvetta laajempaan apuun.

Perhetyöntekijät, jotka käyvät lapsiperheissä auttamassa, ovat valitettavasti kuitenkin harvinaista herkkua, jota ei ole kovin usein ja monille tarjolla. Jos väsyneen vanhemman avuksi tarkoitettuun palveluun saa ajan parin kuukauden päähän, ei palvelu toimi oikealla tavalla. Seinäjoen kokoisessa kaupungissa kaksi perhetyöntekijää ei ole missään nimessä tarpeeksi. Halpana ennaltaehkäisynä kaupungin kannattaisi panostaa enemmän tähän palveluun. Halvemmaksi tulee palkata henkilö, joka käy välillä lapsiperheissä siivoamassa ja leipomassa pullaa, kuin psykoterapeutti, joka muutaman vuoden päästä pohtii, miksi äiti masentui. Pahimmassa tapauksessa lapset on otettu huostaan ja kustannuksia tulee koko ajan lisää.

Ennaltaehkäisyyn panostaminen kannattaa, vaikka se onkin vaikeaa. Todellisia kustannusvaikutuksia on hankala todentaa ja mahdolliset säästöt näkyvät vasta tulevaisuudessa. On kuitenkin olemassa paljon erilaisia tutkimuksia, joihin perehtymällä voi saada jotain kuvaa todellisuudesta. Jos jossain, niin perhepalveluissa kannattaa säästää sijoittamalla.  

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Tulevaisuuden taidot


Kolumni Eparissa 15.8.2012

Jos oli keväällä koulujen loppumisen hetki erilainen ilman perinteistä työkkärikäyntiä, niin erilaiselta tuntuu myös tämä syksy ja koulujen alku. Muistin toki, että tässä elokuussa ne alkavat, mutta havahduin todellisuuteen oikeastaan vasta kollegoiden facebook-statusten myötä. Työtönnä ei onneksi tarvitse edelleenkään olla, hoitovapaalla tekemistä riittää.

Maanantain 13.8. Helsingin Sanominen pääkirjoituksessa pohdittiin, miten peruskoulun tulisi valmistaa lapsia ja nuoria tulevaan työelämään. Tänä vuonna peruskoulutaipaleensa aloittavat ovat todennäköisesti työelämässä vielä vuonna 2075. Miten voimme ennustaa, mitä taitoja tuolloin työelämässä edellytetään? Perustaidot, kuten lukeminen ja laskeminen, ovat varmasti edelleen välttämättömyyksien listalla, mutta mitä niiden lisäksi, sitä voimme vain arvailla. Saatavilla olevan tiedon lisääntyessä voisi ainakin veikkailla, että mekaaninen toistaminen ja asioiden ulkoa opettelu eivät enää ole kovin isossa roolissa.

Jo muutama vuosi on puhuttu elinikäisestä oppimisesta, jonka merkitys tulee vielä entisestään kasvamaan. Elinikäinen oppija osaa löytää, suodattaa ja käyttää eri lähteistä löytämäänsä tietoa, niin itsenäisesti kuin yhteistyössä muiden kanssa. Monissa tutkimuksissa ja julkaisuissa on nostettu esiin luovuus ja yrittäjyys keskeisinä tulevaisuuden menestystekijöinä. Miten näitä sitten opetetaan? En usko, että luovuutta voi varsinaisesti opettaa, mutta edellytyksiä sen kehittymiselle voi luoda. Tärkeintä lienee, että oppilas saa itse löytää ja oivaltaa sen sijaan, että annettaisiin valmiina.

Välillä koulua on kritisoitu siitä, että se muuttuu liian hitaasti, eikä vastaa nykyajan haasteisiin. Samalla kun asetetaan kouluille vaatimuksia siitä, mitä kaikkea olisi opetettava, kehotan kaikkia etsimään käsiinsä Timo Parvelan kolumnin Kutsumusopettaja, joka löytyy ainakin elokuun Yhteishyvä-lehdestä. Parvela kirjoittaa erittäin osuvasti siitä, kuinka oppilasmäärä kasvaa, erityisoppilaat lisääntyvät ja avustajia vähennetään, kun samaan aikaan tulisi huolehtia jokaisen yksilöllisestä kasvatuksesta ja huomioida jopa vanhempien työn vaativuus siinä samalla. Niin ja ne pitkät kesälomatkin vielä.

Rohkenen sanoa, että sillä mitä opetetaan, ei ole niin suurta merkitystä kuin miten opetetaan. Vaikka kolmannella luokalla ei ehdittäisi käydä läpi kaikkia opetussuunnitelman edellyttämiä asioita tai vitosluokan matikankirjasta jää pari aukeamaa väliin, kasvaa oppilaista silti todennäköisesti suurinpiirtein täyspäisiä aikuisia. Koulun tehtävä on opettaa, mutta myös kasvattaa ja integroida lapsia ympäröivään yhteiskuntaan, tarjota taitoja, joilla pärjää. Ja kun tulevaisuudessa tiedon varastoiminen menettää entisestään merkitystä, korostuu sen hallitseminen. Harjoitelkaamme siis sitä. Tässä lienee tekemistä meillä aikuisilla ja opettajillakin.





tiistai 14. elokuuta 2012

Kesällä


 Mökillä.


Kesäkynnet.


Rannalla.


Täältä tullaan!


Onnenhetki.


Vauhtia!


Kuvamaistiaisia kesältä. Ne kertovat, sanoja ei tarvita. Kuvissa ei näy remontit, joiden takia blogissakin on ollut hiljaisempaa. Täysin uusiksi ovat kevään ja kesän aikana menneet kaksi kylppäriä. Vaatehuoneesta tehtiin Ronjan huone ja ompeluhuoneesta vaatehuone (ompelulle on varattu pieni nurkka leikkihuoneesta, toiveissa elää edelleen päästä sinne joskus). Seinät ovat alakerrassa vaihtaneet väriä ja huonekalutkin muuttaneet huoneista toisiin. Pihalla on muunmuassa tehty ja maalattu leikkimökkiä, kanneltu kiviä ja kaadettu puita. Jotta onhan sitä hommaa ollut. Kuvausintoa odotellen, saatan julkaista jotain täälläkin. Mutta nyt koitetaan ottaa haltuun tämä arki ennen syksyn vaalihulinoita.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Kaupunkisuunnittelua


Kolumni Eparissa 1.8.2012

Yritin kerran torilla kahvilla istuessani kuvitella itseni vekseliaukiolle samaan hommaan. Vieressä kulki kävelykatuja ja niillä ihmisiä, pyöräilijöille oli omat kaistansa, näkyi kahviloita ja terasseja. Pidin kuvitelmastani.

Mielikuvaani elävästä kaupungista kuuluu yllämainittujen lisäksi muun muassa puistoja ja leikkipaikkoja, parkkitilaa pyörille ja vilkasta torikauppaa ympäri vuoden. Mikä sen parempaa, jos torin kulmassa olisi vielä vaikka kauppahalli, jossa voisi käydä ostoksilla. Myytävänä olisi pienten ja paikallisten, jopa luomutuottajien tuotteita. Toiveissa elää myös näkymä muutamasta vanhasta rakennuksesta, jotka kertovat Seinäjoen historiasta. Aika paljon on tämän suhteen menetetty, mutta vielä meillä on muutamia kohteita, jotka on mahdollista säästää.

Tämä kaikki vaatii toteutuakseen rohkeutta. Rohkeita yrittäjiä, joiden päätä ei helposti huimaa sekä päättäjiä ja virkamiehiä, joilla on rohkeutta myöntää lupa vähän erilaistenkin ideoiden toteuttamiseen. Yrittäjiä meillä jo on. Viime viikolla uutisoitiin, kuinka ravintola Juurella olisi halunnut elävöittää kaupungin katukuvaa pistämällä terassin pystyyn vieressään olevaan puistoon. Tähän ei kuitenkaan lupaa myönnetty. Toivon, että kun asiaa uudelleen käsitellään, tullaan erilaiseen lopputulokseen. Kyseessä on kuitenkin vain pieni pala puistoa, jonka en itse ainakaan ole nähnyt kovin ahkerassa käytössä tähän asti olleen.

Kaupungin kasvaessa tulisi sen myös näyttää kokoiseltaan. Seinäjoki ei ole enää vain maalaiskylä, vaan melkein jo iso kaupunki, jonka asukkaiden tarpeetkin ovat erilaiset kuin ennen. Kasvava kaupunki houkuttelee nuoria paluumuuttajia, joille tulee kuitenkin olla jotain muutakin tarjottavaa, kuin tontteja. Isossa kaupungissa elävään keskustaan ja palveluihin tottuneet etsivät niitä myös uudessa asuinpaikassaan. Tartutaan äkkiä tähän mahdollisuuteen ja tehdään kaupunkikeskuksesta koko kaupungin yhteinen olohuone.