Kosiskelu jatkuu

Mielipide Ilkassa 23.11.2014

Keskustan piiripuheenjohtaja Esko Lehtimäki vastaa ehdotukseeni yhteistyöstä (Ilkka 14.11.). Hän nostaa esiin asioita, joista ajattelee meidän olevan eri mieltä. Eroavaisuuksia toki löytyy, kuten kaikkien puolueiden väliltä. Ei kai puolueiden kuitenkaan tarvitse olla kaikesta samaa mieltä tehdäkseen yhteistyötä?

Keskusta ja vihreät ovat eri mieltä esimerkiksi soiden käytöstä, mihin Lehtimäkikin kommentissaan viittaa ja se sallittakoon. Nevojen ennallistaminen soiksi lienee käytännössä mahdotonta, mutta olemme kyllä sitä mieltä, että turvetuotannossa olleet suot, joilta on turpeen nosto lopetettu, olisi hyvä saada mahdollisimman alkuperäiseen tilaan. Tästä on todettu olevan hyötyä myös tulvavahinkojen estämisessä. En usko, että keskustallakaan on mitään tätä vastaan. 

Olemme samaa mieltä Lehtimäen kanssa siitä, että maaseutu ei saa muuttua vain resurssiperiferiaksi. Vihreiden mielestä suurten yhtenäisten alueiden autioituminen on epäsuotavaa kehitystä, jota on pyrittävä tehokkaasti ehkäisemään. Jos maaseudulla on töitä, siellä myös halutaan asua. On jopa valtakunnallinen trendi muuttaa maalle. Asukkaat tarvitsevat palveluja, mikä tietenkin luo työllisyyttä, mutta yksi mahdollisuus maaseudun työllistäjänä on uusiutuva energia ja sen tuomat mahdollisuudet. 

Uusiutuva energia tarjoaa työpaikkojen lisäksi ansaintamahdollisuuksia niin raaka-aineiden tuotannolla, energian myyntituloina kuin maanvuokratuloinakin. Mahdollisuutta luoda maaseutua työllistävä bioenergian toimitusketju ei pidä jättää käyttämättä. Maalla on myös hyvät edellytykset elää ilmastonmuutosta hilliten. Rakennusten lämmittäminen paikallisella bioenergialla on tästä yksi esimerkki.

Väitteeseen vihreistä entisten stalinistien kotina en voi suhtautua vakavasti. Satu Hassi on tietääkseni ainoa näkyvä vihreä, joka on nuoruudessaan ollut taistolainen, kuten myös eräs Björn Wahlrooskin. 

Uskon, että yhteinen sävel keskustan kanssa vielä löytyy. Minä olen ainakin valmis yrittämään.

Henna Rantasaari

puheenjohtaja

Vaasan vaalipiirin vihreät

Vihreää yhteistyötä

Mielipide Ilkassa 12.11.2014 

Keskustan kansanedustajat ja juuri valitut eduskuntavaaliehdokkaat iloitsevat kilpaa vihreiden päätöksestä jättää hallitus (Ilkka 9.11.2014). Hieman otettukin voi näistä ajatuksista olla, on mukava huomata, että kahdellakin ministerillä on hallituksessa painoarvoa. Kun kuitenkin katsoo, mitä hallitus on vihreiden lähdön jälkeen tehnyt tai saanut aikaan, ei voi kuin ihmetellä tuota iloa.

Vihreiden lähdön jälkeen hallitus on koventanut otteitaan ja ryhtynyt toteuttamaan oikeistolaista, ympäristönvastaista linjaa. Jo pääteytty toimeentulotuen siirtäminen kunnilta valtiolle on joutunut vastatuuleen. Sote-uudistus on tulilinjalla ja yhteisesti sovitusta ei enää pidetäkään kiinni. Kokoomuksen haluama muutos tuotantovastuualueiden osalta saattaisi johtaa siihen, että kaikki palvelut tulee kilpailuttaa.

Demariministerin esitys ulkomailta tulevien opiskelijoiden lukukaisumaksuista on yksi esimerkki asiasta, jossa hallitus muuttaa linjaa ja hylkää sekä sivistyksen että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Rahaa koulutukseen ei lukukausimaksuilla tule enemmän, kokemukset osoittavat valtion vähentävän muuta rahoitusta. Koulutusjärjestelmämme perusta muuttuu täysin, vaarana on opintokokonaisuuksien kehittäminen sen mukaan, mistä ollaan valmiita maksamaan, eikä opintojen laadun mukaan. Suomalaisten saama koulutuksen taso kärsii, kun ulkomaalaisia opiskelijoita ja heidän tarpeitaan ryhdytään priorisoimaan, koska heistä saa rahaa. 

Uuden ympäristöministerin ajatukset jäädyttää jo hyvässä vauhdissa ollut soidensuojeluohjelma on paitsi ympäristön kannalta kestämätöntä, myös valtion rahojen tehotonta käyttämistä. Esitystä suojelusta on valmisteltu jo kuusi vuotta hyvässä hengessä yhdessä maanomistajien kanssa. Eturyhmät ovat vakuuttaneet, että eivät halua tuhota arvokkaimpia soita. Siksi on käsittämätöntä, että suojeluohjelmaa halutaan muuttaa. 

Sekä Vihreät että Keskusta ovat puhuneet perusturvan uudistamisesta. Vihreät ovat halunneet perustuloa jo useita vuosia, nyt myös keskustan suunnalta sille on näytetty vihreää valoa. Me molemmat haluamme Suomesta energiaomavaraisen. Näemme maaseudun potentiaalin energiantuottajana, bioenergia on tulevaisuutta. Turhan vastakkainasettelun sijaan tulisi keskittyä näihin yhdistäviin tekijöihin ja varmistaa, ettei Suomessa tehdä vaikeinakaan aikoina politiikkaa, joka murentaa hyvinvointivaltiomme.

Henna Rantasaari

puheenjohtaja

Vaasan vaalipiirin Vihreät 

Valtuuston sadonkorjuu

Maanantain valtuustossa hyväksyttiin talousarvio vuodelle 2015. Seinäjoen kaupunki on sadonkorjuunsa nyt tehnyt. Esiin on kaivettu niin nauriit kuin lantutkin. Ylimääräisiä porkkanoita sen sijaan on tästä budjetista turha katsella.

Budjettia on valmisteltu pitkään ja hartaasti. Leikkauslistoja on väläytelty pitkin syksyä. Suurin kohu ja keskustelu on siis jo käyty, siksi keskustelu valtuustosalissakin jäi vaisuksi. Musiikkiluokat, katuvalot ja jalkapallostadion, niistä on tämä kaupunki kohissut. Enkä väheksy kohua yhtään, olen iloinen intohimosta, jota me kaupunkilaiset tunnemme tärkeitä asioita kohtaan. 

Valtuutettuna on kuitenkin osattava katsoa näiden yksittäisten kohteiden taakse. Yksittäisiä leikkauksia ja niiden seurauksia on tärkeä seurata, mutta talousarviota tulee osata katsella myös kauempaa, erilaisia lukuja vertaamalla.

Seinäjoen kaupungin toimintamenojen ennustetaan kasvavan 1,4% vuonna 2015. Nousu on varsin maltillinen kaupungin kasvuun verrattuna, mikä johtuu tiukasta talouskurista ja juuri näistä leikkauksista. Samaan aikaan palvelujen ostot kuitenkin kasvavat ja ovat koko ajana kasvaneet huomattavasti enemmän, vuodesta 2011 asti 4,9% vuodessa. 

Kun samaan aikaan on tehty säästöjä kaupungin henkilöstöstä, ei voi olla miettimättä, liittyvätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa. Vähennämme ja lomautamme omaa henkilöstöä, ja samaan aikaan ostamme koko ajan enemmän palveluita ulkopuolelta. Suurimmat kustannusten lisääjät palvelujen ostoissa ovat lastensuojelu ja erkoissairaanhoito. Molemmat toimialoja, joissa kaupungin säästöt näkyvät heti. Suosikkisana ennaltaehkäisy on se, millä näitä palvelujen ostoja saataisiin kuriin. Se on kuitenkin vaikeaa, kun henkilöstöä koko ajan vähennetään.

Kipeitä asioita löytyy hyväksytystä budjetista paljon. Vaikka lopulliset päätökset tehdäänkin lautakunnissa, siunasimme me nyt budjetin hyväksymällä myös nuo lakkautuslistat. Valtuustossa puhuttiin eniten yksityisteistä, mutta minua huolettavat päätökset, joilla puututaan niiden kaikista heikommassa asemassa olevien palveluihin. Listalta löytyy niin vammaisia kuin lapsiakin koskevia päätöksiä. Kaikilla heillä ei ole kovaäänisiä puolestapuhujia. 

Peruspalveluista onkin pidettävä huolta. Jos palkatulle konsultille saa esittää toiveita, voisin toivoa eväitä siihen, miten voisimme tuottaa palveluita eri tavoin niiden laatua kuitenkaan heikentämättä. Mittarina tulisi hinnan lisäksi pitää vaikuttavuutta, niin voisimme saada sekä lastensuojelun että erikoissairaanhoidon ostopalvelukulujakin hieman pienemmiksi.

Kolumni Eparissa 19.11.2014

Merkitystä etsimässä

Kuulin radiosta mainoksen, joka pysäytti. Kehitysvammainen suomalainen muusikko kertoi, kuinka hänellä menee hyvin, mutta kehitysvammaisella kollegalla kehitysmaassa ei. Samoihin aikoihin luin, kuinka viisi opettajaa otti ja lähti maapallon toiselle puolelle, mukanaan avustuspaketteja ja unelma tehdä maailmasta edes vähän parempi paikka. Minä taas vastaanotin valtuustossa vetoomuksen vammaisten kuljetuspalveluista.

Tänään alkaa vanhustenviikko. Kuten moni muukin päättäjä, olen lukenut monisanaisia ja tunteita herättäviä raportteja ja selvityksia vanhustenhoidon tilasta. Samaan aikaan poden huonoa omaatuntoa, kun en ehdi tarpeeksi usein vierailla iäkkään mummani luona. Sanonta suutarin lapsilla ei ole kenkiä on sekin ehtinyt jo konkretisoitua. Nyt jo nauran tilanteelle, kun kunnallisvaalien alla hoidin lapsia kotona ja tein samalla vaalityötä. Työn alla oli vaaliohjelman lähiruokakirjaus, kun samaan aikaan lämmitin lapsille einespinaattilättyjä mikrossa. Silloin tuli itku.

Elämä on valintoja täynnä. Tarvitsemme heitä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä ja likaavat kätensä auttaakseen hätää kärsiviä. Yhtä paljon tarvitsemme kuitenkin myös heitä, jotka perehtyvät papereihin, etsivät epäkohtia ja tekevät tärkeitä päätöksiä, jotka mahdollistavat inhimillisen elämän jatkumisen huonoinakin aikoina. 

Näin vaalien alla sitä joutuu ja saa miettiä, miksi teen tätä hommaa. Miksi väännän ja yritän ymmärtää. Olen poissa kotoa, karsin liikunnasta, enkä ehdi ystävän luo kylään. Tällaisena kauniina syyssunnuntaina voisi vaikka pistää eväät reppuun ja lähteä laavulle laskemaan ohilentäviä lintuja. Tai sitten voi kaivaa esiin monisataasivuisen esityslistan, tyhjän paperin kolumnin kirjoitusta varten tai suunnitella vaalistrategiaa puolen vuoden päähän.

