Sivut

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulurauhaa


Tämän kuvan myötä hyvää joulua, kuten 5-vuotias korttiinkin taiteili. Aika hyvin mallista tehty peilikuva. Joulurauhaa.

torstai 19. joulukuuta 2013

Itsearviointia


Vuosi sitten huilailin vaalien jälkeen ja odottelin valtuustouran alkua. Nyt sitä on takana vajaa vuosi. Opettajana katselen tätä vuotta taaksepäin miettien oppimaani. Kaikkea ei toki näe vielä näin läheltä, mutta muutama näkökulma on kirkastunut. Tärkeitä kaikki, eivätkä numeroinnista huolimatta ole siksi arvojärjestyksessä.

1. Kokonaisuuden hahmottaminen on nyt ensimmäisenä mielessä. Valtuutettuna ei voi olla enää yhden asian ajaja.Vaikka esimerkiksi Ruukintien turvallisuus, opettajien lomautukset ja joukkoliikenneasiat ovatkin itselleni asioita, joista voisin jättää säästämättä, en voi olla kytkemättä kaikkea kokonaiskuvaan. On mietittävä myös muut vaaralliset paikat, onko joku toinen tie vielä turvattomampi, josta pitäisikin ensin aloittaa? Ja vaikka opettajat tekevät tärkeää työtä, niin tekevät muutkin. En voi, enkä halua vetää rajaa tärkeiden ja vähemmän tärkeiden ammattien väliin. Lempilapseni toimiva joukkoliikenne tarvitsisi paljon lisää rahaa, mutta sitäkään ei heti tässä tilanteessa ole saatavilla.

2. Kokonaisuuden lisäksi katse on suunnattava tulevaisuuteen. En voi tehdä päätöksiä pelkästään huomista ajatellen, vaan on osattava ajatella, mitä tapahtuu kymmenen vuoden päästä. Kristallipallolle olisi käyttöä. Laajentaako Areenaa vai rakennuttaako jalkapallostadion, perustaako uusi virkoja lastensuojeluun vai aloittaakko peruskorjauksia kyläkouluilla? Niin ja kenen kanssa lähteä kimppaan?

3. Kaikkia ei voi miellyttää. Tämä nyt on ihan perustotuus, joka ei ole salaman lailla mieleeni välähtänyt tässä vuoden aikana, mutta ehkä kuitenkin konkretisoitunut entisestään. Jokaisesta päätöksestä on joku eri mieltä. Hihasta vetäjiä riittää ja välillä yritetään repiä todella alas ja vielä polkea päälle. Kun päätöksensä kuitenkin osaa perustella, pärjää pitkälle.

4. Viimeisenä, mutta ei (toivottavasti ainakaan) vähäisimpänä mielessä pyörii myös oma jaksaminen. Töiden aloittaminen ja sen myötä kuvioihin astunut hoitorumban pyörittäminen vaatii myös veronsa, äitinä minua ei voida lomauttaa. Joululomallekin riittää kuitenkin vielä virtaa, joten jotenkin lienen onnistunut tämän kaiken yhdistämisessä. Kokemuksen myötä osaan varmasti vielä paremmin arvioida, mihin energiaa kannattaa käyttää.

Rauhallista joulunaikaa sekä hyviä ja mieleenpainuvia hetkiä uudelle vuodelle, niitä toivon teille kaikille.  

Kolumni Eparissa 18.12.2013

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Perinteiset piparit

Piparit on leivottu, joulu saa tulla. Perinteet eivät katkenneet tänäkään vuonna, äidin taikinakulholle kävi tie taas. Tänä vuonna pikkuapureita oli paikalla kaikki neljä. Hävikki leipomisvaiheessa oli suurta, mutta osa taikinasta myös paistettiin ennen syömistä. Hyvää tuli!

Työn touhussa. 

Muodoissa oli mistä valita.

Lopputulos parhaimmillaan. 

maanantai 2. joulukuuta 2013

Oma joulukalenteri






Monta vuotta siinä meni, suunnitellessa. Nyt pääsin toteutusvaiheeseen ja tässä lopputulos. Sekä tekijä, että tonttutytöt ovat kovasti tyytyväisiä uuteen kalenteriinsa. Tarvikkeet löytyivät kangaskorista ja numeroleimasimetkin muistin omistavani. Kahdesta ensimmäisestä luukusta on saanut suun makeaksi, mitähän tontut ovat varanneet huomiseksi?

maanantai 18. marraskuuta 2013

VALTUUSTOBLOGI: veroja ja väärinkäsityksiä


Tiukka viisituntinen takana, päätettyinä veroprosentti ja talousarvio. Päällimmäisenä mielessä harmitus siitä, että kokemattomuutteni ja huolimattomuuteni vei tänään voiton. Kyse on siis siitä, miksi äänestin tyhjää, kun äänestettiin liikuntapaikkarakentamiseen investoiduista rahoista. Homma meni näin: Liikuntapaikkarakentamiseen oli budjetoitu Jouppilavuorelle ensi vuodelle 500 000 €. Alunperin siellä oli 300 000 €. Kannatin ryhmäpuheenvuorossani keskustan esitystä, jonka luulin tarkoittavan vain ylimääräisenä talousarvioon lisätyn 200 000 €, en koko 500 000 € poistoa. Puheenvuorojen edetessä tajusin virheeni. Pyysin uutta puheenvuoroa ja kerroin näin käyneen. Samalla esitin, että poistamme vain tuon 200 000 €. Esitystäni ei kannatettu. Itsekään en osannut kannatusta vaatia, kun luulin sen automaattisesti olevan ryhmäpuheenvuoro, jossa tehtyä esitystä ei tarvitse kannattaa. Näin ei kuitenkaan ollut, eikä esitykseni päässyt äänestykseen. Siksi äänestin tyhjää.

No miksi sitten tuolla 200 000 € olisi jotain merkitystä? Perustelen kantani sillä, että kun nyt ensi vuodelle sitouduimme tuohon 200 000 €, löimme samalla lukkoon 500  000 €/vuosi seuraaviksi vuosiksi. Koska jos leikkiin lähtee, pitää siinä myös pysyä. Olisin halunnut tätä vielä mietittävän tarkemmin myöhemmin, kun nähdään, mihin yleinen taloustilanne kehittyy. Mutta näin nyt kävi. Ja se harmittaa.

Niin ja päätettiinhän siellä myös niistä veroista. Ja nekin menivät vastoin omaa näkemystäni. Puheenvuorot alla, ensin veroprosenteista ja sitten talousarviosta, joka sisältää myös liikuntapaikkarakentamisen.

Puheenvuoroni veroista:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen, kuten varmasti kaikki muutkin, koko vuoden kuunnellut kommentteja, kuinka veroprosenttia pitäisi nostaa, ettei tarvitsisi mennä kaupungin työntekijöiden kukkarolle. Siksi on hyvä, että tämä päätös nyt tehdään ja veroja korotetaan.

Veroprosentin korotus ei voi olla ainut keino, jolla huonoa taloustilannetta paikataan, mutta yhtenä muista keinoista sitä voidaan käyttää kyllä, ihan kuin nyt toimitaan Seinäjoellakin.

Kuten edelläolevista puheenvuoroistakin on käynyt selväksi, on veronkorotus nyt välttämätön. Ongelma lienee enää siinä, kuinka paljon nostetaan ja mitäkin prosenttia. Olemme kuulleet laskelmia siitä, miten se vaikuttaa kenenkäkin tuloihin. Itse haluan ajatella asiaa keskiverto-seinäjokelaisperheen näkökulmasta. Me olemme lapsiperheiden luvattu maa. Nuorta perhettä tuloveroprosentin nosto koskettaa enemmän, kuin kiinteistöveroprosentin. Siksi mielestäni kaupunginjohtajan alkuperäinen esitys, jossa tuloveroprosentti nostettaisiin 20,75 ja kiinteistöveroa 0,05 prosentilla, on kaupunkilaisille reilumpi.

Reilumpi se on myös yrityksille, varsinkin pienemmille. Kiinteistöveron nostamatta jättämistä on perusteltu myös sillä, että kiinteistöveron nosto rokottaa yrityksiä. Varmasti osaa, ehkä niitä isoimipia, mutta ei tokikaan kaikkia. Pienistä yrityksistä ja palveluyrityksistä suurin osa toimii pienissä ja/tai vuokratiloissa, eikä kiinteistöveron nousu tunnu siellä niin paljon. Koska näille yrityksille suurin kustannus syntyy henkilöstöstä, koskee tuloverokorotus heitä enemmän. Palkankorotuspaineet nousevat, kun työntekijälle käteenjäävä osuus pienenee. Siksi pidän maltillisempaa tuloveronkorotusta ja pientä nostoa kiinteistöveroon kannattavampana myös yrityksille.

Koiraveron jätämme mielellämme perimättä.

Ja talousarviosta: 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Talousarviossa vuodelle 2014 näkyy elävä kaupunki. Vaikka tietää, että kaupungissa tapahtuu, se jotenkin konkretisoituu tästä kansien välistä. Synkistä luvuista huolimatta luin talousarviota mielelläni, meillä tehdään kaikkea tätä ja vielä paljon enemmän.

Talousarvioon vuodelle 2014 on sisällytetty paljon tavoitteita. Odotukset ovat kovia. Säästämistä, tehostamista, tuloksellisuutta. Hallintokunnat ovat kovilla.

Erityisesti sosiaali- ja terveyspuolelta on vaaditaan paljon. Kun puhutaan lakisääteisistä palveluista, joita ei voi jättää välistä, saa tehdä aikamoisia temppuja, jotta kustannukset eivät karkaa. Muistan viime keväältä, kun kysyin rahoitusjohtajalta, että miksi jo budjetoitiin vähemmän, kuin tiedettiin kuluja olevan. Käsittelimme muistaakseni tilinpäätöstä. Tilanne on ollut näin vuodesta toiseen. Mikä tekee tulevasta vuodesta erilaisen? Tähän toivottavasti löytyy vastaus pian.

Taloustoimikunta on lanseerannut Talouden tasapainottamisohjelma II. Palvelutarjontaa joudutaan varmasti kaventamaan, mutta toivottavasti myös mietitään järjestämistapaa uudestaan. Tehdään tässäkin kohtaa niitä rohkeita ratkaisuja, joita meiltä on kaupunkina totuttu näkemään.

Ja vaikka menoja on jo suitsittu, on varmasti siellä vielä vähän varaakin. Yksi iso kuluerä kaupungille on varmasti energialasku. Raha menee toki taskusta toiseen, omaan yhtiöön, mutta kuten olemme viime aikoina lehdistäkin saaneet lukea, ei energiayhtiölle ole niin väliä kenelle se energia myydään, kunhan siitä saadaan hyvä hinta. Ei siis liene vahingoksi, vaikka kaupunki ostaisi vähän vähemmänkin. Toivoisinkin siis kaupungin energiakulutuksen julkistamista ja sitä kautta julkista painetta energiansäästöön. Energiansäästöllä on mahdollista saada merkittäviä säästöjä myös taloudellisesti.

Kun maltillisuuteen vielä lisätään juuri hyväksytyt veronkorotukset, tulee tunne, että ollaan oikealla tiellä. Nämä kaikki toimenpiteet ovat tarpeen, jotta jatkossa on vähän helpompi hengittää. Nyt täytyykin osata myös jarruttaa.

Jo aikaisemmissa ryhmäpuheenvuoroissa esille tullut lisäbudjetti jalkapallon olosuhteiden parantamiseksi on puhuttanut myös meitä. On totta, että kaupunki kasvaa ja kehittyy, emmekä me valtuutettuina voi olla tuon kehittymisen esteenä. Siitä hyvä esimerkki on keskustan kehittäminen, josta on haluttu pitää kiinni, vaikka ajat ovat tiukat. On nähty, että siihen panostamalla kaupungin edellytykset kasvaa paranevat. Olen ehdottoman kehitysmyötämielinen ja kiitollinen, että meillä on osaamista ja rohkeutta tarttua tämänkaltaisiin haasteisiin.

Olen myös ehdottoman urheilumyötämielinen. Jossain kohtaa on kuitenkin palattava takaisin kunnan perustehtäviin ja miettiä niiden toteuttamista. Tänä vuonna on jouduttu lomauttamaan henkilöstöä, ja siten heikentämään palveluja, jotta on saatu säästöjä kasaan. Siinä rinnalla on vaikea hyväksyä budjettiin yllättäviä lisäyksiä, jotka eivät ole suunnitelmien mukaisia. Suunnitelmilla viittaan Taloussuunnitelmassa vuosille 2015-2017 olevaan lauseeseen, että liikuntapaikkarakentamisen volyymia alennetaan. Kuitenkin kun kuluja vertaa, on aiempina vuosina käytetty liikuntapaikkarakentamiseen vähemmän kuin nyt tuleville vuosille on budjetoitu. Kysynkin, miten volyymin alentaminen näkyy tässä?

Kaupungin tarkoitus on luoda edellytykset kaikille kaupunkilaisille liikkua. Siinä me olemme Seinäjoella onnistuneet hyvin. Nyt esitetty lisämääräraha liikuntapaikkarakentamiseen ei ole välttämätön harrastajien kannalta.

Imagoa Seinäjoella on rakennettu ja sen olemme havainneet positiivisesti muun muassa kaupungin kasvussa. Kolahduksiakin on tullut, mutta ei jalkapallostadionin rakentamisella ja näkymisellä tulosruudussa paikata sitä vajetta julkisuuskuvassa, joka syntyi esimerkiksi henkilöstön lomauttamisesta.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa lämpimästi keskustan tekemää ehdotusta poistaa talousarviosta sinne lisätty ylimääräinen lisäys liikuntapaikkarakentamiseen.

Muuten olemme valmiita hyväksymään tämän haastavan, mutta ansiokkaasti valmistellun talousarvion. 









keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Onnellisuusprojekti


Vanha sanonta kuuluu, että onni löytyy pienistä asioista. Auringosta, kahvikupista, hymystä tuntemattomalta. Olen pohtinut tätä väittämää viime aikoina, sillä on väitetty myös toisin. Anna Perho, jota pääsin kuuntelemaan pari viikkoa sitten, on sitä mieltä, että onni syntyy isoista asioista. Hän väittää, että jos puoliso lähtee, sairastuu tai talo menee alta, on vaikea iloita pienistä asioista.

Toisessa koulutuksessa (Stressinhallinnan intensiivikurssi!) tämä väite kumottiin täysin. Kouluttaja, mentaalivalmentaja Minna Marsh esitti onnellisuuden tieteellisten tutkimusten valossa, joissa oli osoitettu, että 50% onnellisuudesta määrittelee geni, joka ilmenee sekä negatiivisena että positiivisena. Ne, joilla tämä geeni on negatiivisena, ovat taipuvaisempia masennukseen, kuin positiivisen geenin omistajat. Tämä puolet on tavallaan onnellisuuden lähtötaso. Olosuhteet, eli juuri kaikki ulkoiset seikat, kuten terveys, perhe ja aiemmat kokemukset, määrittelevät vain 10%. Siis vain 10. Jäljelle jäävä 40% koostuu omista valinnoistamme. Eli niistä arkisista jutuista, ajankäytöstä, liikunnasta, ruokavaliosta, suhtautumisesta asioihin.

Tämän ajatuksen mukaan voisimme siis olla täydellisen onnellisia, vaikka menettäisimme kaiken omaisuutemme tulipalossa ja vielä perhekin menisi mukana. Näin äkkiä tuntuu mahdottomalta. Mutta onko se?

Itse en ole vielä kovin pitkällä tämän ajattelun kanssa, mutta matka on alkanut. Onnellisuusprojekti alkaa nyt. Siihen kuuluu päivittäisiä valintoja, jotka pyrin tekemään siten, että ne edistävät onnellisuuttani. Ymmärrän rajallisuuden ja sen, että varsinkin kaksi pienintä ovat minusta kovin riippuvaisia, enkä voi laittaa itseäni aina edelle. Aion kuitenkin tehdä niinkin ja olen jo aloittanut. Pidän kiinni omista jutuistani ja järjestän niihin aikaa, toteutan itseäni tuntematta huonoa omaatuntoa.

Ja jotain olen jo ymmärtänyt. Olen tajunnut, että olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani ja siksi olen ainut, joka asialle voi jotain tehdä. Vaikka en erityisen onnettomaksi ole tuntenut itseäni tähänkään asti, myönnän ajoittain sortuneeni syyttelemään muita omasta huonosta olostani. Siten asiat eivät kuitenkaan etene tai muutu.

Loppuun vielä Anna Perhon opeista. Vaikka hän ei onnellisuuden määrittelyssä vakuuttanutkaan, toi hän esiin monia muita hyvältä kuulostavia keinoja arjenhallintaan. Yksi niistä oli aikapäiväkirja. Aikapäiväkirjaan merkitään noin tunnin tarkkuudella, mihin aikaa kuluu. Sen avulla voi hyvin tarkistaa, mihin aika oikeasti kuluu, jos se ei tunnu riittävän. Jos todellisuus ei vastaa arvoja, on syytä tehdä jotain.

tiistai 29. lokakuuta 2013

VALTUUSTOBLOGI: Kokouskuulumiset 28.10.2013

Kahden ja puolen tunnin valtuustossa tapahtui taas monenlaista. Muutamia huomioita käsitellyistä asioista.

1. Henkilöstösuunnitelma vuosille 2014-2017. Isoin asia tällä listalla oli 5 uuden perhetyöntekijän toimen perustaminen. Kun uudet virat ja toimet on muuten pistetty puihin, on iso asia, että nyt perustettiin siitä huolimatta 5 uutta. Toki tavoitteena on saada sama määrä säästöjä ostopalveluista. En näe, että on välttämättä realistista, että ne todentuvat heti ensi vuonna, mutta tulevaisuudessa toivottavasti kyllä. Ja vielä enemmänkin säästöjä on toivottavasti tulossa, perhetyöntekijät palkattiin tekemään ennaltaehkäisevää työtä, jolla toivottavasti sekä parannetaan perheiden tilannetta, että pienennetään kustannuksia.

2. Seinäjoen Energia on mukana ostamassa ruotsalaista vesivoimaa, tähän liittyen käsiteltiin lainahakemuksia. Energian toimitusjohtaja Martti Haapamäki myös esitteli välitilinpäätöksensä ja muita ajankohtaisia asioita. Alkuvuonna liikevaihto kasvoi 11,5 % ja tulos oli noin 2,5 miljoonaa parempi, kuin vuonna 2012 samaan aikaan. Tilanne tulee kuitenkin kuulemma tasaantumaan loppuvuonna ja tavoitteena on päästä samaan tulokseen kuin viime vuonna. Energia on mukana vesivoiman oston lisäksi muutamissa tuulivoimahankkeissa, hyvä niin. Edelleen se ydinvoima siellä kuitenkin kummittelee. Kysyin jälleen, että joko olisi meidänkin aika irtaantua tästä epäilyttävästä ja kannattamattomasta projektista, mutta ei. Energian omien laskelmien mukaan hankkeessa mukana olo on kuulemma kannattavaa. Olisi mukava nähdä nämä laskelmat, kun kunta toisensa jälkeen on ilmoittanut, ettei heidän mielestään ole enää kannattavaa olla mukana. 

3. Kolme vuotta kestänyt piina Kourassa on nyt päättynyt, kun sinne saatiin hyväksyttyä osayleiskaava. Kaavan valmistuminen kumoaa rakennuskiellon, joka on estänyt kylän kasvamisen. Hyvä näin.

4. Valtuutettu Piia Kattelus oli tehnyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen koskien kaupungin yhteistyötä kaupungin yksityisen päiväkotiyrittäjän kanssa. Hallituksen vastaus merkittiin tiedoksi. Aiheesta myös keskusteltiin kiivaasti. Jopa niin, että valtuuston puhetta johtanut Mäki-Hakola keskeytti Katteluksen puheenvuoron kopauttamalla nuijaa ja ilmoittamalla, että asia on loppuunkäsitelty. Ottamatta kantaa itse käsiteltyyn asiaan, meni puheenjohtajan käytös mielestäni liian pitkälle. Valtuuston puheenjohtaja ei voi keskeyttää valtuutetun puhetta, jos on eril mieltä puheen sisällön kanssa.

5. Lopuksi vielä hyväksyttiin maahockey-kentän rakentaminen. Kustannusarvio kentän pystyttämisestä on noin 30 000€. Kenttä on lahjaksi saatu, arvoltaan noin 100 000€. Sitä voidaan käyttää myös muihin lajeihin ja näistä kentistä on tällä hetkellä pulaa. Joten vaikkakin asia tuli päätettäväksi vauhdilla ja ohi budjetin, on hyvä, että asia ei äänestykseen jälkeen jäänyt pöydälle, kuten keskusta olisi halunnut, vaan viedään päätökseen ja saadaan kenttä käyttöön. 

lauantai 26. lokakuuta 2013

VALTUUSTOBLOGI: Sevas

Torstaina vihreä valtuustoryhmä vieraili Seinäjoen kaupungin tytäryhtiö Sevas Oy:n konttorilla. Sevas on 100% kaupungin omistama yhtiö, joka vuokraa kaupunkilaisille kohtuuhintaisia asuntoja, joita on tällä hetkellä noin 2500.  Alkuun pitää heti antaa tunnustusta Sevakselle, joka otti itse aktiivisesti yhteyttä ja kutsui valtuustoryhmämme tapaamaan heitä. Tätä lisää! Tytäryhtiöitä on kaupungilla yli 20 ja Sevas on ensimmäinen, joka on meitä (ja myös muita valtuustoryhmiä) näin henkilökohtaisesti lähestynyt. Osa yhtiöistä on toki pieniä, esimerkiksi asunto-osakeyhtiöt, mutta en panisi ollenkaan pahakseni kutsua kuulemaan isompien yhtiöiden toiminnasta, kuten esimerkiksi Seinäjoen Energiasta tai vaikkapa Seinäjoen Ammattikorkeakoulusta. Nämä nimet kuitenkin vilahtelevat valtuustonkin esityslistoilla suhteellisen usein, monta lainaa on jo minunkin aikana käsitelty. 

Sevaksella eniten keskustelua herätti Sevaksen toimiminen sosiaalisena asuntotoimena. Sevas on siis se taho, jota kautta muuten hankalasti asutettavat kaupunkilaiset saavat asunnon, usein kaupungin sosiaalitoimen avustuksella. Kaupunki takaa vuokria ja maksaa mahdolliset korvaukset. Tällä hetkellä kuitenkin vain kahden kuukauden vuokran verran. Usein ongelmatapauksissa kuluja kertyy enemmän, erotuksen maksaa tietenkin Sevas, joka näkee tässä ongelman. Ja onkin aiheellista pohtia, onko kaupungin vuokra-asuntoyhtiöllä velvollisuus tehdä näin, vai tulisiko kaupungin kantaa vastuunsa loppuun saakka. Tällä hetkellä summat eivät ole vielä suuria, mutta luvut ovat kasvaneet joka vuosi. Ja on selvää, että kaupungin kasvaessa myös sosiaaliset ongelmat lisääntyvät ja näin kulutkin kasvavat edelleen. 

Sevas maksaa kaupungille noin 8% korkoa vuosittain. Korkea prosentti on jäänne vanhoilta ajoilta, jolloin kaupungilta sai puolet pienempää korkoa asuntotuotantoon, kuin pankeilta. Summana tuo ei kaupungin kassaa kovin paljon kartuta, kyse on noin 500 000 eurosta. Tottakai tällä hetkellä säästöjä revitään pienemmistäkin pinoista, mutta jo periaatteellisella tasolla tätä on hyvä pohtia. Jos tuo 500 000 euroa, tai edes puolet siitä, jäisi Sevakselle, olisi yhtiöllä paremmat mahdollisuudet toimia myös sosiaalisena asuttajana. Yhtiön tarkoitus kun kuitenkin on tuottaa edullisisa vuokra-asuntoja kaupunkilaisille.

Ja kun ne kustannukset sitten kuitenkin kaatuvat kaupungille. Asunto on kaikilla oltava ja jos ei ole, niin kustannuksia siitäkin tulee. Jonkinlaisena ennaltaehkäisynä voidaan asuntoasiaakin tarkastella. Ehkä joku systeemi, jolla asumista ja omillaan selviämistä sitten tuettaisiin, olisi tarpeen. Kuka ottaisi tästä kopin?

lauantai 28. syyskuuta 2013

Tarve töihin

Palasin elokuussa työelämään reilun kahden vuoden jälkeen. Yksi syy lähteä kotoa töihin oli tietenkin palkka, mutta se ei ollut kuitenkaan ainoa. Eikä syyksi riittänyt edes työyhteisö, välitunnit tai jonkun muun laittama ruoka, vaikka kaikki ne ovat työn, eli opettamisen ohella tärkeitä ja tuntuvat luksukselta kotivuosien jälkeen.

Työn tekeminen ja työpaikka määrittelee ihmistä. Määrittelemme itsekin usein itsemme paitsi perhesuhteiden, niin myös ammatin kautta. Itse ainakin miellän olevani tietenkin äiti ja vaimo, mutta aika pian listalla tulee vastaan myös opettaja. Se on osa minua. Siksi halusin töihin.

Minulla oli tärkeä työ lasten kanssa kotona, jonka vuoksi olin poissa työelämästä. Pystyin onnellisesti valitsemaan, milloin palaan töihin. Yleensä näin ei ole. Työttömäksi joudutaan pääsääntöisesti vastentahtoisesti ja mahdollisuudet vaikuttaa työttömyyden päättymiseen ovat rajalliset.

Sulkemalla aikuinen, terve ihminen työelämän ulkopuolelle vaikutetaan toimeentulon lisäksi henkilön minäkuvaan. Siksi on järjetöntä, että nykyinen järjestelmä syrjäyttää ihmisiä työelämästä, koska töiden tekeminen ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Osalla aikaisemmat voimaannuttavat kokemukset ja myönteiset vaikutukset työelämästä kantavat työttömyyden yli. Kaikki eivät kuitenkaan pysty pitämään yllä ajatusta työtä tekevästä minästä. Minäkuva muuttuu ja töihin palaaminen vaikeutuu entisestään. Erityisen pahalta tuntuu niiden nuorten vuoksi, jotka järjestelmä syrjäyttää. Heille ei ole välttämättä kertynyt yhtään työkokemusta, eivätkä he ole oppineet määrittelemään itseään työn kautta. Työn tekeminen on kuitenkin ainoa tapa selvitä tässä maailmassa.

Siksi työn tekemisen tulisi olla aina kannattavaa. Jos menee töihin ja saa palkkaa, pitäisi tilille jäädä enemmän kuin mitä jää sosiaalituista. Pitäisi. Nyt näin ei ole ja kun päälle kaatuu kasa paperitöitä ja rahan tulo viivästyy, ei järjestelmässä ole järkeä lainkaan. Valtiovalta peräänkuuluttaa rakenteellisia muutoksia. Yksi ratkaisu voisi olla perustulomalli, jossa tietty summa maksetaan jokaiselle ja siihen päälle saa sitten kerryttää tuloja haluamansa ja tarvitsemansa verran, ilman tukien palautuksia. Siirtyminen perustuloon vaatii koko järjestelmän uusiksi ajattelemisen, mutta sen takia sitä ei tule säikähtää. Jos lopputuloksena on järjestelmä, joka ei syrjäytä ja kannustaa työntekoon, voidaan mielestäni vanhoja tapoja malleja vähän tuulettaakin.

Kolumni Eparissa 28.8.2013

Kotihoidontuen uudistuksella reilummat työmarkkinat


Mielipidekirjoitus Ilkassa ja Pohjalaisessa 13.9.2013

Hallitus päätti budjettiriihessä uudistaa lasten kotihoidontukea. Uudistusta on vastustettu ja useasti on vedottu perheiden oikeuteen valita lastensa hoitaja itse. Valinnan mahdollisuus on tällä hetkellä olemassa, mutta todellisen valinnan tekee harva perhe. Pääsääntöisesti kotiin jää äiti.

Valtiolla on tapana pakottaa kansalaisiaan. Valtio määrää, koska pitää jäädä eläkkeelle, koska pitää lähteä ravintolasta kotiin tai milloin kaupat saavat olla auki. Kaikissa näissä puututaan ihmisten vapauteen ja oikeuteen määrätä itse omasta elämästään.

Kaikkiin näihin määräyksiin on olemassa syynsä. Niiden esimerkiksi toivotaan edistävän ihmisten terveyttä, mikä taas pienentää valtion ja kuntien kustannuksia terveydenhuollossa. Nyt hallitus on päättänyt, että jotta nuorten naisten työurat pitenisivät, eivätkä he syrjäytyisi työelämästä, tulisi lasten hoitovastuu jakaa perheiden sisällä tasaisemmin.

Kaikkia uudistukset eivät miellytä ja muutosta vastustetaan aina. Kaikille ei sovi, että yksilön oikeutta tupakoida missä haluaa rajataan. Sillä onhan silloinkin kyse henkilökohtaisesta valinnasta. On kuitenkin tutkittu, että tupakointi on vaarallista ja siksi sitä halutaan vähentää. Samoin on tutkittu, että naisten kotiinjäänti heikentää heidän asemaansa työelämässä. Yksilön ongelmasta tulee yhteiskunnan ongelma, kun vaikutukset jäävät yhteiskunnan maksettaviksi.

Tällä hetkellä nuoria naisia ei palkata vakituisiin työsuhteisiin, olivatpa he lisääntymässä tai eivät, koska pelätään heistä myöhemmin aiheutuvia kustannuksia. Tästä johtuen naiset ovat pätkätöissä nelikymppisiksi ja lopputyöelämänsä pienipalkkaisia, kun eivät ole edenneet urallaan. Heidän eläkekertymänsä on paljon pienempi, kotona olo kun ei eläkettä kerrytä. Mitä pidempään poissaolo työelämästä jatkuu, sitä vaikeampaa sinne palaaminen on.

Naisten asemaa työelämässä voidaan ja tulee parantaa myös muilla keinoilla, kuten esimerkiksi jakamalla vanhemmuuden kustannukset tasaisemmin työnantajien kesken. Budjettiriihen tuloksena tämäkin nyt selvitetään. Muutosta tarvitaan myös yleisemmin palkkaeroihin naisvaltaisten alojen ja perinteisten miesten alojen välille.

Hallitus on tässä vähän kuin vanhemman asemassa ja ajattelee tätäkin uudistusta lastensa parhaaksi. Kuten vanhemmat haluavat lastensa pärjäävän elämässään, haluaa hallitus nuorten naisten pärjäävän työelämässä. Usein vanhempiakin kiitellään päätöksistään vasta jälkikäteen.  

Nimikointia

Innostuin ja ostin dymon. Joten meillä on nyt sitten nimikoitu. Onhan tuo kätevä. Myös toinen kirjoitustaitoinen perheestä innostui, kun myslipurkin viereen oli ilmestynyt yhtenä aamuna nimikoitu kaffinkeitin. Hmm.

Myslipurkin viereen ilmestyi nimetty kaffinkeitin. 

perjantai 30. elokuuta 2013

Kotihoidontuen muutos tuo reilummat työmarkkinat myös äideille

Rohkea rokan syö. Uskallan siis nyt kirjoittaa jotain tästä kotihoidontuen uudistuksesta, vaikka sohaisen varmasti moneen suuntaan. Äidit ovat välillä kuin metallimiehet, yhtä kärkkäästi puolustamassa milloin mitäkin, ja teen niin totta vieköön itsekin. En siis tässä nyt sen enempää moiti ketään, on hyvä puolustaa itselleen tärkeitä asioita. Siksi aionkin nyt muutaman sanan kirjoittaa siitä, miksi minun mielestäni on hyvä, että kotihoidontuki jaetaan molempien vanhempien kesken. 

Nuoret naiset tekevät töitään pätkissä. Tunnettu totuus on, että pian ne kuitenkin jää äitiyslomalle ja sen jälkeen pitkälle hoitovapaalle ja työnantaja maksaa. Seurauksena nuoria naisia ei palkata vakituisiin työsuhteisiin, olivatpa he lisääntymässä tai eivät. Tästä johtuen naiset ovat pätkätöissä nelikymppisiksi ja lopputyöelämänsä pienipalkkaisia, kun eivät ole edenneet urallaan. Tämä vähän kärjistäen.

Nyt tähän tarjotaan muutosta muuttamalla kotihoidontukea siten, että osa siitä olisi kiintiöity toiselle vanhemmalle, usein isälle. Tässä kohtaa älähdetään, että entäs ne naiset, jotka nyt ovat kotona ja joilla ei ole vakityöpaikkaa. Niin. No he jäävät sitten työttömäksi, jos ei ole töitä. Hakevat töitä ja tulevat toivottavasti valituiksi helpommin kuin ennen, koska vaara kotiinjäämisestä useiksi vuosiksi on vähän pienempi, kuin aikaisemmin. Jos saavat töitä, jää toinen vanhempi kotiin tai lapset laitetaan hoitoon.

No entäs sitten se, että ne isit usein tienaa enemmän? Niin. Tämä johtuu usein siitä, että he ovat olleet työelämässsä kauemmin ja edenneet siellä vakituisissa työsuhteissa ehkä jopa ylöspäin, kun ei ole ollut perhevapaita katkaisemassa urakehitystä. Toisin kuin naisilla, jotka tämän uudistuksen myötä pääsevät toivottavasti mukaan tähän kehitykseen myös. 

Muutos ei tietenkään tapahdu hetkessä ja varmasti on perheitä, joiden elämä tästä hankaloituu. Päätöksiä tehdään kuitenkin tulevaisuutta ajatellen ja niin on tässä todellakin toimittu. Ei nyt me äidit torpata itse sitä, että meille tarjotaan jatkossa reilumpia työmarkkinoita. 

tiistai 27. elokuuta 2013

Arkea ja juhlaa

Paluu työelämään on hiljentänyt tämän foorumin tehokkaasti. Arjen haltuunotto jatkuu edelleen, mutta jotain rutiineja on jo havaittavissa. Uudet sijoituspaikat ovat mieluisia kaikille asianosaisille. Kaikki hyvin siis.

Juhlaa arjen keskelle on tuonut tänään viisivuotiaaksi ehtinyt Siiri. On juhlittu, monta kertaa. Ja mikäs siinä on juhliessa, kun on mitä ihanin ja hurmaavin juhlittava!


Arki alkoi politiikankin osalta. Eilen istuttiin syyskauden alun kunniaksi valtuustossa yli viisi tuntia. Siitä lisää myöhemmin, nyt lisää arjenhallintaa ja reput kuntoon aamuksi. 

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Rouvat rappusilla


Kesälukemistoni helmi oli tänä vuonna Eveliina Talvitien kirjoittama Keitäs tyttö kahvia – Naisia politiikan portailla. Vasta ensimmäisillä askelmilla hoipparoivalle naispoliitikolle oivaa luettavaa, jota voin lämpimästi suositella muillekin. Myös miehille.

Nainen politiikassa on tänäpäivänä ihan normaali ilmiö. On kuitenkin edelleen tilanteita, joihin vain naiset voivat joutua. Vain naisilta kysytään, miten politiikka ja perhe ovat sovitettavissa yhteen. Tähän oli törmännyt jokainen kirjassakin haastateltu naispoliitikko ja onpa asiaa minultakin kysytty. Edelleen vain naiset joutuvat arvosteltavaksi ulkonäkönsä ja pukeutumisensa vuoksi, miespuolisten kollegoiden paitojen värejä harvemmin arvostellaan, saatika lahkeen pituutta.

Onko sillä sitten merkitystä, että miehiin ja naisiin suhtaudutaan eri tavalla? Mielestäni on. Pätevyyttä ei saa määrittää se, mitä housuista löytyy, vaan tarkastelu tulee tehdä korvien välin sisällön mukaan. Eroja löytyy varmasti, mutta myös samaa sukupuolta olevien väliltä.

Täysin kympin arvoisesti ei ole naisasioissa Seinäjoellakaan onnistuttu. Keväällä uutisoitiin, että kaupunkikonsernin hallituspaikoista vain muutamilla istuu nainen. Tätä ei pidetty ongelmana, mutta ei se minun mielestäni täysin ongelmatontakaan ole. Etenkin perustelut, joiden mukaan naisia eivät kyseiset paikat kiinnosta tai he eivät olisi niihin päteviä, ovat täysin vailla pohjaa. Myös alentavat kommentit kiintiönaisista kalahtavat korvaan. Itse olen hyvin mielelläni kiintiönainen, jos sitä tarvitaan, että tasa-arvo toteutuu.

Kirjasta jäi mieleen, että aika moni nainen on useamman vuoden politiikassa oltuaan siirtynyt vapaaehtoisesti sivuun ja muihin tehtäviin. Toki niin ovat tehneet monet miehetkin, mutta naisten keskuudessa tämä on selvästi yleisempää. Jäin miettimään, miksi näin on. Onko politiikan huippu naiselle tuulisempi? Kyllästyvätkö naiset siihen, että joutuvat todistelemaan pätevyyttään vain, koska ovat naisia?

Vai onko asia sittenkin niin, että naiset ovat tarpeeksi rohkeita jättääkseen politiikan? Jos ei valtaan nousu ole helppoa, niin ei sitä ole valta-asemasta luopuminenkaan. Ehkä naiset ymmärtävät, että elämää on politiikan hiekkalaatikon ulkopuolellakin ja uskaltavat lähteä kokeilemaan sitäkin.

Vielä ensimmäisillä rappusilla olevana ja toistaiseksi vaille (tosi) suurta valtaa jääneenä jaksanen jatkaa kiipeämistä vielä tovin. Kahviakin voin keittää, mutta joku muu saa leipoa. Vaikka joku mies?

Kolumni Eparissa 24.7.2013


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Vastauksia kysymyksiin


Kaupunkilehti Epari teki meille valtuutetuille alkukesästä kyselyn. Tuloksia on nyt ruodittu päivän lehdessä. Koska meitä on monta, eikä lehteen tietenkään mahtuneet kaikki mun hyvät vastaukset, niin ne on nyt kokonaisuudessaan tässä. 


1. Miten näet kaupunkikeskuksen kehittämisen ja elävöittämisen? 


Tärkeintä olisi mielestäni saada tilaa ihmisille autojen sijaan. Tämä saadaan aikaan kehittämällä autottomia liikkumiskeinoja, kuten joukkoliikennettä ja pyöräilyä. Eli ehdottomasti lisää kävelykatuja. Korkeammat kerrostalot edellyttänevät myös parkkihallin rakentamista, sen avulla tilaa maan päältä saadaan myös lisää ihmisille. 

2. Mikä on mielipiteesi haja-asutusalueiden ja kylien kehittämisestä? 

Kaava-alueet tulee tehdä tiiviiksi. Kaikki eivät kuitenkaan voi asua kaava-alueella, valinnanvapaus tulee säilyä. Reuna-alueita tulisi kuunnella enemmän, eikä vain automaattisesti viedä palveluita heiltä pois. Asukkaat tulisi osallistaa päätöksentekoon entistä vahvemmin. Olisin valmis antamaan jopa järjestämis- ja budjettivaltaa joillekin alueille omien palvelujen järjestämiseen.

3. Millä toimenpiteillä ehkäisisitte nuorten syrjäytymistä ja lasten huostaanottoa Seinäjoella?

Lisäresursseja neuvolaan ja päiväkoteihin, tukea perheille, jotka ovat vaarassa syrjäytyä tai jo syrjäytyneet. Lapset ja nuoret eivät syrjäydy itse, vaan perheen mukana. Yksi konkreettinen keino on myös lisätä koulukuraattoreita.

4. Kaupungin siisteys viihtyvyyden osa-alueena puhuttaa aina aika ajoin. Tarvittaisiinko Seinäjoelle enemmän roska-astioita?

Ehdottomasti! Ja säännölliset tyhjäykset myös. Hieman kokoa kasvattamalla saataisiin jäteastiat, joissa roskat voidaan myös lajitella. 

5. Kannatatko jalkapallostadionia Seinäjoelle? Koska se mielestäsi on ajankohtaista ja minne se tulisi?

Jalkapallostadion tarvitaan, mikäli sille on käyttöä. Parhaimpana vaihtoehtona pidän jonkun olemassa olevan kentän kunnostamista tarvittavalle tasolle.

6. Kannatatko kulttuurikeskusta Seinäjoelle? Koska hankkeen pitäisi konkretisoitua ja minne?

Päätös kulttuurikeskuksesta tulisi tehdä tällä valtuustokaudella. Ensin tulisi suunnitella käyttötarkoitus ja sitten miettiä vasta paikkaa. Tässäkin sisältö on tärkeämpi, kuin seinät.

