Komiaa sen on oltava

Kirjoitan komialta kotiseudultani Seinäjoelta: maakuntakeskuksesta, jonka väkiluku on viime vuosina kasvanut yli 800 asukkaalla vuosittain. 60 000 asukkaan raja rikottiin elokussa 2013. Muuttoautoja tulee ympäri Suomea: noin 60% muuttajista on maakunnan ulkopuolelta. Komiaa, sanoo etelä-pohojalaanen.

Komialla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Päättäjänä mietityttää, onko kaikki tämä kasvu hyvästä. Kasvu on kallista: päiväkoti vuosittain ja peruskoulu tai laajennus joka toinen vuosi on tämänhetkinen rakennustahti. Töitä se tietää, mutta myös kustannuksia. Säästöjä ja velat kattoon. On toki mukavampaa velkaantua kouluja kuin vanhainkoteja rakentamalla, mutta laina on aina laina.  

Ajankohtaisessa kuntaliitoskeskustelussa pienet kunnat epäilevät, että isot kaupungit vievät heidän palvelunsa, mutta on meilläkin pelkomme. Tulevatko pienet ja imevät meidän loputkin mehut? Kun kasvun takia velkaantuneen kaupungin kylkeen isketään myös valmiiksi kuralla olevan kunnan budjettikirjat, ei lopputulos ole välttämättä toivottu.

Menestystarinamme on monen tekijän tulosta. Itse kiitän rohkeita päättäjiä, jotka ovat aikoinaan sekä sijoittaneet markkinointiin ja rakentaneet imagoa että myös luoneet odotuksille vastinetta. Komia-termi on täällä tuotteistettu: komiaa on niin kirkko, paikallisliikenne kuin jalkapalloturnauskin.  

Vihreä valtuutettu löytää moitittavaakin, mutta ainakin jotain on tehty oikein. Täällä on uskallettu tukea toveria toisestakin puolueesta.

Eikä huonosti mene asukkaidenkaan mielestä, vaikka paikallislehtien palstoja lukemalla voisi saada toisen kuvan. Joulukuussa julkaistussa hyvinvointibarometrissä Seinäjoki kiri 20 suurimman kaupungin joukossa kolmanneksi, kun mitattiin asukkaiden tyytväisyyttä.

Kirjoitus Ääni Korvesta- palstalla Vihreässä Langassa 31.1.2014

Älä hyväksy

Ärsyttää, haukkua, lyödä, huijata, ahdistella, ajaa takaa, jättää ulkopuolelle, rääkätä, herjata, potkia, syrjiä. Yhtä kaikki, kiusaamista. En mä tarkoittanut, se ärsytti, ne oli ne muut, se oli vahinko, en se ollut mä, se alotti, mä vaan vitsailin. Yhtä kaikki, se sattuu.

Surullista, mutta totta. Päivittäin, ja kaikkialla. Kiusaaminen on liian paljon paikallisissakin otsikoissa viime aikoina viihtynyt aihe. Ja töissäkin siihen törmää, joten mietityttäähän se. Ja saa ymmälleen. Enkä ole yksin. Jos vanhemmat, niin myös me opettajat olemme välillä jo ihan voimattomia.

Kun kiusaamista on jatkunut jo useita vuosia, on jossain menty vikaan. Kotona tai koulussa, luultavasti molemmissa. Yksin ei kukaan ole syyllinen tai voi asioita ratkaista. Koulukiusaamisesta ja sen vakavuudesta puhutaan paljon, eikä kukaan jätä sitä ilkeyttään huomiotta. Välillä silmiä kuitenkin menee kiinni, myös meillä aikuisilla. Hyväksytään hiljaa, eikä puututa. Koska ollaan voimattomia.

Voimattomuus lähtee olosuhteista. Katse pitää kääntää kaikkeen siihen, mitä lasten silmät näkevät. Kiusaaminen on yhteiskunnassamme sallittua. Toisten ihmisten rikki repiminen on valitettavasti valtakunnan ykkösviihdettä. Kun julkinen nolaaminen on se, millä joka puolella mässäillään, opitaan siihen pienestä pitäen. Kun pienimmästäkin mokasta kirjoitetaan keltaisena kirkuvia otsikoita, on malli väärä.

Myötätunto ei kehity, ellei sitä näe ja koe. Jonkun on näytettävä mallia, kuinka toiset ihmiset otetaan huomioon. Ja nimenomaan näytettävä. On turha saarnata, kuinka tulisi tehdä, jos itse toimii toisin. Kurkatkaamme sinne peiliin kaikki, niin oppilaat, vanhemmat kuin opettajatkin. Katsotaan oikein kunnolla, eikä laiteta silmiä kiinni. Voisiko jotain tehdä toisin?

Leikkiä, hymyillä, pelata, halata, soittaa, välittää, ottaa mukaan, tykätä. Yhtä kaikki, mukavaa. Ei se mitään, voisinko auttaa, ollaanko kavereita, tuu mukaan, mitä kuuluu, anna anteeksi. Yhtä kaikki, tuntuu hyvältä. Niin koulussa kuin kotonakin. Kokeilepa.

Kolumni Eparissa 29.1.2014

Sunnuntaipuuhia

Eiköhän se ole joulurauha jo ohi ja täysi tohina päällä taas. Huomenna vuoden ensimmäinen valtuusto, siihen valmistautumista tänään. Onneksi on tuoreita pullia kahvin kaveriksi, pieni leipuri pääsi tänään vauhtiin. Nam.