Ruuhkavuodet ovat täällä. Vaikka lapsia on vain yksi (varsin vilkas tosin, vastaa vähintään kahta rauhallisempaa) on menojen järjestäminen välillä jo aika haasteellista. Tämä johtuu tosin vanhemmista ja heidän menoistaan, sillä eipä tuolla pienimmällä vielä mitään menoja ole. (Paitsi uimaan olisi koko ajan menossa ja naapuriin leikkimään, mutta niille menoille ei onneksi ole lukkoon lyötyä aikaa. Tärkeintä kai on, että aikaa löytyy!) Joka tapauksessa tapaan perheen toista aikuista nykyään lähinnä keittiön pöydän ääressä kalenterin kanssa. Työmatkat, jumpat, spinningit ja salit, kokoukset sekä vielä mahdolliset muut virkistymiset on kaikki saatava sopimaan samaan kalenteriin ja mielellään eri aikoihin. Ovella vaihdetaan vahtivuoroa välillä lennosta. Illalla, kun on pesty ja puettu, viety nukkumaan ja saatu koti suunnilleen järjestykseen makaa sohvalla vähintään yksi kohtuuväsynyt vanhempi. Päälle pakolliset facebookit ja bloggailut niin se on siinä. Kollega totesi tänään tyky-päivässä, että näin töissä ollessa osaa arvostaa viikonloppujakin enemmän kuin kotona ollessa. Niin totta! Siksi loppuun vanha ihana suosikkini, Easy. Sunnuntaita odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti