Yksinkertaista

Luin juuri tutkimuksesta, jonka mukaan mietelauseista pitävät ja niitä jakavat ihmiset ovat yksinkertaisia. Otan nyt riskin ja tunnustaudun yhdeksi heistä. Tämä leima ei liene jo ansaittujen joukossa liian raskas kannettavaksi.

Kotona kylpyhuoneen kaappiin pistin kiinni kortin, jossa kerrotaan, että on ihan ok olla onnellinen. Olohuoneessa taulu muistuttaa, että onni ei ole päämäärä, vaan elämäntapa. Nämä lukevat englanniksi, vieras kieli kuulostaa vakuuttavammalta. 

Sosiaalisessa mediassa jaoin noin viikko sitten lauseen myös suomeksi: "Kaikki järjestyy. Kuten on järjestynyt tähänkin saakka.” Kovasti siitä tykättiin. Hyvän mietelauseen tavoin tämäkin lause on tulkittavissa hyvin monella tavalla. Se voidaan liittää niin yhteiskunnallisiin teemoihin, kuin hyvinkin henkilökohtaisiin aiheisiin. 

Itse ainakin haluan ajatella, että sekä sote-soppa että koko Eurooppaa ravisteleva turvapaikanhakijoiden virta ovat asioita, jotka tulevat järjestymään. Molemmat vaativat oikeanlaisia poliittisia päätöksiä ja yhteistä tahtoa, joita uskon löytyvät. Tarvitaan kykyä asettua toisen asemaan ja rohkeutta kohdata uutta. 

Arkeenkin tälle ajatukselle löytyy useita kiinnekohtia. Myös arjessa jaksamisessa auttaa, kun välillä hellittää ja toteaa, että kaikki kyllä järjestyy. Ihan niinkuin ennenkin. Lähestyvän joulun suunnittelussakin paineet kasvavat helposti liian suuriksi. Joulu kuitenkin tulee, ehti siihen valmistautua tai ei. Vielä aattonakin ehtii kauppaan hakemaan sen tärkeimmän tunnelmantuojan, olkoon se sitten perunalaatikko, hyasintti tai kynttilä lyhdyssä.

Jos nämä ja monet muut mietelauseet jollain tavalla auttavat tai rauhoittavat meitä niitä jakavia, ei niistä liene haittaakaan. Tässä hetkessä ja pimeydessä jokainen hyvää mieltä tai toivoa ruokkiva mietelause on mielestäni tarpeellinen, vaikka olisi kuinka yksinkertainen. Toivon kaikille rauhaisaa joulunaikaa, kaikki kyllä järjestyy. Vähän vähemmälläkin. 

Kohdistettua kosiskelua

Kokenut kaupunkikehittäjä Eero Holstila totesi viime viikolla Seinäjoen kaupungin roustaustilaisuudessa, että kaupungin tulee houkutella asukkaikseen erityisesti lapsentekoikäisiä naisia. Näin siksi, että kaupungin kasvamiselle ja kehittymiselle on elintärkeää syntyneiden määrän ylivoima kuolleiden lukumäärästä. 

Kokemusasiantuntijana voisin listata muutaman asian, joita ikäiseni naiset arvostavat. Korkealle listalla nousevat tietenkin päivähoito- ja koulupalvelut. Leikkipuistot, harrastusmahdollisuudet ja toimiva perusterveydenhuolto neuvoloineen ovat tärkeitä myös.

Kun halutaan palvella lapsiperheitä, ei kuitenkaan ole kysymys vain heille suoraan suunnatuista palveluista. Kaupungin kaikki päätökset vaikuttavat lapsiin. Siksi kaikkien päätösten kohdalla tulisi arvioida niiden vaikutukset lapsiin ja perheisiin. Tällöin puhutaan lapsivaikutusten arvioinnista.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikissa toimissa ja  päätöksissä, jotka koskevat lapsia, on päätöksenteon ensisijaisena harkintaperusteena oltava lapsen etu. Lapsivaikutusten arvioinnilla lapsen etu voidaan varmistaa, koska arvioinnissa ennakoidaan vaikutukset, joita päätöksellä voi olla lasten hyvinvointiin.

Tämä korostuu erityisesti vaikeina aikoina, jolloin kaikesta leikataan. Kun maan hallitus tekee perheiden hyvinvointia kurjistavia päätöksiä, tulisi kuntien taistella sitä vastaan. Yhtenä esimerkkinä joukko isoja kaupunkeja teki periaatepäätöksen olla rajaamatta subjektiivista päivähoito-oikeutta ja olla kasvattamatta päivähoidon ryhmäkokoja. Tämänkaltaiset viestit ulospäin ovat juuri niitä vetovoimatekijöitä, jotka uppoavat meihin synnytysikäisiin. 

Roustissa peräänkuulutettiin myös rohkeita ideoita ja kansalaisaktivismia. Eiköhän laiteta käyntiin joku kampanja, jonka tavoitteena on saada nuoret naiset kaupunkiin. Vielä ehtisi lisätä budjettiin satasen jokaiselle nuorelle miehelle, joka käy vaimonhakureissulla maakunnan ulkopuolella ja palaa sitten takaisin tänne kulta kainalossa. Lapsentekohommiin tietenkin. 

Turvatonta ilman turvapaikanhakijoitakin

Tein kaksi viikkoa sitten valtuustossa aloitteen yhdessä sosiaalidemokraattien ja vasemmiston kanssa vastaanottokeskuksen perustamiseksi Seinäjoelle. Allekirjoitin myös Seppo Lammen (kd.) aloitteen kiintiöpakolaisten ryhmän ottamisesta Seinäjoelle. Sen jälkeen on sattunut paljon.

Luettuani Ilkka-lehden verkkosivuilta äsken Kauhavalla järjestetystä yleisötilaisuudesta koskien vastaanottokeskuksen perustamista entisen varuskunnan tiloihin en voi enää olla kirjoittamatta ajatuksiani. Lehden mukaan keskustelussa oltiin huolissaan siitä, kuinka turvattomuus lisääntyy eikä lapsia voi enää päästää piemällä ulos raiskausten pelossa. Tänään aikaisemmin kauhavalainen vararehtori totesi Ilta-Sanomissa, ettei pakolaisia ja koululaisia voi missään nimessä laittaa samalle alueelle, koska mitä tahansa voi silloin sattua.

Minä sain valtuuston kokouksen ja aloitteen jättämisen jälkeen lukea keskustelupalstalta olevani isänmaanpetturi, joka ei ajattele seinäjokisten parasta. Samassa yhteydessä julkaistiin myös osoitteeni ja puhelinnumeroni ja kehotettiin vierailemaan, jos vaikka muuttaisin mieltäni. Nyt keskustelu on poistettu, siitä tehtyjen useiden ilmoitusten jälkeen.

Minä pelkään näitä kantasuomalaisia uhkaajia enemmän, kuin yhtäkään maahanmuuttajaa tai turvapaikanhakijaa. Näiltä suomalaisilta tuntuu puuttuvan täysin kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ja se on pelottavaa.

Maailmalla on hätä. Se hätä on jotain sellaista, jota minä en osaa pahimmistakaan uhkailuista huolimatta kuvitella. Tämänhetkinen tilanne ei ole kestävä, se on selvää. Ei ole normaalia, että ihmiset joutuvat jättämään kotinsa, koska siellä ei ole turvallista. Ja varmasti joukossa on varmasti myös niitä, joilla ei todellista hätää ole. Minä haluaisin monen muun lailla, että tähän tilanteeseen tulisi muutos. Se vaatii kuitenkin oikeanlaisia poliittisia päätöksiä. Niissä menee aikaa. Nyt hädässä olevia ihmisiä nuo päätökset eivät auta, he tarvitsevat apua nyt.

Ei siis käytetä aikaamme ja energiaamme tappeluun siitä, miksi turvapaikanhakijoilla on kännykät tai miksi he eivät jääneet sotimaan maansa puolesta. Autetaan heitä saamaan elämä takaisin raiteilleen ja keskitytään sen jälkeen tekemään ja vaatimaan sellaista politiikkaa, jolla vastaavanlaiset joukkopaot voidaan estää.

VALTUUSTOBLOGI 15.6.2015: Areena ja valtuustoaloite Fennovoimasta

Tämän päivän valtuustolistalla oli vuoden 2014 tilinpäätös ja tarkastuslautakunnan arviointikertomus samalta vuodelta. Samat puheet huonosta taloustilanteesta ja kaupungin heikosta tilanteesta on pidetty jo monet kerrat, joten mitään uutta ei tämä pykälä tarjonnut. Alla omat huomioni.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kiitos tarkastuslautakunnalle hyvästä raportista.

Tarkastuslautakunta on huolissaan kaupungin talouden pitkään jatkuneesta heikosta kehityksestä ja kaupungin velkaantumisesta. Tilanne on hyvin nähtävissä myös tilinpäätöksestä, eikä huoli ole turha.

Olemme tehneet kipeitä päätöksiä ja säästäneet. Juustohöylällä on leikattu kaupunkilaisilta tärkeistä palveluista. Ei ehkä niin yksittäin niin isoja summia, mutta periaatteellisesti ja toiminnallisesti leikkaukset ovat olleet isoja. Tuloksia on syntynyt, mutta valitettavasti osin silti tuntuu, että toiset leikkaukset ovat joutuneet toisten ylitysten maksumiehiksi. Olemmeko aiheuttaneet vain pahan mielen ja saaneet kaupunkilaiset katkeriksi?

Viestintään panostaminen on aiheellista. Paikallislehti uutisoi viime viikolla, kuinka virkamiesten päätöset jäävät kaupunkilaisilta pimentoon koko Etelä-Pohjanmaalla, myös Seinäjoella. Näin asukkaat eivät tiedä heihin kohdistuvista päätöksistä, eivätkä voi niihin vaikuttaa. Tässä on varmasti yksi kehittämiskohde tulevaisuuttaa ajtellen. Kun mitään salattavaa ei ole, en näe mitään estettä sille, että virkamiespäätöksistä tiedotettaisiin entistä avoimemmin. Virkamiesten käsissä olevien päätösten euromääräiset rajat ovat aika korkeat, eikä kyse ole siksi aina edes kovin pienistä asioista.

Henkilöstön kohdalla ihmettelen tarkastuslautakunnan huomiota siitä, että henkilöstömenoja tulee pienentää. Tarkoittaako tämä kenties lomautuksia, irtisanomisia, palkanalennuksia vai palveluiden heikentämistä? Kentien enistä enemmän ostopalveluita, joiden kustannukset eivät ole omissa käsissä? Kasvavassa kaupungissa en näe, että henkilöstömenoja pystytään kovin paljon vähentämään ilman näiden keinojen käyttämistä. 

Kysymykseeni virkamiespäätöksistä henkilöstöpäällikkö vastasi, että syytä huoleen ei ole, koska kyllä virkamiespäätökset ovat nähtävissä kaupungintalolla virka-aikaan 8-15. Hyvä näin, mutta itse en tätä pidä vielä kovin hyvänä viestintänä, enkä kovin avoimenakaan. Verkosta päätökset olisivat kaikkien luettavissa, joten sinne ne tulisi mielestäni laittaa. 

Keskustelua syntyi myös Seinäjoen Areena Oy:n laajennuksesta. Tässä puheenvuoroni siihen: 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

meille esitetään hyväksyttäväksi Areenan laajennusta, joka tulisi maksamaan kaupungille noin 10 miljoonaa euroa.

Areenan laajennusta perustellaan isoilla tapahtumilla, jotka tarvitsevat lisää tilaa. Tämän lisäksi areenaan tulisi myös sisäliikuntatiloja. Tällä hetkellä Areenassa on kerrotun mukaan 40 tapahtumaa vuodessa. Lisätilaa tarvitsevat näistä muutamat isommat messut. Kannattaako niiden vuoksi tehdä 10 miljoonan euron investointi?

Isoja tapahtumia voidaan toteuttaa myös väliaikaisilla rakennelmilla, reilun viikon päästä järjestettävä Provinssikin on siitä erinomainen osoitus. Ympäri maailmaa näin tehdään paljonkin.

Ymmärtäisin laajennushakemuksen, jos laskelmat osoittaisivat, että laajennuksen myötä yhtiö pystyy itse huolehtimaan lainoistaan. Takaisin lainan mielelläni. Nyt haetaan kuitenkin myös maksajaa tuolle lainalle. Tulojen ennustetaan kyllä nousevan, mutta vain sen verran, että omat kulut pystytään kattamaan.

Ehkä Areenankin kohdalla voitaisiin miettiä myös muita rahoitusmahdollisuuksia. Onko esimerkiksi mahdollisuutta yksityiseen rahoitukseen selvitetty?

Tällaisessa tilanteessa, jossa olemme huolissamme velkaantumisen lisääntymisestä, en halua laittaa 10 miljoonaa Areenan seiniin. Uskon, että laajennus voisi tuoda muutaman tuhat matkailijaa ja messukävijää kaupunkiin lisää. Toisivatko ne kuitenkaan mukanaan etuja 10 miljoonan edestä? Siihen minä en usko.

Areenan laajennuksesta tehtiin ehdotus, että sitä siirrettäisiin kolmella vuodella eteenpäin, koska meillä on aika monta isoa hanketta menossa kaupungissa tällä hetkellä ja koska taloustilanne on huono ja velkaantumista tulisi vähentään. Äänestin lykkäämisen puolesta, mutta hävisimme selvin lukemin 40-11.

Päätimme myös surullisen kuuluisan Rengonharjusäätiön tukien pysyvän ennallaan. Huonoista vaihtoehdoista piti valita ja tämä on nyt toistaiseksi niistä paras. Aika näyttää, kuinka jatkossa käy kentän saamien valtionavustusten ja mitä muut mukana olevat kunnan päättävät rahoituksesta. Voi olla, että käsittelemme tätä hyvinkin pian uudestaan.

Lopuksi jätin vielä aloitteen Seinäjoen Energian päätöksestä olla mukana Fennovoiman ydinvoimalahankkeessa. Toivottavasti kuulemme tästä valtuustossa pian.

SELVITYS FENNOVOIMASTA TUOTAVA VALTUUSTOON

Seinäjoen kaupungin täysin omistama Seinäjoen Energia Oy on yhtiön hallituksen päätöksellä mukana Fennovoiman ydinvoimahankkeessa. Seinäjoen omistusosuus voimalasta on 1%. Fennovoima on itse arvioinut ydinlaitoksen hinnaksi 6-8 miljardia euroa, joten Seinäjoen osuus summasta on 60-80 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi: Seinäjoen kaupungin yhden vuoden kaikki yhteenlasketut verotulot ovat noin 200 miljoonaa euroa.

Kuntalain mukaan valtuuston tulee päättää kunnan ja kuntakonsernin toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista sekä konserniohjauksen periaatteista. Ei ole hyväksyttävää, että taloudellisesti ja ajallisesti näin merkittävää päätöstä ei tuoda valtuuston käsittelyyn. 

Tuoreet laskelmat osoittavat, että kunnat ovat ottamassa erittäin suuren riskin osallistuessaan Fennovoima Oy:n ydinvoimahankkeeseen.Ydinvoimalan kaltaiseen pitkäkestoiseen ja suureen investointiin liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä. Keskeisin riski liittyy tulevaan sähkönhinnan kehitykseen. On vähintäänkin yhtä hankalaa arvioida nyt 2060-luvun sähkömarkkinoita kuin 1950-luvulla oli arvioida tämän päivän tilannetta. Lisäksi laitoksen rakentamisaikataulu ja -kustannukset vaikuttavat hankkeen kannattavuuteen. Jopa kaikkein optimistisimman vaihtoehdon mukaan laskettuna ydinvoima tuottaa kunnille voittoa vasta elinkaarensa loppupuolella. 

Fennovoima on ns. Mankala-periaatteen mukaisesti sitoutunut myymään kaiken tuottamansa sähkön omakustannehintaan. Tämä tarkoittaa sitä, että osakkaiden on ostettava omistuksensa mukainen osuus siitä, vaikka hinta ylittäisi markkinahinnan. Tavallisen osakeyhtiön ajautuessa vaikeuksiin osakkeenomistaja pahimmassa tapauksessa menettää koko yhtiöön sijoittamansa osakepääoman. Mankala-periaatteella toimivassa yhtiössä käy vielä pahemmin, sillä omistajat sitoutuvat vastaamaan yhtiön ottamien lainojen koroista ja lainojen lyhennyksistä, mikäli voimalayhtiö ei siihen pysty. 

Toukokuussa voimaan astunut uusi kuntalaki kieltää kuntien takaukset konsernin ulkopuolisille yrityksille (129 §). Lain mukaan kunta ei myöskään saa myöntää lainaa, takausta tai muuta vakuutta, jos siihen sisältyy merkittävä taloudellinen riski. Kuopion kaupunki irtaantui Fennovoima-hankkeesta, koska heidän tulkintansa mukaan Mankala- periaate oli lähellä takausjärjestelyä ydinvoimayhtiölle. Hankkeen luotettavuutta ei lisää myöskään nykyinen rahoittajaophja, venäläinen laitos ja osittaisrahoitus ei vastaa sitä, millä Fennovoima on alunperin hanketta kaupitellut.

Näillä perusteilla Vihreä valtuustoryhmä esittää, että valtuustolle on tuotava selvitys Fennovoiman ydinvoimahankkeen kannattavuudesta ja siihen liittyvistä laskelmista, koska hanke on erittäin merkittävä kaupungin keskeisimmän konserniyhtiön ja siksi myös koko kaupungin talouden kannalta.

VALTUUSTOBLOGI 25.5.2015: Kyläkoulujen kohtalo

Ryhmäpuheenvuoroni valtuustossa 25.5.2015

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Listallamme on tänään kolmen koulun lakkautuspäätös. Koulutovat pieniä, mutta asia ei olepieni. Jokaiselle oppilaalle oma koulu on se tärkein, myös nämä kolme koulua ovat on monen oppilaan ainoita kouluja. Kyseessä on myös monen kylän keskus ja siksi asia koskettaa välillisesti vielä useampaa.

Kyläkoulu voi olla oppilaalle joko hyvä tai huono opiskelupaikka, ihan kuten isompikin koulu. Koulun koko ei ratkaise sitä, viihtyykö oppilas koulussaan vai ei. Myös isossa koulussa opiskelu on turvallista ja oppilaista huolehditaan. Opetuksen laatu ei ole mitenkään riippuvainen koulun koosta, vaan kuten sivistystoimenjohtaja hyvin kuvasi, siitä miten koulun toiminta järjestetään.

Pienten kyläkoulujen voi olla vaikea vastata kaikkiin niihin haasteisiin, joita kouluilta ja opetukselta nyt ja tulevaisuudessa vaaditaan. Myös puheet siitä, kuinka pienessä koulussa ei ole kiusaamista, tuntuvat aika kaukaa haetuilta. Opettajana tiedän koulujen arjen ja tekisin omasta työstäni melkein merkityksetöntä, jos vain koulun koolla olisi merkitystä. Isoissa kouluissa tehdään ihan samoja asioita kuin pienissäkin. On retkiä, kummitoimintaa, pienryhmätoimintaa. Itse tulin tänne suoraan Powerparkista. Meillä on jopa yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä vanhempien kanssa.

Niin koulujen lakkautuksia kuin rakentamisiakin tulee aina tarkastella yhteydessä muuhun toimintaan. Emme voi tasapäistää tässäkään, ihan kuten emme tasapäistä oppilaita koulussakaan.

Nyt käsiteltävistä kouluista kaikki ovat tällä hetkellä kaksiopettajaisia. Pienellä on kuitenkin mahdollisuus kasvaa. Ja jos jotakin, niin kasvuahan me tässä kaupungissa haluamme tukea. Nyt lakkautuslistalla olevien koulujen kohdalla kasvun mahdollisuudet ovat mielestäni parhaiten esillä Kitinojalla. Aktiivinen kyläyhteisö on voimansa osoittanut esimerkiksi omalla kirkolla ja valinnalla vuoden kyläksi. Perinnekylähanke on ainutlaatuinen ja ansaitsee sekin kehut. Tämän listan jatkoksi sopisi loistavasti myös elinvoimainen kyläkoulu.

Lainaan kaupunkistrategiaa, jonka olemme hyväksyneet: ”Kaupungin asukkaat ja yhteisöt ovat kaupungin vastuullisia ja aktiivisia kehittäjiä ja hyvinvoinnin vahvistajia.” Samassa yhteydessä mainitaan, kuinka kaupunki tukee tätä aktiivisuutta ja tekee kylien kanssa yhteistyötä niitä kehittäen. Tässä on nyt paikka toteuttaa tätä strategiaa. Jatketaan nyt yhteistyötä Kitinojan kanssa ja mahdollistetaan osittain kylän kasvua säilyttämällä Kitinojan koulu.