7. Milloin olet viimeksi tehnyt aloitteen ja oletko tehnyt sellaista kaupunkilaisen  pyynnöstä/palautteesta?

Tein aloitteen viimeksi toukokuun valtuustossa, se oli toinen aloitteeni. Ehdotin, että Seinäjoki hakisi hiilineutraaliksi HINKU-kunnaksi. Tein aloitteen, koska ilmastonmuutoksen torjuminen on tärkeää ja konkreettiset päätökset tehdään kunnissa. Aloite valmisteltiin yhdessä muun vihreän ryhmän kanssa, eli kyllä, tavallaan kaupunkilaisten pyynnöstä. 

8. Onko kaikkia asiat tasapuolisen tärkeitä sinulle valtuutettuna, vai "vedetäänkö kotiin päin" niissä, jotka koskevat  omaa elämänpiiriä?

Kaikki päätettävät asiat ovat tärkeitä ja valtuutetun on pystyttävä tekemään päätöksiä myös asioissa, jotka eivät ole suoraan omasta elämästä. On kuitenkin vain luonnollista, että toisiin asioihin suhtautuu intohimoisemmin, koska ne ovat lähellä omaa elämää ja siksi ehkä tietoakin niistä on enemmän. Tämä ei ole ongelma, kunhan valtuutettuja on tasaisesti erilaisilla taustoilla, esimerkiksi eri ikäisiä ja eri ammateista.

9. Mikä on sinun tärkein konkreettinen tavoitteesi valtuustokauden ajalle ja uskotko sen saavuttamiseen?

Haluaisin aktivoida kaupunkilaiset kehittämään omaa kaupunkiaan oman näköiseksi. Meidän tulee lisätä avoimuuttaa kaupungin päätöksenteossa entisestään ja osallistaa asukkaita enemmän. Kaupunkilaisista ei saa tuntua, että asioihin ei voi vaikuttaa. Sitoutuneet ja tyytyväiset asukkaat ovat menestyvän kaupungin edellytys. 

10. Bonus: Oma kysymys, jonka olisit toivonut kysyttävän ja vastaus siihen.

Miten Seinäjoki voi osallistua ilmastonmuutoksen hillitsemiseen?

Seinäjoen tulisi miettiä jokaisen päätöksen kohdalla, estääkö tämä ilmastonmuutosta. Kunnilla on iso rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa, sillä suuri osa kasvihuonepäästöjä aiheuttavista päätöksistä tehdään kunnissa. Esimerkiksi kaavoituksella, energiaratkaisuilla ja jätteen käsittelyllä on iso merkitys. 

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Intiaanityttö ratsastaa


Ensin oli vanha tyynynliina ja sakset...


...sitten tuli kekseliäs äiti ja teki taikansa.
Lopputuloksena iloinen inkkarineito valmiina synttärihulinoihin!

Ja näin se kävi: Hapsutin (leikkasin saksilla) ensin tyynynliinan avoimena olevan pään. Sitten leikkasin kaula-aukon liinan toiseen päähän. Hihansuista leikkasin pienen kaitaleen pois ja tein hapsuja niihinkin, olkapäille pidemmät ja kainaloihin lyhyemmät. Mekko päälle, kiristys vyöllä ja sulat päähän! Ja huomaa myös Teppo, josta tuli pienellä tuunauksella oikein komea inkkariheppa Kolme Sulkaa. 


lauantai 6. heinäkuuta 2013

Farmari 2013

Kuten monet muutkin kaupunkilaisperheet, myös me kävimme Farmarissa katsomassa eläimiä. Muunmuassa. Aika harva ammattilaisille alkujaan tarkoitettu tapahtuma kerää näin paljon muutakin yleisöä. Se kertoo siitä, että maatalous on tärkeää meille kaikille, vaikka emme tuottajia olekaan. Tapahtuma tuntuu läheiseltä myös kaupunkilaisille, jotka eivät ruuantuotannon kanssa olekaan tekemisissä. Ruoka on välttämättömyys, jota ilman kukaan meistä ei pärjää. Ja toki meillä täällä ruokamaakunnassa aika moni on töikseenkin tekemisissä ruuan kanssa, joko suoraan tai välillisesti. 

Kaikinpuolin hieno tapahtuma, tärkeällä asialla. Ilman maataloutta ja maaseutua meidän olisi ihan turha puhua kotimaisesta ruuasta tai hehkuttaa lähiruokaa. Sieltä ne tulee kaikki, maalta. 

Siirin taidonnäyte, hepan nimi oli Raita. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä.  


Aivan joka otusta en ehtinyt kuvata, muuten olisin saanut kalastella lapsia esimerkiksi kuvassa näkyvästä vesiastiasta. Eniten aikaa kului tietenkin hevosaitausten tienoilla. 


Komia perhe.

Ja olinhan itsekin pari päivää siellä pällisteltävänä, yhtenä eläimenä Vihreiden osastolla. Mielenkiintoisia keskusteluja, ennakkoluulojen purkamista ja paljon myös positiivista palautetta. Kirjoitamme parhaillaan Vaasan vaalipiirin Vihreiden omaa maaseutuohjelmaa, mutta valmistumista odotellessa Vihreiden maaseutunäkemyksiin pääsee tutustumaan Vihreiden maaseutuohjelmassa, joka on julkaistu jo 2008, mutta on edelleen ajankohtainen ja täynnä asiaa. 


Uuden vuoden tavoite saavutettu!

Sain nimittäin juuri lisättyä tunnisteet kaikkiin blogikirjoituksiini. Tavoitteenani oli, että tämän vuoden aikana saisin sen tehtyä. Yhteensä tekstejä on nyt kertynyt 233 kappaletta, reilun neljän vuoden aikana. 

Retki vanhoihin kirjoituksiin oli mieletön. Huomaan, että kun nyt kävin läpi ensimmäisen kahden vuoden kirjoitukset, muuttuivat valtasuhteet tunnisteissa melkoisesti. Kun viimeiset vuodet olen kirjoittanut lähinnä Seinäjoesta ja politiikasta, kolumneja ja mielipidekirjoituksia, olivat alkupään kirjoitukset lähinnä huomioita perhe-elämästä ja äitiyden mukana tuomista haasteista. Toisaalta paljon on pysynyt samanakin, samoja asioita olen pohtinut silloinkin, nyt vain ehkä saanut moniin asioihin enemmän perspektiiviä. 

Mutta nyt blogi on toivottavasti entistä lukijaystävällisempi, kun kirjoituksiani saa haettua myös aiheen mukaan. Ja löydän myös itse hakemani helpommin, kun muistelen, että joskus olen tästäkin aiheesta jotain kirjoittanut.


lauantai 29. kesäkuuta 2013

Oikeus puhua kuuluu demokratiaan


Mielipidekirjoitus Ilkassa 29.6.2013, vastine tähän

Iskala on huolissaan Seinäjoen kaupunginvaltuuston ryhdistä (Ilkka 27.6.2013). Hän pitää kokousta tehottomana, jos se kestää neljä tuntia. Minun mielestäni olisi huolestuttavaa, jos päätökset nuijittaisiin pöytään täydellisen hiljaisuuden ja konsensuksen vallitessa salissa.

Kaupunginvaltuusto on luottamuselinten kokouksista ainoa julkinen ja joka videoidaan. Sitä kautta kaupunkilaisilla on mahdollisuus päästä seuraamaan päätöksentekoa. On hyvä, että siellä keskustellaan, esitetään kysymyksiä sekä annetaan virkamiehille myös mahdollisuus vastata. Valtuutettujen kysymykset ovat varmasti osin samoja, kuin mitä kaupunkilaisetkin miettivät.

Parhaiten asioihin toki vaikutetaan valmisteluvaiheessa. Se ei kuitenkaan saa estää mielipiteen esittämistä valtuustosalissa. Siinä olen samaa mieltä, että välillä puhe ei riitä, vaan on tehtävä muutosesityksiä. Äänestäminen ei ole väärin tai tarkoita epäonnistunutta valmistelua, vaan demokratiaa.

Huolestuttavana kirjoittaja pitää myös puhelinten ja muiden viestinten käyttöä. Kaikille meistä tietokone ei kuitenkaan ole vain väline sosiaalisen median päivitykseen, vaan sillä tehdään töitä. Itse teen kokouksista muistiinpanoja, haen tietoa muiden puheenvuoroissa esitetyistä asioista ja kirjoitan puheitani. Vaikka valmistelen ne ennakkoon, pidän mahdollisuudesta muokata tekstiäni ja reagoida myös muiden valtuutettujen puheeseen. En toivo viestimiä siis piilotettavan, vaan niiden käytön lisääntyvän ja Seinäjoenkin siirtyvän nykyaikaan ja paperittomaan valtuustoon.

Henna Rantasaari
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Seinäjoki





perjantai 28. kesäkuuta 2013

Juhannuksenjälkeinen maanantai valtuustossa


Kesäkuun valtuusto pidettiin heti juhannuksen jälkeen. Olipa pitkät pyhät aikaa tutustua 250 sivuiseen tasekirjaan. Alla muistiinpanot kokouksesta.

  • Hyväksyimme tilinpäätöksen. Puhetta tuli paljon, alla oma lyhyt puheenvuoroni. 

Alijäämäisestä tilinpäätöksestä huolimatta tai ehkä jopa siitä johtuen oli se ja toimintakertomus välillä jopa positiivista luettavaa, vaikka edelläni on kovin synkisteltykin. Kyllä, otimme lainaa ja runsaasti. Ja kyllä, velkamäärä asukasta kohti nousi yli maan keskiarvon. Otimme lainaa kuitenkin tulevaisuutta varten, kouluihin ja päiväkoteihin. Merkittävimmät investoinnit olivat kirjasto sekä kouluja ja päiväkoteja. Kertoo kasvavasta kaupungista.

Se mitä pidän huolestuttavana on vuosikatteen kääntyminen negatiiviseksi. Ymmärrän investointien rahoittamisen lainarahalla, mutta ei ole enää komiaa, kun palveluihinkin tarvitaan vippiä. Tähän on tultava muutos. Toiveet elävät talouden tasapainotusohjelmassa, jota voisi jo varmaan tasapainostusohjelmaksikin kutsua. Sen toteuttamisessa on onnistuttava.

Päätöksiä tulevaisuutta ajatellen on uskallettava tehdä vaikeinakin aikoina. Siinä Seinäjoki on onnistunut ja vielä etunenässä. Nostan hattua heille, jotka ovat olleet näitä päätöksiä tekemässä. Viime aikojen puheet esimerkiksi Komia-markkinoinnin turhuudesta on lopetettava ja lyötävä lisää vettä myllyyn. Väki on täällä jo, siitä kertoo asukasmäärän kasvu, nyt tarvitaan lisää työpaikkoja

Ja vaikka se ei kaikkien logiikkaan vielä uppoakaan, niin markkinoinnilla voimme tässäkin onnistua. Verotulojen lasku kertoo heikoista talousnäkymistä laajemminkin, mutta myös siitä, että meillä ei ole tarpeeksi työllistäviä yrityksiä.

