Vihreiden perustulomalli

Julkaistu Ilkassa 29.12.2010

Nimimerkki Vaadin tasapuolisuutta (Ilkka 28.12.2010) peräänkuuluttaa tasapuolisuutta työttömien välille. Vihreät tarjoaa tähän ratkaisun omalla perustulomallillaan. Perustulomalli on selkeä ja oikeudenmukainen järjestelmä, joka kohtelee jokaista ihmistä tasapuolisesti riippumatta hänen yhteiskunnallisesta asemastaan. Vihreät ajaakin perustuloa paremman sosiaaliturvan ja oikeudenmukaisten työmarkkinoiden perustaksi.

Sosiaaliturvan ja työn yhdistäminen on tällä hetkellä lähes mahdotonta. Järjestelmä, jossa pienetkin ansiot vähentävät sosiaaliturvan määrää, ei kannusta työn tekoon. Vihreiden perustulomallissa perustulo maksetaan verovapaana kuukausittain jokaiselle täysi-ikäiselle Suomessa asuvalle Suomen kansalaiselle. Perustuloa ei tarvitse erikseen anoa. Perustulon suuruus Vihreiden mallissa on 440 euroa kuukaudessa. Se korvaa sosiaaliturvan vähimmäisetuudet ja vähentää näin turhaa hallintoa. 

Yksinkertaistaen jokainen saa ensin tuon 440 euroa ja kerää siihen sitten omaa pottiaan päälle. Muutaman tunnin työntekokin siis kannattaa ja on ennenkaikkea yksinkertaisempaa, kun lomakkeiden täyttäminen jää pois eikä mitään maksettua tarvitse palauttaa.

Perustulo on oikeudenmukainen myös muille työelämän ulkopuolella tai siellä osittain oleville. Esimerkiksi opiskelijat, pätkätyöläiset ja pienyrittäjät hyötyvät perustulosta. Perustulo ei nykyisen järjestelmän tavoin kannusta ihmisiä joutilaisuuteen vaan päinvastoin rohkaiseen työntekoon ja aktiiviseen osallistumiseen. Perustulomallissa työn tekeminen on aina kannattavaa. Vakituisessa työssä oleville se lisää valinnanvapautta ja tarjoaa paremmat mahdollisuudet esimerkiksi perhe-elämän ja työelämän yhdistämisen. Elämän rakentaminen on turvallista, kun tietää, että perustoimeentulo on taattu.

Perustulomalli on myös taloudellisesti täysin toteuttamiskelpoinen ja kustannusneutraali. Se rahoitetaan nykyisiä tulonsiirtoja korvaamalla, muuttamalla verotuksen rakennetta ja säästämällä hallinnosta. Perustulo on jopa kustannustehokkaampi kuin nykyinen järjestelmä. Vihreiden mielestä tarvitaan rohkeutta esittää uusia ratkaisuja sosiaaliturvan ja työelämän ongelmiin. Perustulomalli on eräs konkreettinen ja toteutettavissa oleva ratkaisu.

Kaunista ja käytännöllistä kierrättäen

Mainitsin taannoin haasteesta Kaunein kierrätysjoulukoriste-kisaan ja lupasin esitellä tuloksiani. Voittoa en kisassa saanut, mutta toiselle sijalle ylsin! Halusin tehdä koristeen jätteestä, jota löytyy jokaisen kotoa ja joka on todellinen ongelma. Siksi valitsin materiaalikseni muovipussin. Ja tässä tulos, joulutähti muovipusseista.

Tähdet on leikattu kaksinkertaisista muovipusseista kaavan avulla ja ommeltu ompelukoneella reunoistaan yhteen yksitellen. Lopuksi ne on ommeltu kaikki toisiinsa kiinni tikkaamalla tähti keskelle. Samalla kiinnittyi ripustuslenkki. Tähti on kaksipuolinen eli sopii hyvin esimerkiksi ikkunassa pidettäväksi. Kova työ siinä oli, muta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Vielä pitäisi hakea työ kisasta kotiin ja etsiä sille arvoisensa paikka.

Jatketaan kierrätysteemalla. Alla oleva maitotölkistä valmistettu pikkukukkaro on myös käsialaani, mutta idea ei ole omani. Osallistuin oppilaitteni kanssa työpajaan, jossa valmistettiin kyseinen tuote. Tarvitaan maito/mehutölkin lisäksi vain sakset, teippiä, rei'ittäjä, nitoja ja jotain narua. Hauskaa, yksinkertaista ja helppoa.

Virkaten vaaleihin

Tue kampanjaa, osta kukka!

Pipoon, takkiin, paitaan tai vaikka hiuksiin.

Takana neula, jolla kukan saa kiinni.

10€/kpl

Väritoiveita otetaan vastaan.

Toimitus myös postitse, postikulut 1€/kukka.

Mikä ihana tekosyy

Nimittäin suklaajoulukalenteri päivittäiseen herkutteluun. Olen onnellisessa asemassa, sillä ystäväni toi minulle suklaisen kalenterin lahjaksi (ja vielä Fazerin, kiitos Laura!) ja sen lisäksi saan päivittäin töissä nauttia yhteisöllisestä kalenteristamme. Panos: yhtenä päivänä suklaata koko poppoolle, tulos: pala suklaata päivittäin. Ei paha.

Nimestään huolimatta myös tämä Mielensäpahoittajan joulukalenteri on aika herkullinen, suosittelen.

Piparipäivä

Tavallisesti itsenäisyyspäivänä vietetty piparinpaistopäivä siirtyi tänä vuonna viikolla, mutta sopi mainiosti myös tähän ensimmäiseen adventtiviikonloppuun. Taikinaa kaulimassa nähtiin tänä vuonna myös ihan pienet sormet. Ja perinteisesti taikina maistui!

Adventin aikaan

Joulu tulee, sille ei voi mitään. Ja onneksi niin, pidän joulusta. Erityisesti ruuasta (luumurahkaa, nam!) ja tunnelmasta, kiireettömyydestä ja yhdessäolosta. En niinkään perusta lahjoista, etenkään suurista lahjakasoista tai lahjoista, jotka ovat saajalleen tarpeettomia. Joustan hieman lasten kohdalla (mutta vain vähän!). Kyllä Siirikin muutaman paketin saa. Toivon kuitenkin joulupukilta kohtuutta. Ja paketoin toki muutaman lahjan itsekin, mutta aion pitää kriteerit tiukkoina. Kannattaa kurkistaa Uuden mustan kriteerit Ähkyttömään jouluun . Suosittelen.

Minut haastettin mukaan Lakeuden 4H-yhdistyksen Kaunein kierrätysjoulukoriste -kilpailuun, jossa tulee valmistaa joku joulukoriste kierrätysmateriaalista. Loistava kilpailu, lähdin tietenkin mukaan! Ideoita riittää, mutta nyt en osaa päättää, mitä niistä lähtisin jalostamaan. Lupaan postata ainakin lopputuloksen tänne.

Rakkaat vanhemmat

Olennaiset osat

Viime viikkojen aikana on muun muassa ehditty:

• Tavata kirjailija Tuula Kallioniemi. Sekä kolmosluokkalaiset että niiden ope olivat innoissaan ja odottavat nyt malttamattomina, koska on seuraava yhteinen lukuhetki Reuhurinteen ala-asteen parissa.
• Saada jatkoa työsopimukselle. Aina kevääseen saakka.
• Kestitä Batmania, Noitaa, Haamua ja Helinä-keijua tarjoten vampyyrivohveleita, haamuhilloa ja hämähäkkikeksejä.
• Vierailtu satumaisessa heijastinmetsässä päiväkodilla. Valloittavaa.
• Odotella päiväkodin valokuvia. Odottelu jatkuu. Äiti sai jo omansa ja toruu kuvaajaa, ettei kehottanut luokkakuvassa korjaamaan huonoa ryhtiä.
• Tykyillä curlingin parissa. Hauskaa. Pari kertaa pääsin pesään asti!
• Nautittu ihanan kummipojan vierailusta ja suunniteltu hänen piilottamistaan, jotta ei huomenna karkaisi kotiin.
• Melkein unohtaa auringonvalo, josta saimme viikon nauttia syyslomalla. Onneksi on valokuvat, esimerkiksi allaolevan kautta on helppo palata noihin ihaniin hetkiin.

Nöyrin mielin

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Niin se vaan menee. Ja pienistä puroista kasvaa iso virta.

http://www.vihreat.fi/lahjoita

Kiitos.

Ihan vaan kuulumisia

Virtuaalimaailman hiljaisuus merkitsee yleensä hektistä menoa todellisuudessa, niin myös tällä kertaa. Työt, perhe ja politiikka, siinäpä ne. Vähän juhlaakin, kukkia ja pyöreitä vuosia, mutta ei kriisiä. Niin ja vuosi vaimona ja omakotitalon emäntänä, saavutuksia nekin.

Nyt ansaitulle lomalle lämpöön.

Paha pyhä politiikka

Välillä sitä miettii, mihin soppaan on lusikkansa pistänyt. Kun päivittäin saa lukea, kuinka sekin poliitikko on tehnyt sitä ja tuo toinen taas tätä, alkaa väkisinkin miettiä, ovatko kaikki politikot tosiaan niin läpeensä pilalle menneitä? Ennen rehelliset ja ansioituneet ihmiset (joita on äänestetty) ovat kuin salamaniskusta muuttuneet saadessaan vaaleissa suosiota? Sopan hämmentämisen lopettaminen alkaa tuntua jo ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta, mikäli perustaa tietonsa täysin tiedotusvälineiden antamaan kuvaan. Koska enhän minä ole sellainen! Kun uskoa ihmiseen vielä kuitenkin riittää ja omakin kokemus puhuu toista, alkaa mietityttämään, kenellä tässä on agenda ja mikä se on?

Äänestysikärajojen laskeminen ei auta, mikäli samaan aikaan politiikassa mukana olevat ihmiset leimataan kaikki vain turhantärkeiksi oman edun tavoittelijoiksi. Nuoria on hyvin vaikea houkutella enää mukaan politiikkaan ja sitä kautta päätöksentekoon niiden täydellisen ryvettämisen jälkeen. Politiikka ja sen harjoittaminen on kuitenkin oleellinen osa demokratiaa, jossa kansalaiset valitsevat päättäjät joukostaan, ja jota Suomessakin noudataan. Tätä varten on luotu järjestelmä, jossa samoin ajattelevat ihmiset ovat järjestäytyneet suuremmiksi joukoiksi, puolueiksi. Näin helpotetaaan kansalaisten valintaa. Kuulostaa yksinkertaiselta ja järkevältä. Puoluepolitiikasta on kuitenkin luotu peikko, jota tulee väistellä viimeiseen asti.

Fakta kuitenkin on, että halutessasi vaikuttaa johonkin vähän suurempaankin kokonaisuuteen, sinun tulee lähes poikkeuksetta tehdä se jonkun puolueen ja sen edustajien kautta saadaksesi asiaa eteenpäin. Kunnallisella tasolla kansanliikkeet ja pienemmätkin ei-poliittiset ryhmittymät voivat tulla huomioiduiksi, mutta eivät enää valtakunnan tasolla.

Eikä oikeasti voi mennä ihan niin, että ollessasi mukana politiikassa et voi elää normaalia elämää. Ylilyönnit ovat erikseen, mutta liian pieniin asioihin takertuminen tuntuu jo hurskastelulta. Esimerkiksi valtuutetun itsensä jäävääminen Seinäjoen valtuustossa päätettäessä Käyttöauton tonttipaikoista, koska oli asioinut kyseisessä liikkeessä useasti, ylitti mielestäni tuon rajan. Ymmärrän, että taustalla oli halu välttää ylimääräisiä syytöksiä. Liiallinen varovaisuuskin kuitenkin herättää epäilyjä, onko taustalla oikeasti jotain suurempaa. Eiköhän pian sovita, että me seinäjokelaiset olemme jäävejä päättämään Seinäjoen asioista, kun asumme täällä.

Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa

Julkaistu Ilkassa 19.9.2010

Arttu Uhlgren kirjoitti työperäisestä maahanmuutosta ja kritisoi sen tarvetta (Ilkka 16.9.2010). Työperäinen maahanmuutto on kuitenkin erittäin tervetullutta, jopa välttämätöntä, sillä Suomea uhkaa lähivuosina väestön ikääntymisestä johtuva työvoimapula. Ennusteiden mukaan Suomessa on vuonna 2030 1,4 miljoonaa yli 65-vuotiasta, kun vuonna 2006 heitä oli 870 000. Työvoiman kohtaanto-ongelmien takia kannattaa Suomen rekrytoida ulkomailta tietyn alan ammattilaisia silloinkin, kun osa suomalaisista on vailla työtä muilta aloilta. Kohtaanto-ongelmalla tarkoitetaan tilannetta, jossa työtä etsivien ja työtä tarjoavien tarpeet eivät kohtaa. Suomessa tarjolla oleva työ ei yksinkertaisesti suomalaisille kelpaa. Suomi ei myöskään yhtäkkiä ulkomaisen työvoiman tarpeen ilmaannuttua muutu houkuttelevaksi maaksi, jos aiemmin on portit pistetty nenän edestä kiinni. 