Puhuimme viikko stten kaupunginvaltuuston talousseminaarissa paljon säästämisestä rakenteiden uudistamisesta. Kouluverkon uudelleenorganisinti on yksi osa näitä rakenteellisa uudistuksia. Minä en kuitenkaan halua tehdä uudistuksia van säästöjen takia.

Seinäjoki on iso kaupunki. Olemme ylpeitä siitä, että meillä voi asua hyvinkin kapunkimaisesti kaikkien palveluiden ääressä ja vastaavasti erittäin maaseutumaisesti vain kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Korostetaan tätä nyt ja näytetään, että haluame tämän jatkuvan. Minäkin haluan tehdä rakenneuudistuksia, mutta en vain säästöjen takia, vaan että palveluiden laatu ja saavutettavuus paranisi.

Näillä saatesanoilla Vihreä valtuustoryhmä ehdottaa, että Kitinojan koulua ei lakkauteta.

Äänestykseen mentiin ja äänestyksen tuloksena niin Kitinojan koulu kuin listalla olleet kaksi muutakin koulua, Isokylä ja Kihniä, päätettiin lakkauttaa. 

Jälkipelit

Vaalien jälkeiset tunnelmat yllättävät aina. Ensimmäiset kaksi viikkoa sitä kulkee kuin sumussa. Ensin on onnittelijoita ja surkuttelijoita, sitten loppuu sekin ja elämä normalisoituu. Olo on kevyt, mutta myös tyhjä, tässäkö se nyt oli. Tulee tarpeeton olo, miksei kukaan enää kysy mielipidettäni joka asiaan? Kotonakin ovat oppineet pärjäämään ja äidin sijaan ensin kysytäänkin isää.

Näin parin viikon jälkeen kykenee jo jonkinlaiseen analyysiin. Hyvin meni ja kaikkeni annoin. Läpimeno oli tottakai tavoitteena, vaikka matematiikka näytti, että se olisi vaatinut pienen ihmeen. Oma äänimäärä kasvoi ja Vihreät olivat niin Vaasan vaalipiirissä kuin koko maassakin vaalien toinen voittaja keskustan lisäksi. Kannatuksemme täällä nousi huimasti: lähes kaksinkertaistimme tuloksen neljän vuoden takaiseen. Voi siis hyvillä mielin olla tyytyväinen.

Puolueilla ja valituilla edustajilla työ vaalien jälkeen jatkuu hallitustunnusteluin. Nyt hallitusta ovat muodostamassa keskustan kanssa kokoomus ja perussuomalaiset. Puolueet, jotka ovat korostaneet konservatiivisia arvoja ja talousoikeistolaista, julkisen vallan vastuuta leikkaavaa politiikkaa. Sipilä olisi voinut valita toisinkin.

Vihreät toisena vaalivoittajana tarjosi hallitustunnusteluissa koville arvoille liberaalin vaihtoehdon, jolla Suomea viedään eteenpäin kestävästi ihmisten ja ympäristön ehdoilla.

Vaalipuheissaan kokoomus oli ainoa puolue, joka väläytteli valtionvarainministeriön leikkauslinjaa, keskustan linja oli tenteissä maltillisempi. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että leikkauksia tullaan tekemään lupauksia enemmän.

Suomen talous ei kuitenkaan kohene sillä, että jo valmiiksi heikossa asemassa olevia ihmisiä kuritetaan. Suomeen ei leikkaamalla luoda yhtään uutta työpaikkaa eikä tuottavuutta lisätä. Leikkaamalla kuntien asema kurjistuu entisestään ja peruspalvelut ovat uhattuna. Muistan viimeisen neljän vuoden aikana kuulleeni Seinäjoen valtuustossakin, kuinka keskusta on moittinut kokoomusjohtoisen hallituksen toimia, jotka pakottavat kunnat säästämään. Jos leikataan edelleen kovalla kädellä, tulee tämä varmasti jatkumaan.

Mikäli hallitus kolmen ässän edustaman puolueen kesken kasataan, on meillä onneksi myös vahva oppositio. Yhteistyötä tehden voimme puolustaa humaania, kansainvälistä, kestävän kehityksen liberaalia ja solidaarista Suomea. Yhdessä olemme ääni, jonka konservatiivinen leikkaushallituskin kuulee.

Kolumni Eparissa 13.5.2015

Liian erilainen?

Puhumme koulussa paljon siitä, kuinka ketään ei saa kiusata. Meillä on kiusaamisen vastaiset kampanjat ja kaikki koulut ovat jo Kivoja. Opetamme, että jokainen on erilainen ja hyväksyttävä sellaisena kuin on. Heristämme helposti sormea, kun oppilas haukkuu toista. Kuinka erilainen koulussa saa kuitenkaan olla? 

Viikonlopun nollaushetkiini on muutaman kuukauden ajan kuulunut House of Lies, amerikkalainen sarja konsulteista ja heidän häikäilemättömästä työstään. Kaikessa viihdyttävyydessään ja karuudessaan tuossa sarjassa onnistutaan myös kyseenalaistamaan ja ravistelemaan. Päähenkilöllä Marty Kaanilla, joka on oikein perinteinen machojen macho, on poika, joka pukeutuu naisten vaatteisiin. Sarjassa poika taistelee ympäristöään vastaan; hänen ei esimerkiksi anneta esittää koulumusikaalin naispääosaa, vaikka hän selvästi tekee sen parhaiten. Olisimmeko me valmiita hyväksymään tämän pojan kouluumme ja antamaan hänelle tilaa olla oma itsensä?

Nuorisotutkimusseuran ja Setan tuoreessa tutkimuksessa, johon osallistui noin 1 600 sateenkaarinuorta, todettiin että seksuaalivähemmistöt jäävät edelleen vaille huomiota kouluissa. Sateenkaarinuorilla tarkoitetaan homoja, lesboja, biseksuaaleja, transnuoria, intersukupuolisia ja queer-nuoria, sekä muita nuoria, jotka haastavat sukupuolen ja seksuaalisuuden normeja. Heitä ei näy materiaaleissa, ei kirjojen kuvituksissa eikä koulujen käytävilläkään. Tutkimuksen mukaan tilanne on onneksi vähän parantunut muutamassa kymmenessä vuodessa ja homoista kyllä puhutaan. Heitä kerrotaan kyllä olevan olemassa, mutta millään tavalla ei käsitellä sitä, että heitä voisi olla jopa omassa koulussa tai luokassa. Heidät ikäänkuin suljetaan koulujen ulkopuolelle. Ongelma ei nykyään olekaan se, että erilaisia ei hyväksytä, vaan juuri se, että heidät on tehty näkymättömiksi. 

Aikuisten yhteiskunnassa seksuaalivähemmistöt näkyvät ja kuuluvat tällä hetkellä hyvin. On ymmärretty, että heitä on olemassa. Viimeistään tasa-arvoista avioliittolakia käsiteltäessä jokainen syrjäkyläläinenkin tuli tietoiseksi. Homot eivät kuitenkaan vain putkahtele jostain tultuaan aikuisiksi, vaan he kasvavat omanlaisiksi heti lapsesta asti. Osa varmasti tulee tietoiseksi suuntaumisestaan vasta myöhemmin, mutta aika moni taistelee pienestä asti oman identiteettinsä kanssa. 

