Sivut

torstai 22. toukokuuta 2014

Minun ehdokkaani



En voi sanoa, että muistaisin ensimmäisen kohtaamisen. En voi myöskään sanoa, että se olisi ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Jokaisen tapaamisen jälkeen olen kuitenkin ihastunut enemmän, kunnes tämä puhe valtuuskunnassa vei lopullisesti jalat alta. Melkein toivon, että olisin videoinut puheen, vaikka luettunakin se on vaikuttava. 

Tämän jälkeen on tullut lukuisia muita puheita ja henkilökohtaisiakin keskusteluja. Muun muassa tämä puhe, joka onneksi on myös videoitu. Edelleen, kerta toisensa jälkeen, olen vaikuttunut. Vaikuttunut, ja vakuuttunut siitä, että tämä mies tietää mistä puhuu. Oraksella on uskomaton kysy selittää monimutkaisetkin asiat niin, että ne ymmärtää. Kun Oras puhuu, hän puhuu asiaa.

Kun tätä ilmastoritaria houkuteltiin mukaan eurokisaan, päätin heti, että tässä haluan olla mukana. Oras on ihminen, joka yltää lähes haavistomaisiin saavutuksiin täällä Pohjanmaallakin: häntä pidetään hyvänä tyyppinä, vaikka on vihreä ja homo. Aina kun Oras on vieraillut täällä, hän on saanut todella paljon positiivista palautetta. Tämän suosion Oras on saavuttanut ihan puhtaasti omalla osaamisellaan, se on paljon se. 

Minä äänestin ennakkoon ja ääneni meni Orakselle. Näin on tehnyt jo moni muukin, mutta edelleen tukea tarvitaan. Tuoreen uutisen mukaan Oras on vahva ehdokas Vihreiden toiseksi mepiksi, mikäli Vihreät pitävät toisen paikkansa. Tässä tarvitaan meitä jokaista. Mene ja äänestä. Tee se hyvin ja kirjoita lappuun 169. Eurooppa kiitttää.

ps. Oraksen lisäksi meillä on 19 muuta huippuehdokasta. Ne voit tarkistaa täältä

torstai 15. toukokuuta 2014

Minne ääni menee?


Kun äänestämme Suomessa jonkin tietyn puolueen ehdokasta, tiedämme aika selvästi, mitä saamme. Puolueet ja niiden erot tiedetään. Ehdokkaat ja edustajatkin ovat yleensä samaa mieltä puolueensa kanssa, ainakin suuret linjat kulkevat samaan suuntaan.

Tuntemattomampia ovat eurooppalaiset ryhmät, joihin suomalaisetkin puolueet ja mepit kuuluvat. Kuitenkin Euroopan parlamentissa juuri näillä ryhmillä on väliä. Ryhmissä tehdään päätökset, joiden mukaan mepit äänestävät. Ryhmän mielipiteestä saa toki poiketa ja äänestää omaa ryhmää vastaan, mutta pääsääntöisesti suomalaismepit ovat tilastoissa ryhmilleen uskollisia. Omassa ryhmässä vähemmistöön mielipiteensä kanssa joutuva meppi on myös meppi vailla valtaa. 

On hämmästyttävää, miten paljon suomalaispuolueiden näkemykset eroavat niiden eurooppalaisten ryhmien ajamista asioista. ALDE, eli keskustalaisten eurooppalainen koti, kannattaa esimerkiksi EU:n vallan kasvattamista sekä haluaa keventää maataloustukia. EPP, eli ryhmä, johon suomalaiset kokoomuslaiset Euroopassa kuuluvat, torppasi viime keväänä naisten oikeuden turvalliseen aborttiin. Nämä esimerkit sopivat huonosti yhteen maatalousmyönteisen keskustaimagon tai liberaalin kokoomuspolitiikan kanssa. Eniten hajallaan on ryhmä, johon perussuomalaiset EU:ssa kuuluvat, sen suuntaa ei tiedä kukaan. 

Eurovaaliehdokkaat puhuvat kampanjoidessaan usein myös Suomen edusta ja lupaavat valvoa Suomen etuja. Yksiselitteistä Suomen etua ei kuitenkaan ole olemassa. Suomen etu on käsite, jonka jokainen määrittelee omalla tavallaan. Meillä olisi yksipuoluejärjestelmä, jos olisimme kaikki samaa mieltä siitä, mikä on Suomen etu. 

Ei siis ole ihan sama, ketä eurovaaleissa äänestää. Lapualaisten ei kannata välttämättä äänestää  lapualaista, ainakaan pelkän kotikunnan perusteella. Ehdokkaan lisäksi kannattaa raottaa vähän taustaorganisaationkin verhoa. Myös aiemmat äänestykset ovat kiinnostavia. Miten meppi äänesti -sivustolle on kerätty dataa tärkeimmistä äänestyksistä. Osa tuloksista yllättää. Vain neljä suomalaista meppiä olisi esimerkiksi halunnut lopettaa maataloustukien maksamisen tupakanviljelijöille. 

Euroopan parlamentin yhtenäisin ryhmä on vihreät. Puolue tekee samanlaista politiikkaa kotimaassa ja Euroopassa. Pystymme käyttämään kaikki voimat ja osaamisemme tavoitteidemme ajamiseen, kun ei meidän tarvitse tapella ryhmämme sisällä siitä, mitä tehdään. Vihreillä on ainoana ryhmänä koko Euroopan Vihreiden yhteinen vaaliohjelma, johon kaikki maat ovat sitoutuneet. Vihreitä äänestämällä tiedät mitä saat. Valitse oma ehdokkaasi tästä huippujoukosta

lauantai 3. toukokuuta 2014

VALTUUSTOBLOGI: Kyllä Jalasjärvelle

Isoin asia vappuviikon valtuustossa oli äänestäminen siitä, tahdommeko Jalasjärven osaksi Seinäjokea vai emme. Lopputulos oli myönteinen, äänin 35-16 Seinäjoki hyväksyi kuntajakoselvittäjien tekemän selvityksen. Draamaan kaarta ei puuttunut, esityksiä tehtiin niin pöydälle panosta kuin Jalasjärven hylkäämisestä, mutta kumpikaan ehdotuksista ei mennyt läpi.

Itse olen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Pidin kuntaliitosta kannattavan puheen, joka pohjautui pitkästi aiempaan blogi-kirjoitukseeni Vihreiden blogissa. Jalasjärvi ei seuraavana päivänä pitänyt Seinäjokea mieleisenä kumppanina, vaan valitsi itselleen Kurikan. Kesäkuussa näemme, kunnioitetaanko heidän päätöstä, vai liitetäänkö Jalasjärvi kuitenkin Seinäjokeen, kuten selvitysmiehet ehdottivat.

Toisen puheen pidin, kun käsiteltiin henkilöstötilinpäätöstä, sen voit lukea tästä:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Henkilöstön osalta vuosi 2013 muistetaan lomautuksista ja talkoovapaista. Henkilöstötilinpäätöksessäkin niistä on muutama maininta, mutta ei mielestäni tarpeeksi asian suuruuteen nähden. Esimerkiksi poissaoloihin sivulle 18 ei ole erikseen eritelty lomautettuja. Kysynkin, mihin heidän poissaolonsa on tilastoitu?

Edelleen säästöihin liittyen, henkilöstötilinpäätöksessä todetaan, että säästötavoitteissa on onnistuttu hyvin. Luvuista en kuitenkaan saanut tästä raportista selvyyttä. Mikä oli euromääräinen summa, joka henkilöstösäästöillä saatiin aikaan? Oliko se tavoitteiden mukainen?


Kuten jo johdannossa sanotaan, ei vuonna 2013 suoritettu henkilöstön tyytyväisyyskyselyä. Tämä lienee kaupungin onni. Tulokset eivät varmaan olisi kovin mieluista luettavaa. Tässä raportissa olisi kuitenkin voinut harjoittaa enemmän itsekritiikkiä. Talkoovapaat ja lomautukset ovat huonoa henkilöstöpolitiikkaa. Se meidän tulee itsellemme tunnustaa.

Iso asia listalla oli myös miljoonan hyväksyminen vanhuspalveluiden kehittämiseen. Vaikka suunta on kohti avopalveluja, varattiin raha tällä kertaa laitospaikkoihin. Tämä siksi, että kaikki eivä tietenkään pärjää kotona, ja tällä hetkellä vanhuksia joudutaan pitämään terveyskeskusten vuodeosastolla, kun hoitopaikkoja ei ole. Tarpeellinen uudistus siis.

Seuraava koitos valtuustolla on toukokuun puolessa välissä, kun pääsemme ensi vuoden budjetin pariin talousarvioseminaarissa. 

Perusterveydenhuollosta perussairaudenhoidoksi


Perusterveydenhuollosta perussairaudenhoidoksi

Jätin viime viikolla soittopyynnön terveyskeskukseen. Korvasairaat lapset kaipasivat jälkitarkastusta. Pyyntööni vastattiin ja sain hyvää palvelua. Aikaa lääkäriin sen sijaan en saanut. Tarvitsin ajan seuraavalle viikolle, mutta se ei onnistunut. Aika olisi pitänyt ottaa heti, eli tarjolla oli vain päivystysaikoja. Yritin selittää, että ottaisin ajan sinne normaalivastaanotolle, kahdenkin viikon päähän käy. Olisi mennyt kuulemma kolmen kuukauden päähän.

Tiesinhän minä, että siellä ruuhkaa on. Lääkäripulasta on puhuttu, ja nyt viime aikoina myös hoitajapulasta, joka aiheuttaa hoitaja-lääkäri-mallin toimimattomuuden. Samaan aikaan olen talven aikana kuullut useammassakin puheenvuorossa, kuinka Seinäjoki on hienosti onnistunut tuottamaan terveyspalvelunsa edullisesti. Erikoissairaanhoidon kulut ovat kyllä kasvaneet, mutta siitä syyt on vieritetty tehottomasti toimivalle sairaanhoitopiirille. Seinäjoki itse on kuulemma hoitanut asiansa moitteetta. Sote-ratkaisunkin pelätään vain kasvattavan kaupungin kuluja. Nyökytellen olen kuunnellut ja uskonut. Hölmö minä.

Eihän tässä ole mitään järkeä. Tottakai ne erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, jos emme hoida kaupunkilaisia kunnolla perusterveydenhuollossa! Eikä siitä silloin voi syyttää sairaanhoitopiiriä, vaan ihan omaa toimimatonta järjestelmää. Tällä mallilla perusterveydenhuolto muuttuu perussairaudenhoidoksi, josta pahimmat tapaukset joudutaan laittamaan eteenpäin erikoissairaanhoidon puolelle. Ei ole aikaa eikä resursseja ennaltaehkäistä, kun pitää huolehtia, etteivät asiakkaat kuole vaivoihinsa.

Ongelma ei siis ole siinä, että ensiapupäivystyksessä joutuu välillä odottamaan jopa 5 tuntia. Se on valitettavaa, mutta kai täysin normaalia päivystyksessä, jossa kiireellisemmät on pakko hoitaa ensin. Ongelma on siinä, että sinne ensiapupäivystykseen ei pitäisi perusflunssapotilaiden mennä. Muistan joskus kuulleeni, että julkisen puolen ei tulisi hoitaa aikuisia poskiontelopotilaita ollenkaan, koska niillä ei ole kansanterveydellisesti eikä -taloudellisesti mitään merkitystä. Raakaa peliä, mutta osittain totta.

Syy-seuraus-suhteet ovat jopa näin mallikolle tässä helposti havaittavissa. Lääkärinvastaanottoaikoja ei kohtuullisessa ajassa saa. Ne, jotka on pakko katsoa ja hoitaa, kuten ilmeisesti lasten korvatulehdusten jälkitarkastukset, saavat päivystysaikoja. Tästä johtuen päivystysaikoja ei ole niitä tarvitseville, joten he menevät terveyskeskuksen ensiapupäivystykseen, vaikka eivät sinne kuuluisi. Ne, jotka saavat ajan sinne kauas tulevaisuuteen, sairastuvat mahdollisesti vielä vähän enemmän, jolloin perusterveydenhuolto ei enää riitä, vaan tarvitaan erikoissairaanhoitoa. Ja niin kulut kasvavat ja kansanterveys rapautuu.


Kyllä minä olisin tässä vaiheessa jo lopettanut kehumisen sillä, kuinka edullisesti ne palvelut tuotetaan. Viime vuonna sosiaalipuolelle palkattiin valtuustoaloitteen myötä 5 uutta perhetyöntekijää. Olisiko nyt samanlaisen aloitteen aika?

Kolumni Eparissa 23.4.2012