Sivut

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Lasten paikka?

Kolumni Eparissa 18.7.2012

"Ei tämä kyllä lasten paikka ole." Näin kuulin Provinssirockissa sunnuntaina, kun olin lasteni, kohta 4 vuotta ja silloin 7 kuukautta, kuuntelemassa Jukka Poikaa. Arvatenkin olen itse eri mieltä. Juuri tuo kohta neljävuotias oli nyt jo neljättä kertaa nauttimassa kotikaupungin festaritarjonnasta ja pikkusisko jatkaa perinnettä. En minäkään toki lauantaina illalla lapsiani rokkiin veisi, mutta turvallisten aikuisten seurassa päiväsaikaan rock-festarit sopivat mielestäni myös lapsille.

Lapseni kulkevat muutenkin mukanani aika moneen paikkaan. Koska olen lapsia halunnut ja saanut, haluan heidän kanssaan myös olla ja tehdä. En kuitenkaan halua lopettaa kaikkia entisen elämän tapojanikaan, joten nämä kaksi on vain yhdistettävä.

Keväällä kohua nostatti tutkija, jonka mielestä pieniä vauvoja ei juuri tulisi kuljetella kodin ulkopuolella. Itse ajattelen, että jos äiti ja isä jaksavat vauvan kanssa kulkea, he voivat sen tehdä. Nuorimmaiseni on jopa saanut lisänimen kokousvauva, koska on kulkenut niin paljon mukanani eri paikoissa. Lapset ovat kuitenkin erilaisia, toisten kanssa on helpompi liikkua. Ja vanhemmissakin on eroja, kaikki eivät koe tarpeelliseksi osallistua vauvan kanssa. Näin haluaville se kuitenkin sallittakoon ja jokainen toimikoon tässäkin kuten itse parhaaksi näkee.

Tottakai minäkin lähden välillä kotoa ilman lapsia. En kuitenkaan siksi, että en lapsia voisi ottaa mukaani, vaan siksi, että haluan itse hengähtää. Fakta nyt kuitenkin on, että ilman lapsia on helpompi liikkua ja aika monia asioita saa paremmin tehtyä yksin.

Pelkästään omaa mukavuudenhaluaan lapsia ei kuitenkaan tulisi pitää kotona. Jos lapsia ei pienenä kuljeteta mukana erilaisissa paikoissa, eivät he myöskään opi käyttäytymään erilaisten tilanteiden vaatimalla tavalla. Uskon, että jos lapset pienestä pitäen otetaan mukaan, he myös oppivat käyttäytymään. Toisilla se vaatii ehkä enemmän harjoitusta, enkä ole ollenkaan aina varma omienikaan salonkikelpoisuudesta. Yritetty kuitenkin on, toivotaan, että se jossain vaiheessa kantaa hedelmää.

2 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Hyvä Henu! Keniassakin olemme kohdanneet monenmoista, kun lapsen kanssa reissaamme. Ehkä ensi kesänä porukalla festareille? :)

Henna Rantasaari kirjoitti...

Ehdottomasti! Kävin just lukemassa teidän ihania uutisia ja kommentoin, että vaikka ei sinne nyt päästä, niin Suomen kotiin tulla heti kun mahdollista!