Viime päivinä on lehdissä kirjoiteltu koulushoppailusta, jossa vanhemmat eivät laita lapsiaan lähikouluun, vaan valitsevat joillain kriteereillä mielestään paremman vaihtoehdon. Tämä on varmasti iso ongelma osassa Suomea, pääasiassa pääkaupunkiseudulla.
Isompi ongelma, joka koskee kaikkia Suomen kouluikäisiä, on kuitenkin oppilaan saaman opetuksen määrän vaihtelu kaupunkien välillä, ja jopa koulujen välillä saman kaupungin sisällä. Oppilas voi saada koko peruskoulun aikana jopa kaksi vuotta enemmän opetusta toisessa kunnassa, koska viikkotuntimäärä on suurempi. Tämä ei ole tasa-arvoista.
Uskon, että kunnissa halutaan tarjota hyvää opetusta. Valitettavan monessa paikassa hyvä opetus on kuitenkin jäämässä säästöjen alle. Siksi tarvitsemme opetussuunnitelmien muutosten lisäksi enemmän valtion ohjausta perusopetuksen järjestämiseen. Ainakin tuntimäärät tulisi yhtenäistää. Voidaan myös miettiä, tulisiko raamien lisäksi myös koulutuksen rahoitus tulla suoraan valtiolta.
Mahdollisuus tähän on nyt, kun peruskoulun opetussuunnitelmia uusitaan. Tähän työhön toivon rohkeutta, niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti, sekä sisällön että koulutuksen järjestämisen suhteen. Meidän pitää opetella ajattelemaan oppimisen käsite uudelleen. Oppimisen ympäristöt ovat muuttuneet ja opettajankin rooli on tulevaisuudessa erilainen. Myös kuntien tilanne on erilainen, siksi pitää hakea rohkeasti uutta suuntaa myös rakenteisiin.
Mielipide Ilkassa 30.1.2015
