Usko, koulu ja opetus

Vielä on kaksi kuukautta toukokuun loppuun ja se on jo alkanut: taistelu suvivirrestä. Valitettavasti puhe suvivirrestä on puhetta aidan seipäästä, kun pitäisi puhua koko aidasta.

"Perusopetuksessa eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta." Näin sanotaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, joka on velvoittava asiakirja opetusta järjestettäessä. 

On osa opettajan ammattitaitoa ja etiikkaa, että hän osaa pitää uskonnon erillään omasta opetuksestaan ja muista toimistaan koulussa. Ihan kuin puoluepoliittisessa toiminnassa mukana olevat opettajat toimivat. En minäkään voi julistaa vihreää propagandaa töissä, se olisi väärin. Niin ei voi täällä tehdä edes keskustalainen poliitikko-opettaja, vaikka jonkinlaista paikallista uskontoa poliittisella suuntautumisellaan harjoittaakin. Se ei vain ole oikein.  

Peruskoulu on tarkoitettu jokaiselle suomalaiselle lapselle. Olemme syystäkin ylpeitä järjestelmästämme, joka on tasa-arvoinen ja mahdollistaa kaikkien koulunkäynnin. Teemme kouluissa kaikkemme, että jokainen voisi tuntea kuuluvansa joukkoon. Näin tulisi toimia myös uskonnon suhteen. Koska ei ole olemassa uskontoa, joka sopisi kaikille, ei sitä tulisi siellä harjoittaa. Koska uskonnontuntien lisäksi uskonto on läsnä vielä monessa tilanteessa, kuten esimerkiksi ruokarukouksissa ja päivänavauksissa. Kannattaa käydä lukemassa myös tämä kirjoitus, jossa avataan vähän sitä, miltä eristäminen tuntuu lapsesta. 

Tälläkin hetkellä jokaisella on oikeus opiskella omaa uskontoaan ja olla osallistumatta evankeliluterilaisen uskonnon opetukseen. On hyvä ja välttämätöntäkin, että näin toimitaan, eikä ketään pakoteta osallistumaan uskontotunneille, jotka eivät sovi omaan vakaumukseen. Tämän järjestäminen on kuitenkin käytännössä vaikeaa, kun useita aikatauluja tulee sovittaa yhteen. Kalliiksikin tämä tulee, esimerkiksi kun oppilaita kuljetetaan uskontotunneille toiselle puolelle kaupunkia. 

Mielestäni onkin syytä kysyä, onko yhteiskunnan velvollisuus järjestää uskonnonopetusta? Minun mielestäni ei. Uskonnonopetus on seurakuntien velvollisuus. Paras vaihtoehto olisi korvata uskontojen erillään opettaminen elämänkatsomustiedolla tai uskontotiedolla, jonka sisällä käsitellään useampia uskontoja. Näin siirtyisi eteenpäin niin meidän evankeliluterilaisten kulttuurihistoriallinen perintö kuin myös muiden uskontojen tiedot. Kansainvälistyvässä maailmassa ei liene haittaa siitäkään.

Myös minä olen kristitty ja perheeni kuuluu kirkkoon. Käytämme seurakunnan palveluita, kuten esimerkiksi lasten kerhoja ja olemme olleet niihin tyytyväisiä. Kritiikkiä eivät siis esitä vain jumalattomat vapaa-ajattelijat, vaan ihan vaan ajattelijat, jotka ovat tarpeeksi vahvoja antamaan tunnustusta myös toisin ajatteleville. Niin ja ajattelevat lasten, ihan kaikkien lasten, parasta. 

Keilaa Anteron kanssa

Vaalivuosi se on tämäkin. Itse en tällä kertaa ole ehdolla (paitsi OAJ:n vaaleissa, joiden tulos itseasiassa ratkeaa ensi viikolla!) mutta mukana toki. Ja vaalithan ovat puolueille parasta aikaa, kun saa huolella luukuttaa omia juttujaan ja niistä ollaan jopa kiinnostuneitakin. Joten jonkin verran vaalijuttuja luvassa täälläkin.

Nyt buffaan huomista tapahtumaa, kun saamme Seinäjoelle vieraaksi Antero Vartian. Seinäjoella on mahdollisuus keilata Anteron kanssa uudessa keilahallissa. Keilauksen jälkeen keskustelutilaisuus yrittäjyydestä, josta yrittäjäehdokkaalla on sanansa sanottavana. Joten keilaamaan!

100 vuotta Fennovoimaa

Pyhäjoelle halutaan rakentaa uusi noin 1000MW ydinvoimalaitos. Mukana projektissa on pääosin julkisesti omistettuja tahoja, kuten Seinäjoen kaupungin täysin omistama Seinäjoen Energia Oy. Alusta alkaen projektiin haettiin isosti ulkomaista omistusta, koska Suomesta ei löydy riittävästi kiinnostusta omistaa ydinvoimaa. Kesken suunnitteluprojektin saksalainen E.On vetäytyi hankkeesta ja tilalle tuotiin venäläinen valtionyhtiö Rosatom, joka laitoksen rakentamisen lisäksi on yksi tulevista omistajista.

Ydinvoimala on yli 100 vuoden projekti. Rakentaminen ja käyttöönotto kestävät 10 vuotta. Laitos on sähköntuotannossa ehkäpä 60 vuotta. Sähköntuotannon loppumisen jälkeen täytyy käytettyä polttoainetta jäähdyttää vesialtaissa 40 vuotta, ennen kuin lämmöntuotanto ja säteily ovat loppusijoittamiseen sopivalla tasolla. Tämän jälkeen laitos puretaan ja rakenteiden radioaktiivinen materiaali loppusijoitetaan. Purkamisurakka kestää vuosia ja maksaa satoja miljoonia euroja.

