24. luukku: Hyvää joulua!

Aattoaamun tunnelmia.

Nautinnollista joulua!

23. luukku: Vilinää vilskettä

Tänään alkoi joulu. Tupa on täynnä vilinää ja vilskettä, kun pienet ja vähän isommatkin jouluvieraat ovat saapuneet. Nyt nautitaan!

22. luukku: Joulukuusi

21. luukku: Tuunaa maljakko

Ostin itselleni jouluksi kukkia. Arvioin kukkakaupassa hieman väärin olemassaolevan maljakon koon ja kimppu olikin liian korkea. En kuitenkaan halunnut katkaista komeita kukkia. Tutkailin sillä silmällä muita keittiön tarvikkeita ja silmäni kiinnittyivät spagettipurkkiin, joka oli juuri sopivan kokoinen. Pieni pyyntö työkaluja hallinnoivalle ja kas, oli kansi pois purkista ja kukkamaljakko valmis. Vielä naru ympärille, niin johan tuli jouluinen. Sitten arkena kerkiää miettiä, minne ne spagetit jatkossa laitetaan. 

Huomaatteko muuten, olen oppinut uuden tavan käsitellä kuvia. Vähän on yksipuolista vielä, mutta harjoittelen koko ajan lisää!

20. luukku: Lisää pipareita

Martta minussa pääsi eilen valloilleen, kun sain aamulla päähänpiston, että nyt pitää tehdä piparkakkutalo. Eikun kauppaan hakemaan taikinat ja koristeet ja hommiin. En tiedä koska sen oppii, että lasten kanssa tällänen ex tempore -leipominen ei ole kaikista paras idea. Kun toiminta-ajatus ei ole itselläkään ihan selvänä mielessä, on prosessi yhden äitiäänkin malttamattomamman neljävuotiaan ja muuten vain vilkkaan yksivuotiaan kanssa aika sekava. 

Koristeluvaiheessa pienempi oli sitten jo unilla ja pääleipurinkin ajatus hieman kirkastunut, joten se meni ihan leppoisesti. Ja kun koristeltavia oli talon osien lisäksi muitakin, niin ei tarvinnut kahlita kenenkään luovuutta. Erityisen ylpeä olen Siirin  ideasta laittaa koristekarkkeja pipariin useampaan kerrokseen. Näin saa yhdellä piparilla enemmän karkkeja, nerokasta.

Lopullinen liimaus sulatetulla sokerilla oli sottaista ja onneksi olin siinä vaiheessa yksin. Mökin sijoittelu alustalle oli suunnitelmissa toisinpäin, mutta kun liima nyt sattui tarttumaan kiinni näin. Katsotaan nyt kauanko talo pysyy ehjänä. Tänään innokkaan katselijan toimesta siitä hajosi jo savupiippu. Olen luvannut, että jouluna sen saa syödä, joten aattoaterian jälkeen taitaa tämä komeus saada purkutuomion.

19. luukku: Minäkö Martta?

Olen jo jonkin aikaa seurannut Marttojen ulostuloja ja tekemisiä. Joka kerta kiinnostun tuosta järjestöstä entistä enemmän. Marttojen missio on kotien ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen ja arjen hallinta. Tämä lienee alue, jolla ei tarpeeseen nähden ole koskaan liikaa toimijoita.

Joulukalenteriin linkattavaksi sopivat tietenkin Marttojen joulusivut. Paras marttavinkki jouluun on edelleen se, että siivoa komerot, jos aiot siellä aikaasi viettää. Olin muuten Marttojen tonttutestin mukaan tositonttu, entä sinä?

18. luukku: Konttori

Hehkutin vähän aikaa sitten, kuinka olen ihastunut Solsidan -sarjaan. 3. tuotantokausi päättyi kuitenkin juuri ja jätti tyhjän aukon. Tänään aukko kuitenkin paikattiin, kun Solsidanista tuttu Ove palasi ruutuun Konttorissa. Todellakin suosittelen! 

Pieni miinus loistavassa sarjassa oli suomennos. Välillä suomentamatta jäi kokonaisia lauseita ja vitsienkin kannalta olennaisia kohtia. Pitänee petrata tuota toista kotimaista, ettei tartte tekstityksiä.

17. luukku: Sittenkin joulukortteja

Olin jo päättänyt, että en tänä vuonna tee joulukortteja. Joku kauppareissu käväisin kuitenkin Taitopuoti Paperinauhassa (ihana kauppa!) ja ostin varmuuden vuoksi vähän jouluista paperia ja korttipohjia. Tänään sitten luin lehdestä, että huomenna pitäisi lähettää kortit, jos haluaa niiden olevan perillä ennen joulua. Pitihän niitä sitten muutama tehdä. Vielä en tiedä, päätyvätkö ne postiin tänä vuonna vai vasta seuraavana, mutta sainpahan askarrella. Pakettikorteiksi näistä päätyy ainakin osa.

Aika pienellä vaivalla syntyivät. Leimat ja muut löytyivät kaapista edellisvuosilta, vartavasten hankin tosiaan vain tekstipaperia ja korttipohjia. Yksinkertaisiahan nämä ovat, mutta juuri sopivan helppoja tehdä ja ihan kivojakin mun makuun.

16. luukku: Johanna Kurkela - Joululaulu

Olen ollut usein pari päivää myöhässä näiden luukkujen kanssa, mutta tämä on nyt kyllä vahinko! Avasin eilen kaksi luukkua ja kuvittelin olevani ajantasalla, kunnes tänään tajusin, että on jo 17. päivä. Ja eilen julkaisin luukut 14 ja 15, joten 16 jäi. Anteeksi tästä.

Nauttikaa seuraavasta, yksi lempiartisteistani ja lempijoululauluistani.

15. luukku: Pikkujouluja

Nyt taitaa olla valmista siihen isoon jouluun, kun aika monet pienemmät on jo juhlittu. Tänäkin viikonloppuna sain osallistua kaksiin kekkereihin kahdessa eri ravintolassa. Tästä intaantuneena jatkankin nyt paikallisten yritysten kehumissarjaani ravintoloiden osalta.  Aloitan tuoreimmista kokemuksista. 

Perjantaina iltaa istuttiin Almassa. Hotelli ja ravintola, joka on tehty vanhaan rautatieläisten taloon aseman kupeeseen. Ihana, tunnelmallinen paikka ja ruokakin on vallan mainiota. Toimii myös suuremmissa juhlissa, eräänkin blogistin häitä on tanssittu juurikin tässä kyseisessä paikassa! :)

Lauantaina kokoonnuimme naisten kesken Amoccaan. Tämä luonasravintolana ja kahvilana toimiva ravintola keskuskadulla avaa ovensa tilauksesta myös iltaisin. Upeasti toteutettu vanhan rakennuksen remontti yhdistettynä herkullisiin kahveihin ja ruokiin toimii, myös palvelu on erinomaista. Nettisivuja en paikalle löytänyt, mutta kurkkaa täältä ensi viikon lounaslista ja käy kokeilemassa!

Seinäjoen ehdoton ykkönen on tällä hetkellä mielestäni tuore tulokas Juurella. Lähiruokaa kauden herkuista taidolla valmistettuna, täydellinen ja asiantunteva palvelu ja kaunis miljöö. Kaikki mitä ravintolalta voi toivoa. Paikka, jonne tulet ensivisiitin jälkeen palaamaan ihan varmasti.

Maininnan ansaitsee myös Uppalan kartano. Rohkea nuori nainen toteuttaa kartanossa unelmaansa, onnistuneesti. Erityiskehut upeille saunatiloille!

Täälläkin siis pääsee syömään hyvin. Listaan olisi voinut lisätä vielä varmasti esimerkiksi monta hyvää lounaspaikkaa. Listaus Seinäjoen ravintoloista löytyy myös kaupungin nettisivuilta, käy valitsemassa oma suosikkisi. 

14. luukku: Punnitse ja Säästä

Meidän karkkipäivä oli jo perjantaina, kun halusin testata tämän uuden ihanuuden. Punnitse ja Säästä on saapunut Seinäjoelle! Ja mikä parasta, löytyy meidän lähikaupasta, Joupin cittarilta. Otin vastaan tarjotun kanta-asiakaskortin, varmasti vierailen toistekin!

13. luukku: Joululahjavinkkejä

Lahjojen antaminen (ja tietenkin saaminenkin) on kivaa. Erityisen kivaa se on noiden lasten kanssa. Se ilo, joka lasten silmistä paistaa, kun paketista paljastuu haluttu lahja, on näkemisen arvoista ja tuo hyvän mielen kaikille. Eikä sen edes tarvitse olla etukäteen haluttu, kaikki käy. :)

Olemme kuitenkin päättäneet perheen kesken, että ei hankita lahjoja aikuisille. Tämä on järkevää, sillä väkeä on paljon. Jotain tarpeellista voisi hankkia, mutta usein ne oikeasti tarpeelliset asiat ovat sen verran kalliita, että niihin ei ole kovin monelle varaa. Ja pienempää tavaraa, sitä ei niin tarpeellista, on meillä ainakin nurkat täynnä, joten mieluummin olen ilman. Meidän lahja toisillemme on ruoka, jota jokainen tuo yhteiseen joulupöytään.

Monessa perheessä arvotaan, kuka ostaa kenellekin lahjan. Näin jokainen antaa ja saa yhden lahjan. Tätäkin voisi joku vuosi kokeilla! Ja lahjojahan voi toki ostaa monenlaisia. Hyödyllisiä ja mukavia edullisia lahjoja ovat erilaiset lahjakortit, esimerkiksi elokuviin, konserttiin tai kasvohoitoon. Lupaus lounaasta tai kahveista hyvän seuran kera toimii varmasti. 

Kepa on listannut hyviä vinkkejä lahjoista, jotka tukevat kestävää kehitystä. (Näistä olisin itsekin voinut ostaa vaikka kuinka monta, melkein jo harmittaa, että lahjattomuudesta on sovittu...) Joukossa on paljon myös suosituiksi nousseita aineettomia lahjoja.

Yksi näkökulma, josta mielellään lähestyn joulun lahja-asioita, on paikallisuus. Kaikista parasta on, jos lahjat hankitaan läheltä, pieniltä tekijöiltä ja kauppiailta. Ulkomaiset nettikaupat saattavat olla  edullisempia, mutta niihin sijoittamalla raha katoaa sinne ulkomaille. Ostamalla saman legon kotikylän kauppiaalta tuet oman paikkakunnan kehitystä. Ja jos pystyy vielä yhdistämään aineettomuuden ja paikallisuuden, niin siitä ei lahja paljon parane! 

Yksi vinkki lapsiperheiden aineettomaksi lahjaksi on konserttiliput Rajattoman Suomen lasten lauluja-kiertueelle! Ronja sai kyseisen levyn synttärilahjaksi noin kuukausi sitten ja jos cd-levyt voisivat kulua puhki, olisi niin käynyt. Levy soi päivittäin lastenhuoneessa, toki vielä isosiskon toimesta, mutta sujuvasti yksveekin osaa jo jammata. Ja äitikin tykkää. Kiertue starttaa Seinäjoelta huhtikuussa ja me ainakin aiomme olla paikalla. 

12. luukku: Kirje joulupukille

Rakas joulupukki,

en ole kirjoittanut sinulle moneen vuoteen. Uskonpuutetta? Ehkä. Kiireitä? Ihan varmasti. Yltäkylläisyyttä? Sitäkin.

Me aikuiset emme aina usko sinuun. Ehkä haluaisimmekin, mutta järki kieltää. Mutta minä ainakin haluaisin, että olisi joku, joka toteuttaisi toiveeni ja toisi ne vielä nätisti paketoituna kotiin, ainakin yhtenä päivänä vuodessa. Uskommehan moniin muihinkin, vielä päättömämpiin juttuihin. Tai olemme uskomatta ihan itsestäänselviä asioita.

Koitankin nyt onneani. Kuuletko ja kuunteletko?

Toiveeni on hyvin yksinkertainen ja liittyy juurikin uskomiseen, tai ehkä enemmänkin tosiasioiden tunnustamiseen, tai sen yhden tietyn tosiasian. Se on kuitenkin monelle sinun olemassaolon lisäksi yksi niistä asioista, joihin on vaikea uskoa. Meillä on paljon tutkimustuloksia siitä, että se on todellista ja tapahtuu parhaillaan, mutta silti epäilijöitä löytyy. Me olemme sen itse aiheuttaneet, mutta sitäkään eivät kaikki ole valmiita myöntämään.

Viisaana miehenä arvasitkin jo varmaan, mistä puhun. Eikö olekin hullua, että siihen ei uskota? Ilmastonmuutos on todellista ja tapahtuu parhaillaan. Se ei katoa sillä, että tammikuussa on kolmekymmentä astetta pakkasta. Eiväthän pakkaset sieltä Korvatunturilta kokonaan katoa (toivottavasti!), kyse on keskilämpötilan noususta. Tällä hetkellä taistellaan vielä sen puolesta, että nousu pysyisi alle kahdessa asteessa, mutta tuo tavoite on koko ajan luisumassa käsistämme.

Tähän mennessä sovitut vähennykset eivät yksinkertaisesti riitä. Aikaa ei ole hukattavaksi ja reippaista päästövähennyksistä pitäisi päättää heti eikä kohta. Maailmanpankkikin varoittaa, että nykymenolla edessä on neljän asteen lämpeneminen, joka tarkoittaisi maapallon muuttumista ihan toisenlaiseksi kuin planeetta, jolla tällä hetkellä elämme.

