Sivut

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Ensimmäisiä


Ensimmäinen vispilä, mansikkarahkalla. Nam.

Ensimmäiset askeleet on nyt otettu, pillimehut juotu ja vispilät nuoltu. Potallakin on istuttu ja saavutuksille taputettu. Paljon on tapahtumia pienen elämässä, uusia elämyksiä, ensimmäisiä kertoja. Välillä harmittaa, kun ei saa, pääse tai onnistu. Riemukin syntyy pienestä, piiloleikki on ihan parasta. Rappusiin pitää päästä koko ajan ja sohvalle kiipeäminen sujuu jo leikiten. Mandariini on tämän hetken herkku ja kaikkea pitää saada maistaa, mitä muutkin syö. Sitä se on, yksivuotiaan arki.

torstai 15. marraskuuta 2012

Äideistä ja työnteosta

En voi olla osallistumatta tähän(kään) keskusteluun. Pääministerin ajatus kotiäitien osa-aikatyöstä on kuohuttanut monessakin suuntaa. Äidit kiehuvat ja haukkuvat Kataista työnsä aliarvioimisesta. Veikkaan, että Katainen kuitenkin isänä tietää jotain perhe-elämästä ja sen haasteista, eikä väheksy vanhempien taakkaa. 

Ymmärränkin pääministerin huolen naisista ja heidän syrjäytymisestään työelämästä. Syy ei ole kuitenkaan äitien, vaan työelämän. Nuoria naisia, jotka jo ovat äitejä tai mahdollisia äitejä, ei palkata vakituisiin työsuhteisiin. Itsekin olen siinä tilanteessa, että osa-aikatyö ei luultavastikaan ole mahdollista töihin palatessa, sillä ei ole työnantajaa, jonka kanssa asiasta neuvotella. Paluu työelämään käy kortiston kautta ja täysillä, koska muita mahdollisuuksia ei ole. 

Tekisin mielelläni töitä aluksi muutaman päivän viikossa, mutta se ei myöskään yksinkertaisesti ole taloudellisesti mahdollista. Heti jos vien lapseni hoitoon, menetän lasten kotihoidon tuen ja saan samalla maksettavaksi päivähoitomaksut. Muutaman päivän palkka ei tätä aukkoa paikkaa. 

Yksi kannuste voisi olla lasten kotihoidontuen muuttaminen. Nyt tuen tosiaan menettää heti, jos lapsi on kunnallisessa päivähoidossa. Osittainen hoitoraha on liian pieni, sen turvin ei osa-aikatyö kannata. Entä jos olisikin niin, että jos lapset ovat esimerkiksi kaksi päivää viikossa hoidossa, ei hoitorahaa menettäisikään? Tai vaihtoehtoisesti hoitopäivät voitaisiin laskea kuukausittain tai jopa pidemmissä jaksoissa. Joka tapauksessa kun ne jäisivät tietyn rajan alle, saisi hoitorahan pitää. 

Tämä kannustaisi äitejä töihin ja isejä kotiin, työaikojen sovittelulla lasten hoitoaika saadaan  minimoitua ja syntyy taloudellista säästöä, kun kotihoidontuki säilyy. Lastenkaan ei tarvitsisi viettää hoidossa 5 päivää vikkossa ja 9 tuntia päivässä. Hoitopaikat eivät loppuisi kesken ja sekä isät että äidit pysyisivät kiinni työelämässä. 

Eikä muuten enää oltaisi niin kaukana perustulosta, joka on eri asia, mutta ratkaisisi myös osan tätä ongelmaa. 

Lempiasioita

Maija haastoi minut listaamaan 10 lempiasiaani. Mukana! Samalla vinkkaan teille tästä ihanasta vanhan koulukaverini Things to make and do -blogista, jossa on tällä hetkellä menossa arvonta. Käy koittamassa onnea, Maija on tehnyt iiihanan tyynyn, joka sopis kyllä ainakin meille.

Ja sitten lähtee. Nämä on nyt ihan fiilispohjalta just tällä hetkellä, marraskuisena torstaipäivänä, kun edellinen yö on mennyt valvoessa yskivän lapsen kanssa. Eli ihan kaikki lempiasiat ei ole tässä nyt just mielessä, mutta eiköhän ne sieltä tule. 

1. Oma aika. Just nyt, toinen nukkuu ja toinen on kerhossa. Torstai olis siivouspäivä, mutta käytän tekosyynä huonosti nukuttua yötä ja teen kaikkea muuta. Nukkua en enää päivisin vaan yksinkertaisesti osaa.