Yritykset Suomessa eivät kasva isoiksi, mikäli niihin ei pääse helposti ulkomailta töihin. Tarvitsemme ulkomaalaisia myös monipuolistamaan pienen Suomen kansan osaamista ja lisäämään innovatiivisuutta. Arvoliberalismi houkuttelee ja edesauttaa myös kansainvälisiä yrityksiä Suomeen. Tämän vuoksi työlupamenettelyjä tulisi helpottaa. Viisumia ja työntekijän oleskelulupaa Suomeen on voitava hakea minkä tahansa Schengen-maan konsulaatissa tai suurlähetystössä. Työluvan saamisen on oltava mahdollista myös henkilölle, joka saa kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta jonka edellytykset jäädä Suomeen työntekijänä täyttyvät.

Tottakai niin ulkomaalaisen kuin suomalaisenkin palkkaamisessa on noudatettava lakeja ja maksettava tehdystä työstä sopimusten mukainen korvaus. Jotta tämä voitaisiin taata, on valvontaa lisättävä. Myös työnantajien valmiuksia selviytyä yhä monikulttuurisemmilla työmarkkinoilla on parannettava järjestämällä tähän koulutusta ja tukea.

No pain

Kaksi viikkoa takana ja vain viidellä vaatteella! Ja ihan ilman tuskaa. Mielenkiintoista on, että neuletakki, jota ajattelin käyttäväni eniten, on vielä kokonaan käyttämättä. Siivosin viime viikolla vaatekaappini monen viikon suunnittelun jälkeen ja kuinka ihanaa on, kun se on pysynytkin siistinä! Kuuden vaatekappaleen siirtelyllä edes minä en pääse pahemmin sotkemaan.

Mietin nyt jo mitä teen, kun tämä kuukausi päättyy. Suoritanko suursiivouksen ja pistän tavaraa kiertoon? Aika harvaa vaatetta olen nimittäin kaivannut. Ja miten ihanaa on huomata, että ilman housujakin pärjää! Ei siis tarvitse tuskailla vaatekaupoissa etsien niitä pakollisia mustia housuja, koska ilman niitäkin voi elää. Aamut ovat olleet mukavia, kun ei ole tarvinnut pähkäillä, mitä päälleen laittaisi. Vain sukkahousujen värin valinta on mietityttänyt. Olen myös tutkinut koruja ja huiveja ihan uusin silmin ja nähnyt useita tuunaus- ja käyttömahdollisuuksia. On siis mahdollista, että tästä oikeasti oppisi jotain. Usea tähän haasteeseen ryhtynyt on todennut, että aikoo jatkossa uusia vaatehankintoja tehdessään miettiä, pääsisikö tämä vaate niiden kuuden vaatteen joukkoon. Mikäli näin ei olisi, vaate saa jäädä kauppaan. Nerokasta.

Ja ei, ei tästä mitään muotiblogia ole tulossa.

Kuusi valintaani

Nyt se on sitten alkanut, kuukausi kuudella kuteella.

Ja voittajat ovat:

• musta lyhythihainen mekko
• farkkuhame
• musta trikoopaita
• musta-valkoraidallinen trikoopaita
• violetti neuletakki
• musta neule

Näiden lisäksi varaan itselleni oikeuden käyttää jo säännöissäkin luvattuja urheilu-, juhla- ja alusvaatteita. Alusvaatteisiin lasken kuuluvaksi myös topit. Ja legginssit, jotka ovat sukkahousukangasta, ovat laskuissani sukkahousuja ja näin ollen asusteita. Myös kotivaatteet on oltava ja saatava pitää erikseen, muuten käy juuri niin kuin kävi syyskuun ensimmäinen päivä, jolloin haaste oikeasti alkoi. Seli seli, mutta näillä mennään. (Ja toivotaan, ettei tule kovin kylmä, sillä huomasin juuri, että listassani ei ole yksiäkään housuja.)

Alkukankeutta

Suunnittelin tänään kirjoittavani, kuinka olen onnistunut valitsemaan ne kuusi vaatetta, joita syyskuun käytän ja ehkä jopa voisin kuvin esitellä ne. Toisin kävi. Olen kyllä valinnut vaatteet, mutta muu ei sitten mennytkään käsikirjoituksen mukaan.

Kuuden vaatteen haasteen ensimmäisen päivän ilta: kaikki vaatteet pesussa. Neljä siksi, että olivat jo valmiiksi likaisia, kaksi siksi, että ovat kaksivuotiaan uhmakohtauksen (vai voiko enää puhua kohtauksesta, jos se kestää koko illan) jäljiltä hammastahnassa, kuolassa ja räässä. Tämä kaikki erittäin työntäyteisen päivän, opekokouksen ja nuorisolautakunnan kokouksen jälkeen. Nyt ei vaan siis pysty eikä jaksa. Ehkä aloitan maanantaina uudelleen.

Siiri 2 vuotta!

Mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista, kanelista, inkivääristä ja kukkasista.

Niistä on pienet tytöt tehty.

Kuuden vaatteen haaste

Olen nyt jo muutamasta paikasta tästä lukenut ja mietin uskallanko kokeilla. Kyse on kuuden vaatteen haasteesta. Syyskuun ajan tulisi käyttää vain kuutta eri vaatekappaletta. Myönnytyksiäkin vähän on, onneksi. Mutta kuitenkin. Uskallanko? Homma toimii seuraavasti.

1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 1.-30.9. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.

2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.

3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin - miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.
4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Kun asiaa tarkemmin pohtii, en usko, että tämä tuottaisi älyttömästi vaikeuksia. Meillä jokaisella lienee kuitenkin ne lempparivaatteet, joita käytetään eniten. Ainakin meikäläisellä on. Nyt kun oikein tarkkaan mietin, tänäänkin päällä oleva farkkuhame on ollut ainakin puolet syksyn työpäivistä päällä. Olen varma, että pärjään kuudella vaatteella, mutta eniten päänvaivaa tuottaa se, mitä vaatteita mukaan valitsee. Ja varsinkin kun noita myönnytyksiäkin on. Tulossa kun on ainakin rakkaan tulevan kummipoikani (ensimmäisen sellaisen!) ristiäiset. Ja jumppaankin olisi nyt syksyn kunniaksi taas ehdittävä. Töissä on myös pidettävä sään mukaisia liikuntavaatteita, sen verran olen niistä oppilaille jo saarnannut (ja kerran jo unohtanut omat liikuntavaatteet kotiin).

Perimmäinen ajatushan tässä lienee osoittaa, kuinka paljon vähemmällä oikeasti pärjäämme. Se ei liene tarpeeton muistutus kenellekään. Mutta miten käy, uskallanko kokeilla? Stay tuned.

Virattoman valitus

Ihanaa, on elokuu ja työt alkavat! Iloitsen tästä tietenkin siksi, että saan jälleen kerran ainakin hetkeksi karistettua työttömyyden ikeen harteiltani! Sillä elän tätä ihanaa akateemisesti koulutetun pätkätyöläisnaisen arkea. Ja nimenomaan naisen, joka sattuu vielä olemaan opettaja. Eikä unohdeta sitä lasta, joka on jo sen ikäinen, että kohta sille varmaan tulee sisaruksia.

Faktat pöytään: teen siis vuodessa vähintään saman verran töitä, kuin viralliset kollegani, mutta silti minulle maksetaan vain osasta tätä vuotta. Ja tämä johtuu usein siitä, että vakituinen viranhaltija palaa töihin juuri sopivasti kun oppilaat lähtevät lomille. Joissain tilanteissa on myös niin, että työsuhde vaan päätetään loppumaan juuri tuolloin, eikä kukaan saa kesälomalta palkkaa. Molemmat tilanteet aiheuttavat epäkohdan, johon kukaan ei halua puuttua. Opetusalan ammattijärjestö ei pidä meteliä, koska ei halua heikentää jäsentensä asemaa. Hiljaisuudessa jätetään kuitenkin täysin huomiotta se seikka, että myös aika moni sijainen on OAJ:n jäsen ja odottaa näin myös saavansa edunvalvontaa. Suositukset eivät riitä, muutosta tulee vaatia järeämmin keinoin. Mielestäni olisi vähintää reilua, että kesän ajan palkka jaettaisiin sijaisen ja viranhaltijan kanssa tasan. Näin viranhaltija saisi pitää lomansa esimerkiksi hoitovapaan perään kuten muutkin kuolevaiset duunarit, mutta myös sijaisen tekemälle työlle annettaisiin joku arvo. En kestä ajatusta enkä kommentteja siitä, että kyllä sunkin vuoro tulee, teet sitten itse samalla lailla. En varasta polkupyörääkään, vaikka omani vietäisiin ensin.

Loimaan kassan jäsenyys ammattiliiton sijaan houkuttaa. Varsinkin kun sieltä rahansa saisi luultavasti nopeammin takaisin. En meinaan ole todellakaan ainut, joka tilanteesta kärsii ja siksi opettajien työttömyyskassa ruuhkautuukin kesän aikana pahasti. Itse sain ensimmäiset korvaukseni kahdelta ensimmäiseltä työttömyysviikolta heinäkuun lopussa. Tässä kohtaa lähinnä naurattavat myös ne viranhaltijoiden kommentit, joilla töihin paluuta lomien ajaksi perustellaan: auto- ja asuntolainat sekä talon rakentamiset. Samat kulut yleensä juoksevat myös sijaisilla, sillä sijaisuuksia tekevät pätevät opettajat eivät ole mitään sinkkuja opiskelijoita vaan perheenäitejä ja -isiä. Ja heille tulottomat kesät kasautuvat monena vuonna peräkkäin. Itselläni tällä hetkellä on menossa neljäs viraton ja varaton kesä.

Mutta pääasia on, että töitä riittää. Kunnes koittaa joululoma ja saan taas olla rauhassa kotona. Työttömänä.

Heinäkuun helteillä huomioitua

• Kesällä pyykinpesukin on mukavaa. Ensinnäkin pyykit tuoksuvat ulkoilmassa kuivuttuaan ihanilta. Toiseksi ei ole juurikaan sukkia pestävänä, mikä helpottaa loppusijoittelua (kun ne parit on aina yleensä hukassa).
• Jäätelöä ei voi syödä liikaa.
• Mansikat maistuvat jälkikasvulle myös raakoina. Siellä se kyykkii mansikkamaalla ja on joka kerta yhtä ihmeissään ja innoissaan kun löytää marjan. Kun pystyisikin samaan.
• Muumimaailmaan mentäessä sisään tarvitsi maksaa vain saattajista.
• Pikku Myy ei ole ollenkaan niin pelottava kuin Muumimamma, vaikka voisi luulla toisinpäin.
• Perunat kukkivat, pian syödään.
• Porkkanoista vain yksi rivi neljästä onnistui.
• Ensi kuussa meillä juhlitaan kaksivuotiasta!

Sanottua

Suurinpiirtein näin se meni, ensimmäinen PÖNTÖSTÄ pitämäni puhe valtuustossa maanantaina 28.6.2010.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Varsinaisestihan tässä kohdassa ei käsitellä tuon uuden uljaan monitoimiareenan rakentamista, ainoastaan sen mahdollistavaa kaavaa. Koska kuitenkin kaavat olisi mielestäni järkevää suunnitella ja piirtää mahdollisimman hyvin ja realistisesti turhan työn välttämiseksi, en voi olla käyttämättä puheenvuoroa tämän mahdollisen areenan rakentamisesta.

Ensinnäkin, vaikkakin areenan työnimenä on Etelä-Pohjanmaan monitoimiareena, tulisi se jatkossa palvelemaan lähinnä jäälajien harrastajia, joten kyse on varsin pienestä kohderyhmästä. Jäälajien harrastajia on Seinäjoella korkeintaan 1000, kun yhteen lasketaan sekä pikaluistelijat että taitoluistelijat ja jääkiekkoilijat, mikä selviää heidän tekemästä lausunnosta kaavaehdotukseen. Heillä on jo käytössään kaksi hallia, yksi ulkorata sekä lukuisia kaukaloita ympäri kaupunkia. Aina ei pihalle pääse luistelemaan, mutta jokainen joukkue voisi varmaan pitää ainakin yhdet harjoitukset viikossa ulkona? Jäälajeista puhuttaessa kyse kun on kuitenkin käsittäkseni talvi- ja ulkolajeista?

Pikaluistelu on hyvin suosittua Euroopassa, ja kerää siellä paljon katsojia, mutta Suomessa näin ei ole, vaikka menestystäkin on tullut. Joka vuosi seinäjokelaislähtöiset pikaluisteluhuiput ovat täälläkin kilpailleet, mutta kovin suurta yleisömassaa he eivät ole silti onnistuneet liikuttamaan. Kansainvälisiä kisoja järjestättäväksi tulisi ehkä muutamat vuodessa, niiden mukanaan tuoma raha tuskin riittää perusteeksi areenan rakentamiselle.

