Rohkea rokan syö. Uskallan siis nyt kirjoittaa jotain tästä kotihoidontuen uudistuksesta, vaikka sohaisen varmasti moneen suuntaan. Äidit ovat välillä kuin metallimiehet, yhtä kärkkäästi puolustamassa milloin mitäkin, ja teen niin totta vieköön itsekin. En siis tässä nyt sen enempää moiti ketään, on hyvä puolustaa itselleen tärkeitä asioita. Siksi aionkin nyt muutaman sanan kirjoittaa siitä, miksi minun mielestäni on hyvä, että kotihoidontuki jaetaan molempien vanhempien kesken.
Nuoret naiset tekevät töitään pätkissä. Tunnettu totuus on, että pian ne kuitenkin jää äitiyslomalle ja sen jälkeen pitkälle hoitovapaalle ja työnantaja maksaa. Seurauksena nuoria naisia ei palkata vakituisiin työsuhteisiin, olivatpa he lisääntymässä tai eivät. Tästä johtuen naiset ovat pätkätöissä nelikymppisiksi ja lopputyöelämänsä pienipalkkaisia, kun eivät ole edenneet urallaan. Tämä vähän kärjistäen.
Nyt tähän tarjotaan muutosta muuttamalla kotihoidontukea siten, että osa siitä olisi kiintiöity toiselle vanhemmalle, usein isälle. Tässä kohtaa älähdetään, että entäs ne naiset, jotka nyt ovat kotona ja joilla ei ole vakityöpaikkaa. Niin. No he jäävät sitten työttömäksi, jos ei ole töitä. Hakevat töitä ja tulevat toivottavasti valituiksi helpommin kuin ennen, koska vaara kotiinjäämisestä useiksi vuosiksi on vähän pienempi, kuin aikaisemmin. Jos saavat töitä, jää toinen vanhempi kotiin tai lapset laitetaan hoitoon.
No entäs sitten se, että ne isit usein tienaa enemmän? Niin. Tämä johtuu usein siitä, että he ovat olleet työelämässsä kauemmin ja edenneet siellä vakituisissa työsuhteissa ehkä jopa ylöspäin, kun ei ole ollut perhevapaita katkaisemassa urakehitystä. Toisin kuin naisilla, jotka tämän uudistuksen myötä pääsevät toivottavasti mukaan tähän kehitykseen myös.
Muutos ei tietenkään tapahdu hetkessä ja varmasti on perheitä, joiden elämä tästä hankaloituu. Päätöksiä tehdään kuitenkin tulevaisuutta ajatellen ja niin on tässä todellakin toimittu. Ei nyt me äidit torpata itse sitä, että meille tarjotaan jatkossa reilumpia työmarkkinoita.