Eivät nämä tietenkään ole täysin toisiaan poissulkevia tekemisiä. Vienhän minä lasten vanhoja vaatteita keräykseen niitä tarvitseville, lahjoitan kuukausittain rahaa järjestöille ja osallistun tempauksiin. Enemmän osallistumisen estää kuitenkin aika, sen rajallisuus. 

Missä se oma paikka sitten on? Haluan auttaa ja vaikuttaa, olla hyödyllinen. Tulisiko tehdä enemmän lähipiirissä? Vaikutanko sittenkin enemmän kasvattamalla omia lapsia kotona tai töissä oppilaita ohjatessa? Olisiko minusta enemmän hyötyä paikallisissa avustusjärjestöissä? Vai olisiko julkisilla sanomisillani kuitenkin jotain merkitystä? Voisinko saada jotain pientä liikettä jossain aikaan? 

Kolumni Eparissa lokakuussa 2014

Kesätyökesä

Kesäisin kaupungilla ja sen laitamilla törmää ilahduttavan paljon nuoriin. Aamulenkillä heitä tulee vastaan lähes joka puskassa. He kitkevät, leikkaavat ja harventavat. Tekevät siis töitä. Kaunista.

MInä aloitin työurani 14-vuotiaana myymällä jäätelöä. Kokonaista kolme kesää vietin kylmän tiskin takana. Sen jälkeen olen siivonnut, tehnyt ja myynyt hampurilaisia, tarjoillut juomia janoisille, viihdyttänyt lapsia ruotsinlaivalla sekä tuurannut toimistosihteeriä. Yhtäkään kesää en ole ollut tekemättä mitään. Ja tästä olen onnellinen ja ylpeäkin. 

On tärkeää, että näitä työmahdollisuuksia nuorille on tarjolla. Tila ei tässä riitä, jos yrittäisin listata kaikki ne asiat, miksi työntekeminen on nuorelle tärkeää. Vastuunotto ja oma raha on kuitenkin mainittava. Ensimmäinen on tärkeä varmasti meidän vanhempien näkökulmasta, toinen motivoi nuorta. Molempi parempi. Vaikka sanonnan mukaan nuoren nukkumisella saa rahaa pankkiin, niin kyllä se yhtälö paremmin toimii, kun nukkumisen sijaan tekee töitä. 

Puskahommat ovat perinteisesti kaupungin tarjoamia, mutta onneksi muitakin töitä löytyy. Seinäjoen kaupunki työllistää nuoria ainakin kesäsoittajiksi ja ohjaajiksi leireille, saapa muutama nuori kesätienestinsä tapahtumistakin. Myös yksityiset työnantajat tarvitsevat kesäväkeä erilaisiin tehtäviin. Paljon työllistävät kaupat, kahvilat ja ravintolat, suuria elintarvikelaitoksia unohtamatta. Tutustu ja tienaa -kampanja mahdollistaa muutaman viikon työelämäjakson nuoremmillekin.

Ja mikä estää nuorta yrittämästä itse, jos ei töitä toiselta löydy. Olen ihaillut tänäkin kesänä komeita kioskeja, joita ihan pienetkin lapset ovat perustaneet. Myydään mehua, koruja ja vanhoja leluja. Vähän vanhemmat voivat jo tarjota erilaisia palveluita. Lapsenvahteja tarvitaan aina ja nurmikot kasvavat yksityistenkin pihalla. Reippaasti kiertämään ovelta ovelle vaikka omassa naapurustossa ja tarjoamaan palveluita. Lähikauppaankin saa varmasti viedä ilmoituksen.

Ja kyllä, nuoretkin tarvitsevat lomaa ja luppoaikaa. Nuorella akulla latautumisaika on kuitenkin lyhyempi ja virtakin riittää pidempään. Meillä käytetyillä se kestää vähän kauemmin. Meinaan silti tulevana viikonloppuna kesätöihin minäkin. Toivottavasti en jää nuorten jalkoihin. 

Kolumni Eparissa heinäkuussa 2014