Olemme kaikki kasvaneet lapsista nuoriksi ja aikuisiksi. Kipuilulta tuossa kasvuprosessissa on tuskin välttynyt kukaan. Voin vaan kuvitella, miten paljon kipuilee nuori, joka ei koekaan kuuluvansa suureen heteroenemmistöön. Jokainen lapsi ja nuori haluaa kuulua joukkoon ja tarvitsee samaistumiskohteita. He haluavat olla ihan tavallisia ja normaaleja, kuten kaikki muutkin. Jos normaalina esitetään koko ajan kuitenkin jotain ihan muuta, kuin mitä tuntee sisällään, syntyy ristiriitoja. Kukaan ei koskaan kerro, että on ihan ok ajatella noin. Silloin lapsi tai nuori joutuu ehkä piilottelemaan todellista minäänsä. Me kaikki tiedämme, miten siinä käy.

Tutkijat ehdottavat kouluihin moninaisuutta. Yhtenä osana siitä kaavamaisen sukupuolittuneisuuden vähentämistä. Jaamme edelleen oppilaita tyttöihin ja poikiin, usein vanhasta tottumuksesta. Tiedämme, että kaikki tytöt eivät mahdu samaan muottiin, eivätkä pojatkaan ole samasta puusta. Miksi sitten koitamme väkisin saada siihen välille rajaa? Myös homottelulle olisi saatava loppu. Se ei ole harmitonta, vaan osaltaan ylläpitää syrjiviä asenteita. 

Yksi tabu kouluissa on opettajien seksuaalinen suuntautuminen. Kouluihin toivotaan usein lisää miesopettajia, jotta pojilla olisi miehen malli. Minä toivoisin kouluihin lisää sateenkaariopettajia, jotta nuorilla, jotka eivät mahdu perinteisen naisen tai miehen rooliin, olisi malli myös.

Kolumni Luokanopettaja -lehdessä 8.4.2015

Omakehu haisee

”Kaikkea te kans keksitte”, tokaisi tuttava, kun kuuli järjestämästämme vaalitapahtumasta Touhutalossa, eli lasten sisäleikkipuistossa. Kyllä, tyydyin toteamaan, enkä jatkanut, että vielä hullumpiakin ideoita löytyy.  Perinteiset vaalikahvit ja -makkarat ovat kyllä toimivia konsepteja, mutta on piristävää tehdä välillä jotain muuta. Perustehtävä ei kuitenkaan muutu, itseään on myytävä, jos ääniä haluaa saada.

Vaikka nyt käydään jo neljännet vaalit, joissa olen itse ehdokkaana, on itsensä markkinoiminen silti välillä vaikeaa. Ne muutamat muut vaalit, kun töitä on tehty toisten ehdokkaiden eteen, ovat olleet paljon helpompia. Jonkin verran olen kuitenkin kehittynyt. Viime vaaleissa jaoin esitteitäni jo tanssitunneilla ja keitin vaalikahvit leikkipuiston äideille, omille tutuilleni. Nyt on työkavereita informoitu jo hyvissä ajoin. Facebook on myös helpottanut oman lähipiirin lähestymistä, siellä kun on muutenkin sallittua kertoa vain niistä hyvistä hetkistä.

Etenkin omille tutuille ja oman viiteryhmän jäsenille itsensä kehuminen on vaikeaa. Se on hullua, sillä juuri näistä ryhmistä löytyy usein paljon äänestäjiä! Minuakin on varmasti äänestänyt aika moni kaveri ja usea opettaja. Silti heille itsensä kehuminen on kaikista vaikeinta. 

Muistan, kuinka ensimmäisissä kunnallisvaaleissani 2008 arastelin lähestyä sukulaisiani sähköpostilla omasta ehdokkuudestani. Ihmisiä, jotka ovat minut tunteneet vauvasta asti. Ystäville ja sukulaisille itsensä markkinointi onkin ehkä vaikeaa juuri siksi, että he todella tuntevat sinut. H tietävät, että et kotona ole aina se korrektisti asioissa pysyvä ja faktoilla mielipiteensä perusteleva tyyppi, jollaisia päättäjiksi kaivataan. Heidän kohdallaan riittääkin, että kerrot olevasi ehdolla, muu on jo tiedossa, niin hyvässä kuin pahassa. Niin ja opettajille nyt vaan on vaikea markkinoida mitään, he kun tietävät aina paremmin ja jotain menee pieleen kuitenkin.

Hulluinta on se, että kaikista vaikeinta on vastata kysymykseen, miksi juuri minua pitäisi äänestää. Kysymys, joka esitetään joka paikassa ihan varmasti ja johon vastaamista korostetaan ja kehotetaan harjoittelemaan jokaikisessä vaalikoulutuksessa. Vaatimattomuus kun kaunistaa. Pelkästään naaman varaan ei kuitenkaan tässä iässä enää kannata laskea, sillä kun ei pelkästään eikä kaikilta ääniä heru. Omakehu siis haisee jatkossakin. 

Kolumni Eparissa 1.4.2015

Millainen on Vihreä ehdokas?

Taas uusi video! Tällaisia me olemme, ihan tavallisia. 

Humaanius hukassa?

Saimme lukea menneellä viikolla uutisista, kuinka Etelä-Pohjanmaasta on tulossa ainoa maakunta, joka ei vastaanota pakolaisia. Surullisessa kokonaisuudessa Seinäjoki on tähän asti toiminut poikkeuksellisesti ja vastaanottanut pakolaisia. Nyt kuitenkin Seinäjoen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on tehnyt kokouksessaan syksyllä 2014 päätöksen, jonka mukaan uutta pakolaisryhmää ei Seinäjoelle oteta, vaikka Työ- ja Elinkeinoministeriö näin on esittänyt.

On huolestuttavaa, että meillä on varaa olla solidaarisia vain nousukauden aikana, ja jättää taloudellisesti vaikeina aikoina kaikista suurimmassa hädässä olevat vaille apua. Pakolaiset eivät tule Suomeen sosiaaliturvan perässä, he tulevat tänne, koska eivät voi elää omassa kotimaassaan. Kun puhutaan pakolaisista, puhutaan ihmisistä, joita on uhattu esimerkiksi rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Puhutaan ihmisistä, jotka ovat saattaneet viettää ennen Suomeen tuloaan aikaansa pakolaisleireillä useita vuosia.

Jos Seinäjoella ei jatkossa oteta pakolaisia vastaan ja ajetaan kotouttamispalvelut alas, on meidän entistä vaikeampi kotouttaa myös muita maahanmuuttajia tänne. Maahanmuuttajia kun tännekin tulee, vaikka ei pakolaisia otettaisikaan. Osa heistä tulee tänne työn perässä, toiset rakkauden. Jäävätkö nämä maahanmuuttajat jatkossa vaille kunnon palveluita? Tämä lisää entisestään meidän kustannuksia, kun syrjäytymisen riski maahanmuuttajien kohdalla kasvaa. Suomessa kun onneksi edelleen huolehditaan niistä, jotka eivät siihen itse pysty. Muotisana ennaltaehkäisy olisi hyvä muistaa tässäkin. 

Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että me tarvitsemme tulevaisuudessa lisää työvoimaa muualta muuttaneista. Myös siksi maahanmuuttajien kotouttamispalvelut ovat tärkeitä. Etelä-Pohjanmaalle tarvitsemme myös asennemuutoksen. On käsittämätöntä, että saamme kansanedustajehdokkaan kirjoittamana lukea (Matti Järviharju, Ilkka 26.3.2015), kuinka tänne tulevat eivät voi sanella ehtoja, kuinka heitä tulee kohdella. Jokaista ihmistä tulee kohdella hänen ihmisarvoaan kunnioittaen. Jaottelu meihin ja muihin on paitsi turhaa, myös loukkaavaa. Moni maahanmuuttaja on asunut Suomessa jo kauan ja ehkä saanut maan kansalaisuudenkin, mutta tulee edelleen kohdelluksi ulkopuolisena. 

Henna Rantasaari

kaupunginvaltuutettu

eduskuntavaaliehdokas

(Vihreät)

Seinäjoki

Julkaistu Ilkassa 29.3.2015

VALTUUSTOBLOGI 23.3.2015: Stadion maaliin

Eilisessä valtuuston kokouksessa oli jännitysnäytelmän elementit ilmassa. Vielä kokoukseen lähtiessäni en tiennyt, mistä tulen päättämään. Esityslista valmistui vasta juuri ennen valtuuston kokousta, kun hallitus vielä kokousti. Mutta onneksi valmistui. 

Kiistelty ja vatvottu asia oli tietenkin jalkapallostadion, joka on herättänyt voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Loppujen lopuksi asiasta ei edes äänestetty. Alla aiheesta pitämäni ryhmäpuheenvuoro.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Olen tyytyväinen, että päätös jalkapallostadionista ei jäänyt vaalityön jalkoihin. Ymmärrän, että maan hallitus on ennen vaaleja toimintakyvytön, mutta en halua meidän täällä Seinäjoen valtuustossa olevan. 

Kun viimeksi tästä äänestimme, olin hankkeelle vastahankainen. Taisin pienen sähläyksen jälkeen päätyä äänestämään tyhjää. Olin tuolloin valmis parantamaan Jouppilanvuoren tekonurmen olosuhteita nimenomaan kaikkia seuroja palvellen. 

Silloin stadion kuitenkin päätettiin rakentaa. Nyt päätämme rakentamisesta jälleen, koska paikkaa on vaihdettu. Prosessi ei ole ollut kaikin puolin mielestäni onnistunut. Heti alkuun olisi pitänyt selvittää kaikki mahdolliset paikat. Heti alkuun olisi pitänyt olla selvillä, miten paljon kokonaiskustannukset ovat. Mutta asioilla on tapana muuttua.

Myös minä olen muuttanut mielipidettäni. 

Koska vaikeassa taloustilanteessa pitää investoida. Tarvitsemme myös julkista rahaa näihin talkoisiin. Nyt sitä vastaan saadaan paljon enemmän yksityistä rahaa. Pitäisin suhdetta tässä hyvänä.

Olisi myös yrittäjille kohtuutonta poikkoilua, jos jo kerran hyväksytty hanke yhtäkkiä laitetaan täysin jäihin. 

Toivoisin näkeväni tulevalla stadionilla jalkapallon lisäksi myös muuta toimintaa. Muita seuroja ja urheilutapahtumia tietenkin, mutta myös kulttuuria. Näen tässä mahdollisuuden kehittää myös erilaisia konserttitapahtumia

Kun vielä jo ihan alkuun sovittu tekonurmen kunnostuskin toteutetaan, en voi kuin olla iloinen kasvavasta kaupungistamme ja sen menestyksestä. Vihreä valtuustoryhmä seuraa mielellään jalkapallopelejä vuonna 2016 uudella stadionilla.

Pallo on sinulla

Esittelyvideoni on nyt valmis!

Videon ideasta ja toteutuksesta vastasi Tuomas Ojajärvi, iso kiitos Tuomakselle! Making of-video olisi ollut myös hauska. Aika monta ottoa on takana. Eniten ehkä pelotti silloin, kun Tuomas keikkui tuolin ja pöydän varasssa pääni yläpuolella ison kameran kanssa. Arvaa missä kohtaa videota oltiin? Iso kiitos myös avustajille Siirille, Ronjalle, Isalle ja Adelalle.

Nyt pallo on sinulla!

Verotuksella kannusteita yrittäjälle

Kaiken kattavien kansallisten menestystarinoiden aika on ohi. Tulevaisuuden kasvu versoaa jo nyt pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Yhä useampi löytää elantonsa yrittäjyydestä. Siksi yrittäjiä pitää tukea ja heidän toimintamahdollisuutensa turvata.

Yrittäjälle hyvä verojärjestelmä on selkä, oikeudenmukainen, ennustettava sekä kannustava. Verojen maksaminen pitäisi tehdä yrittäjälle helpoksi. Tämä tapahtuu yhdenmukaistamalla raportointijaksoja ja maksupäiviä. Ennakko- ja arvonlisäveron tilityspäiviin ja jaksotuksiin tarvitaan valinnaisuutta. Reaaliaikainen tulorekisteri auttaisi yrittäjien lisäksi myös työntekijöitä.

Pienistä yrityksistä voi tulla suurempia pitkäjänteisellä tuotekehityksellä. Nykyisessä järjestelmässä tutkimus- ja kehitysinvestoinneista ei kuitenkaan jää jälkeä taseeseen, mikä heijastuu yrityksen arvoon ja mm. osinkojen jakoperusteisiin. Olisikin syytä mahdollistaa tutkimus- ja kehitysinvestointien osalta hankintakulujen jaksottaminen useammalle vuodelle kirjanpidossa ja verotuksessa. Tämä kannustaisi pitkäjänteiseen toimintaan.

Pääomatuloista tulisi tehdä verovapaita 2000 euroon asti vuodessa. Tällä helpotettaisiin pienyrittäjien asemaa. Näin tekisi myös arvonlisäveron maksamisen alarajan nostaminen 30 000 euroon ja alarajahuojennuksen ylärajan nosto 55 000 euroon.

Veroilla voidaan kannustaa, mutta yrittäjähenkeä ei voi pakottaa. Siksi oppilaitosten ja yritysten vuoropuhelua tulee tiivistää. Kaikkien opintojen pitäisi sisältää yrittämisen perustaitoja ja -tietoja.

Henna Rantasaari

eduskuntavaaliehdokas (vihr.) Seinäjoki

Julkaistu Ilkassa 20.3.2015

Unelmia ja rohkeutta naistenpäivään

Tänään on naistenpäivä. 

Olen tänään onnellinen siitä, että saan olla nainen. Olen onnellinen, että saan olla nainen Suomessa, jossa tasa-arvo on jo pidemmällä, kuin muutamia kymmeniä vuosia sitten, tai kuin monessa muussa paikassa maailmassa. 

Olen onnellinen siitä, että kaksi tytärtäni tulevat kasvamaan entistä tasa-arvoisemmassa Suomessa. Olen toiveikas ja uskon, että mikäli he jonain päivänä perustavat perheen, pystyvät he jakamaan hoitovastuun paremmin puolisonsa kanssa. Haluan uskoa, että lapsiani ei enää naiseutensa vuoksi syrjitä työelämässä, että heidät nähdään tuottavina ja osaavina työntekijöinä, eikä mahdollisina raskausriskeinä, joista koituu vain kustannuksia. Toivon, että heidän euronsa on jo kokonainen. 

Naistenpäivää on vietetty 1900-luvun alkupuolelta. Silloin puolustettiin esimerkiksi naisten oikeuttaa äänestää, opiskella ja käydä töissä. Sittemmin naistenpäivästä on tullut päivä, jota varsinkin kaupat haluavat markkinoida naisten hemmottelupäivänä.

Kaikkialla naisten asema ei kuitenkaan ole vielä sillä tasolla, kuin meillä. Samaan aikaan kun iloitsen meidän tulevista saavutuksista olen surullinen siitä, että maailmalla asiat eivät ole niin hyvin. Joka kolmas nainen maailmassa on väkivallan uhri. Sen muuttamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Siksi toivon, ettei naistenpäivän todellinen sanoma, vaatimus todellisesta tasa-arvosta, huku kukkameriin.

On toki hyvä, että naisia huomioidaan, mutta itse olen tyytyväisempi siitä, että voin itse ostaa ne kukat haluamanani päivänä, kuin että joku toisi ne minulle, koska kalenteri kehottaa. 

Kuvassa on kaulakoruni, jonka itse ostin itselleni muutama vuosi sitten. Dream and courage,  eli unelmia ja rohkeutta toteuttaa niitä. Myös naisten asema on vuosien saatossa parantunut, koska on ollut unelma paremmasta ja rohkeutta tavoitella sitä. Unelmia ja rohkeutta toivon myös kaikille teille, naisille.

Vaalit on täällä

Vaalivuosi! Enää pari kuukautta ja on vaalipäivä. Vähän jo jännittää.

Meillä on Vaasan vaalipiirissä Vihreillä ihan huippulista. Ja huippumeininki, katso vaikka tästä:

Vaalivoittoa ei tehdä yksin, eikä ilmaiseksi, sillä näkyvyys Minulla ei ole takanani isoja yrityksiä eikä mahdollisuutta ottaa isoa lainaa, siksi tarvitsen teitä. Tavoitteena on rahoittaa kampanja omien säästöjen lisäksi yksityisten henkilöiden lahjoituksilla. Jokainen euro vie tavoitetta eteenpäin ja siksi olen erittäin kiitollinen pienestäkin tuesta. Alla olevan linkin kautta pystyt lahjoittamaan 10 eurosta ylöspäin Voit lahjoittaa halutessasi myös nimettömänä.

https://lahjoita.vihreat.fi/lahjoita/henkilolle/henna-rantasaari

Kurkkaa myös uudistuneille nettisivuille www.hennarantasaari.fi.

Tasa-arvoa tuntimääriin

Viime päivinä on lehdissä kirjoiteltu koulushoppailusta, jossa vanhemmat eivät laita lapsiaan lähikouluun, vaan valitsevat joillain kriteereillä mielestään paremman vaihtoehdon. Tämä on varmasti iso ongelma osassa Suomea, pääasiassa pääkaupunkiseudulla.

Isompi ongelma, joka koskee kaikkia Suomen kouluikäisiä, on kuitenkin oppilaan saaman opetuksen määrän vaihtelu kaupunkien välillä, ja jopa koulujen välillä saman kaupungin sisällä. Oppilas voi saada koko peruskoulun aikana jopa kaksi vuotta enemmän opetusta toisessa kunnassa, koska viikkotuntimäärä on suurempi. Tämä ei ole tasa-arvoista.

Uskon, että kunnissa halutaan tarjota hyvää opetusta. Valitettavan monessa paikassa hyvä opetus on kuitenkin jäämässä säästöjen alle. Siksi tarvitsemme opetussuunnitelmien muutosten lisäksi enemmän valtion ohjausta perusopetuksen järjestämiseen. Ainakin tuntimäärät tulisi yhtenäistää. Voidaan myös miettiä, tulisiko raamien lisäksi myös koulutuksen rahoitus tulla suoraan valtiolta.

Mahdollisuus tähän on nyt, kun peruskoulun opetussuunnitelmia uusitaan. Tähän työhön toivon rohkeutta, niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti, sekä sisällön että koulutuksen järjestämisen suhteen. Meidän pitää opetella ajattelemaan oppimisen käsite uudelleen. Oppimisen ympäristöt ovat muuttuneet ja opettajankin rooli on tulevaisuudessa erilainen. Myös kuntien tilanne on erilainen, siksi pitää hakea rohkeasti uutta suuntaa myös rakenteisiin.

Mielipide Ilkassa 30.1.2015

Opettajista osallisuusautomaatteja?

Luin kotona lapsille Tatun ja Patun Oudot kojeet -kirjaa. Aamutoimiautomaatin, inhokkiruokailmaisimen ja hattuavaimen joukossa oli myös karvanlisääjä. Sillä saa perunaliiman avulla lisää karvoja ihan minne haluaa. Kaikessa ihmeellisyydessänkin ainakin lasten mielestä ihan hauska laite. Tarjottiin isillekin ratkaisuksi harventuneeseen hiuspohjaan. Kun luin muita esimerkkejä käyttötarkoituksesta ja -kohteista, ei enää kuitenkaan naurattanut. Karvantekokonetta tarjottiin ratkaisuksi tilanteisiin, joissa lasten tulisi näyttää aikuisilta, kuten esimerkiksi päästäkseen kokouksiin, joissa päätetään lasten asioista. En tiedä onko kirjailija tässä hakenut jotain suurempaa sanomaa, vai onko kyseessä sattuma, mutta minuun tämä kolahti.

Osallisuus tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa ympäristöönsä ja olla osa yhteisöä. Osallisuus kuuluu myös lapsille. Lapselle tärkeitä yhteisöjä ovat yhtälailla oma perhe, lähiympäristö, koulu kuin harrastusryhmäkin. Lasten osallisuutta näissä yhteisöissä tukee tukea. Näin ei valitettavasti aina ole. Vuonna 2013 kouluterveyskyselyyn vastanneista oppilaista 43% ei koe tulevansa kuulluksi koulussa. Nuorisobarometrissa niinikään 43% nuorista kokee, että eivät voi vaikuttaa kotikuntansa asioihin. Nämä tulokset ovat hälyttäviä. 

Kouluissa luonnollinen väylä oppilaiden osallistamiseen on oppilaskunta. Oppilaskunnan olemassaolon takaa nykyään laki: vuoden 2014 alusta voimaan tullut perusopetuslaki velvoittaa koulut järjestämään oppilaskuntatoimintaa. Myös uusissa opetussuunnitelmissa osallisuus tulee olemaan isossa roolissa. Valmisteilla olevat opetussuunnitelman perusteet pohjaavat oppimiskäsitykseen, jossa oppilas on aktiivinen toimija. 

Osallisuus on kuitenkin paljon enemmän, kuin oppilaskuntatoiminta. Lasten tulee voida vaikuttaa myös muualla, omissa luokissaan, välitunneilla, kaikessa mitä he koulussa tekevät. Koulu on lasten työpaikka, ja kukapa meistä haluaisi tehdä töitä paikassa, jossa kaikki sanellaan ylhäältä päin, emmekä voisi vaikuttaa yhtään mihinkään.

Suurin haaste ja este osallisuuden tiellä ovat kuitenkin opettajat. Olen itse malliesimerkki. Olen vahvasti sitä mieltä, että kyllä lasten tulee saada vaikuttaa. En kuitenkaan voi välillä sietää ratkaisuja, joita oppilaat haluavat. Huomaan välillä jo kysyessäni, että minulla on hyvinkin vahva näkemys siitä, mitä heidän mielipiteensä tulisi olla. Ja kun se ei sitä olekaan, ollaan törmäyskurssilla.

Tottakai opettajat ovat ammattilaisia ja vastuu oppimisesta on heillä. Lasten ottaminen mukaan päätöksentekoon ei vie ammattitaitoa opettajalta. Opettajalla on edelleen vastuu oppilaiden ohjaamisesta oikeaan suuntaan. Opettaja ei voi antaa lasten tehdä itselleen vahingollisia päätöksiä, sitä ei ammattietiikkakaan salli.

Yksi iso osa osalliseksi ottamista on tiedon välittäminen. Meidän tulee kertoa oppilaillemme selkeästi, mitä heiltä vaaditaan. Esimerkiksi arvioinnin perusteet on oltava selvillä myös oppilailla, jotta he voivat tehdä omaa oppimistaan koskevia päätöksiä. 

Osallisuutta voidaan perustella myös sillä, että vaikuttaminen pitää oppia. Suomi on edelleen onneksi demokraattinen maa, jossa kaikilla on oikeus osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kiinnostus yhteisiä asioita kohtaan ei kuitenkaan syty yhtäkkiä kun lapsista tulee täysi-ikäisiä. Lasten tulee oppia pienestä pitäen, että heidän mielipiteensä ovat arvokkaita, vain näin he näkevät oman osallistumisensa arvon. Lasten osallistuminen saakaan olla pelkästään toimintamenetelmä, projekti tai pedagoginen niksi, vaan heitä kunnioittava asenne, joka näkyy kaikessa toiminnassa.

Varmasti tulee tilanteita, joissa todetaan, että yhteisessä päätöksenteossa on epäonnistuttu. Näin käy kaikille, iästä ja asemasta riippumatta. Tatun ja Patunkin kokeilut ovat varmasti välillä epäonnistuneet. Ainakaan minä en vakuttunut kaikista kirjan jutuista, eikä meille taideta sitä karvanlisääjääkään hankkia. Tatu ja Patukin haluavat kuitenkin keksinnöillään vain vaikuttaa omaan ympäristöönsä ja tehdä siitä omannäköisen. Se on kunnioitettava asenne. Ehkä voisimme pyytää heitä kehittelemään myös osallisuusautomaatin. Vai pystyisimmekö olemaan itse sellaisia?

Kolumni Luokanopettaja -lehdessä 1/2015

Vanhoilla lääkkeillä uuteen vuoteen

Joululomalukemistooni kuului kevyiden dekkareiden ja koskettavien draamojen lisäksi tosielämän kertomuksia kirjasta nimeltä Huuto. Kirjassa on puheenvuoroja lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Ääneen pääsevät niin opettajat kuin psykologitkin; ammattilaiset, jotka työskentelevät lasten ja nuorten parissa eri tasoilla, mutta myös asiakkaat; vanhemmat, lapset ja nuoret. 

Perheiden ja vanhempien puheenvuoroissa korostuu tarjottavien palveluiden pirstaleisuus ja hankala saavutettavuus. Pysyvien kontaktien puute on este luottamuksen rakentumiselle. Jos kipeän tarinan joutuu kertomaan kerta toisensa jälkeen uudelle ihmiselle, ei enää ehkä jaksakaan kertoa. Mitä sillä on merkitystä, pian tämä ihminen häviää elämästäni kuitenkin. 

Kirja avaa silmiä. Koulumaailmassa jonkin verran asioihin törmäänneenä en ehkä enää kauhistu, mutta suren. Päättäjänä punnitsen tekemiäni päätöksiä entistä kriittisemmin. Kirja tarjoaa myös korjaustoimenpiteitä, mutta ei tokikaan mitään uutta. Resepti on tuttu: ennaltaehkäisy. Resepti ei kuitenkaan vielä auta, vasta otettu lääke tehoaa.

Lastensuojelusta ja sen tilasta on keskusteltu myös Seinäjoen kaupunginvaltuustossa. Jouduimme joulukuussa lisäbudjetoimaan sosiaali- ja terveystoimelle rahaa, josta osa tarvittiin juuri lastensuojeluun. Vuosi sitten samaisessa valtuustossa keskusteltiin ihan samasta aiheesta, jälleen määrärahaylitysten kohdalla. Silloin tehtiin ponsi, jonka ansiosta palkattiin 5 työntekijää kotipalveluun tekemään ennaltaehkäisevää työtä, jotta raskaalta lastensuojelulta vältyttäisiin. Apua näistä työntekijöitä on varmasti ollut, mutta ei tarpeeksi. Paljon on keskustelu siitä, onko juuri ennaltaehkäisyn kannalta heidät sijoitettu oikeaan paikkaan.

Vaadimme toukokuussa palvelukeskuksilta 2% menoleikkausta. Ehdotin silloin, että sosiaali- ja terveystoimen kohdalla emme tekisi näitä leikkauksia, koska tuolloin jo oli aavistettavissa, että rahat tuolla sektorilla eivät tule riittämään. Ehdotuksestani äänestettiin ja 5 valtuutettua oli kanssani samaa mieltä. Nyt ehdotustani vastaan äänestäneet päät puhuvat alibudjetoinnista. 

Tällä tavoin säästämällä ei huijata kohta enää edes itseä. On ihan turhaa esittää ensin alkuvuosi tiukkaa, mutta sitten loppuvuodesta nöyrtyä laittamaan rahaa likoon, kun ei muutakaan voida. Tottakai strategian tavoitteisiin tulee pyrkiä, mutta niitä pitää myös osata muokata, jos niiden saavuttaminen ei ole realistista.

Paras lastensuojelun asiakas on se lapsi, jota emme asiakkaaksi koskaan saa. Tämä tavoitteen toteutumiseen tarvitaan järkeviä päätöksiä, mutta myös meitä ihan jokaista. Lastensuojelu ei ole vain ammattihenkilöiden tekemää työtä, vaan sitä peräänkatsomista, komentamista ja huolehtimista, mitä me kaikki aikuiset päivittäin teemme. 

Kolumni Eparissa 7.1.2015