Seinäjoella on uudistettu hienosti hyvin palvellutta uimahallia. Sen yhteydessä oleva urheilutalo kaipaa kuitenkin kipeästi vielä remonttia. Uimahalli-urheilutalolla käyttäjiä on vuodessa moninkertaisesti enemmän, kuin jäälajien harrastajia. Jos ja kun urheilun harrastamista halutaan tukea, eikö ennemmin tulisi keskittyä jo olevassa olevien toimivien ja suosittujen paikkojen kunnostamiseen ja ylläpitoon, kuin rakentaa valtavasti lisäneliöitä kalliiseen hintaan pienelle ryhmälle?

Vaikka hanke toteutettaisiin kokonaan yksityisellä rahalla, käyttökustannukset tuon kokoluokan hallissa ovat valtavat. Pahimmassa tapauksessa hallin käytöstä joudutaan maksamaan niin kovia summia, ettei harrastajilla ole varaa sitä käyttää.

Loppuun voisi vielä ihmetellä, että miten on mahdollista, että juuri nyt, kun muuten pitää säästää ja kaupungin velkamäärä on koko ajan nousussa, voidaan edes suunnitella tälläisten investointien tekemistä?

Seinäjoki kasvaa, mutta kasvullakin on rajat. Maailma on täynnä ihmeellisiä ideoita ja uskomattomia unelmia, mutta ei Seinäjoen tarvitse niitä kaikkia toteuttaa. Kun paljastuu, että maineen takana on vain lainaamalla pystyyn pantu kehikko, ei tahtokaan enää auta. Tukipuita tarvitaan, jotta homma toimii eikä kaadu päälle. Kehikko on jo mielestäni tarpeeksi korkealla, nyt on keskityttävä niihin tukipuihin, peruspalveluihin kuten päivähoitoon, kouluihin ja terveydenhoitopalveluihin. Mieluummin pieni ja hallittu kuin iso ja hallitsematon.

Ja avasinhan toki suuni muutenkin, esimerkiksi Karvasuota käsitellessä näin:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensinnäkin olen tyytyväinen, että asia palautettiin viimeksi valmisteluun ja tulee nyt oikeanlaisena valtuuston käsiteltäväksi. Kiitos kaupunginhallitukselle siitä.

Vihreät olisivat kuitenkin valmiita kannattamaan jopa pidempää toimenpidekieltoa kyseisen alueen sisälle jäävälle Karvasuon alueelle. Karvasuo on jo pelkästään monimuotoisena virkistysalueena korvaamaton seinäjokisille. Tämä käyttö tulee varmasti vain lisääntymään Honkakylän kehittyessä ja kasvaessa.

Toinen asia on sitten turvetuotannon ympäristövaikutukset. Turpeen suosiminen polttoaineena vaikeuttaa Suomen bioenergiatavoitteiden saavuttamista ja turve lisää hiilidioksidipäästöjen kasvua. Turve ei ole uusiutuva energianlähde. Nykyiset voimalaitokset toimisivat vuosikymmeniä ja nyt tehtävillä päätöksillä on pitkäaikaisia vaikutuksia maamme energiantuotantoon ja luonnolle.

Toivommekin, että tulevat viisi vuotta muuttavat yleistä ilmapiiriä siten, että kun nyt asetettava toimenpidekielto päättyy ja harkinta-aika on käytetty, aika ja myös Seinäjoki ovat tarpeeksi kypsiä tunnustamaan Karvasuon ja muidenkin alueemme soiden arvon sekä ymmärtämään, että turvetuotanto ei ole tulevaisuuden energiantuotantoa.

Päivä puutarhurina

Yksi takana, kaksi edessä. Yhteensä kolme riviä muistan perunoita ainakin istuttaneeni (vai kylväneeni?). Pitänee olla tyytyväinen hyvästä maasta, josta kasvaa näin paljon kaikkea. Myös sitä perunaa onneksi.

Lopputulos lienee vähintäänkin hyvä, kun ottaa huomioon lähtötason. Työnsä jäljen huomaa paljon paremmin, kun ei aivan joka päivä käy perkaamassa. Samaa olen kokeillut sisätiloissakin ja todennut toimivan. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin erittäin hiekkaisen eteisen tai leivänmuruisen keittiön imurointi!

Fiilistelyä

Tutkailin tässä ihan vaan fiilistä nostaakseni tuota viikonlopun esiintyjäkaartia ja totesin, että mun top 10 koostuu pääasiassa naislaulajista. Which is nice. Ainakin Paloma Faith, PMMP, Irina, Jenni Vartiainen ja Manna ovat artisteja, joiden keikoilta mut löytää. Ja hei: 4/5 on myös ihan ehtoja suomineitoja! Ja onhan siellä nyt aika paljon kaikkia muitakin, melkein voisin laittaa linkin vaan koko festivaalin ohjelmaan. Ihmisten juhlaa, ystävät!

Hauska huomio esiintyjistä oli muuten myös Zambian Vocal Collection, jonka esiintyi myös meidän Siirin päiväkodin kevätpiknikillä. Että ei mikään ihan turha piknikki.

Jenni Vartiainen - Nettiin

Kuuntelussa nyt. Kyseinen biisi LOISTAVAA opetusmateriaalia myös. Tästä on moneksi, kuten koko levystä, suosittelen. Provinssia odotellessa.

Tahtomaa säästää

Kovasti on mietityttänyt ja puhuttanut Seinäjoen kaupungin säästösuunnitelmat. Ja syystä. On vaikea ymmärtää, miksi säästöjen kohteena on aina, vuodesta toiseen lapset, lapset ja lapset.

Ymmärrän, että jostain on säästettävä, mutta olen kyllä ihan varma, että kohteita löytyy muualtakin, kyse on tahdosta. Eikö tämä tahtomaanakin mainostettu komia kylä voisi nyt näyttää, että sitä tahtoa löytyy, tahtoa pitää pienimpien puolta?

Heitänkin haasteen: Mistä sinä olisit valmis karsimaan kaupungin kuluissa? Mistä välttämättömät säästöt tulisi nipistää?

Niiin lomalla!

Sinnemäki Karvasuolle

Tiedote 29.5.2010 Julkaisuvapaa heti

Seinäjoen vihreät saapastelevat Sinnemäen kanssa Karvasuolle tiistaina

Työministeri Sinnemäki (Vihr.) saapuuu tiistaina 1.6. Seinäjoelle osallistumaan Framilla järjestettävään tulevaisuusfoorumiin. Tilaisuuden jälkeen, iltapäivällä, Sinnemäki lähtee paikkakunnan vihreiden kanssa nyt kovin ajankohtaiselle Karvasuolle. Karvasuota uhkaa turvetuotantoalueeksi ottaminen, ja tähän uhkaan vihreät työministerin johdolla haluavat kohdistaa katseet.

"Vaikka Karvasuo saikin kaupunginhallitukselta aikalisän, on arvokkaan, luonnontilaisen suon kohtalo vielä sinetöimättä. Emme halua uhrata Karvasuota turvetuotannolle. Turpeenotto tuhoaisi suoluontoa, ja turpeenpoltto nopeuttaa ilmastonmuutosta. Olemme iloisia, että ministeri lähtee kanssamme tätä suota ihastelemaan. Kuulemme varmasti samalla myös hänen ajatuksiaan turpeenpolttoon ja soidensuojeluun liittyen" Henna Rantasaari Seinäjoen vihreistä sanoo.

Yhteislähtö Karvasuolle tapahtuu tiistaina klo 15.30 henkilöautoilla Kaupungintalon ja poliisilaitoksen väliseltä parkkipaikalta. Retkue pysähtyy Peräseinäjoen tien varressa Karvasuon sille kohdalle, jota turpeenotto uhkaisi. Paikka on merkitty Suojele suota -banderollilla. Suolla kuullaan tietoa Karvasuon tilanteesta ja Sinnemäen ajatuksia aiheesta.

Suolla piipahtamisen jälkeen kuljetaan vielä autoilla parin kilometrin päähän Sauralaksonmäen laavulle johtavan polun päähän, josta talsitaan puolen kilometrin matka laavulle. Samalla on tovi aikaa keskustella ministerin kanssa.

Seinäjoen vihreät toivottaa kaikki aiheesta kiinnostuneet mukaan.

Lisätietoja tilaisuudesta: Seinäjoen Vihreät, Suoku Sirén p. 040 526 2892

Tietoa Karvasuosta: Etelä-Pohjanmaan Luonnonsuojeluyhdistys ry Hannu Tuomisto p. 040-5043236

Neiti kesäheinä...

...on jo iso tyttö.

...tahtoo kovasti tehdä kaiken itse.

...laskee jo kymmeneen (ja huutaa perään 'Tullaan!').

...pääsi tänään kokeilemaan nurmikkoa pienillä varpaillaan.

...ei tykännyt, kun hiekkaa meni varpaiden väliin.

...kippisti kesän kunniaksi.

...haluaa ajelulle!

Kevättä

Vanhuutta, hulluutta tai vähän ehkä molempia, mutta nautin vapustani puutarhassa. Aikaa on kulutettu muunmuassa alla olevien (tunnistatko?) ja muiden maasta esiin puskevien kasvien tutkailuun. Vanhat, syksyllä maahan jääneet kasvit sekä pari pensasta ovat saanut kyytiä ja autotallin sisällöstä puolet on matkalla jäteasemalle. Vappusaunan jälkeen terassilla mieleen juolahti ajatus, että juuri tästä vuosi sitten haaveiltiin. Omalla pihalla, omassa rauhassa, ilman näkymää naapuriin.

Satuhetki

"Olipa kerran puolue, jota pidettiin laajasti oikeistopuolueena. He tunnustivat väriä myös itse hyvin avoimesti, hyvä niin. Eräissä presidentinvaaleissa tämä puolue kuitenkin päätti, että nyt olemmekin työväen asialla. Tai ainakin sen puolueen mainostoimisto päätti näin antaa ymmärtää. Vaalit olivat ja menivät, ei tullut tämän uuden työväen puolueen ehdokkaasta presidenttiä. Kului jonkin aikaa, kunnes oli noin vuosi jäljellä eduskuntavaaleihin. Samainen, ennen oikeistopuolueena tunnettu ryhmittymä alkoikin markkinoida itseään yhtäkkiä uutena vihreänä ympäristöpuolueena. Samaan aikaan toisaalla tämä puolue oli kuitenkin hyväksymässä ja jopa edesauttamassa Suomeen kahta uutta ydinvoimalaa. Ihmiset eivät enää tienneet miten suhtautua tähän puolueeseen, joka tuntui itsekin olevan epätietoinen omista ajatuksistaan ja teoistaan sekä niiden ristiriitaisuudesta. Vähitellen puolue palasi takaisin lähtöruutuunsa oikealle, mutta edelleen he miettivät, kuinka paljon kannattajia he menettivätkään kaiken tämän tapahtuneen aikana?"

Roskirottakin nuukailee

Löysin joskus jostain jonkun jutun (hyvin on uskottavaa), jossa oli listattuna kaikki erilaiset teemaviikot, joita Suomessa ja maailmallakin vietetään. Niitä oli Paljon, joka viikolle jotain ja osalle viikoista riitti useampiakin teemoja. Ja kaikki tietenkin jonkun tahon mielestä tärkeitä, vaikka en itse kaikkia ole jaksanut varsinaisesti viettääkään. Nyt on päällänsä kuitenkin Nuukuusviikko, mikä on mielestäni todellakin viettämisen arvoinen. Nuukuusviikko on järkevän kulutuksen teemaviikko, jonka teemana on tänä vuonna "Vähemmän kulutusta, enemmän elämää". Ei kai sitä sen enempää tarvitse avata, nimi kertoo kaiken. Käy kuitenkin sivuilla tutustumassa. Kun joskus pääsisi tämän(kin) asian suhteen toiminnassa samalle tasolle kuin ajatuksissa. Pienin askelin.

Vähän asiaan liittyen täytyy vinkata toisestakin linkistä. Olemme nyt oppilaideni kanssa seuranneet Roskisrotan edesottamuksia muutaman viikon ajan. Loistava sarja kierrätyksestä, 2. luokkalaiseni olivat ihan innoissaan. Eikä opekaan malttanut korjata kokeita jaksojen aikana, sen verran mielenkiintoista oli aikuisellekin. Ja oikeasti asiaa, minullekin uutta!

