Sivut

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Vain elämää, ei sen enempää

Toimetonna ei tarvitse olla, kun on tarpeeksi tekemistä. Viime viikkoina on muun muassa:
  • Saatu valmiiksi poncho syksyn tuuliin ja tuiskuihin. Myös testattu ja hyväksi havaittu.
  • Aloitettu leikkikenttäelämä Siirin kanssa. Liukumäki on paras.
  • Vietetty elämäni parhaita polttareita, tietenkin omia. Kiitos rakkaille ystäville!
  • Pakattu. Pakattu. Pakattu.
  • Suunniteltu tapetteja ja maaleja. Ja muutettu mieltä niiden suhteen. Useasti.
  • Tehty häävalmisteluja. Here comes the bride.
  • Oltu siivoamatta, sillä eihän enää kannata. Eihän?
  • Mietitty miten tästä kaikesta oikein selviää.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Kuunteluoppilas

Kirjoitin vähän aikaa sitten syksyn merkeistä. Nyt niitä on ilmaantunut lisää (enkä tarkoita Kauniiden ja rohkeiden ilmestymistä tv-ruutuuni, vaikka sekin vallan syksyiseltä tuntuu). Merkin antoivat tällä kertaa kokouskutsut, joita tipahtelee laatikosta, hienolla kasvatustieteiden maisteri-tittelillä varusteltuna (mistähän tämäkin johtuu, että kaikki kaupungin posti tosiaan tulee näin?). Maanantaina olinkin sitten kutsuttuna maisterina ensimmäistä kertaa valtuustossa. Tosin vaan takalehtereillä kuunteluoppilaana, mutta kuitenkin. Ja mielenkiintoistahan se oli. Kaikki oli uutta, mutta melkoisen tavallista kuitenkin. Oli hauska huomata, kun siinä pähkäilin ryhmäpuheenvuoron ja ihan henkilökohtaisen sanaisen arkun avaamisen eroa, että ei protokolla kaikille varsinaisille valtuutetuillekaan ihan selvää ollut. Eräs valtuutettu meinaan puhui paikaltaan, kun keltainen valo syttyi ja ihmetteli sitten ääneen, että mitäköhän tuo mahtaa tarkoittaa. Ihailtavaa rohkeutta tunnustaa, että ei tiedä.

Tänään urakka jatkui ja kesätauon jälkeen oli aika nuorisolautakunnan, tällä kertaa tutustuimme nuorisotiloihin Ylistarossa. Hienot tilat ja paljon nuoria. Mieleen tuli, että voisikohan näitä vierailuja hyödyntää jotenkin paremmin? Nyt vain kävelimme siellä, pällistelimme nuoria ja päinvastoin. Juttelu oli kovin väkinäistä ja vähäistäkin. Mikä olisi parempi kosketus nuorille päätöksentekoon, kuin kysellä asioista lautakunnalta, joka niistä päättää (tai ainakin uskoo/uskottelee päättävänsä). Tämä vaatisi vähän valmisteluja, eikä varmaan olisi tarkoituksenmukaista joka kokouksen yhteydessä, mutta varmasti toteutettavissa toisinaan.

Itse kokouksesta mieleen jäi muutama seikka. Aktiiviset vanhemmat olivat tehneet aloitteen vessan saamisesta liikennepuistoon. Jo näin vähäisellä vanhemman kokemuksella voisin todeta, että aika välttämätöntä se olisikin. Yhdistelmä paljon lapsia, ei vessaa ei yksinkertaisesti vaan pidemmän päälle toimi. Puhuttiin uuden, tietenkin hienon ja kalliin huoltorakennuksen tekemisestä. Yhdessä muutaman muun lautakunnan jäsenen kanssa teimme huomion, että vieressähän on kesäisin pääosin täysin käyttämättömänä oleva lukio, jossa vessoja riittänee. Ainut vastalause tuntui olevan, että kun sitä ei voi sitten valvoa ja sieltä pääsee kulkemaan sitten muuallekin. Anteeksi nyt vaan, mutta jopa valvonnan järjestäminen, puhumattakaan muutaman oven asennuksesta tai lukon vaihdosta tulee joka tapauksesa halvemmaksi kuin kokonaisen uuden rakennuksen tekeminen, johon on tehtävä kaikki viemäröinnit ja muut tekniikat. Jos ei nyt pysyväksi ratkaisuksi (kun halua uudelle rakennukselle tuntui kovasti olevan) niin ainakin ensi kesäksi (ja kaupungin toiminnan hitauden ja vallitsevan ajan tietäen luultavasti muutamaksi seuraavaksikin). Luvattiin selvittää, kirjattu ei kuitenkaan mihinkään.