Sivut

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Valinnanvaraa virikkeisiin

Kolumni Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 22.2.2012

Lasten virikehoidosta on puhuttu paljon, niin puolesta kuin vastaan. Onko oikein, että lapset viedään hoitoon, vaikka toinen vanhemmista on kotona? Yleisin moitittu tilanne lienee se, että äiti on kotona vauvan kanssa ja isommat lapset ovat hoidossa. Kotiäitinä tiedän, että hengähdyshetkiä tarvitaan. Meillä vanhempi lapsi käy pari kertaa viikossa seurakunnan päiväkerhossa. Siellä hän saa myös niitä virikkeitä, joita ei kotona tule. 4 kuukautta vanhasta vauvasta ei vielä ole seuraa 3,5-vuotiaalle ja kun äidilläkin on niitä muita askareita, joita tulisi tehdä.

Meillä tilanne on hyvä, kerho parina iltapäivänä, muutaman tunnin kerrallaan riittää meille hyvin. Vauva on rauhallinen, nukkuu yöt ja hänen kanssaan on helppo liikkua kodin ulkopuolelle yhdessäkin harrastamaan ja tapaamaan ikätovereita. Asumme lähiössä, missä leikkikentällä riittää näin talvellakin seuraa. Isovanhemmat asuvat lähellä ja ovat tarvittaessa hoitoapuna.

Näin ei kuitenkaan aina ole. Vauva saattaa valvottaa yöt, naapurissa ei asu leikkiseuraa eikä liikkuminen onnistu, kun ei ole autoa ja julkiset eivät kulje. Perheen isä ehkä tekee pitkää työpäivää ja isovanhemmatkin ovat vielä työelämässä tai asuvat kaukana. Äiti jää yksin lasten kanssa. Pahimmassa tapauksessa hetken päästä tarvitaan hoitopaikkaa sosiaalisin perustein.

Tarve virikehoidolle on siis mielestäni olemassa, jo pelkästään pahempien ongelmien ennaltaehkäisynä. Kunnalliseen päivähoitojärjestelmään nämä lapset eivät mielestäni kuitenkaan kuulu, se on varattu työssäkäyvien tai opiskelevien vanhempien lapsille. Jotain tästä välistä puuttuu. Seurakunnat tarjoavat meidänkin käyttämää päiväkerhoa. Sinne kuitenkin pääsee vasta 3-4 vuotiaana, eivätkä kaikki kuulu kirkkoon.

Kaupungin tulisikin miettiä uusia ratkaisuja. Yksi vaihtoehto voisi olla leikkipuistotoiminta, jonne vanhemmat voivat jättää leikki-ikäisen hoitoon aamupäivän ajaksi. Toiminta tapahtuu ulkona, nimensä mukaan puistossa. Tarjolla ei ole ruokaa, vaan lapset haetaan kotiin syömään. Jossain varmasti olisi tarjota myös sisätilat, joita käyttää. Leikkikenttätoiminnan järjestäminen tulisi kaupungille huomattavasti halvemmaksi kuin hoidon järjestäminen päiväkodissa. Puistoja kaupungissa on, lelut eivät mielettömiä maksa, eikä ruokailuistakaan tulisi kustannuksia. Käytännössä tarvitaan henkilökuntaa. Palkoista tietenkin koituu kustannuksia, mutta vähemmän, kuin jos lapset olisivat kokopäivä- tai edes puolipäivähoidossa. Tässä kohtaa apuun tulisivat myös varmasti esimerkiksi erilaiset järjestöt, kuten Mannerheimin lastensuojeluliitto, joka jo tekee ja järjestää aktiivisesti toimintaa muutenkin lapsiperheille.

Nyt tarvitaan rohkeutta kokeilla jotain uutta. Kasvavassa kaupungissa tarvitaan uudenlaisia palveluita. Ja ehkä tämäkin voisi olla yksi valttikortti lisävirtojen houkuttelussa.

Ei kommentteja: