Sivut

torstai 13. lokakuuta 2011

Epäonnistumisia

Tänään vietetään Kansallista Epäonnistumisen Päivää. Hauska idea. Päivän tarkoitus on muistuttaa, kuinka onnistumiseen yleensä tarvitaan epäonnistumisia, joista ei suinkaan tule lamaantua, vaan yrittää rohkeasti uudelleen. "On tosiasia, että epäonnistuminen on yksi menestyksen kulmakivistä. Sen kautta saatu oppi on korvaamaton voimavara. Epäonnistuminen on ennen kaikkea oppismiskokemus. Sen ei saa antaa viedä osaajilta uskoa ja rohkeutta rakentaa suomalaista talouskasvua sekä paloa nousta ylös jaloilleen kerta toisensa jälkeen — ja yrittää uudelleen." 

Jotenkin näin kotiäitinä sitä toivoisi jokaisena päivänä arvostettavan näitä epäonnistumisia yhtä paljon. En tiedä miksi, mutta monet tämän hetken epäonnistumisista tuntuvat kulminoituvan juuri lastenkasvatukseen. (Ehkä siksi, että muuta elämää ei tällä hetkellä juuri ole.) Ja vaikka olisikin, ja niillä joilla on, menee lastenkasvatus monien muiden juttujen edelle tässä kategoriassa. Johtuuko se siitä, että vanhemmuutta tuntuu olevan helppo arvostella ja kritisoida? Jokaisella tuntuu olevan mielipide, miten lapsia tulisi kasvattaa, etenkin niitä naapurin omia. Ja näin on, vaikka kukaan tuskin tietää, miten täydellinen vanhemmuus tulisi oikeasti toteuttaa. (Tai jos on, niin kertokaa heti!) Vanhemmuuteen ei ole koulua, jossa kerrotaan, kuinka asiat tulisi hoitaa, eikä sitä voi opiskella ja turvautua sitten maisterin papereihin pahan paikan tullen.  

Päivän teeman mukaan epäonnistumisen jälkeen tulisi yrittää aina uudelleen, eikä jäädä tuleen makaamaan. No, eipä ole paljon vaihtoehtoja. Harva vanhempi luovuuttaa vastoinkäymisten ilmaannuttua, ja hyvä niin. Epäonnistuminen vanhemmuudessa, vaikka yleistä onkin, on kuitenkin jollain tavalla lohdullistakin. Jotenkin sitä tietää, että yksi moka ei kuitenkaan pilaa sitä lasta ihan kokonaan. Eikä ehkä kolmekaan.  

Taitaa mennä ihan puhtaan epäonnen piikkiin, mutta meillä on päivää vietetty kuitenkin ainakin osittain teeman mukaan. Aamuherätys viideltä korvakipua huutavan lapsen itkuun takasi loistavan alun. Edellinen kuuri kyseiseen vaivaan on nautittu kaksi viikkoa sitten. Aamupäivä kului lääkäriin pääsyä odotellessa ja sitten sopivasti ennen lähtöä yrittäessäni saada lasta syömään jotain, tuli oksennus. Lääkäriin kuitenkin selvittiin ja diagnoosikin varmistui, tällä kertaa molemmissa korvissa. Ja vaikka tästä en itseäni syytäkään, niin silti en ihan koe äitinä tänään onnistuneenikaan. Nappiin siis meni, epäonnistumisenpäivän tavoite saavutettu!



3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Henna, jälleen hyvä kirjoitus!
Toivoisin, että jaksaisit/ehtisit kirjoitella useammin. Blogiasi on ilo lukea :)

HennaH kirjoitti...

Kiitos! Toivoisin itse samaa. :) Kolme postausta kuukaudessa ei ole tarpeeksi. Aiheita olisi kyllä. Valitettavasti voi olla, että lähitulevaisuudessa pitää olla tyytyväinen, jos saan edes sen verran kasaan. Arkea mullistamaan kun on tulossa uusi pienokainen ihan lähiviikkoina. Yritän kuitenkin kirjoitella edes jonkin verran!

Anonyymi kirjoitti...

Mukava kuulla :)

Jään innolla odottamaan. "Leppoisaa" loppuraskautta toivottelee lukijasi maakunnasta.