Olen nyt viime viikot paininut itseni kanssa erään asian ympärillä. Ja tuo asia on uusi hieno tietokoneemme, jonka ääressä nytkin istun ja teille kirjoitan. Keittiössä. Niin, keittiössä. Nimenomaan siis tämä sijainti on tässä se painiottelun aihe.
Kannettavamme sanottua sopimuksen irti, päätimme muuton yhteydessä sijoittaa myös uuteen tietokoneeseen. Päädyimme pöytämalliin, koska tässä uudessa tuvassa meillä on työhuone, jonne kone oheistarvikkeineen uppoaa vallan kivuttomasti. Työhuone-malli kiehtoi myös, koska ajattelin, että nyt lapsemme kasvaessa ei hänen tarvitse tottua siihen, että kone hallitsee elämää ja on koko ajan päällä, vaan sitä käytetään silloin kun tarvitaan. Kaunis ideologia, eikö vain.
No. Konehan piti saada heti paketista pois ja koska työhuoneemme oli tuossa vaiheessa vielä lähinnä varaston näköinen (ja on sitä kyllä edelleen) kone iskettiin keittiöön. Ja koska myös keittiössä meillä on hyvin nyt tilaa, sehän sopii tähän mainiosti. Ja kone on lisäksi kaunis, joten se ei haittaa edes esteettistä minää.
Ja nyt päästään siihen pelottavaan osaan: alan tottua koneen läsnäoloon keittiössäni! Miten mukavaa on kuunnella radiota, etsiä Spotifysta uusia biisejä, katsoa Yle Areenasta edellisviikon Kotikadut ja Uutisvuodot, kaikki tämä samalla kun siivoat, laitat ruokaa ja tiskaat. Sillä sitähän me kotiäidit teemme, elämä pyörii hyvin pitkälti keittön ympärillä. Lapsen on saatava ruokaa monta kertaa päivässä ja sotkuahan siitä tulee joka kerta, varsinkin yksivuotiaan kanssa, joka syö itse.
Olemme siis juuri siinä tilanteessa, johon en halunnut. Olinko muuta halutessani siis vain jäärä, joka ei suostu ymmärtämään, että teknologian läsnäolo keittiössä on tätä päivää ja ok, vai olinko oikeassa yrittäessäni säästää lapseni tältä jatkuvalta informaatiotulvalta, mitä kone eteemme jatkuvasti suoltaa? Saahan sen kiinni, joo, mutta entäs jos tulee päivä, etten laita sitä kiinni? Olenko nyt matkalla todelliseen riippuvuuteen, josta ei ole pakotietä ja ennenkaikkea, altistanko lapseni samaan?
3 kommenttia:
Myös minulla on tietokone keittiössä ja vähän samoista syistä kuin sinulla: työhuone on tavoittamattomissa eli varastona/kylmänä tilana tällä hetkellä, kun olen äitiysvapaalla. Mutta koko ajan sitä huomasi, että tarttee tietokonetta, joten raahasimme sen tupaan. Läppäri tämä on, mutta tilaa vie silti. Ja jatkuvasti päällä on se!
Tuota niin ... oli se kone missä tahansa, niin samainen ongelma syntyy aina jossain vaiheessa...on lomia, jolloin se on auki aamusta iltaan...uskon lapsesi altistukseen myöhemminkin, vaikka tekisit nyt mitä estojuttuja tahansa. Sama kuin ei anna lapsensa katsoa kauniita ja rohkeita, niin joka tapauksessa ne alkavat kulkea kylillä, heh. Tämä oli mulle kerrottu selitys, kun ihmettelin, että ystäväni lapset ruinusivat näkemään jotain tv-ohjlemaa, kun kaverit olivat nähneet ja äitinsä ei antanut. Lapse toppivat menemään naapuriin leikkimään juuri siksi aikaa...hhhehheeh. Luonto opettaa tikanpojan puuhun. No, eksyin aiheesta, mutta teet kuinka tahansa, niin tee se itseäsi syyllistämättä. Itse luin ja kirjoitin paljon (kynällä), kun tyttäreni olivat pieniä..eikös loppujen lopuksi sekin ole sama asia; äiti keskittyy muihin kuin lapsiinsa ja silimissään tuijottava ilme...
Kyllä sitä konetta Kirsi H. todellakin tarvitsee, vaikka sillä ei töitä teekään, se on huomattu myös. Ja onhan se hyvä pysyä edes jollain tavalla kiinni ajassa näin kotosalla ollessakin, niin ei vallan höperöidy!
Samaa olen Vilukissi nyt ajatellut minäkin, että eiköhän nämä tämän päivän lapset altistu näille koneille on meillä sitten kone keittiössä tahi ei. Joten kone keittiössä mennään, ilman syyllistymistä!
ps. Meillä Siiri on ainakin ihan Kaunari fani jo, että ilmeisesti tie vie kylillekin jossain vaiheessa! :)
Lähetä kommentti