Joulurauhaa

Joulumielellä

Ihana päivä takana. Aamu alkoi kuiskauksella: "Sataa lunta." Päivä kului kaupungilla toisen puolen suvun naisten kanssa. Lasken itseni kuuluvaksi sukuun, vaikka en sitä virallisesti vielä olekaan (tämä muuten muuttuu tulevan vuoden aikana, mikäli nyt tämä, jo kolmas(!) sovittu hääpäivä pitää). Ilta jatkui naisten ja lasten pikkujoulussa ystävän luona. Jos näistä ei joulumieli synny, niin viimeistään sitten seuraavista kuvista.

Jouluko sen tekee?

Nimittäin tämän unohtelun ja liikuttumisen. Molempia olen harrastanut aina, mutta nyt alkavat karata käsistä. Tapasimme eilen taas serkkujen kanssa. Tapaaminen alkoi sillä, että muovipussillinen tavaroita vaihtoi omistajia, olivat unohtuneet edelliskerralla. Ja päättyi siihen, että meiltä puuttuu purulelu, tuttinauha ja lista serkkujen osoitteita. Yllättävän vähän. Saimme kuitenkin jotain vaihdossa, sillä autostamme löytyi paitsi kolme ylimääräistä lapasta myös yksi ylimääräinen telakka! Kaikki lapsiperheet tietänevät, mitä tarkoitan tässä telakalla, sellaista telinettä, johon vauvan kaukalon saa kiinni. Enkä ollut tätä ylimääräistä uloketta takapenkillä edes autosta poistuessani huomannut, kerännyt vaan Siirin ja tavarani siitä ympäriltä tyytyväisenä. Vasta hetken päästä tulin tästä tietoiseksi, kun Timo, perheemme (tämänhetkinen) aivot ja muisti, tästä minulle ilmoitti vilkaistuaan takapenkille. Huh.

Entäs se liikuttuminen. Kauniille ja rohkeille itkeminen nyt ei ole mitään uutta, eikä edes ihmeellistä, ovathan he tuttuja vuosien takaa. Mutta mitä tehdä, kun silmät kostuvat Idols-finaalia katsellessa, Soneran mainoksen aikana ja Etelä-Pohjanmaan Osuuskaupan lehdestä lukiessa, miten he lahjoittavat joka joulu lelulahjakortin Seinäjoen sairaalalle.

En taida voida syyttää joulua, tai sitte se on alkanut jo elokuussa. Taitaa olla tämä äitiys ja sen mukanaan tuomat ilot, mikä tämän tekee. Ei siis kestä kuin loppuelämän enää!

Politiikkaa kouluihin

Olin tänään Seinäjoen kokoomusnuorten kutsumana suunnittelemassa politiikkapakettia vietäväksi kouluihin. Mukana oli nuoria poliittisia vaikuttajia eri puolueiden nuorisojärjestöistä täältä Seinäjoelta ja Vaasasta. Meillä ei täällä Seinäjoella varsinaisesti ole nuoriso-osastoa, joten saivat tyytyä minuun. Ja olenhan minä nuori (enkö olekin, ihan parikymppisenä ainakin pidän itseäni), vaikka edustankin virallisesti 'ukkopuolta'.

Homma lähti hyvin käyntiin. Tarkoituksena on siis jalkautua kouluihin esittelemään nuorille poliittista päätöksentekoa ja puolueita. Ja nimenomaan tehdä se yhdessä, ilman minkäänlaista käännytystyötä. Jalo ajatus, saa nähdä miten toteutus onnistuu. Itse olen sitä mieltä, että meidän ei välttämättä tarvitsisi mainostaa puolueitamme lainkaan. Voisimme puhua asioista, joista kunnissa päätetään, miten päätöksenteko toimii ja kuka niitä päätöksiä siellä tekee. Opettajana tiedän, etteivät koulut välttämättä suhtaudu hyvin puoluepolitiikan tuloon kouluihn ja siksi pitäisin hyvin matala profiilia sen suhteen. Nyt toki olemme yhdessä asialla, mikä voi vaikuttaa vastaanottoon. Toivottavasti positiivisesti. Katsotaan mitä tästä tulee.

Tontun touhuja

Rakastan lahjojen paketointia. Ja nimenomaan joululahjojen. Puolet antamisen ilosta koostuu siitä, että saa väsätä ja näprätä, pyrkiä vuosi vuodelta täydellisempään suoritukseen. Ei ole kauniimpaa näkyä, kuin huolella paketoidut, hurmaavat lahjapaketit kuusen alla. En siis todellakaan anna myyjien kaupoissa paketoida lahjojani, vaan haluan tehdä sen itse.

Niin, onhan se vähän turhaa. Lahjapaperit ovat turhaa roskaa, eivätkä usein edes kelpaa kierrätykseen. Puolustaudun tässä kuitenkin sillä, että muina juhlapäivinä suosin kestäviä ja aina uudelleen käytettävissä olevia lahjapusseja. Joulussa on kuitenkin jotain erikoista. Eihän joululahjaa voi laittaa pussiin, siinä katoaisi oleellinen osa sitä jännitystä, kun paketin saa käsiinsä ja voi vain arvailla, mitä se pitää sisällään. Ja ajattele, jos kaikki lahjat olisivat pussissa ja löytäisit (ihan vahingossa) niiden kätkön. Kaikki jännitys katoaisi.

Tänä vuonna paketointi oli erityisen tarpeellista, mieluisaa ja rentouttavaa, sillä se jäi ainoaksi askarteluksi tässä joulun alla. Korttitehtaani hoitaa tänä vuonna lähetykset sähköisesti. Olemme liittyneet tähän ylpeiden vanhempien kerhoon, jotka ottavat lapsestaan kuvia tonttulakki päässä ja lähettävät niitä sitten kortteina. Jos epäilet, ettet ole listallani, laita osoitteesi tulemaan. Valio-otoksia saattaa päätyä myös tänne lähempänä joulua.

Mahdoton tehtävä

Eilen postilaatikkoon oli kolahtanut iso kirje. Innostuin heti ja ajattelin pukin olevan jo asialla. Paketista löytyi kuitenkin Seinäjoen kaupungin talousarvio 2009 ja taloussuunnitelma 2010-2012. Itseasiassa olin jo odottanut tätä pakettia, sillä valtuuston kokous, jossa budjettia käsitellään, on maanantaina. Tässä vaiheessa voi melkein todeta, että onneksi olen vain varalla. Miten ihmeessä kuvitellaan, että joku ehtii lukea nuo lähes 500 sivua edes läpi ajatuksella, saati sitten perehtyä tarkemmin tai tehdä lisätutkimusta viikonlopun aikana?? Ja olihan listalla tietysti muitakin asioita. Haluan vielä uskoa, että jokainen meistä voi vaikuttaa, mutta tällä hetkellä se tuntuu lähinnä vitsiltä. Mielestäni olisi vähintään reilua, että esityslistat liitteineen olisivat valtuutetuilla vähintään viikko ennen kokousta. Väkisinkin miettii, miksi näin ei ole...

Vilinää vilskettä...

... helinää helskettä. Kiirettä pitää näin joulun alla. Tontut ovat jo kovasti liikkeellä, joulupukinpaja pyörii täälläkin ja glögiä on tarjolla joka nurkalla. Mukavimmat glögit olivat tällä viikolla Isokyrössä, kun (pikku)serkkulikat tapasivat jälleen. Viime kerralla ihailimme kaikki, niin pienet kuin isommatkin, Fiian kaunista hametta. Pukki oli kehut kuullut ja nyt Fiian ja Susannan avustuksella saivat muutkin prinsessat mekkonsa. Kiitos vielä pukin pikku apureille! Kuvassa vasemmalta: Mesi, Fiia, Vilja ja Siiri.

Ihana kantoreppu

Hain eilen postista kovasti odottamani kantorepun. Odotus (ja tuhlaus..) kannatti, reppu on aivan ihana! Ensinnäkin se on aivan hurmaavan näköinen, suorastaan kaunis. Ja mikä tärkeintä, Siiri tuntuu viihtyvän siinä erittäin hyvin, tätäkin kirjoittaessani neiti nukkuu repussaan hyvin levollisena. Kuvassa ensihetkiä repussa, hieman taitaa Siiri ihmetellä, joko reppua tai sitten isiä kameran takana.

Intaannuin tähän kantamiseen jossain vaiheessa raskautta, ystävän vanavedessä. Päädyin ostamaan liinan ja alussa sitä käytinkin. Jotenkin olen vaan laiskistunut siinä liinan sitomisessa. Nyt kun Siiri alkaa painaa enemmän, täytyy liina sitoa erityisen huolella, jotta se on tarpeeksi tukeva. Liina siis jäi, mutta halusin edelleen kantaa, siksi kantoreppu. Valinnanvaikeutta riitti niissäkin, vaikka vähemmän niitä on Suomessa saatavilla kuitenkin kuin liinoja. Ulkomailta tilaamalla saisi tietenkin vaikka mitä, mutta päädyin kuitenkin suomalaiseen nettikauppaan ja löysin etsimäni, Beco-merkkisen repun. Lisätietoja kantoliinoista ja -repuista löytyy täältä: http://www.kantoliinakanava.fi/. Hyvät sivut ja paljon asiaa, kannattaa käydä kurkkaamassa.

Pipareita

Tänään on ollut perinteinen itsenäisyyspäiväviikonlopun piparipäivä. Aika kauan on meidän perheessä piparit leivottu juuri itsenäisyyspäivänä. Ennen mentiin aina Mölliin leipomaan, mumma oli tehnyt ison kattilan taikinaa, josta sitten leivottiin iso kasa pipareita. Ja aina niitä tavallisia. Möllissä ei juuri koskaan tehty mitään erilaisia pipareita, kuten possuja tai tähtiä. Kuten kuvasta näkyy, sallittuja muotteja on onneksi nykyään Siirin mummolassa leipoessamme enemmän.

Lieneekö tästä jäänyt halu tehdä joka vuosi jotain uutta ja erilaista. Yleensä minut on aina tyrmätty, kuten tänään kun ehdotin tehtäväksi aurajuustolla höystettyjä pipareita. Juuston voi kuulemma lisätä sitten valmiin piparin päälle. Niin kai sitten. Ehkä viime vuodesta jotain oppineena tyydyin tekemään pipareita ilman aurajuustoa. Viime vuonna kun päätin toteuttaa tahtoni ja koristella pipareita niin paljon kuin halusin. Pipareiden "pursottaminen" (koskee myös muita leivonnaisia) on yksi niistä usein tyrmätyistä ideoistani. Pursottelin sitten possuja ja muita muotoja sydämeni kyllyydestä sillä seurauksella, että piparit päätyivät huhtikuussa biojäteastiaan... Olen edelleen kuitenkin sitä mieltä, että se aurajuustopipari-idea on ihan toteutettavissa, ehkä ensi vuonna.

Mammatapaaminen

Eilen oli vallan mukava päivä. Kävimme Siirin kanssa maakuntamatkailemassa Ylistarossa tapaamassa mamma- ja vauvakavereita. Paikalla oli yhteensä 8 äitiä vauvoineen, onneksi oli isoo tupa. Harmittaa, kun jäi kamera kotiin, sillä olisi saanut herkullisia otoksia. Jo eteisessä nauratti, kun näin 8 kaukaloa vierekkäin.

Olemme tavanneet tällä samalla porukalla jo odotusaikana, alunperin tutustuimme netissä keskustelupalstalla. Keskustelujen ja tapaamisten myötä ystävyys on syventynyt. Nyt käymme keskustelua suljetussa ympäristössä ja tapaamisetkin olemme siirtäneet kahviloista koteihin. Tämä toki myös käytännön syistä, odotusaikana julkisella paikalla tapaaminen oli hieman yksinkertaisempaa kuin nyt vauvojen kanssa. Voin siis sanoa, että olen saanut netin kautta uusia ystäviä. Olin ennen erittäin epäluuloinen kaikkia keskustelupalstoja kohtaan, mutta raskaus kai pehmitti, kun silloin hakeuduin minäkin sinne. Onneksi, sillä muuten en olisi tavannut näitä ihania ihmisiä, joita nimimerkkien takaa on paljastunut.

Kotimatkalla alkoi lumisade ja tänään sain herätä hieman valoisampaan aamuun. Toivotaan, että tämä ihanuus jatkuu. Nyt avaamaan Siirin kanssa joulukalenterin 5. luukkua.

Oma blogi

Tässä se nyt on, koko syksyn mietinnän alla ollut unelma, oma blogi. Kuntavaalien alla pitämäni vaaliblogi innoitti minut tänne blogien maailmaan. Siitä lähtien olen lukenut ja tutkinut erilaisia blogeja ja suunnitellut omaani, mitä kirjoittaisin, mistä ja miksi. Ja miettinyt pääni puhki, haluaako kukaan lukea mitä minä kirjoitan. Päätin, että minä kirjoitan, koska haluan ja piste. Jos joku lukee niin hyvä niin.

Kirjoitan omasta elämästäni, jonka on tällä hetkellä aika lailla täyttänyt Siiri, oma rakas 3 kuukautta vanha tyttäreni. Paljon vaippahöpinää siis luvassa! Yritän kuitenkin seurata maailman menoakin ja tuoreena varavaltuutettuna etenkin tätä uuden Seinäjoen touhua. Eli täällä ollaan, lue jos haluat, minä haluan ja aion kirjoittaa! :)