Pesänrakennusta

Vanhasta omakotitalosta löytyy aina joku kohta, joka vaatii vähän laittoa. Meillä on nyt keskitytty eteiseen ja koitettu saada siitä vähän toimivampi. Vielä ei ole luvassa before ja after kuvia, koska after-tilaa ei ole täysin vielä saavutettu. (Viikonloppu siinä piti mennä, nyt on kulunut 3 viikkoa...) Muutamia yksityiskohtia olen kuitenkin jo viimeistellyt ja tästä alla olevasta olen erityisen ylpeä. Idea sai alkunsa sisustuskaupassa, kun ihailin jotain avaimille tarkoitettua taulua ja ystävä totesi, että tee kuule itte. No minä tein. Sopurahasta hain koukut ja kehykset löytyivät käyttämättöminä laatikosta, ostettu vuonna 2008 Saariselältä jostain matkamuistomyymälästä. Kehykset vaan kaksipuolisella teipillä kiinni seinään ja koukut naulalla kiinni. Taustalla muuten liitutaulumaalia, muuten ei ehkä mustaa seinää olisi eteiseen valittu. Ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen!

Alla olevaan lauseeseen olen nyt törmännyt viime aikoina toistuvasti ja jotenkin alkoi tuntua, että sopisi myös tänne meille. Veikkaan, että tilanteita, joissa ajatusta voisi hyödyntää, riittää jatkossakin. Joten nyt se löytyy teippinä meidän seinästä. Seuraava tavoite on pystyä noudattamaan ohjetta. 

Vaihtoehtoja lapsiperheille

Nyt kotona ollessa meillä on Siirin kanssa ollut aikaa tutustua Seinäjoen tarjontaan lapsiperheille. Ja täytyy myöntää, että olen yllättynyt tarjonnan määrästä. Pari kertaa viikossa Siiri käy seurakunnan kerhossa, ihanat tiistai- ja torstai-iltapäivät ovat siis Äidin Omaa Aikaa, tykkään. Hetken päästä toki toisin, mutta nautitaan nyt! Eikä neitikään pahana tunnu pitävän näitä leikkihetkiä toisten lasten ja uusien lelujen parissa. Siis täydellinen win-win.  

Tämän lisäksi olemme nyt käyneet Pikkutaidiksessa Seinäjoen taidehallilla, Kulttuuriyhdistys Kurpitsan Cafe Kurpitsassa, Mannerheimin lastensuojeluliiton Porinatuvassa sekä Tarzan ja Keiju liikuntakerhossa. Ja kaikkiin näihin ehdottomasti menemme toistekin. Kokeilematta on vielä ainakin kaupungin järjestämä avoin päiväkoti. Vinkkaa ihmeessä, jos tiedät vielä jotain kokeilemien arvoista! Tekemistä siis riittää, joka paikkaan ei edes ehdi ja vaatii suunnittelua, että saa haluamansa sopimaan kalenteriin. Meillä kotivanhemmilla on siis hyvät oltavat, sillä kaikkiin näihin olennaisena osana kuuluu paitsi lasten tekeminen ja virikkeet niin myös äitien ja isien virkistyminen. Kyllähän niitä satuja voisi lukea kotonakin ja vesivärit sekä kasa leluja löytyvät varmaan melkein joka perheestä, mutta onhan se mukava samalla itsekin vaihtaa kuulumisia muiden aikuisten kanssa.  

Kaikki vanhemmat eivät näihin aktiviteetteihin kuitenkaan pysty tai jaksa lastensa kanssa osallistua, mitä moninaisemmista syistä. Siksi pidän nyt säästötoimien aikaan esiin noussutta subjektiivisesta päivähoidosta luopumista huonona ideana. Perheiden mahdollisuutta valita, kuinka lasten hoito järjestetään, ei tulisi kaventaa. Koska kuitenkin päivähoitopaikat täällä Seinäjoellakin pullistelevat, voisi olla aika miettiä erilaisia vaihtoehtoja virikehoidon järjestämiseen perheille, joissa vanhemmat eivät ole töissä. Yksi vaihtoehto voisi olla leikkipuistotoiminta, jota tarjotaan esimerkiksi Turussa. Leikkipuistotoimintaan vanhemmat voivat jättää leikki-ikäisen hoitoon aamupäivän ajaksi. Toiminta tapahtuu ulkona, nimensä mukaan puistossa. Tarjolla ei ole ruokaa, vaan lapset haetaan kotiin syömään. Helsingissä kaupunki tarjoaa kerhotoimintaa, joka on muuten hyvin samankaltaista, mutta siellä tarjolla on sisätilat. 

Uskon, että moni lapsensa virikehoitoon vievistä vanhemmista myös Seinäjoella tarttuisi tämänkaltaiseen vaihtoehtoon mielellään. Näin päiväkoti- ryhmis- ja perhepäivähoitopaikat säästyisivät niille, jotka niitä tarvitsevat työn tai opiskelujen vuoksi. Leikkikenttä- ja kerhotoiminnan järjestäminen tulisi kaupungille huomattavasti halvemmaksi kuin esimerkiksi hoidon järjestäminen päiväkodissa. Puistoja kaupungissa on, lelut eivät mielettömiä maksa eikä ruokailuista tulisi kustannuksia. Käytännössä tarvitaan henkilökuntaa, jonka palkoista tietenkin koituu kustannuksia, mutta vähemmän kuin jos lapset olisivat kokopäivä- tai edes puolipäivähoidossa muissa paikoissa. Jo mainitsemastani subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta en kuitenkaan halua luopua, mutta rinnalla voidaan tarjota muita, kevyempiä vaihtoehtoja, jolloin perheiden valinnanmahdollisuudet lisäntyvät.

Omenoita

Sisko kävi kylässä ja teki herkullisia uuniomenia. Tässä vasta matkalla uuniin, sieltä tullessa nautittiin vaniljajäätelön kera. Nam, saa tulla toistekin! Ja ilman herkkujakin ovat toki ihania ja toivottuja vieraita, sisko ja ihanainen kummipoika, joka oli oppinut kävelemään. Ja oppipa poika täälläkin uusia temppuja, pääsi nimittääin itse vatkaamaan rahkaa ja tietenkin asiaan kuuluvasti nuolemaan vispilän.  

Omppuja on täällä nyt työstetty muutenkin. Omenasosetta löytyy pakastimesta ja teinpä kaveriksi muutamaa sorttia omenapiirakkaakin. Ja tänäänkin nautittiin jälkkärinä omenoita, omenakaurapaistoksen muodossa. Mitähän sitä vielä keksis?