Kohtuuton, kohtuuttomampi, Seinäjoen päivähoitomaksut

Viime aikoina nämä postaukset ovat olleet enemmän tai vähemmän kevyitä mutta nyt vaihteeksi vähän raskaampaa asiaa. Päivähoitomaksuista nimittäin. Sain perjantaina päiväkodista mukaani lapsen lisäksi lapun, jossa kysyttiin kesän hoitotarpeesta. Sitähän ei meillä juurikaan ole, kun me opettajathan lomailemme kadehditusti koko kesän. (Toisin sanoen siis tämä opettaja on työttömänä, mutta se aihe vaatisi täysin oman, vieläkin raskaamman kirjoituksen, joten ei siitä nyt enempää.) Tämän suhteen ei siis ongelmia. Ongelmia aiheuttaa kuitenkin mielestäni se, että vaikka emme käytä päivähoidon palveluja, joudumme niistä maksamaan. Kyllä, kesäkuun neljästä hoitopäivästä menee täyden kuun maksu. Heinäkuu olisi ilmainen, jos olisimme olleet asiakkaita syksystä asti, mutta nyt meitä laskutetaan vain (?) puolikkaalla maksulla. Elokuussa hoidon tarve alkaa luultavasti noin puolesta kuusta, mutta maksamme silti koko kuusta.

Soitin heti perjantaina päivähoidon esimiehelle ja tiedustelin, missä tälläinen päätös on tehty. Epäilin vahvasti virkamiehiä, mutta ei, lautakunnan päätöshän tämä oli! Marraskuussa 2009 on sosiaali- ja terveyslautakunta kaikessa viisaudessaan näin päättänyt. Vielä viime vuonna päivähoidosta on maksettu käytön mukaan. Ymmärrän kyllä osittain perusteena käytetyn argumentin, jonka mukaan vanha systeemi, jossa maksettiin käytön mukaan oli sekava ja työllistävä. Tilalle tarjottu käyntäntö on kuitenkin mielestäni ihan liian joustamaton. Uudessa mallissa on mahdollista käyttää ns. sopimuspäiviä, jolloin maksu on porrastettu, jos hoitopäiviä on vähemmän kuin kymmenen tai viisitoista kuukaudessa. Tämä sopimus pitää kuitenkin tehdä vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Harvassa perheessä lomat täysin erikseenkään pidettynä kestävät kolmea kuukautta putkeen.

Mielestäni etenkin tilanteessa, jossa päiväkodit pullistelevat, tulisi tukea sitä, että vanhemmat pitävät lapsiaan välillä kotona. Tähän tuskin kannustaa se, että päivähoidosta maksetaan käytti sitä tai ei. Tarjolla tulisikin ehdottomasti olla malli, jossa voisi myös kuukaudeksi kerrallaan sopia käyttääkö hoitopäiviä kuukaudessa esimerkiksi yli vai alle 10 tai 15, ja maksu sitten sen mukaan. Ja jos hoitoa ei käytetä lainkaan, ei siitä tulisi mennä maksuakaan.

Tässä vaiheessa on pakko ihmetellä millaista väkeä istuu sosiaali- ja terveyslautakunnassa? Epäilen, että joukossa on ainakin muutama vanhempi, joilla on lapsia päivähoidossa. Miksi he eivät ole asiaan puuttuneet? Vai onko asia esitelty virkamiesvoimin ainoana vaihtoehtona ja sen mukaan on sitten päätetty? Muutaman lautakunnan kokouksessa istuneena olen jo valitettavasti huomannut, että näinkin voi käydä.

Kyllä tässä ovat vanhemmat hoidon tarpeessa ja koko kesäksi mielellään.

Jäin koukkuun

1. Ihaniin blogitaustoihin. Tämä tuntuu ainakin nyt omalta, katsotaan kuinka kauan.

2. Ompelemiseen. Päässä vilisee koko ajan toinen toistaan ihanampia ohjeita ja malleja. Tässä kuva yhdestä jo toteutuneesta. Mallina toimiva neiti ei vaan oikein malttaisi pysyä paikallaan kuvauksen aikana. Nämä sain napattua, kun pistin Muumit päälle. Liivimekko siis omaa tuotantoa.

Ihan uus ihanuus

Löysin taas ihanuuksia, joita piti heti kokeilla! Vain muutos on pysyvää. Pakko piristää itseään vähän tänä hurjana kokousviikkona, joka alkoi jo sunnuntaina. Silloin vaalipiirin Vihreät, eilen valtuusto, huomenna nuorisolautakunta ja vähän vapaampi LC, torstaina Kello viiden vihreä tee. Mutta tänään ei mitään. Loppuiltaa tahdittaa tallennettu Inno ja kännykkäpussin virkkaus. Oppilaat tarvitsevat mallin.

ps. Jos luet Facebookin kautta, niin kurkkaa ihmeessä alkuperäisellekin sivulle, sillä muutosta et muuten näe!

Läpsystä vaihto!

Ruuhkavuodet ovat täällä. Vaikka lapsia on vain yksi (varsin vilkas tosin, vastaa vähintään kahta rauhallisempaa) on menojen järjestäminen välillä jo aika haasteellista. Tämä johtuu tosin vanhemmista ja heidän menoistaan, sillä eipä tuolla pienimmällä vielä mitään menoja ole. (Paitsi uimaan olisi koko ajan menossa ja naapuriin leikkimään, mutta niille menoille ei onneksi ole lukkoon lyötyä aikaa. Tärkeintä kai on, että aikaa löytyy!) Joka tapauksessa tapaan perheen toista aikuista nykyään lähinnä keittiön pöydän ääressä kalenterin kanssa. Työmatkat, jumpat, spinningit ja salit, kokoukset sekä vielä mahdolliset muut virkistymiset on kaikki saatava sopimaan samaan kalenteriin ja mielellään eri aikoihin. Ovella vaihdetaan vahtivuoroa välillä lennosta. Illalla, kun on pesty ja puettu, viety nukkumaan ja saatu koti suunnilleen järjestykseen makaa sohvalla vähintään yksi kohtuuväsynyt vanhempi. Päälle pakolliset facebookit ja bloggailut niin se on siinä. Kollega totesi tänään tyky-päivässä, että näin töissä ollessa osaa arvostaa viikonloppujakin enemmän kuin kotona ollessa. Niin totta! Siksi loppuun vanha ihana suosikkini, Easy. Sunnuntaita odotellessa.

Hiihtoloman saldo

• Vihdoinkin kuntoon saatu ompeluhuone! Ja myös ompelua.
• Matka Tampereelle. Junalla. Perillä bussilla. Ihanaa vauvan tuhinaa. Hengailua kaupungilla. Käynti kahvilassa. Ruokailu ravintolassa. Kyllä, Siirin kanssa... Huh.
• Uintireissu niinikään Siirin kanssa, jonka seurauksena aina kotoa poistuessamme kuuluu maanrajasta uimaa, uimaa! Pitänee mennä toistekin.
• Yskä. Kyllä, kunnon työntekijä sairastaa lomallaan. Niin että kannattais antaa mulle se virka!
• Edelliseen viitaten ei yhtään jumppaa. Hö.
• Paljon suunnittelua, tulevia ompeluprojekteja ja sisustusideoita.
• Kaksi blogikirjoitusta! :)
• Ja mikä tärkeintä: ei yhtään työjuttuja!