Kaikessa tässä huumassa ei tule tietenkään unohtaa sitä toista puolta. Lupaukset on pidettävä ja komiasta on tehtävä totta. Palveluista on jo jouduttu leikkaamaan, niitäkään ei leikattavaksi riitä loputtomiin. Ja kuten Seppo Lampi totesi, sopeuttamisohjelmakaan ei välttämättä riitä. Peräänkuuluttaisinkin rohkeutta myös tässä. Tyhjästä ei kannata konsulteille maksaa, mutta jo mainitussa Komiassa ovat tuntuneet onnistuvan. Voisiko palvelujen tuottamisen suhteen olla yhtä innovatiivisia? Tämä onnistunee omankin väen avulla.


  • Toivotimme Munakan tervetulleeksi osaksi Seinäjoen kaupunkia. Mitään emme toki luvanneet, kun pyydettiin kevyen liikenteen väyliä ja viemäröintiä. Saas nähdä. Joku veikkasi, että seuraavaksi liittymistä toivoo Ahonkylä. Heh. 
  • Asuntomessukaava ja Törnävän sairaalan alueen kaavat hyväksyttiin. Tarkistin valtuutetuillekin lähetettyjen luonnonarvoselvitysten tekijältä, että kaavat olivat ok. Ainahan tehdään vahinkoa, kun rakennetaan, mutta tässä ei merkittävää.
  • Hyväksyimme Etelä-Pohjanmaan liiton kaupungilta pyytämän kannanoton sote-selvitystyöstä. Kaupunki toteaa olevansa valmis rakentamaan maakunnallista sote-aluetta ensisijaisesti vastuukunta-malliin perustuen. 
  • Tiedoksi tuotiin terveydenhuoltolain edellyttämä vuosittain tehtävä hyvinvointikertomus. Tästä puhuin seuraavasti: 

Hyvinvointikertomuksessa puhutaan paljon perheistä ja lapsista. Missä kaikki lapset ovat? Nyt kesälomalla, mutta muuten koulussa.

Kun puhutaan lapsen hyvinvoinnista ja ennaltaehkäisevistä toimista, on koululla suuri merkitys. Kannattaa panostaa kouluihin, sillä siellä on koko ikäluokka. Koulu on se paikka, josta viimeisenä jäädään pois, sekä hyvässä, että pahassa.

Voisimmeko lähteä hakemaan uusia tapoja tässäkin? Ei byrokratiaa, vaan lasten kohtaamista. Ei enää enempää tehtäviä opettajille, vaan lisää myös muita aikuisia kouluihin. Matalia kynnyksiä ja ennaltaehkäisyä. Keinoja varmasti on, nyt tarvitaan tahtoa niiden toteuttamiseksi.

Lapset eivät syrjäydy itse, vaan perheiden mukana. Perhettä auttamalla autetaan myös lasta. Toinen paikka puuttua onkin neuvola ja yhteistyö päiväkotien kanssa. Kokeneet varhaiskasvattajat kertovat näkevänsä lapsesta varsin varhain, mikäli hän on syrjäytymisvaarassa. Käytettäköön tätä hyväksi ja kehitettäköön tähän toimiva järjestelmä, jossa ei kirjoitella raportteja, vaan tartutaan toimeen.

Yksityiskohtana nostettakoon esiin perheiden kodinhoitoapu, jota oli Seinäjoella käytetty vertailukaupunkeihin nähden vähän, kuten Paula Sihto, Kati Nummensalo ja Aarne Heikkiläkin kertoivat. On hyvä huomata, että yhteinen tahto parantaa asia löytyy. Syy käytön vähyyteen lienee siinä, että sitä ei ole juurikaan saatavilla. Pienten lasten äitinä lienen edes vähän kohderyhmään, mutta ei tätä ole markkinoitu. On toki hyvä, että palvelua kohdennetaan sinne, missä todellinen tarve on, mutta tällä hetkellä resurssit eivät riitä edes näiden perheiden auttamiseen. Villi huhu kertoo, että eräs äiti oli pyytänyt apua helmikuussa ja sitä oli luvattu saatavaksi toukokuussa.  


  • Eniten keskustelua käytiin kohdassa, jossa ei varsinaisesti päätetty mitään. Tätä paheksuttiin, mutta itse en pidä keskustelua pahana. Se kertoo siitä, että asiat ovat valtuutetuillekin tärkeitä ja niitä halutaan pitää esillä. Nyt aiheena oli terveyspalvelujen saanti entisen Nurmon, Ylistaron ja Peräseinäjoen alueilla. Aiheesta oli tehty kirjallinen kysymys, johon hallitus nyt vastasi. Vastauksessa kerrottiin, että terveyspalveluiden nykytila on pysyvä, eikä niitä aiota muuttaa samalle tasolle kuin ne olivat ennen kuntaliitoksia. Koska asiaa ei voitu palauttaa valmisteluun, tehtiin siitä aloite. Hyvä näin, nyt kustannukset ja mut vaikutukset tulee selvittää perusteellisesti ja tuoda sitten tiedoksi. 
  • Näiden lisäksi listalla oli vielä muutama luottamushenkilövalinta ja -vaihdos. Listan ulkopuolelta pöydälle tuotiin sopimus joukkoliikenteen järjestämisestä syksyksi. Sopimus Härmän liikenteen kanssa päättyy (muistaakseni) heinäkuun loppuun ja loppuvuosi mennään poikkeusjärjestelyllä, kun järjestetään uusi kilpailutus edellisen mentyä pieleen. Paheksuin menettelyä, mutta eipä meillä juuri vaihtoehtoa ollut. Ja toivon, että Harmän liikenne saa jatkaa uudenkin kilpailutuksen jälkeen. Olen pitänyt heidän tavastaan toimia ja jotain suunnitelmia nähneenä uskon, että heidän ja kaupungin yhteistyölle saamme joukkoliikenteen edes hitusen paremmaksi täälläkin.

Muistakaahan muuten käydä kommentoimassa kaupungin strategiaa. Strategia ja ohjeet löytyvät täältä. Kirjoitan strategiasta tänne itsekin jotain, kunhan saan ajatukset paperille. 


torstai 20. kesäkuuta 2013

Kesäkuun kohokohta

Tai ainakin se toinen niistä. Ensimmäiseksi kiilasi ehkä kuitenkin pääsy kotiin remontin jälkeen, mutta hyvänä kakkosena tulee jokavuotinen perinne, Provinssirock. Ja jälleen kerran niin aikuisten kesken kuin koko perheen voiminkin. On se vaan toimiva konsepti, rockfestarit ja yöksi omaan petiin. Älköön kukaan viekö meidän Provinssia täältä pois. 


Meidän joukkue. 

Entistä komiampaa vaan


Seinäjoen seudun Komia-markkinointia on kovasti kritisoitu viime viikkoina. Varsinkin Seinäjoen kaupungin sijoittama parisataatuhatta on tuntunut kovin suurelta rahalta. Itse löisin vettä myllyyn ja laittaisin vaikka vähän vielä lisää rahaa hyvään tarkoitukseen. On hassua kysyä, mitä kampanjalla on saavutettu, kun samaan aikaan kaupungin väkiluku kasvaa jatkuvasti ja taloja rakennetaan maan kärkivauhtia. Imagotutkimuksissa olemme huipulla ja yritysilmapiiriä ylistetään.

Harva varmaan kysyttäessä kertoo syyksi muuttoon juuri sen mainoslehtisen, jonka sai postissa. Kun se Jarppikin siinä käski tulla ja oli niin hienon värinenkin se prosyyri. Kyse on kokonaisuudesta, jonka yksi rakennuspalikka on markkinointi.

Suomessa on aika paljon kuolevia kuntia, jotka eivät ole itseään mainostaneet eivätkä houkutelleet asukkaita ja yrityksiä seudulleen. On vain tuotettu ne peruspalvelut. Nyt niitä liitetään isompiin kaupunkeihin, jotta eivät kuihtuisi kokonaan.

Ne on ne isot asiat, joilla mahdollistetaan niitä pieniä. Tarvitsemme yrityksiä ja niihin työntekijöitä, jotta saamme verorahoja, joilla maksetaan palvelut. Matematiikka tässä on hyvin yksinkertaista.

Liian tyytyväiseksi ei sovi ryhtyä. Aina pitää vähän purnata ja vaatia lisää. Parempaa. Kaiken sen komian on oltava todellista. Säästökuuri ei kuulosta kovin komialta, se on totta. Kulujen karsintaa vaaditaan kuitenkin niissä ei-komeissa kunnissakin. Mieluummin minä ainakin säästän kaupungissa, jossa tulevaisuudessa on toivoa. Ja oikein kun kärjistää, niin kaupungissa, jossa on jotain leikattavaa.

En voisi olla tyytyväisempi niihin päättäjiin, jotka aikoinaan uskalsivat lähteä tekemään Seinäjoesta Komiaa. En voi myöskään olla miettimättä, mitkä ovat niitä komeita päätöksiä, joita meidän tulee nyt uskaltaa tehdä. Onko tulevaisuutemme kiinni kenties isommasta Areenasta tai keskustan parkkihallista? Tunnetaanko meidät jatkossa jalkapallostadionista tai taidekeskuksesta? Onko Seinäjoen seuraava uusi musta ruoka vai rytmimusiikki? Mikä tekee meistä komeita jatkossakin?

