Huomasin juuri, että en ole tänä kesänä tehnyt ollenkaan puutarhapostausta. Onneksi vielä ei ole myöhäistä, vaikka aika paljon satoa on jo kerätty talteen. Pakastimet pullistelevat vitamiineja ja ylimääräinen jääkaappi varastossakin on jo kytketty päälle, kätkien sisälleen mehut ja hillot. Martta minussa on taas herännyt henkiin! Jotain herkkuja on kuitenkin edelleen myös maassa.
Komea kukka, vai mitä? Löytyy kasvimaalta, salaattipenkistä. Salaattia on todellakin riittänyt, ja kuten kuvasta näkyy, ihan kaikkea ei ole ehditty syödäkään. Aivanhan tätä voisi kasvattaa kukkapenkissäkin.
Kesäkurpitsan satokausi taitaa olla vasta aluillaan, sen verran on uusia kukkia tulollaan. Lämmin loppukesä lienee olleeen kesäkurpitsalle mieleen. Hyviä reseptejä otetaan taas vastaan!
Myös vadelmia on saanut kerätä jo reilun kuukauden. Tänään ei puskissa enää näkynyt kovin paljoa raakileita, mutta aion kyllä hiippailla vielä kokeilemaan onneani.
Tillin kasvatuksessa en onnistunut, mutta persiljan kanssa kävi sitäkin paremmin. Paljon olen jo pistänyt pakkaseen, nyt pitäisi vielä kokeilla kuivaamista.
Tämä menee nyt vähän eri kategoriaan edellisten kanssa. Surin ruusujani koko kesän, kun ei kukkia näkynty, mutta ne lienevätkin myöhäistä lajiketta. Kuva on todellakin otettu tänään ja nuppuja on muutama tämän lisäksikin.
Kun vielä pääsen laillisiin omenavarkaisiin ystävän luo, alkaa saalista talvea varten olla aika hyvin kasassa. Ompuista teen ainakin hilloa ja tänään ensimmäistä kertaa kokeilemaani uuniomenapuuroa, jota tullaan meilla syömään toistekin. Tässä ohje:
5 dl maitoa
1,5 dl neljän viljan hiutaleita (myös muut hiutaleet käyvät)
1 rkl sokeria
n. 2,5 dl omenaraastetta
ripaus suolaa
Sekoita aineet vuokaan ja pistä uuniin. Kiertoilmauunissa meillä riitti 150 astetta ja 1,5 tuntia. Nam!