Mitä siis toivon? Toivon, että ilmastonmuutoksen olemassaolo tunnustetaan ja sen torjuminen otetaan vakavasti. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat ongelmat, kuten esimerkiksi ilmastopakolaiset, sään ääri-ilmiöt, kuivuus ja nälänhätä, koskettavat meitä kaikkia.

Tiedän, että tämän toiveen toteuttaminen on sinullekin haastavaa. Auttaisiko joulumieli tässä tehtävässä kuitenkin vähän? Ja olethan sinä nyt tunnettu ja arvostettu henkilö, toivottu vieras lähes joka kodissa. Ja vetoan myös heihin, joille sinun olemassaolosi on vaikeaa hyväksyä. Olkaa rauhassa uskomatta joulupukkiin, mutta uskokaa ilmastonmuutokseen.

Rauhaisaa joulunaikaa toivotellen, Henna. 

Kolumni Eparissa 12.12.2012

11. luukku: Jos voisin peiton alle jäädä nukkumaan

Siirin innostus Leevi and The Leevingsiin ei ole laantunut, vaan Melkein Vieraissa -levyä on kuunneltu säännöllisesti nyt jo varmaan vuoden verran. Tänään legoleikkien lomassa jäin oikein kuuntelemaan, kun Stella esitti Elämä ikkunan takana -biisin. 

Meillä ei aamuisin ole yleensä kiire minnekään ja viime aikoina on nukuttu jopa hämmästyttävän myöhään, aina yhdeksään saakka. Toisinaan olisi kuitenkin kiva jäädä sinne peiton alle lämpimään. Tänään se tunne oli erityisen vahva, siksi ehkä pysähdyinkin kuuntelemaan juuri tätä kappaletta.

Löysin myös Emma Salokosken esittämän version, joka on vähintään yhtä kaunis kuin Stellankin tulkinta. Nauttikaa. Olkoon aamunne kiireettömiä. 

10. luukku: pikkuusen vihaasempia lintuja

Jostakin se on aloitettava, nimittäin käsitöiden tekeminen pitkän tauon jälkeen. Ja mä aloitin näistä. Hauskaa hommaa! Ohjeitakin oli, mutta meni niin pieneksi piperrykseksi, että tein omasta päästä. Musta meni jo synttärilahjaksi ja ehtiihän näitä vielä ennen joulua muutaman virkata lisääkin. 

Jos innostuit, niin ohjeita lötyy ainakin Yhteishyvän sivuilta ja Ylen Olotilasta.

9. luukku: Herkkua!

Hain tuossa jääkaapista vähän iltapalaa ja mietin samalla, mitähän luukusta tänään paljastuisi. No iltapalaa maistettuani ei tarvinnut enää miettiä!

Ostin tätä herkkua viikko sitten ja huomasin nyt, että päiväys menee pian umpeen, joten ei auta kuin syödä pois. Olen saanut Tiramisu-rahkaa aikaisemmin erilaisissa leivonnaisissa, mutta raakana en ole koskaan maistanut. Onneksi nyt sen tein, sillä toimii. En usko, että pääsee päiväykset enää näin pitkälle meidän jääkaapissa! Nam. 

8. luukku: Filmiina

Päätin, että esittelen joulukalenterissani myös muutamia paikallisia yrityksiä, ilmiöitä tai juttuja, jotka muuten vaan ansaitsevat tulla mainituiksi. Tämä osio alkaa nyt valokuvauspalvelu Filmiinalla. 

Meidän perhe kävi eilen Filmiinan Heidin kuvattavana. Pääosassa oli yksivuotias Ronja, mutta koko perhe oli kovasti tälläytynyt ja kävi kameran edessä pyörähtämässä. Vielä en ole lopputuloksia nähnyt, mutta ammattitaitoisesta otteesta voisin jo päätellä, että hyvää jälkeä on tulossa. Paljastan tuloksia sitten täälläkin, mutta sillä välin voitte käydä ihailemassa Heidin muita otoksia nettisivujen galleriassa. Suosittelen!

7. luukku: Kotikatu

Perjantai 7. joulukuuta vuonna 2012 jää mieleen sinä päivänä, kun tuli viimeinen Kotikatu. Aika monta vuotta on meikäläisellä mennyt tämän sarjan parissa. Välillä on ollut taukoja, mutta ei pitkiä ja aina olen palannut takaisin. Kotikadulle. Siis itseoikeutetusti 7. päivän luukusta paljastuu Kotikadun viimeinen jakso. Itkuhan siinä tuli. 

6. luukku: perinteinen piparipäivä

Itsenäisyyspäivän tienoilla meillä leivotaan perinteisesti pipareita (kurkkaa aiemmat vuodet: vuonna 2011, 2010, 2008).  Ja parasta oli tietenkin taikinan syönti. Ensimmäinen pellillinen meni raakana pienimmän suuhun, kun neiti nopsajalka ehti ensimmäisenä paikalle. Vähän isompi oli jo hyvä apuri itse leipomisessakin, mutta kyllä se taikina edelleen toki maistui!

5. luukku: Kirje Joulupukille

Tänään kirjoitimme joulupukille. Tärkeimpänä toiveena oli koira, jota voi taluttaa. Viime vuoden pettymys, kun ei sitä oikeaa koiraa tullutkaan, lienee vaikuttanut siihen, että toive oli tänä vuonna vähän maltillisempi. Koira, jota voi taluttaa tarkoittaa siis paristoilla liikkuvaa koiraa, jossa on hihna. 

Tuolla se kirje nyt odottaa terassilla, että tonttu sen hakisi. Pitänee hakea, ennen kuin unohtuu. Viime vuonna kun piti vähän harhauttaa, kun ei tontut olleetkaan muistaneet käydä ajoissa. 

Pitäähän kirjeeseen nyt vähän piirtääkin.

Huomaa omakätinen allekirjoitus. 

Vain S-kirjaimen kanssa pitää vähän auttaa ja tehdä malli, 

mutta vain pienillä pisteillä, kokonaan ei saa tehdä.

4. luukku: lämpöä

No niin, kaksi päivää onnistuin pysymään aikataulussa joulukalenterin kanssa, hienoa. Tänään teitä hemmotellaankin siis kahdella luukulla! Nyt on ollut kovin valoisaa ja valokuvavoittoista, jatketaan samalla linjalla. Valon lisäksi tämän päivän luukusta löytyy lämpöä. Tuo takka nyt vaan on niiiin korvaamaton tällä hetkellä. Tuli palaa monta kertaa päivässä. 

Ja edelleen harjoittelemme täydellistä sytytystä, jonka pitäisi tapahtua päältä. Pari onnistumista on jo takana, mutta ihan yksinkertaista se ei ole. 

3. luukku: lisää jouluvaloja?

Jouluvalo? 

Sijainnut yläkerran aulassa nyt kaksi viikkoa, 

joten ainakin ajoissa on oltu asialla. 

2. luukku tuo valoa pimeyteen

Ensimmäisen adventin kunniaksi kaivettiin tänään osa jouluvaloista esiin. 

Ja tulihan se lumikin vihdoin valaisemaan pimeää maisemaa, 

yhdessä pihalyhtyjen kanssa. Kaunista. 

Joulukalenterin 1. luukku

Otan itselleni kunnianhimoisen tavoitteen joulukuulle ja yritän postata joka päivä jotain, joulukalenterin tapaan. Valittelin jo eilen facebookissa, etten tänäkään vuonna saanut aikaiseksi tehdä Siirille kalenteria, vaan jouduimme tyytymään kaupan suklaakalenteriin. Siiriä ei kyllä tuntunut haittaavan, vielä kun sai itse valita kaupasta ihanan pinkin prinsessa-kalenterin, josta saa myös jotain muita yllätyksiä.

Mutta kokeillaan nyt täällä blogin puolella, jos kalenterin teko onnistuisi. 

Ensimmäisestä luukusta paljastuu Runoilija Eeva Kilven haastattelu. Törmäsin haastatteluun, kun etsin runoa lukupiirin pikkujouluun. Jokainen tuo mukanaan yhden runon ja minä valitsin Kilven runon, joka on koskettanut ja jonka olen jakanut täällä ennenkin. 

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:

Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun.

Haastattelu löytyi Ylen Elävän arkiston kätköistä. Se on ohjelmasta Kirjailijan puheenvuoro ja on äänitetty vuonna 1968. Kilpi puhuu haastattelussa naiseudesta ja naisiin kohdistuvista odotuksista ja paineista. Keskustelussa sivutaan myös lastenhoitoa ja Kilven mielipiteitä siitä, kuinka isienkin tulisi ottaa vastuuta. Melko ajankohtaista meidänkin ajassa! Puheenvuoro on rohkea ja ollut aikanaan varmasti mielipiteitä jakava. Haastattelun pääset kuuntelemaan täältä. Tämä herätti ainakin minun mielenkiintoni tutustua tuohon pieneen, urheaan naiseen enemmänkin.