2. Kahvi. Välttämättömyys, vähintään 3 kuppia päivässä. Ja kylkeen joku makea, niin johan lähtee. 

3. Orastava ompeluinto. Parina päivänä olen jo kaatanut kangaskopan lattialle ja tutkinut sillä silmällä. Pari kokeilua on jo takanakin. Jos tänä vuonna ne joululahjat syntyis omin käsin!

4. Luistelukoulu. Siiri on innoissaan jäällä ja tänään meinaa äitikin mennä verestämään vanhoja taitojaan. Vieläköhän piruetit pyörii?

5. Pian kävelevä taapero. Harjoituksia on ihana seurata.

6. Solsidan. Yle Fem-kanavan uusi suosikki. Ihan paras.

7. Suklaa. Ei lisättävää.

8. Tanssitunnit. Tarpeeksi haastavat koreografiat, niin johan katoaa kaikki muut murheet mielestä.

9. Vaalimenestys. Kova työ kannatti, nyt toivotaan menestystä valtuustourallekin.  

10. Oma perhe. Niin rakas ja tärkeä.


Mä olen nyt ollut niin epäaktiivinen teidän kaikkien muidenkin blogien kanssa, että en lähde haastamaan ketään erityisesti, vaan osoitan haasteen tasapuolisesti kaikille. Listaa laatimaan!

Kenellä on oikeus osallistua?


Kolumni Eparissa 14.11.2012

Vaalit käytiin, jäljelle jäi jälkipyykki. Tahrojakin kun jäi. Kiitos kaikille äänestäjille, niin minun kuin muidenkin. Valitettavan iso osa jää nyt kiittämättä, sen verran huonoksi äänestysprosentti jäi. Ovatko asiat todella liian hyvin, kun ei äänestäminen kiinnosta? Vaikka näin voisi ajatella, veikkaan, että tämä ei ollut syy. Vaikka osalla ainakin kohtuullisen hyvin pyyhkiikin, voisi aina mennä paremmin. On surullista, jos väki kokee, että äänestämällä ei pysty vaikuttamaan.

Tein kampanjoinnin aikana muutamia huomioita, jotka jäivät mietityttämään. Sain mielestäni kuulla liian monta kertaa kommentin ja kysymyksen siitä, missä lapseni ovat. Vastatessani useimmiten, että isänsä kanssa kotona, sai mieheni kehuja ja suitsustusta. Toki aiheestakin, hyvä isä kun on, mutta en usko silti kovin monen ikäiseni isän joutuneen lastensa sijoittelua avaamaan.

On totta, että varsinkin äideille politiikan ja muunkin yhteiskunnallisen osallistumisen tai harrastuksen yhdistäminen perheeseen on haastavaa. Tätäkin kolumia kirjoittaessani pohdin, mitä tehdä yksivuotiaalle, joka ei anna äidille kirjoitusrauhaa. Radiosta kuulin, että rasiallinen rusinoita ripoteltuna lattialle on antanut jollekin äidille työrauhan. Vielä en tätä kokeillut, mutta ehkä senkin aika tulee.

Tästä herää väistämättä ajatus siitä, kenellä on oikeus tehdä politiikkaa ja osallistua? Vastauksen tulisi tietenkin olla, että kaikilla. Onko näin kuitenkaan? Olemmeko kaikki tasa-arvoisessa asemassa?

Valtaan pääsy vaatii myös rahaa. Vaikka saavutin aika pienellä budjetilla hyvän äänisaaliin, kului mainontaan kuitenkin muutama satanen, mikä ei sekään onnistu kaikilta. Nollabudjetilla ei läpi mennyt kukaan. Tietyt luonteenpiirteetkin ovat eduksi valtaa tavoitellessa. Ulospäinsuuntautunut ehdokas saa helpommin äänestäjän puolelleen kuin hiljaisempi, vaikka asiaosaaminen olisi jakaantunut päinvastoin. Sujuvasanaisuudestakaan ei ole haittaa ja populistit pärjäävät aina.

Muutama ehdokas muuten markkinoi itseään edelleen. Törmään päivittäin ainakin yhteen perussuomalaiseen ja yhteen kokoomuslaiseen, jotka vakuuttavat äänestäjiä valopylväissä. Paikoissa, joissa mainostaminen jo kampanjoinnin alkuvaiheessa kiellettiin. Kehottaisin tukiryhmäläisiä poistamaan mainokset, numero ainakin vanhenee seuraaviin vaaleihin mennessä.