Kun pohditaan uuden ydinvoimalan tarvetta Suomessa, tulee ennen kaikkea miettiä tulevaisuutta. Nyt päiväkodissa olevien taaperoiden lastenlastenlapset ovat työikäisiä, kun Pyhäjoen ydinvoimalaa puretaan! Tulevaisuuden energiamarkkinoihin liittyy paljon kysymyksiä. Paljonko tulevien vuosikymmenien aikana tekniikka energian tuottamiseen, siirtämiseen ja varastointiin kehittyy, ja kuinka paljon tämä tekniikka maksaa? On mahdollista, että ydinvoimalan tuottama sähkö on tulevaisuudessa kalliimpaa kuin muilla keinoilla, esimerkiksi uusiutuvalla energialla tuotettu.

Seinäjoen Energia on kuitenkin päättänyt olla mukana tässä yli 100 vuoden projektissa. Koska kysymyksessä on täysin kaupungin omistama yhtiö, jonka hallituksessa istuvat kunnallispoliitikot, tulisi kaupunkilaisille kertoa, miksi Seinäjoen Energian kannattaa olla mukana rakentamassa Fennovoiman ydinvoimalaa.

Valtuutettu Rantasaari on kysynyt Seinäjoen Energian toimitusjohtaja Martti Haapamäeltä valtuustossa kahdesti, onko tässä hankkessa järkevää olla mukana. Vastauksessaan Haapamäki vetosi laskelmiin, joiden mukaan taloudellista riskiä ei ole. Vaadimme, että nuo laskelmat julkistetaan. Ydinvoiman rakentaminen on uhkapeliä, jota ei tulisi pelata veronmaksajien rahoilla.

Jani Mäkinen
puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Vihreät

Henna Rantasaari
kaupunginvaltuutettu
Seinäjoki

Avoimesti auki

Jokainen meistä on varmaan joskus tuntenut itsensä ulkopuoliseksi. Seissyt porukan ulkopuolella odottaen merkkiä, jotta voisi mennä mukaan, tai katsellut kauempaa ja tuntenut kateutta. Vaikka usein onkin kyse vain väärinkäsityksestä, ovat nämä ovat tilanteita, jotka eivät tunnu mukavilta.

Sama tunne saattaa olla tällä hetkellä Seinäjoelta töitä etsivällä paluumuuttajalla. Olisi kiva tulla takaisin, mutta oloaan ei koe kovin tervetulleeksi. Ja mitä mahtaakaan ajatella täysin uusi tuttavuus, joka on kiinnostunut kaupungistamme mahdollisena työ- ja asuinpaikkana, mutta tuleekin käännytetyksi heti ovella?

Kun asuntomessuille haettiin työntekijää, uskottiin puskaradion kautta löytyvän pätevimmän hakijan. Nyt uutta elinkeinojohtajaa haettaessa paikka pistettiin hakuun, mutta vain kaupungin sisäisenä hakuna. Viikonlopun lehtitietojen mukaan hakijoita oli kolme. Päteviä varmasti kaikki.

Mutta onko todellakin niin, että uskomme kaiken osaamisen ja viisauden asuvan täällä kaupunkimme sisällä, vähän yli 60 000 asukkaan keskellä? Minä uskon meihin pohjalaisiin ja tiedän, että viisaus täällä asuu niin vanhoissa naisissa kuin muissakin. En kuitenkaan usko, että mistään muualta sitä ei löytyisi.

Me haluamme kaupunkina kasvaa. Kaupungin asukasluku on mahdollista saada nousuun kuntaliitosten lisäksi syntyvyyden ja muuttoliikkeen avulla. Kuntaliitokset ovat oma lukunsa, mutta niiden kautta on jo kasvettu ja luultavasti kasvetaan tulevaisuudessa lisää. Vauvojakin syntyy meillä ihan hyvää vuosivauhtia.

Meidän pitää siis saada vielä ihmiset muualta Suomesta muuttamaan tänne. Paluumuuttajia on jo houkuteltu kovasti ja muutenkin on tehty kampanjaa, onnistuttukin. Tunnetusti kaupungin imago on hyvä. Seuraavaksi näille muuttajille tarvitaan työtä ja asuntoja. Usein ensin etsitään se työ.

Seinäjoki tarvitsee lisää kaikenlaisia työpaikkoja, mutta etenkin korkeakoulutettujen paikoista on pulaa. Kaupunki ja muu julkinen sektori on perinteisesti työllistänyt juuri heitä. Siksi on tärkeää, että sieltäkin löytyisi töitä. Ja että niitä voisivat kaikki hakea.

Vaikka yksittäisen paikan täyttäminen muuttajalla ei kaupunkia vielä täytäkään, on sillä merkitystä myös maineen vuoksi. Jos annamme sen kuvan, että emme tänne muita halua, ei tänne kukaan haekaan. Piiri pienii jatkaa pyörimistään. Ja silloin jää se muutto muutenkin tekemättä ja asunto ostamatta.

Ylypiä saa olla, muttei ilikiä. Suurennetaan siis vähän sitä piiriä ja päästetään muitakin rinkiin. Niin ja luotetaan niihin omiin osaajiin, kyllä ne pärjää avoimessakin kilpailussa.  

Kolumni Eparissa 12.3.2014

Täydellinen sunnuntai

Täydellinen sunnuntai alkaa urheilulla raittiissa ilmassa ja hyvässä seurassa. Jatkuu päiväunihetkellä ja kirjoitushommilla. Sitten tupa täyteen väkeä ja ruoka pöytään. Loppuilta rauhoitellaan ja valmistaudutaan tulevaan viikkoon. Näitä lisää!