Kolumni Eparissa 19.6.2013

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Valtuustoblogi: Valtuustomuistiinpanot 27052013


  • Hyväksyimme, että Seinäjoelle voidaan laatia hyvää hallinto- ja johtamistapaa koskevat ohjeet. En lähtenyt tätä vastustamaan. Olisin voinut kysyä, että miksi vasta nyt, suositus on annettu 2009. Mutta hyvä näin. 
  • Veroprosentti nousee. Vielä sitä ei toki käsitelty, mutta hyväksyimme talousarvion kehyksen vuodelle 2014, johon tuo korotus sisältyy. Ja onhan näitä nyt käyty läpi jo säästöohjelman muodossa. Kyselin tarkentavia kysymyksiä esimerkiksi esityksen liiallisesta optimistisuudesta ja lainanoton vaikutuksesta asukaskohtaiseen velkamäärään. Nouseehan se, pian mennään yli 3000 euron. Huh. Ihmettelein myös, miksi erikoissairaanhoidon menoihin ei budjetoida lisää, vaikka niiden tiedetään nousevan. Tämä oli kerrottu jo esittelytekstissä, joten lienee aika varmaa. Mutta ei, laskennallisella kehyksellä mennään.
  • Terveydenhuollon järjestämissuunnitelmasta saimme ministeri Risikolta hyvän selvityksen (vaikka ei kai itse selvitystä ollut tekemässäkään). Aiheellisesti lisäsimme hyväksyntäämme vaateen palata suunnitelmaan seuraavan neljän vuoden aikana, jos asiat muuttuvat. Lienee selvää, että sote-asiat ovat neljän vuoden päästä toisella tolalla. Toivottavasti ainakin.
  • Toukolanpuiston koulun rakantaminen alkaa, jee. 
  • Energian lainat muutettiin pääomalainoiksi, jotta yhtiön omavaraisuusaste nousisi. Ei käytännön merkitystä. Saimme myös toimitusjohtajalta selvityksen nykytilasta ja tulevista haasteista. Kovasti oli ydinvoima ja uudet voimalahankkeetkin esillä. Kysyin, että eikö ydinvoimaan satsaaminen ole jo vähän vanhanaikaista ja eikö Seinäjokikin voisi irtaantua hankkeista. Ei kuulemma voi, kun on niin hyvä bisnes. Niin. Muutenkin oli kovin talouteen keskittynyt esitys. Kaupungin kannalta on tietenkin hyvä, että tehdään tulosta, mutta hieman kyseenalaistan ajattelun, jossa ainoa pointti on taloudellinen voitto. Kestäviä ratkaisuja kuulemma harkitaan, jos se on taloudellisesti kannattavaa. Tekemistä siis riittää. Ja siksi jätinkin jo aiemmin kirjoittamani aloitteen liittymisestä HINKU-kuntiin. 

maanantai 27. toukokuuta 2013

Valtuustoblogi: Seinäjoesta HINKU-kunta

Tekemäni aloite tänään, olkaa hyvät. Kirjoittelen muitakin kuulumisia valtuustosta myöhemmin, mutta nauttikaa nyt ensin tästä. :)



Seinäjoen kaupunginvaltuusto 27.5.2013

Valtuustoaloite: Seinäjoesta HINKU-kunta

On yksi tapa säästää rahaa, josta ei ole vielä valtuustossa juurikaan puhuttu. Se on energiansäästö.

Kuntien energiansäästön edelläkävijöitä ovat HINKU-kunnat, eli hiilineutraalit kunnat. HINKU-kunnat ovat sitoutuneet 80 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Kasvihuonekaasupäästöjä vähentävät toimenpiteet liittyvät erityisesti energian säästämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen sekä uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaan tuotantoon.

Kunnan toiminnoista päästövähennysten kannalta olennaisimpia ovat maankäytön ohjaus, kiinteistöt, energiahankinnat ja muut julkiset hankinnat sekä julkisten palveluiden tuottaminen. Panostamalla esimerkiksi kiinteistöjen energiansäästöön, saadaan sijoitetut rahat nopeasti takaisin. Parhaimmillaan investoinnit kuoleentuvat jo kahdessa vuodessa, jonka jälkeen kustannukset laskevat merkittävästi.

HINKU-kunta tukee myös paikallista elinkeinoelämää ja kotitalouksia tekemään kestäviä ratkaisuja. Yritysten toimenpiteet voivat liittyä esimerkiksi energia- ja materiaalitehokkuuteen, uusiutuvan energian ratkaisuihin sekä ilmastomyönteisten tuotteiden ja palveluiden tarjontaan. Kotitalouksien päästöjen vähentämisen lähtökohtana on asumisen, liikkumisen ja elintarvikkeiden ilmastovaikutuksen pienentäminen.

HINKU-hanketta hallinnoi Suomen ympäristökeskuksen asettama projektiryhmä. HINKU-kunnaksi tulee hakea. Jotta hakemus hyväksytään, tulee täyttää HINKU-kriteerit, joilla tarkoitetaan kuntien ilmastonmuutoksen hillintätoimia ja linjauksia, joilla kunta uskottavasti sitoutuu vähentämään oman toimintansa päästöjä sekä vaikuttamaan alueensa toimijoihin siten, että alueen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä tavoitellaan hiilineutraaliutta. Kriteerit ovat liitteenä tässä aloitteessa.

Esitän, että Seinäjoki hakee HINKU-kunnaksi ja osallistuu näin säästötalkoisiin, säästäen sekä rahaa että ympäristöä.


Seinäjoella 27.5.2013

Henna Rantasaari
kaupunginvaltuutettu

torstai 23. toukokuuta 2013

Valtuustoblogi: Kulttuuri jätti jäljen


Seinäjoen kaupungin kulttuuritoimi kutsui meitä valtuutettuja tutustumaan kaupungin kulttuuripalveluihin Taidehallille. Jo kutsu oli vaikuttava, saimme sen livenä edellisessä valtuuston kokouksessa, musiikin ja draaman keinoin. Ohjelmassa oli koululaisten musiikkiesitys, kulttuuristrategian esittelyä ja työpaja, jossa sai kokeilla omaa luovuuttaa. Paikanpäällä pääsi seuraamaan myös vauvojen värikylpyä. 

Meille esiteltiin uusi, kuvassa näkyvä kulttuuripalveluiden logo. Mielestäni loistava. Pidin myös  toisesta sloganista: pieniä kosketuksia, suuria vaikutuksia. Tämä porukka tuntuu oikeasti tietävän, mitä se tekee. Heillä on yhteinen tahto, jonka toteutumiseksi tehdään töitä. Hatunnosto!

Koko tilaisuus oli siis järjestetty pelkästään meille valtuutetuille. Valtuutetuista jälki ei kuitenkaan tarttunut kovinkaan moneen. Paikalla oli lisäkseni kaksi muuta valtuutettua. Vähän jo melkein hävetti.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Jäätelökesä on täällä


Kesän ekat ulkojätskit Kalajärvellä. Maistui!
(...ja uusi kuvanmuokkaustapa, juuri opeteltu.)

Anteeksi kuinka?

Kehitys kehittyy ja tarvitaan rakenteellisia muutoksia. Syy on suuressa mittakaavassa, jonka puitteissa painopiste resurssien suhteen sisältää ongelmia. Pitkässä juoksussa sopimukset sektoreittain sisältävät kokonaisvaltaisia vaikutuksia. 

Ymmärsitkö? Yllä olevat lauseet kuulostavat äkkiä luettuna ihan siltä samalta sanahelinältä, johon törmäämme päivittäin. Eli tekstiltä, joka kyllä tarkoittaa jotain, mutta tarkoitus ei aukene kovin monelle, eikä aina ainakaan kovin helposti. Tämän tekstin tarkoitusta saa kyllä hakea kauan, sillä yllä oleva teksti on koottu pääasiassa sanoista, jotka oli listattu kapulakieleksi.

Olemme päivittäin tekemisissä erilaisten selvitysten ja raporttien kanssa, jotka ovat täynnä toinen toistaan hienomman näköisiä ja kuuloisia lauseita, mutta jotka eivät itseasiassa tarkoita mitään. Paljon on tietenkin ammattisanastoa, joka aukeaa vain tietyn alan osaajille. Sen käyttö on hyväksyttävää, jos muiden ei ole tarkoituskaan ymmärtää tekstiä. Hälyttävää on kuitenkin, että kapulakieltä käytetään dokumenteissa, joita kaikkien pitäisi pystyä lukemaan.

Surullisen kuuluisia ovat esimerkiksi Kelan lomakkeet ja ohjeet. Itsekin niitä muutamaan otteeseen täyttäneenä voin sanoa, että kaupungin budjetti on helppoa luettavaa niiden jälkeen. Ja minulla sentään on yliopistotason koulutus. Myös kaupungin asiakirjat ovat täynnä kieltä, jota ei omaksi uskoisi. Kun koko ajan pyritään avoimuuteen, tulisi se tehdä ymmärrettävästi.


Yhdessä valtuuston kokouksessa eräs valtuutettu kysyi, että onko lausuntoon kenties jäänyt kirjoitusvirhe, kun yksi lause kuulosti ihan käsittämättömältä. Omasta generaattoristani tuo kohta oli päässyt läpi ja naureskelin itselleni, kunnes kuulin, ettei kyse ole virheestä. Aivan täsmällistä vastausta siitä, mitä tuo lause tarkoitti emme saaneet, mutta kuulimme, että sillä joku tärkeä merkitys oli.


Kuuluisalla tulevalla valtuuston reissulla pääsemme muokkaamaan kaupungin strategiaa. Toivon, että yhtenä tavoitteena on tuotetun tekstin selkokielisyys. Tavasin nykyisessä strategiassa useampaakin lausetta pitkään, mutta esimerkiksi seuraavan lauseen merkitys on edelleen hieman hämärän peitossa: ”Kaupunki tukee valittujen osaamisen ydinalueiden vahvistumista myös osana kaupungin omaa toimintaa.” Hmm. Suosikiksi päätyi ehdottomasti kuitenkin seuraava lause: Elintarvikeklusteria vahvistetaan koko klusterin kattavin toimenpitein. Eikun hommiin!


Kolumni Eparissa 15.5.2013







tiistai 14. toukokuuta 2013

Politiikan oppitunti, osa satajotain

Nuon vaan tein sen (taas), vastasin toimittajan puheluun kesken perheenäititouhujen. Mietin hetken vastaustani (ääneen) ja sain epäröivän leiman. Merkitty nainen!

Viittaan siis Ilkassa ja Pohjalaisessa tänään julkaistuun juttuun, jossa kysyttiin mielipidettäni sote-ratkaisuun. Vastasin mielestäni ihan asiallisesti ja asiaakin. Kerroin, että Vihreillä on oma malli, joka on hyvä. Toinen haastateltava, varapuheenjohtaja Outi tunnusti rehellisesti, että ei ole kartalla tilanteesta. Kunnioitettavaa! Joskus vaan on tilanteita, että muu elämä menee edelle, jopa politiikasta. 

