Perusterveydenhuollosta
perussairaudenhoidoksi
Jätin viime viikolla soittopyynnön
terveyskeskukseen. Korvasairaat lapset kaipasivat jälkitarkastusta.
Pyyntööni vastattiin ja sain hyvää palvelua. Aikaa lääkäriin
sen sijaan en saanut. Tarvitsin ajan seuraavalle viikolle, mutta se
ei onnistunut. Aika olisi pitänyt ottaa heti, eli tarjolla oli vain
päivystysaikoja. Yritin selittää, että ottaisin ajan sinne
normaalivastaanotolle, kahdenkin viikon päähän käy. Olisi mennyt
kuulemma kolmen kuukauden päähän.
Tiesinhän minä, että siellä ruuhkaa
on. Lääkäripulasta on puhuttu, ja nyt viime aikoina myös
hoitajapulasta, joka aiheuttaa hoitaja-lääkäri-mallin
toimimattomuuden. Samaan aikaan olen talven aikana kuullut
useammassakin puheenvuorossa, kuinka Seinäjoki on hienosti
onnistunut tuottamaan terveyspalvelunsa edullisesti.
Erikoissairaanhoidon kulut ovat kyllä kasvaneet, mutta siitä syyt
on vieritetty tehottomasti toimivalle sairaanhoitopiirille. Seinäjoki
itse on kuulemma hoitanut asiansa moitteetta. Sote-ratkaisunkin
pelätään vain kasvattavan kaupungin kuluja. Nyökytellen olen
kuunnellut ja uskonut. Hölmö minä.
Eihän tässä ole mitään järkeä.
Tottakai ne erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, jos emme
hoida kaupunkilaisia kunnolla perusterveydenhuollossa! Eikä siitä
silloin voi syyttää sairaanhoitopiiriä, vaan ihan omaa
toimimatonta järjestelmää. Tällä mallilla perusterveydenhuolto
muuttuu perussairaudenhoidoksi, josta pahimmat tapaukset joudutaan
laittamaan eteenpäin erikoissairaanhoidon puolelle. Ei ole aikaa
eikä resursseja ennaltaehkäistä, kun pitää huolehtia, etteivät
asiakkaat kuole vaivoihinsa.
Ongelma ei siis ole siinä, että
ensiapupäivystyksessä joutuu välillä odottamaan jopa 5 tuntia. Se
on valitettavaa, mutta kai täysin normaalia päivystyksessä, jossa
kiireellisemmät on pakko hoitaa ensin. Ongelma on siinä, että
sinne ensiapupäivystykseen ei pitäisi perusflunssapotilaiden mennä.
Muistan joskus kuulleeni, että julkisen puolen ei tulisi hoitaa
aikuisia poskiontelopotilaita ollenkaan, koska niillä ei ole
kansanterveydellisesti eikä -taloudellisesti mitään merkitystä.
Raakaa peliä, mutta osittain totta.
Syy-seuraus-suhteet ovat jopa näin
mallikolle tässä helposti havaittavissa. Lääkärinvastaanottoaikoja
ei kohtuullisessa ajassa saa. Ne, jotka on pakko katsoa ja hoitaa,
kuten ilmeisesti lasten korvatulehdusten jälkitarkastukset, saavat
päivystysaikoja. Tästä johtuen päivystysaikoja ei ole niitä
tarvitseville, joten he menevät terveyskeskuksen
ensiapupäivystykseen, vaikka eivät sinne kuuluisi. Ne, jotka saavat
ajan sinne kauas tulevaisuuteen, sairastuvat mahdollisesti vielä
vähän enemmän, jolloin perusterveydenhuolto ei enää riitä, vaan
tarvitaan erikoissairaanhoitoa. Ja niin kulut kasvavat ja
kansanterveys rapautuu.
Kyllä minä olisin tässä vaiheessa
jo lopettanut kehumisen sillä, kuinka edullisesti ne palvelut
tuotetaan. Viime vuonna sosiaalipuolelle palkattiin
valtuustoaloitteen myötä 5 uutta perhetyöntekijää. Olisiko nyt
samanlaisen aloitteen aika?
Kolumni Eparissa 23.4.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti