Syyspuutarhassa

Huomasin juuri, että en ole tänä kesänä tehnyt ollenkaan puutarhapostausta. Onneksi vielä ei ole myöhäistä, vaikka aika paljon satoa on jo kerätty talteen. Pakastimet pullistelevat vitamiineja ja ylimääräinen jääkaappi varastossakin on jo kytketty päälle, kätkien sisälleen mehut ja hillot. Martta minussa on taas herännyt henkiin! Jotain herkkuja on kuitenkin edelleen myös maassa.

Komea kukka, vai mitä? Löytyy kasvimaalta, salaattipenkistä. Salaattia on todellakin riittänyt, ja kuten kuvasta näkyy, ihan kaikkea ei ole ehditty syödäkään. Aivanhan tätä voisi kasvattaa kukkapenkissäkin.

Kesäkurpitsan satokausi taitaa olla vasta aluillaan, sen verran on uusia kukkia tulollaan. Lämmin loppukesä lienee olleeen kesäkurpitsalle mieleen. Hyviä reseptejä otetaan taas vastaan!

Myös vadelmia on saanut kerätä jo reilun kuukauden. Tänään ei puskissa enää näkynyt kovin paljoa raakileita, mutta aion kyllä hiippailla vielä kokeilemaan onneani. 

Tillin kasvatuksessa en onnistunut, mutta persiljan kanssa kävi sitäkin paremmin. Paljon olen jo pistänyt pakkaseen, nyt pitäisi vielä kokeilla kuivaamista. 

Tämä menee nyt vähän eri kategoriaan edellisten kanssa. Surin ruusujani koko kesän, kun ei kukkia näkynty, mutta ne lienevätkin myöhäistä lajiketta. Kuva on todellakin otettu tänään ja nuppuja on muutama tämän lisäksikin.  

Kun vielä pääsen laillisiin omenavarkaisiin ystävän luo, alkaa saalista talvea varten olla aika hyvin kasassa. Ompuista teen ainakin hilloa ja tänään ensimmäistä kertaa kokeilemaani uuniomenapuuroa, jota  tullaan meilla syömään toistekin. Tässä ohje:

5 dl maitoa

1,5 dl neljän viljan hiutaleita (myös muut hiutaleet käyvät)

1 rkl sokeria

n. 2,5 dl omenaraastetta

ripaus suolaa

Sekoita aineet vuokaan ja pistä uuniin. Kiertoilmauunissa meillä riitti 150 astetta ja 1,5 tuntia. Nam!

Hortonomin vikaa?

Omasta päästä ja vähistä värkiistä, kuten äitini on tavannut sanoa. Vaikka värkkejä nyt tuolla puutarhassa riittääkin. Oma pää sen sijaan on hyvinkin lomatunnelmissa ja vähillä varusteilla liikenteessä. Eli juuri niin kuin kuuluukin!

Päivä puutarhurina

Yksi takana, kaksi edessä. Yhteensä kolme riviä muistan perunoita ainakin istuttaneeni (vai kylväneeni?). Pitänee olla tyytyväinen hyvästä maasta, josta kasvaa näin paljon kaikkea. Myös sitä perunaa onneksi.

Lopputulos lienee vähintäänkin hyvä, kun ottaa huomioon lähtötason. Työnsä jäljen huomaa paljon paremmin, kun ei aivan joka päivä käy perkaamassa. Samaa olen kokeillut sisätiloissakin ja todennut toimivan. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin erittäin hiekkaisen eteisen tai leivänmuruisen keittiön imurointi!

Kevättä

Vanhuutta, hulluutta tai vähän ehkä molempia, mutta nautin vapustani puutarhassa. Aikaa on kulutettu muunmuassa alla olevien (tunnistatko?) ja muiden maasta esiin puskevien kasvien tutkailuun. Vanhat, syksyllä maahan jääneet kasvit sekä pari pensasta ovat saanut kyytiä ja autotallin sisällöstä puolet on matkalla jäteasemalle. Vappusaunan jälkeen terassilla mieleen juolahti ajatus, että juuri tästä vuosi sitten haaveiltiin. Omalla pihalla, omassa rauhassa, ilman näkymää naapuriin.

Nyt sitä saa

Sadonkorjuun aika.

Nimittäin kesäkurpitsaa. Kun keväällä minulle kerrottiin, että kesäkurpitsasta tulee hyvin satoa, olin toiveikas, mutta näin optimisti en kuitenkaan uskaltanut olla. Vai mitä sanotte yllä olevasta kuvasta? Vieressä ihan tavallinen kuulakärkikynä. Kerro ihmeessä, jos tiedät hyvän reseptin, jossa voisin satoani hyödyntää.

Pieniä iloja

Punaista mansikassa. Kukka kesäkurpitsassa. Aurinko.

Ja se ihanin, ' Äiti ' siitä pienestä, niin rakkaasta suukkosuusta.

Nytpä tahdon olla ma, pienen puutarhan laittaja

Sillä niin on kitketty, huollettu ja istutettu. Myös palellutettu muutamat kesäkukat ja ehkä jopa liikaa osaa kasteltu. Omalle, pienelle pihalle ei hurjia mahdu, mutta jotain kuitenkin, jopa syötävää. Kuvissa näkyvät orastava salaattiviidakko, sekä hieman enemmän iskuja saaneet persilja ja basilika. Suoraan kaupan vihannesosastolta, niin tuuheina ja komeina ostetut. Basilikan taisi viedä halla, tai näin ainakin uskottelen itselleni, mutta persiljan suhteen saattaa olla vielä toivoa. Huomaa myös ruohosipuli, joka on todellakin talvehtinut tuossa ruukussa! Kotipihan hyötypuutarhakuvista puuttuu vielä amppelimansikka, kuvaan sen sitten, kun on täynnä suuria punaisia marjoja.

Innostukseni onneksi olen saanut käyttööni kokonaisen kasvimaan tuolla vähän kauempana, taajaman ulkopuolella. Ja kauppaan kuuluu myös asiantunteva ohjaus. Hyvä niin, sille on tarvetta. Lähdin iloisesti haravaa heilutellen kitkemään muunmuassa hienosti itäneiden porkkanoiden ja punajuurien seasta rikkaruohoja. Ilman ohjausta olisin kyllä kitkenyt ainakin porkkanat ja jättänyt ne rikkaruohot. Todellisia rumia ankanpoikasia ovat, niin pieniä ja hentoisia, ihan ruohon näköisiä vielä.

Tein tänään muuten kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Ihanaa. Ja senkin ainekset omilta tiluksilta, kyllä kelpaa.

Kevättouhuja

Ihania ilmoja pidellyt! Olen minimoinut koneella istumisen ja sen sijaan suunnannut tarmoni terassille ja raittiiseen ilmaan. Kesä ja kukat saavat nyt tulla! Istutin jo vähän jotain, ihania violetteja orvokkeja. Myös ruohosipuli on jo herännyt talviuniltaan, hyvin talvehtii ruukussakin, nyt on testattu. Muut monivuotiset kasvini eivät ole suhtautuneet talveen puisissa laatikoissa yhtä suotuisasti, sillä en ole vielä ainakaan niissä havainnut mitään elon merkkejä. Mutta vielä on kesää jäljellä.

Kevään kunniaksi myös Siiri sai oman paikkansa auringosta, pienen keinun. Neiti onkin aikamoinen hurjapää, sillä mitä lujemmat vauhdit sitä leveämpi hymy. Kuva keinujasta on otettu uudella puhelimellani, joka palvelee myös hyvänä kamerana. Nyt saan ikuistettua kaikki pienet, ihanat hetket, joita Siirin kanssa riittää. Joko kerroin, että neiti yrittää kovasti nousta jo seisomaankin?

Ohraa odotellessa

Pääsiäisasetelmani, jossa vihertää vasta pupu.

Pääsiäinen on jo aika lähellä, mutta pääsiäisasetelmani näyttää vielä aika synkältä. Jos oikein tarkkaan katsot, voit nähdä muutaman hentoisen ohranalun nousevan mustasta mullasta. Kuvassa ei siis ole mämmiä, mikä sekin tosin sopisi teemaan. Havahduin kylvöpuuhiin vasta maanantaina, joten voi olla, että ohrapellostani tulee vain kevätohraa pääsiäisohran sijaan. Taustalla pajunkissoja, joita metsästin tänään. Joko olin myöhään asialla niidenkin suhteen ja nopeammat noidat olivat ehtineet ennen minua, tai tarjonta on vähentynyt. Sain kävellä aika pitkän matkan ja monet mutkat, ennen kuin löysin pajukeitaan, jota sitäkin oli jo verotettu. Sain kuitenkin kimppuni kasaan. Jollei peltoni ota vihertyäkseen, täytynee hankkia asetelmaani väriä vaikka suklaamunilla ja toivoa niiden säilyvän edes hetkisen (mikä lienee turha toivo).

Ps. Sain pitsiverhoni jo ikkunaan, mutta odottelen vielä tilaamaani pöytäliinaa siihen kaveriksi, ennen kuin paljastan kevätkeittiöni teille.