Toimittajan mukaan on sääli, että piirin kärkivihreät ovat näin tietämättömiä asiasta. Minun mielestä säälittävää on koko soten tilanne. Puolueiden kilpalaulantaa ja vakuutteluja oman mallin puolesta. Mihin unohtui asiakas?

Sääli on myös tapa, jolla näitä asioista hoidetaan. Onko oikeasti niin, että jos vähänkin epäröit sanoja asettaessasi, olet automaattisesti pihalla? 'Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön' on mottoni, mutta ei enää niin monen muun. Aika harva haluaa tulla julkisesti nolatuksi. Sitä tämä yhteiden asioiden hoito tuntuu valitettavasti kuitenkin olevan. Mitä sitten, kun halukkaat hommiin loppuvat?




keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Autoilusta alakulttuuria?

Wikipedia määrittelee alakulttuurin jonkin ryhmän omaksi, pääkulttuurista poikkeavaksi kulttuuriksi. Kun kyse on liikkumisesta Seinäjoella, on autoilu pääkulttuuria ja sekä pyöräily että joukkoliikenne marginaalissa olevaa alakulttuuria.

Keskustan kehittämisessäkin on parkkihalli nostettu korkeimmalle jalustalle. Emme me kuitenkaan rakenna toimivaa keskustaa autoille, vaan ihmisille. Asukkaiden toivottavasti lisääntyessä keskustassa tarvitsemme varmasti jonkin verran lisää myös parkkitilaa. On kuitenkin myös selvää, että kun keskustassa asuminen lisääntyy, eivät kaikki enää tarvitse omaa autoa.

Vaikka alakulttuurit joskus muuttuvatkin mainstreamiksi ihan itsestään, tarvitaan tässä kohtaa vähän apua ulkopuolelta. Kaikkien psykologiankin oppien mukaan muutamme käytöstämme, mikäli joku toinen toimintatapa havaitaan helpommaksi. Keskustan kehittämistoimenpiteiden tuleekin kannustaa ihmisiä liikkumaan myös muuten kuin omalla autolla. Tietyillä alueilla Seinäjoellakin on mahdollista pärjätä ilman omaa autoa ja tätä tulee tukea. Joukkoliikenteestä ja pyöräilystä on tehtävä mahdollisimman helppoa.

Pyörät eivät kuulu samalle radalle kävelijöiden tai autoilijoiden kanssa, vaan ansaitsevat oman kaistansa. Tällä hetkellä esimerkiksi keskustassa pyöräily on ihan mahdotonta. Jalkakäytävällä ei saa pyöräillä ja autojen keskellä olet hengenvaarassa. Pyörille tarvitaan myös kunnolliset parkkipaikat, mieluiten katoksen alle. Hyvin ja ajoissa auratut pyörätiet taas ovat edellytys ympärivuotiselle pyöräilylle.

Joukkoliikenteeseen tarvitsemme toimivat reitit, jotka kulkevat säännöllisesti ja ruuhka-aikoina tiheämpään. Noin viiden kilometrin säteellä keskustasta on siellä oltava mahdollista käydä päiväaikaan töissä joukkoliikennettä käyttäen. On mietittävä myös muut tärkeät kohteet, joihin liikennöinti on välttämätöntä. Yksi näistä on esimerkiksi Y-talo.

Näiden toimenpiteiden jälkeen on pyöräilyllä ja joukkoliikenteellä mahdollisuudet nousta pääkulttuuriksi Seinäjoellakin. Jos ei kärkipaikalle aivan yksin, niin ainakin autoilun rinnalle varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.

Kolumni Seinäjoen Sanomissa 1.5.2013



maanantai 29. huhtikuuta 2013

Valtuustoblogi: pari puheenvuoroa

Jatkossa niin Hyllykallion kuin kylien kirjastojenkin 
palvelut korvataan pyörillä liikkuvalla lainaamolla.

Tänään olin harvinaisen hiljaa ja pidin vain kaksi puheenvuoroa. Esityslistoja ja pöytäkirjoja voi taas tutkailla tarkemmin täällä

Alla ensimmäinen avaukseni liittyen kirjastopalveluiden lakkauttamiseen. 

"Esityslistassa lukee, että kyläkirjastojen ja lainausasemien lakkauttaminen ei ole herättänyt juurikaan julkista keskustelua. Tämän epäillään johtuvan siitä, että kirjastopalvelut monipuolistuvat. Itse veikkaan, että hiljaisuus johtuu siitä, ettei äänen pitämisestä koeta olevan mitään hyötyä. Palvelu kerrallaan on kyliltä viety, on pidetty ääntä tai ei.

Itse en pidä kirjastoauton vierailua palvelun monipuolistumisena. Pienempien lainauspisteiden idea ja hienous piilee juuri siinä, että koko kirjaston aineistot ovat saatavilla myös sitä kautta. Tilaamalla aineiston etukäteen, sen voi hakea omasta lähikirjastostaan sen aukioloaikoina.

On myös eri asia suunnitella kirjastovierailua puolen tunnin kuin parhaassa tapauksessa koko päivän sisään. Palvellaksen sekä koululaisia että työssäkäyviä, tarvitsee kirjastoauton tehdä vähintään kaksi eri reissua kylään. Yhden päivän aukiololla lainausasema puolestaa tavoittaa kaikkina kellonaikoina asioimaan tulevat.

On myös kyseenalaista, syntyykö tästä säästöjä, koska ei se kirjastoautokaan ilmaiseksi ajele.

Kaikki kyseessä olevat lainauspaikat sijaitsevat kouluilla. Niiden kohtalo tulee varmasti vielä meidän päätettäväksi myöhemmin. Silloin voidaan miettiä uudestaan vielä kirjastojenkin kohtalo ja konsultoida kyläläisiäkin. Lieneekö heiltä todellisuudessa kysytty nyt mielipidettä?

Esitän, että Haapaluoman ja Kihniänkylän lainausasemia ja Viitalan ja Kouran kyläkirjastoja ei lakkauteta. Säästöt lainausasemien ja kyläkirjastojen lakkauttamisesta olisivat kuluvana vuonna 0 euroa, vuonna 2014 21 000 euroa. Nämä säästöt esitän otettavaksi esimerkiksi Apilan sunnuntaiaukioloista, joista kustannuksia on laskettu tulevan 30 000 euroa vuodessa.

Me lähempänä palveluja asuvat voimme luopua yhden päivän palveluista, jotta ne voidaan tarjota kauempana asuville edes tuona yhtenä päivänä." 


En ottanut kantaa Hyllykallion kirjaston kohtaloon. Olen viime valtuustossa sitoutunut päätettyihin summiin ja kun en osannut muualtakaan rahoja ottaa, äänestin hallituksen esityksen mukaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että muutoesityksissä on oltava esittää todellisia vaihtoehtoja ja rahan ollessa kyseessä osoitettava selkeästi, mikä on vaihtoehto. Oman esitykseni kannalle sain 3 muuta valtuutettua, eikä mennyt läpi toinen muutosesityskään, joka olisi säästänyt Hyllykallion kirjaston. Se sai taakseen 7 valtuutettua.

  

Henkilöstötilinpäätöksestä pitämäni puheenvuoro keskittyi pieneen, mutta sitäkin tärkeämpään yksityiskohtaan, eli tiedonkulkuun. Raja taisi vähän ylittyä ja sivusin muutakin, kuin tuota henkilöstötilinpäätöstä. Mutta kun lupa annetaan, niin silloin on puhuttava. 

"Henkilöstötilinpäätös kokonaisuudessaan on miellyttävää luettavaa.

Tällä hetkellä kaupunki tuntuu olevan hyvä ja houkutteleva työnantaja, vaikka on jouduttu säästämään henkilöstöstäkin. Tulevaisuudessa työntekijöistä on kuitenkin suuri pula ja senkin takia kaupungin tulee säilyttää asemansa luotettavana ja reiluna työntekijänä. Tähän on syytä kiinnittää koko ajan huomiota. Nykyiset sijaiset ovat heitä, jotka jatkossa tekevät töitä vakituisina, jos kokevat, että haluavat kaupungin palveluksessa työskennellä.

Yhden asian haluan nostaa esiin. Henkilöstön työtyytyväisyyskyselyn pohjalta nostetuissa kehittämiskohteissa ei ollut mainittu tiedonkulkua, vaikka se oli saanut alle 3 pistettä kokonaisuutena. Jotain on vialla, jos työntekijät eivät koe saavansa tarvittavaa tietoa omaan työhönsä ja työpaikkaansa liittyen.

Tässä kohtaa haluan nostaa esiin myös sen, että myös me luottamushenkilöt olemme tavallaan kaupungin henkilöstöä. Itse jaan saman huolen tiedonkulusta myös meidän osalta. Uutena valtuutettuna, jolla ei ole norsun muistilla varustettua ryhmää ympärillään, koen olevani välillä todellisessa pimennossa.

Meillä luottamushenkilöillä ei ole sähköpostia lukuunottamatta mitään foorumia, jolla tietoa meille jaetaan. Emme voi mistään tarkistaa, minkälaisia aloitteita on jo tehty tai mitä ehkä kuuluu aiemmin tekemillemme aloitteille. Kaikki ohjelma- ja strategiatyö, mitä kaupungissa tehdään, ei ole millään tavalla selvää ainakaan minulle. Kuitenkin minulta ja meiltä kaikilta näitä asioita kysytään. Ja ainahan voi tietenkin kysyä itsekin, mutta helpompaa lienee viranhaltijoillekin, ettei heille jatkuvasti soitella ja kysellä asioista, jotka voisivat olla tarkistettavissa helpomminkin.

Olen tuonut huoleni julki niin kansliapäällikölle kuin viestintäpäälliköllekin. Verkkosivu-uudistuksen myötä voisi olla mahdollista saada meille luottamushenkilöillekin oma kanava, jolla tietoa voi saada ja jakaa. Toivon tätä todellakin.

Tiedonkulkuun liittyy myös pieni seikka näistä valtuuston kokouksista. Tänäänkin on sählätty ryhmäpuheenvuorojen kanssa, onko niitä vai ei ja kenellä ja miten pitää pyytää. Sekä isot että pienet ja uudet ja vanhat ovat sekaisin. Kauden alussa muistan myös lukeneeni jostain, että puheenvuorot tulevat seinälle heijastetuksi ja että saamme äänestyslaitteet käyttöömme. Tämänkin toivon toteutuvan."