Sunnuntaivieraana kirjastossa

Olin tänään sunnuntaivieraana Seinäjoen kirjastossa. Se on jännä, vaikka kuinka on esiintynyt, niin aina sitä vähän jännittää. Ja aina tulee jälkeenpäin mietittyä, että miksi mä nyt niin menin sanomaan. Kuten tänäänkin. Ensimmäinen kysymys haastattelijalta oli, että millainen lukija olet. Vastasin, että luen sängyssä illalla. Just. Sinänsä varmaan ihan mielenkiintoista, mutta ehkä relevantimpaa olisi ollut vastata esimerkiksi, että minkälaisia kirjoja luen. Toki se nyt selviää tuosta suosittelulistastakin. Mutta olisin voinut vastata kuitenkin, että luen kirjoja viihtyäkseni, ehkä vähän myös itseäni sivistääkseni. Ja luen myös yhteiskunnallisia kirjoja. Työn alla on juurikin Kirsi Pihan Äitijohtaja ja kirjastoreissulla otin haltuuni varaamani Caitlin Moranin Naisena olemisen taito -kirjan. Taisin muuten sanoa myös, että olen nyt lukenut paljon feministisiä kirjoa. Hmm. Mutta näillä mennään. Alla suosittelulistani, lukekaa pois!


Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

Kepeää ja helppoa luettavaa raskaasta ja ajnkohtaisestakin aiheesta, kuten Härkönen yleensäkin on. Kirja kertoo huostaanotoista sijaisvanhemman näkökulmasta, miksi siihen yleensä ryhdytään.

Eve Hietamies: Yösyöttö 

Vähän erilaisen lapsiperhearjen kuvausta, kertoo isästä, joka jää yksin vauvan kanssa heti syntymän jälkeen. Naurattaa myös miehiä. Yksi hauskimmista kirjoista, joita olen lukenut. 

Diana Gabaldon: Muukalainen

Muukalainen kertoo Clairesta, joka hyppää ajassa taaksepäin ja päätyy 1700-luvun Skotlantiin. Erittäin mukaansa tempaava tarina, sopivassa suhteessa pieniä paloja historiaa ja mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita. Ja tietenkin suuria tunteita ja rakkautta. Valitsin juuri Muukalaisen, koska se on tämän sarjan ensimmäinen kirja. Suosittelen tietenkin luettavaksi koko sarjaa, mutta veikkaan, että ensimmäisen jälkeen ei suosituksia enää tarvita.

Anna Gavalda: Lohduttaja

Ihanan romanttinen tarina, jolla kuitenkin on monta ulottuvuutta. Kirja, joka vei kaikki ajatukset pois omasta elämästä. Kiehtoo varmaan juuri siksi, että on niin kaukana omasta elämästä. Ja luin tämän lomalla aurinkorannalla, mikä ehkä lisäsi miellyttävyyttä myös. Gavaldaa olen lukenut muutenkin, tempaa aina mukaansa.

Liza Marklund: Nobelin testamenttia 

Taas sarja, jota voin suositella luettavaksi muutenkin, kuin vain tämän kirjan. Dekkareita, joissa pääosassa on toimittaja ja perheenäiti Annika. Nobelin testamentissa hän on kirjoittamassa juttua Nobel-juhlasta, jossa tehdään murha. Annikaan on jotenkin kauhean helppo samaistua, siksi olen tykännyt näistä. Ja dekkarit yleensä on ihania aivot narikkaan-kirjoja, saa vain lukea ja nauttia kimuranteista juonikäänteistä, eikä tarvi analysoida, että mitähän tuolla nyt tarkoitettiin. 

Valtuustoblogi: Ensimmäinen aloitteeni!

Olihan valtuusto! Yli neljä tuntia kestänyt kokous piti sisällää kuusi äänestystä, joista yksi oli suljettu lippuäänestys. Huh. Äänestyslistalla olivat muunmuassa lausunto kuntarakennelakiluonnoksesta, jäsenten valinta tekniseen lautakuntaan, kaupungin takausperiaatteet ja pysäköintimaksut.  

Vaikka äänestykset ovat työläitä ja ilmeisesti aika harvinaisiakin, pidän niitä silti tarpeellisina. On loppujen lopuksi aivan sama, mitä pöntössä puhut ja kritisoit, jos et lopuksi tee muutosesitystä. Vaikka puheet kuvataan, niin aika harva niitä muistaa. On hyvä, että pöytäkirjoihin jä mustaa valkoiselle, kun kaikki eivät ole samaa mieltä. Se antaa kuvan, että asiat eivät ole vain läpihuutojuttuja.

Niitä pöytäkirjoja muuten pääsee lukemaan täältä. Tämänpäiväinen ei vielä liene siellä, mutta ilmestynee tarkastuksen jälkeen.  

Tein tänään myös alla olevan valtuustoaloitteen. Minun lisäkseni aloitteen allekirjoitti 14 valtuuteuttua. Ei huono.  

Valtuustoaloite päivähoitomaksujen määräytymisestä todellisen tarpeen mukaan

Seinäjoen kaupungin päivähoitomaksut määräytyvät tällä hetkellä ennakkoon tehdyn ilmoituksen perusteella. Lapsi voi olla hoidossa koko kuukauden tai perhe voi myös käyttää ns. sopimuspäiviä, jolloin lapsi on hoidossa joko 10 tai 15 päivää kuukaudessa, perheen oman ilmoituksen mukaan. Ilmoitus täytyy kuitenkin tehdä aina 3 kuukaudeksi kerrallaan, mikä tekee väliaikaisen jouston mahdottomaksi.

Tämä johtaa siihen, että monet perheet maksavat turhasta. Vaikka tarve olisi tässä kuussa vain 10 hoitopäivää, joudutaan ehkä maksamaan jopa täydestä kuukaudesta, koska muina kuukausina tarve on enemmän. Tästä seuraa, että lapsia myös tuodaan päivähoitoon, vaikka vanhemmat olisivat kotona, koska päivistä joutuu joka tapauksessa maksamaan.

Maksujen määräytyminen tarpeen mukaan toisi paitsi taloudellista hyötyä perheille, myös lisää väljyyttä päivähoitoon, kun ns. ylimääräiset hoitopäivät jäisivät pois. Kun perheille syntyy taloudellista hyötyä, he varmasti pitäisivät lapset kotona vanhempien vapaapäivinä ja loma-aikoina. Hoitopäivät tulee tietenkin edelleen sopia etukäteen, kuten tälläkin hetkellä tehdään.

Myös Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä päätyi helmikuussa esittämään päivähoitomaksujen uudistamista siten, että maksu määräytyy ennalta sovittujen hoitotuntien mukaan. Työryhmä toteaa, että uudistus kannustaisi vanhempia suunnittelemaan päivähoidon käyttöä todellisen tarpeen mukaan.

Päivähoitopäivien toteutumista seurataan Seinäjoellakin jo. Laskussa on eritelty, montako päivää lapsi on ollut hoidossa paikalla. Lasku myös tulee noin kuukauden jälkikäteen. Lienee siis vain laskutustekninen seikka, että perhettä laskutetaan vain päivistä, jolloin lapsi on ollut hoidossa läsnä.

Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että Seinäjoen kaupungin päivähoitomaksut määräytyvät jatkossa todellisen tarpeen mukaan.

Seinäjoella 18.2.2013

Henna Rantasaari

Kaikki päättää

Kaupunki on yhtä kuin sen asukkaat, parhaassa tapauksessa jopa enemmän. Tällä hetkellä kaupunkilaisten ääni kuuluu edustuksellisen demokratian kautta kaupunginvaltuustossa. Ei kuitenkaan riitä, että kaupunkilaisten mielipidettä kysytään kerran neljässä vuodessa vaaleissa. Demokratiaa voi ja pitää toteuttaa muutakin kautta.

Vaalien alla kuulin useammastakin suusta sanan lähidemokratia ja itsekin sitä ahkerasti viljelin. Lähidemokratiaa parhaimmillaan ovat toimivat asukaslautakunnat. Tällä hetkellä Seinäjoella toimii 3 asukaslautakuntaa, kunkin Seinäjokeen liittyneen entisen kunnan alueella. Ensimmäisen valtuuston kokouksen listalta myöhempään käsittelyyn siirrettiin kaupungin johtosääntö, jossa lautakuntien määrään esitettiin muutosta. Kolmen lautakunnan sijaan esitettiin asetettavaksi yksi kaikille alueille yhteinen asukaslautakunta.

Lähidemokratian kannalta tämä ei ole hyvä vaihtoehto. Jos asukaslautakunnat eivät ole toimineet toivotulla tavalla, ei ratkaisu ole niiden lakkauttaminen, vaan toiminnan kehittäminen. Jatkossa asukaslautakuntia tarvitaan ehkä vielä enemmänkin, mikäli Seinäjoen kokoa halutaan vielä kasvattaa. Poissaolollaan loistaa myös kantakaupungin asukaslautakunta.

Alueellisten lautakuntien lisäksi aktivoitua voi toki muutenkin. Ylistarolaiset ovat jo koonneet voimansa ainakin lääkäripalvelujen säästämiseksi Ylistarossa. Hyllykalliolaisten tiedän suunnittelevan toimia oman kirjastonsa pelastamiseksi, nimiä adressiinkin on kerätty.

On tottakai niin, että kun ajetaan yhden kaupunginosan tai eturyhmän asiaa, ei välttämättä nähdä kokonaisuutta. Eikä tarvitsekaan, se on valtuuston tehtävä. Kokonaisuuden takia kaikkien ryhmien vaatimukset eivät voi mennä läpi. Valtuustokaan ei kuitenkaan voi esimerkiksi talouteen vedoten torpata kaupunkilaisten ajatuksia, jos heistä iso osa jotain haluaa. Kaupungin tulee olla yhtä kuin asukkaansa.

Itseään isommaksi on mahdollisuudet, kun kaupunkilaiset kokevat, että kaupunki on heitä varten. Seinäjoen kaupungin strategiaa päivitetään parhaillaan ja siihen pääsee vaikuttamaan jokainen. Kaupunkilaisilla on kyselyyn vastaamalla mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen on Seinäjoki vuonna 2020. Valtuustolla ja virkamiehillä on velvollisuus toteuttaa nuo toiveet.

Kolumni Eparissa 6.2.2013