Hämmentyneenä huomioitua

Olo on edelleen kovin hämmentynyt. Minäkö valtuutettu? 

Kovin olen myös kiitollinen ja onnellinen, mutta hämmentynyt kuvaa olotilaa silti parhaiten. Hämmennyin, koska tiputin istuvan valtuutettumme. Hämmennyin, koska emme saaneetkaan odottamamaamme kahta paikkaa. Hämmennyin, koska sain niin paljon äänia. Hämmennyin, koska illalla lasten mentyä nukkumaan ei enää tarvitse istu koneella ja hoitaa miljoonaa asiaa silmät ristissä. 

Kliseinen väsynyt, mutta onnellinen, kuvaa tunnelmia myös hyvin. Nyt huilaan hetken ja sitten palaan tännekin toivottavasti muutenkin, kuin kolumnitekstien kanssa. 

Kiitos teille, taustatuesta ja äänestämisestäkin. Kuten jo statukseeni facebookiin kirjoitin, tästä se työ alkaa. 

Vallan vallattomia?

Kolumni Eparissa 17.10.2012

Kunnallisvaalit ovat yksittäiselle kuntalaiselle tärkeimmät vaalit, sillä valtuustoissa päätetään juuri niistä asioista, joiden kanssa olemme tekemisissä päivittäin. Terveyspalvelut, koulut, päiväkodit, kirjastot ja harrastuspaikat vain muutamia mainitakseni. Välillisesti raamit toki tulevat valtiolta ja eduskunnalta, mutta liikkumavaraakin on, asiat voidaan tehdä monella tapaa. Valtaa siis on, mutta kenellä?

Sunnuntain Ilkassa käsiteltiin valtaa ja sen käyttämistä Seinäjoella. Virkamiesten osuus valtapelissä tuli esiin tässäkin jutussa. Liian usein olen kuullut päättäjiltäkin, että ei asioille mitään voida tehdä, kun virkamiehet päättävät. Jos näin todella on, uidaan kyllä jo liian syvissä vesissä.

Virkamiesvalmistelua tarvitaan, sillä luottamusmiesten aika ei siihen riitä. Virkamiehet ovat myös alansa ammattilaisia, joilla usein on uusin tieto ja taito. Luottamusmiesten tehtävä on kuitenkin seurata, ohjeistaa ja valvoa virkamiehiä. Sitä työtä ei tehdä vain valtuustossa istumalla, vaan aktiivisella yhteydenpidolla valmisteluvaiheessa. Ja tähän tulisi olla mahdollisuus myös muilla kuin luottamusmiehillä, jokaisen kuntalaisen tulisi voida olla osa päätöksentekoa.

Vallankäytön selkiyttämiseksi kunnallisesta päätöksenteosta tulisikin tehdä entistä avoimempaa. Yksi keino tähän voisi olla avoimet lautakuntien kokoukset. Valtuuston kokouksia pääsee jo seuraamaan, miksei sama voisi toimia lautakuntienkin kohdalla. Ja johtoryhmäkin voisi raottaa hieman paksua verhoaan. En ymmärrä sitä, että asioiden valmistelu tehdään salaisesti. Jos perusteet ja syyt päätösten takana avattaisiin reilusti, tulisi päätöksillekin paremmin tukea. Ja joskus se timanttinen idea tai toteutustapa voisi oikeasti löytyä sieltä rivikansalaisten joukosta.

Kuntalaisten aktiivisuutta ja päätöksenteon avoimuutta on lisännyt myös pormestarimalliin siirtyminen. Tätä on kokeiltu nyt Tampereella ja tulokset ovat olleet hyviä. Pormestarimallissa valtuusto valitsee pormestarin keskuudestaan valtuustokaudeksi. Pormestari korvaa kaupunginjohtajan ja antaa näin poliittiselle johtamiselle kasvot. Samalla poliittinen päätöksenteko saadaan mukaan asioiden valmisteluun. Piilopolitikointi vähenee, kun päätökset voidaan tehdä avoimesti poliittisesti.

Vielä emme pääse äänestämään siitä, kenestä tulisi Seinäjoen pormestari. Äänestämään kuitenkin pääsemme ja sen oikeuden ja ehkä jopa velvollisuuden käyttäminen voi parhaimmillaan olla ensimmäinen askel kohti avoimuutta. 

Sairaana töissä vai töistä?

Kolumni Eparissa 3.10.2012

Kokoomus avasi viikonloppuna pelin sairauspoissaoloista ehdottamalla, että ensimmäinen sairauslomapäivä olisi kokonaan palkaton ja siitä eteenpäin sairauslomalla maksettaisiin palkasta vain 80 %. Ensimmäisenä ajattelin, että tästähän saadaan hyvä riita työnantajien ja työntekijöiden välille.

Ihan näin mustavalkoisesti en haluaisi kuitenkaan ajatella. Sekä työnantajien että työntekijöiden päämäärä ja tavoite lienee kuitenkin se, että töissä viihdytään ja ollaan tehokkaita. Hyvinvoiva työntekijä on tuottelias. Siksi ihmettelenkin, miksi joku työnantaja haluaisi työntekijänsä töihin sairaana, jolloin siellä ei varmasti viihdytä, eikä olla kovin tehokkaitakaan. Parhaassa tapauksessa päivän lepo takaa entistä tehokkaamman työntekijän loppuviikoksi. Sairaana taas töistä ei tule välttämättä mitään, jolloin koko viikon työt menevät hukkaan, kun niitä yritetään tehdä puoliteholla.

Ihan varmasti on olemassa työntekijöitä, jotka käyttävät väärin mahdollisuutta olla sairauslomalla ilman lääkärintodistusta. On kuitenkin kohtuutonta, että jokainen sairaana oleva joutuu siitä kärsimään joko tehden töitä sairaana tai menettäen palkkansa. Järjestelmät sairauspoissaolojen seurantaan ovat jo olemassa. Ja jos ne eivät toimi, niin silloin niitä tulisi kehittää. Ratkaisu ei ole siinä, että puututaan seurauksiin, vaan on löydettävä syyt ja puututtava niihin. Meillä on paljon myös työntekijöitä, jotka velvollisuudentunnosta raahautuvat nyt jo töihin, vaikka ovat sairaita. Tämäkään ei ole oikein, eikä edistä kenenkään terveyttä työpaikoilla.

Kun vielä tutkimuksissakin on osoitettu, että tämä kokoomuksen ajama linja heikentäisi etenkin pienituloisten, naisten ja nuorten asemaa, on idea mielestäni jo syntyessään torso. Hyvätuloiselle yhden tai kahden päivän tulojen puuttuminen ei ole iso asia, mutta pienempituloiselle kyllä. Sairauspoissaoloja voidaan parhaiten ehkäistä parantamalla työhyvinvointia sekä työn ja muun elämän yhteensovittamista. Kepin sijaan tarjoilisinkin mieluummin porkkanaa. Voisiko vähistä sairauspoissaoloista esimerkiksi palkita jotenkin tai työhyvinvointia edistävästä ideasta saada pienen bonuksen? Työpaikoilla on varmasti erilaisia toimivia käytänteitä ja tutkijoitakin työhyvinvoinnin parissa puurtaa. Nyt kun keskustelua käydään, kannattaa esiin nostaa kaikki keinot, sillä siinä kokoomus on oikeassa, että turhista sairauslomapäivistä pitää päästä eroon.