Kesätyökesä

Kesäisin kaupungilla ja sen laitamilla törmää ilahduttavan paljon nuoriin. Aamulenkillä heitä tulee vastaan lähes joka puskassa. He kitkevät, leikkaavat ja harventavat. Tekevät siis töitä. Kaunista.

MInä aloitin työurani 14-vuotiaana myymällä jäätelöä. Kokonaista kolme kesää vietin kylmän tiskin takana. Sen jälkeen olen siivonnut, tehnyt ja myynyt hampurilaisia, tarjoillut juomia janoisille, viihdyttänyt lapsia ruotsinlaivalla sekä tuurannut toimistosihteeriä. Yhtäkään kesää en ole ollut tekemättä mitään. Ja tästä olen onnellinen ja ylpeäkin. 

On tärkeää, että näitä työmahdollisuuksia nuorille on tarjolla. Tila ei tässä riitä, jos yrittäisin listata kaikki ne asiat, miksi työntekeminen on nuorelle tärkeää. Vastuunotto ja oma raha on kuitenkin mainittava. Ensimmäinen on tärkeä varmasti meidän vanhempien näkökulmasta, toinen motivoi nuorta. Molempi parempi. Vaikka sanonnan mukaan nuoren nukkumisella saa rahaa pankkiin, niin kyllä se yhtälö paremmin toimii, kun nukkumisen sijaan tekee töitä. 

Puskahommat ovat perinteisesti kaupungin tarjoamia, mutta onneksi muitakin töitä löytyy. Seinäjoen kaupunki työllistää nuoria ainakin kesäsoittajiksi ja ohjaajiksi leireille, saapa muutama nuori kesätienestinsä tapahtumistakin. Myös yksityiset työnantajat tarvitsevat kesäväkeä erilaisiin tehtäviin. Paljon työllistävät kaupat, kahvilat ja ravintolat, suuria elintarvikelaitoksia unohtamatta. Tutustu ja tienaa -kampanja mahdollistaa muutaman viikon työelämäjakson nuoremmillekin.

Ja mikä estää nuorta yrittämästä itse, jos ei töitä toiselta löydy. Olen ihaillut tänäkin kesänä komeita kioskeja, joita ihan pienetkin lapset ovat perustaneet. Myydään mehua, koruja ja vanhoja leluja. Vähän vanhemmat voivat jo tarjota erilaisia palveluita. Lapsenvahteja tarvitaan aina ja nurmikot kasvavat yksityistenkin pihalla. Reippaasti kiertämään ovelta ovelle vaikka omassa naapurustossa ja tarjoamaan palveluita. Lähikauppaankin saa varmasti viedä ilmoituksen.

Ja kyllä, nuoretkin tarvitsevat lomaa ja luppoaikaa. Nuorella akulla latautumisaika on kuitenkin lyhyempi ja virtakin riittää pidempään. Meillä käytetyillä se kestää vähän kauemmin. Meinaan silti tulevana viikonloppuna kesätöihin minäkin. Toivottavasti en jää nuorten jalkoihin. 

Kolumni Eparissa heinäkuussa 2014

Kesälomalla voi olla

Kun tuleva eskarilainen sai esittää toiveitaan kesälomalle, odotimme ensin hiukan kauhun sekaisin tuntein toivelistaa. Ystävien ulkomaanmatkat ja huvipuistokokemukset on jo kuultu ja vaikutteita saatu. Keksin jo mielessäni perusteluja, miksi emme voisi lentää aurinkorannalle kanarialle. 

Vähänpä tiesimme. Lapsen haaveissa oli viettää yksi päivä kokonaan isin kanssa ja oma päivä äidin kanssa. Asioita, joita hän noina päivinä haluaisi tehdä olivat uimassa käynti, jäätelön syönti ja pyöräretki eväiden kanssa. Äidin kanssa toiveissa oli vielä hakea kaupasta saippuakuplia ja isin kanssa pelata pomppupeliä sekä ajella paapan mopolla. 

Pienillä ihmisillä on pienet toiveet, joiden toteuttaminen on meille aikuisille kuitenkin välillä suurten ponnistusten takana. Meille aikuisille loma tarkoittaa ensinnäkin jaksoa, jolloin ei tehdä töitä, mutta usein myös matkaa jonnekin. Matkailu on mukavaa ja sitäkin on hyvä harrastaa, mutta aina ei tarvitse lähteä jonnekin. Eikä ainakaan olettaa, että lasten takia tulisi lähteä. Hiekkarantaa isompi elämys voi olla oman puutarhan vesiletku, jolla saa kerrankin leikkiä vapaasti.

Ja matkailla voi myös lähellä. Meillä liputetaan lähilomien puolesta, illaksi kotiin. Miten helppo pienten lasten kanssa on tulla kotiin yöksi sen sijaan, että neljä henkeä ahtautuu yhdelle hengelle mitoitettuun koppiin, jossa ei joko ole ilmastointia tai se on niin tehokas, että untuvapeitot eivät riitä. Meidän hyvät nukkujat yleensä vielä simahtavat autoon ja heidät saa kantaa suoraan sänkyyn. Ei iltatoimihässäkkää vaan mahdollisesti jopa vanhemmille vielä illan oma hetki terassilla. Täydellinen win-win.

Niin, kesälomalla voi olla. Jätän tarkoituksella välistä pois sanan ’vain’. Olemista ei pidä väheksyä, vaan nauttia siitä. Jatkuvien minuuttiaikataulujen mukaan eläminen on hyvä pysäyttää edes pariksi viikoksi. Lomaa ei kannata yliohjelmoida eikä varsinkaan hermostua, jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Lomalla pitäisi olla aikaa myös muuttaa suunnitelmia. Itse muutin suunnitelmiani juuri, kun ystävä soitti ja kertoi,että tulisivat pian käymään. Olin ajatellut kitkeväni kukkapenkkejä, mutta enemmän kuin mielelläni kestitsen sen sijaan ystäviä. Nautinnollista ja aikataulutonta olemista koko kesäksi, eläköön kesä ja vapaus!

Kolumni Eparissa 4.6.2014

Jäätelökesä on täällä

Kesän ekat ulkojätskit Kalajärvellä. Maistui!

(...ja uusi kuvanmuokkaustapa, juuri opeteltu.)

Kesällä

 Mökillä.

Kesäkynnet.

Rannalla.

Täältä tullaan!

Onnenhetki.

Vauhtia!

Kuvamaistiaisia kesältä. Ne kertovat, sanoja ei tarvita. Kuvissa ei näy remontit, joiden takia blogissakin on ollut hiljaisempaa. Täysin uusiksi ovat kevään ja kesän aikana menneet kaksi kylppäriä. Vaatehuoneesta tehtiin Ronjan huone ja ompeluhuoneesta vaatehuone (ompelulle on varattu pieni nurkka leikkihuoneesta, toiveissa elää edelleen päästä sinne joskus). Seinät ovat alakerrassa vaihtaneet väriä ja huonekalutkin muuttaneet huoneista toisiin. Pihalla on muunmuassa tehty ja maalattu leikkimökkiä, kanneltu kiviä ja kaadettu puita. Jotta onhan sitä hommaa ollut. Kuvausintoa odotellen, saatan julkaista jotain täälläkin. Mutta nyt koitetaan ottaa haltuun tämä arki ennen syksyn vaalihulinoita.

Sijaisen suvivirsi

Kolumni Eparissa 6.6.2012

Kesäni alkoi tänä vuonna hieman erilaisissa merkeissä kuin muutamana aiempana vuonna. Äitiysloman turvin jatkan rauhaisaa kotona oloa ja vältyin kesäkuun ensimmäisen maanantain työkkärikäynniltä, josta on muodostunut jo perinne. Virattoman opettajan pakollinen kesänavaus.

Monet opettajat, joilla ei ole virkaa, tekevät viransijaisuuksia. Työt alkavat elokuussa koulujen alkaessa ja päättyvät touko-kesäkuussa, jolloin koulutkin sulkevat ovensa. Näin myös työsuhteet solmitaan tuolle ajalle. Opettajan työ on siitä harvinaista, että varsinaisia lomia ei virkaehtosopimus tunne, on vain kesäkeskeytys, jonka aikana oppilaat lomailevat ja opettajilla ei ole työtä. Tuosta kesäkeskeytyksestä johtuen virkavapaalla olevat opettajat palaavat takaisin töihin kesäksi ja käyttävät vuotuisen lomansa silloin. Näin sijainen, joka on tehnyt vuoden työn, jää ilman kesäajan palkkaa. Ongelmallista tämä on siksi, että opettajan työ on laskettu tehtäväksi lukuvuoden aikana, mutta palkka on jaettu koko vuodelle. Näin sijaisilta siis jää saamatta palkka työstä, jonka he ovat jo tehneet.

Syy ei kuitenkaan ole opettajien, jotka palaavat virkaansa kesäksi. He tekevät samoin, kuin kaikki ns. normaalissa työsuhteessa olevat, eli käyttävät lomansa esimerkisi perhevapaan perään. Syy on järjestelmässä ja sanomattakin lienee selvää, ettei tilanne ole reilu. Miten voi olla mahdollista, että maassa, jossa työntekijöitä yleisesti kohdellaan reilusti ja todellisiin työtaisteluihin on tarvetta vain harvoin, on kuitenkin tälläinen käytäntö? Kommentit siitä, kuinka se oma vuoro virkaankin vielä tulee ja että näinhän on ollut aina, eivät istu oikeustajuuni. Vahvana pidetty OAJ ja iso Akava taustalla tuntuvat olevan ongelman edessä täysin voimattomia.

Pieni loppukevennys vielä sijaisopettajien kesälomasuunnitelmista. Joutuessamme työttömiksi emme myöskään saa matkustaa ulkomaille. Mikäli työtön poistuu maasta yli kuudeksi päiväksi, menettää hän oikeutensa työttömyysturvaan. Ei ole siis mahdollista lähteä edes viikoksi Kanarialle. Monella matkat sulkee pois toki myös taloudellinen tilanne. Opettajien työttömyyskassa yllättäen ruuhkautuu joka vuosi kesäisin ja ensimmäiset korvaukset tipahtavat tilille yleensä siinä elokuun lopussa, kun uusi lukuvuosi on jo alkanut. Ja kun me sijaisuuksia tekevät emme ole enää mitään nuoria vastavalmistuneita vailla velvollisuuksia, vaan ihan normaaleja nuoria isiä ja äitejä, joiden asuntolainat on maksettava kesäkeskeytyksistä huolimatta.  

Päivä puutarhurina

Yksi takana, kaksi edessä. Yhteensä kolme riviä muistan perunoita ainakin istuttaneeni (vai kylväneeni?). Pitänee olla tyytyväinen hyvästä maasta, josta kasvaa näin paljon kaikkea. Myös sitä perunaa onneksi.

Lopputulos lienee vähintäänkin hyvä, kun ottaa huomioon lähtötason. Työnsä jäljen huomaa paljon paremmin, kun ei aivan joka päivä käy perkaamassa. Samaa olen kokeillut sisätiloissakin ja todennut toimivan. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin erittäin hiekkaisen eteisen tai leivänmuruisen keittiön imurointi!

Neiti kesäheinä...

...on jo iso tyttö.

...tahtoo kovasti tehdä kaiken itse.

...laskee jo kymmeneen (ja huutaa perään 'Tullaan!').

...pääsi tänään kokeilemaan nurmikkoa pienillä varpaillaan.

...ei tykännyt, kun hiekkaa meni varpaiden väliin.

...kippisti kesän kunniaksi.

...haluaa ajelulle!

Vauhtia ajoissa

Radalla.

Ei kesäviikonloppua ilman festareita. Antejaan soi jälleen oma kaupunkimme ja jo kuudetta kertaa järjestetyt Vauhtiajot. Ja meidän perhe oli tietenkin mukana, niin lavalla kuin radallakin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, sillä Siirihän ei enää rattaissa istu, elleivät ne liiku. Joten sitten kontittiin ja hankittiin vähän lisää vastustuskykyä. Harkitsen kuvassa näkyvien aitojen hankkimista kotiinkin, esimerkiksi television ja pihan istutusten eteen. Pitänee kysyä järjestäjältä, mistä niitä saa.

Pieniä iloja

Punaista mansikassa. Kukka kesäkurpitsassa. Aurinko.

Ja se ihanin, ' Äiti ' siitä pienestä, niin rakkaasta suukkosuusta.

Täällä taas

Jos on blogi ollut huonolla hoidolla, niin kasvimaani näytti eilen tältä. Etualalla porkkana, taaempana havaittavissa punajuuri ja oikealla perunaa. Jossain siellä seassa myös salaattia ja tilliä. Pari tuntia ja näky oli jo hieman parempi. Suorissa riveissä kasvava rikkaruohoton esimerkkikasvimaa on silti edelleen aika kaukana omastani. Minä olen kuitenkin tyytyväinen tähän.

Ja tyytyväinen olen myös, vaikka en olekaan blogiin ehtinyt kirjoitella. Tein viime aikojen pisimmän ennätyksen ja olin päivää vajaa viikon ilman tietokonetta. Ei siis facebookkia, sähköpostia tai blogeja. Tihkaisi alkuun, mutta riippuvuus väheni. Osansa toki teki myös ystävämme aurinko, joka helli ja hoivasi niin etten ehtinyt kovinkaan kärsiä. Ihan kuin olisi lomalla ollut.

Festarit nro 1

Access All Areas. Ja jos ei hymy riitä, niin on mulla tää passikin.

Festarikausi avattu! Lähinnä perhesyistä Lahdessa, F1-venekisoissa. Kauniit puitteet, kansainvälinen meininki ja ennenkaikkea hyvä fiilis. Ja sallittakoon tähän väliin pieni mainos, lisää kesätapahtumia osoitteessa www.speedpromotion.fi.

Nytpä tahdon olla ma, pienen puutarhan laittaja

Sillä niin on kitketty, huollettu ja istutettu. Myös palellutettu muutamat kesäkukat ja ehkä jopa liikaa osaa kasteltu. Omalle, pienelle pihalle ei hurjia mahdu, mutta jotain kuitenkin, jopa syötävää. Kuvissa näkyvät orastava salaattiviidakko, sekä hieman enemmän iskuja saaneet persilja ja basilika. Suoraan kaupan vihannesosastolta, niin tuuheina ja komeina ostetut. Basilikan taisi viedä halla, tai näin ainakin uskottelen itselleni, mutta persiljan suhteen saattaa olla vielä toivoa. Huomaa myös ruohosipuli, joka on todellakin talvehtinut tuossa ruukussa! Kotipihan hyötypuutarhakuvista puuttuu vielä amppelimansikka, kuvaan sen sitten, kun on täynnä suuria punaisia marjoja.

Innostukseni onneksi olen saanut käyttööni kokonaisen kasvimaan tuolla vähän kauempana, taajaman ulkopuolella. Ja kauppaan kuuluu myös asiantunteva ohjaus. Hyvä niin, sille on tarvetta. Lähdin iloisesti haravaa heilutellen kitkemään muunmuassa hienosti itäneiden porkkanoiden ja punajuurien seasta rikkaruohoja. Ilman ohjausta olisin kyllä kitkenyt ainakin porkkanat ja jättänyt ne rikkaruohot. Todellisia rumia ankanpoikasia ovat, niin pieniä ja hentoisia, ihan ruohon näköisiä vielä.

Tein tänään muuten kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Ihanaa. Ja senkin ainekset omilta tiluksilta, kyllä kelpaa.

Sateen sattuessa...

...voi vaikka palata näihin viime viikonlopun aurinkoisiin tunnelmiin. Vielä on kesää jäljellä!