Hei Muumit!

Olen viime päivinä katsellut paljon Muumeja, lukenut Muumi-kirjoja ja laulanut Muumi-lauluja. Kahvinkin juon Muumi-mukista, mutta se ei varsinaisesti liity tähän. (Ja verrattiinpa minua jopa Muumilaakson asukkaaseen, kun esittelin uutta löytöäni Marimekon alekorista!) Joka tapauksessa varsin Muumi-pitoista on ollut. Kyllästyksen lomassa olen tehnyt muutamia huomioita näiden vallan viehkeiden olentojen (?) elämästä ja olen jopa hieman kateellinen. Muumeilla on nimittäin käsittämättömän uskomaton tapa suhtautua asioihin rennosti ja turhaa murehtimatta. Eräässäkin jaksossa Muumitalo ja koko Muumilaakso joutuu veden varaan. Vesi yltää aina talon yläkerroksiin asti. Normaali perhe olisi tuossa tilanteessa jo aikalailla paniikissa, mutta Muumipappa pesueineen katselee vedenpaisumusta yläkerroksista ja toteaa, että on mielenkiintoista päästä katselemaan omaa keittiötään ylhäältä päin, kun se on veden varassa! Toisessa kohtauksessa, jossa ollaan edelleen veden varassa, perheen lapset katoavat. Mitä tekevät vanhemmat, Muumipappa ja Muumimamma? No tietenkin valmistelevat teatteriesityksen, jota lapsetkin varmasti tulisivat katsomaan ja näin löytäisivät heidät! Voiko loogisemmin enää ajatella! Toivon, että koska jo kuulemma tosiaan hieman näytänkin Muumilaaksolaiselta, tarttuisi myös osa tuota ajattelua minuun. Toki huomioin myös, että vaikka Muumipeikko ei käytä muuten mitään vaatteita, on hänellä uimahousut jalassa uidessaan. Eli aina ei Muumienkaan järjenjuoksu vie voittoa. Ja loppuun vielä teemaan sopien, suoraan oman soittolistamme kärjestä: "Hei Muumit", olkaa hyvä!

Uusi löytö

Siskoni tästä vinkkasi: Kalastajan vaimo. Pari viikkoa tutustumista takana ja koukkuun jäin. Ihania tunnelmia, suosittelen.

Soitinko huonoon aikaan?

Sain tänään puhelun puhelinmyyjältä. Siinä ei varsinaisesti ole mitään uutta, mutta myyntiartikkeli oli uusi. Maija (nimi muutettu) langan toisessa päässä kauppasi estopalvelua, jolla voisi estää suoramarkkinoinnin puhelimeen. Siis mitä. En oikeasti saanut sanaa suustani hetkeen. Mietin vain kuumeisesti, kuka ystäväni on tämän pilapuhelun takana. Tokaisin sitten vain nauraen, että enpä tiennytkään estopalveluita kaupattavan ja juuri puhelimitse. Esittelystä selvisi, että samaan pakettiin olisi saanut eston myös sähköpostiin. Ja tietenkin kyse oli maksullisesta palvelusta. Kysyin sitten myös, että eikös sen eston saa jostain ihan ilmaiseksikin, mutta ei kuulemma näin laajana. Ei tietenkään. Tässä vaiheessa jo melkein nauroin ääneen, mutta sain sanottua, että ette te soittajat nyt niin paljon häiritse, että olisin valmis maksamaan häätämisestänne, halvempaa on jättää vastaamatta. Sitä paitsi tämä oli ainakin hauskaa.

P.s. Liityin uuden kuntosalin jäseneksi KAHDEKSI VUODEKSI. Toivon vierailuja kertyvän kuussa enemmän kuin blogikirjoituksia tammikuussa. Koska toisin kuin blogin kirjoittamatta jättämisestä, siitä pitää maksaa, osallistut eli et.

Nimipäiväasiaa

Silläkin uhalla, että kirjoitukseni tulkitaan huomionhakuiseksi, teen sen silti. Olen vaan niin ihmeissäni asiasta, jonka en ollenkaan ymmärtänyt ennen olevan minulle näin tärkeä. Kyse on nimipäivästäni.

Aina, ainakin minun historiassani, on Hennan nimipäivää vietetty 20. tammikuuta. Mutta ei enää, joku on sen muuttanut ja nyt pitäisi osata virittäytyä tunnelmaan jo 19. päivä. Yhdessä appiukon ja lankomiehen kanssa. Sillä jonkun uuden säännön mukaan samasta nimestä polveutuvat naisten ja miesten nimipäivät on oltava samana päivänä. Minä olisin kyllä pistänyt Heikit ja Henrikit vaihtamaan päivää. Mutta minulta ei kysytty. Eikä liioin ilmoitettu, että näin on. Minun piti ensin luulla että jokaisessa vuoden 2010 kalenterissa on virhe ja sitten päivitellä asiaa ainakin kymmenelle tutulle, ennen kuin törmäsin henkilöön, joka oli uudistuksesta kuullut. Eli ei ollut tieto vaihdosta tavoittanut muitakaan.

Mitä nyt teen niille kymmenille onnitteluille joita saan (vasta) 20. päivä? Pitäisikö lanseerata Nimipäiväni on muuttanut-kortti samaan tapaan kuin Olemme muuttaneet-teemalla on tehty?

Pikkuuseen paree

Meinaan pulkkamäki. Kun on tuota lunta tullut ihan riittämiin. Tietenkin meidän ensimmäisenä omakotitalovuotena. Vielä ei ole kyllä tarvinnut riidellä kuin siitä, kumpi SAA tehdä lumityöt. Pulkkamäki sai tänään päälleen satsin vettä ja rakennettiin varta vasten mäenhoitoon oikein työkalukin. Innokas mäenlaskija olisi jo kovasti menossa mäkeensä, mutta huomiseen pitää nyt odottaa. Ja huomaa asianmukainen varustus: heijastinliivi tottakai, mutta myös pyöräilykypärä. Erehdyin näyttämään sitä neidille ja sitähän ei sitten päästä otettu ennen sisälle tuloa. Voi toki olla ihan tarpeellinenkin varustus, kunhan tuo mäki tuosta jäätyy ja liukastuu.