Keskustan kehittämisessäkin on
parkkihalli nostettu korkeimmalle jalustalle. Emme me kuitenkaan
rakenna toimivaa keskustaa autoille, vaan ihmisille. Asukkaiden
toivottavasti lisääntyessä keskustassa tarvitsemme varmasti jonkin
verran lisää myös parkkitilaa. On kuitenkin myös selvää, että
kun keskustassa asuminen lisääntyy, eivät kaikki enää tarvitse
omaa autoa.
Vaikka alakulttuurit joskus
muuttuvatkin mainstreamiksi ihan itsestään, tarvitaan tässä
kohtaa vähän apua ulkopuolelta. Kaikkien psykologiankin oppien
mukaan muutamme käytöstämme, mikäli joku toinen toimintatapa
havaitaan helpommaksi. Keskustan kehittämistoimenpiteiden tuleekin
kannustaa ihmisiä liikkumaan myös muuten kuin omalla autolla.
Tietyillä alueilla Seinäjoellakin on mahdollista pärjätä ilman
omaa autoa ja tätä tulee tukea. Joukkoliikenteestä ja pyöräilystä
on tehtävä mahdollisimman helppoa.
Pyörät eivät kuulu samalle radalle
kävelijöiden tai autoilijoiden kanssa, vaan ansaitsevat oman
kaistansa. Tällä hetkellä esimerkiksi keskustassa pyöräily on
ihan mahdotonta. Jalkakäytävällä ei saa pyöräillä ja autojen
keskellä olet hengenvaarassa. Pyörille tarvitaan myös kunnolliset
parkkipaikat, mieluiten katoksen alle. Hyvin ja ajoissa auratut
pyörätiet taas ovat edellytys ympärivuotiselle pyöräilylle.
Joukkoliikenteeseen tarvitsemme
toimivat reitit, jotka kulkevat säännöllisesti ja ruuhka-aikoina
tiheämpään. Noin viiden kilometrin säteellä keskustasta on
siellä oltava mahdollista käydä päiväaikaan töissä
joukkoliikennettä käyttäen. On mietittävä myös muut tärkeät
kohteet, joihin liikennöinti on välttämätöntä. Yksi näistä on
esimerkiksi Y-talo.
Näiden toimenpiteiden jälkeen on
pyöräilyllä ja joukkoliikenteellä mahdollisuudet nousta
pääkulttuuriksi Seinäjoellakin. Jos ei kärkipaikalle aivan yksin,
niin ainakin autoilun rinnalle varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.
Kolumni Seinäjoen Sanomissa 1.5.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti