Ihan uus ihanuus

Löysin taas ihanuuksia, joita piti heti kokeilla! Vain muutos on pysyvää. Pakko piristää itseään vähän tänä hurjana kokousviikkona, joka alkoi jo sunnuntaina. Silloin vaalipiirin Vihreät, eilen valtuusto, huomenna nuorisolautakunta ja vähän vapaampi LC, torstaina Kello viiden vihreä tee. Mutta tänään ei mitään. Loppuiltaa tahdittaa tallennettu Inno ja kännykkäpussin virkkaus. Oppilaat tarvitsevat mallin.

ps. Jos luet Facebookin kautta, niin kurkkaa ihmeessä alkuperäisellekin sivulle, sillä muutosta et muuten näe!

Läpsystä vaihto!

Ruuhkavuodet ovat täällä. Vaikka lapsia on vain yksi (varsin vilkas tosin, vastaa vähintään kahta rauhallisempaa) on menojen järjestäminen välillä jo aika haasteellista. Tämä johtuu tosin vanhemmista ja heidän menoistaan, sillä eipä tuolla pienimmällä vielä mitään menoja ole. (Paitsi uimaan olisi koko ajan menossa ja naapuriin leikkimään, mutta niille menoille ei onneksi ole lukkoon lyötyä aikaa. Tärkeintä kai on, että aikaa löytyy!) Joka tapauksessa tapaan perheen toista aikuista nykyään lähinnä keittiön pöydän ääressä kalenterin kanssa. Työmatkat, jumpat, spinningit ja salit, kokoukset sekä vielä mahdolliset muut virkistymiset on kaikki saatava sopimaan samaan kalenteriin ja mielellään eri aikoihin. Ovella vaihdetaan vahtivuoroa välillä lennosta. Illalla, kun on pesty ja puettu, viety nukkumaan ja saatu koti suunnilleen järjestykseen makaa sohvalla vähintään yksi kohtuuväsynyt vanhempi. Päälle pakolliset facebookit ja bloggailut niin se on siinä. Kollega totesi tänään tyky-päivässä, että näin töissä ollessa osaa arvostaa viikonloppujakin enemmän kuin kotona ollessa. Niin totta! Siksi loppuun vanha ihana suosikkini, Easy. Sunnuntaita odotellessa.

Hiihtoloman saldo

• Vihdoinkin kuntoon saatu ompeluhuone! Ja myös ompelua.
• Matka Tampereelle. Junalla. Perillä bussilla. Ihanaa vauvan tuhinaa. Hengailua kaupungilla. Käynti kahvilassa. Ruokailu ravintolassa. Kyllä, Siirin kanssa... Huh.
• Uintireissu niinikään Siirin kanssa, jonka seurauksena aina kotoa poistuessamme kuuluu maanrajasta uimaa, uimaa! Pitänee mennä toistekin.
• Yskä. Kyllä, kunnon työntekijä sairastaa lomallaan. Niin että kannattais antaa mulle se virka!
• Edelliseen viitaten ei yhtään jumppaa. Hö.
• Paljon suunnittelua, tulevia ompeluprojekteja ja sisustusideoita.
• Kaksi blogikirjoitusta! :)
• Ja mikä tärkeintä: ei yhtään työjuttuja!

Hei Muumit!

Olen viime päivinä katsellut paljon Muumeja, lukenut Muumi-kirjoja ja laulanut Muumi-lauluja. Kahvinkin juon Muumi-mukista, mutta se ei varsinaisesti liity tähän. (Ja verrattiinpa minua jopa Muumilaakson asukkaaseen, kun esittelin uutta löytöäni Marimekon alekorista!) Joka tapauksessa varsin Muumi-pitoista on ollut. Kyllästyksen lomassa olen tehnyt muutamia huomioita näiden vallan viehkeiden olentojen (?) elämästä ja olen jopa hieman kateellinen. Muumeilla on nimittäin käsittämättömän uskomaton tapa suhtautua asioihin rennosti ja turhaa murehtimatta. Eräässäkin jaksossa Muumitalo ja koko Muumilaakso joutuu veden varaan. Vesi yltää aina talon yläkerroksiin asti. Normaali perhe olisi tuossa tilanteessa jo aikalailla paniikissa, mutta Muumipappa pesueineen katselee vedenpaisumusta yläkerroksista ja toteaa, että on mielenkiintoista päästä katselemaan omaa keittiötään ylhäältä päin, kun se on veden varassa! Toisessa kohtauksessa, jossa ollaan edelleen veden varassa, perheen lapset katoavat. Mitä tekevät vanhemmat, Muumipappa ja Muumimamma? No tietenkin valmistelevat teatteriesityksen, jota lapsetkin varmasti tulisivat katsomaan ja näin löytäisivät heidät! Voiko loogisemmin enää ajatella! Toivon, että koska jo kuulemma tosiaan hieman näytänkin Muumilaaksolaiselta, tarttuisi myös osa tuota ajattelua minuun. Toki huomioin myös, että vaikka Muumipeikko ei käytä muuten mitään vaatteita, on hänellä uimahousut jalassa uidessaan. Eli aina ei Muumienkaan järjenjuoksu vie voittoa. Ja loppuun vielä teemaan sopien, suoraan oman soittolistamme kärjestä: "Hei Muumit", olkaa hyvä!