Sivut

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Valtuustoblogi: pari puheenvuoroa

Jatkossa niin Hyllykallion kuin kylien kirjastojenkin 
palvelut korvataan pyörillä liikkuvalla lainaamolla.

Tänään olin harvinaisen hiljaa ja pidin vain kaksi puheenvuoroa. Esityslistoja ja pöytäkirjoja voi taas tutkailla tarkemmin täällä

Alla ensimmäinen avaukseni liittyen kirjastopalveluiden lakkauttamiseen. 

"Esityslistassa lukee, että kyläkirjastojen ja lainausasemien lakkauttaminen ei ole herättänyt juurikaan julkista keskustelua. Tämän epäillään johtuvan siitä, että kirjastopalvelut monipuolistuvat. Itse veikkaan, että hiljaisuus johtuu siitä, ettei äänen pitämisestä koeta olevan mitään hyötyä. Palvelu kerrallaan on kyliltä viety, on pidetty ääntä tai ei.

Itse en pidä kirjastoauton vierailua palvelun monipuolistumisena. Pienempien lainauspisteiden idea ja hienous piilee juuri siinä, että koko kirjaston aineistot ovat saatavilla myös sitä kautta. Tilaamalla aineiston etukäteen, sen voi hakea omasta lähikirjastostaan sen aukioloaikoina.

On myös eri asia suunnitella kirjastovierailua puolen tunnin kuin parhaassa tapauksessa koko päivän sisään. Palvellaksen sekä koululaisia että työssäkäyviä, tarvitsee kirjastoauton tehdä vähintään kaksi eri reissua kylään. Yhden päivän aukiololla lainausasema puolestaa tavoittaa kaikkina kellonaikoina asioimaan tulevat.

On myös kyseenalaista, syntyykö tästä säästöjä, koska ei se kirjastoautokaan ilmaiseksi ajele.

Kaikki kyseessä olevat lainauspaikat sijaitsevat kouluilla. Niiden kohtalo tulee varmasti vielä meidän päätettäväksi myöhemmin. Silloin voidaan miettiä uudestaan vielä kirjastojenkin kohtalo ja konsultoida kyläläisiäkin. Lieneekö heiltä todellisuudessa kysytty nyt mielipidettä?

Esitän, että Haapaluoman ja Kihniänkylän lainausasemia ja Viitalan ja Kouran kyläkirjastoja ei lakkauteta. Säästöt lainausasemien ja kyläkirjastojen lakkauttamisesta olisivat kuluvana vuonna 0 euroa, vuonna 2014 21 000 euroa. Nämä säästöt esitän otettavaksi esimerkiksi Apilan sunnuntaiaukioloista, joista kustannuksia on laskettu tulevan 30 000 euroa vuodessa.

Me lähempänä palveluja asuvat voimme luopua yhden päivän palveluista, jotta ne voidaan tarjota kauempana asuville edes tuona yhtenä päivänä." 


En ottanut kantaa Hyllykallion kirjaston kohtaloon. Olen viime valtuustossa sitoutunut päätettyihin summiin ja kun en osannut muualtakaan rahoja ottaa, äänestin hallituksen esityksen mukaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että muutoesityksissä on oltava esittää todellisia vaihtoehtoja ja rahan ollessa kyseessä osoitettava selkeästi, mikä on vaihtoehto. Oman esitykseni kannalle sain 3 muuta valtuutettua, eikä mennyt läpi toinen muutosesityskään, joka olisi säästänyt Hyllykallion kirjaston. Se sai taakseen 7 valtuutettua.

  

Henkilöstötilinpäätöksestä pitämäni puheenvuoro keskittyi pieneen, mutta sitäkin tärkeämpään yksityiskohtaan, eli tiedonkulkuun. Raja taisi vähän ylittyä ja sivusin muutakin, kuin tuota henkilöstötilinpäätöstä. Mutta kun lupa annetaan, niin silloin on puhuttava. 

"Henkilöstötilinpäätös kokonaisuudessaan on miellyttävää luettavaa.

Tällä hetkellä kaupunki tuntuu olevan hyvä ja houkutteleva työnantaja, vaikka on jouduttu säästämään henkilöstöstäkin. Tulevaisuudessa työntekijöistä on kuitenkin suuri pula ja senkin takia kaupungin tulee säilyttää asemansa luotettavana ja reiluna työntekijänä. Tähän on syytä kiinnittää koko ajan huomiota. Nykyiset sijaiset ovat heitä, jotka jatkossa tekevät töitä vakituisina, jos kokevat, että haluavat kaupungin palveluksessa työskennellä.

Yhden asian haluan nostaa esiin. Henkilöstön työtyytyväisyyskyselyn pohjalta nostetuissa kehittämiskohteissa ei ollut mainittu tiedonkulkua, vaikka se oli saanut alle 3 pistettä kokonaisuutena. Jotain on vialla, jos työntekijät eivät koe saavansa tarvittavaa tietoa omaan työhönsä ja työpaikkaansa liittyen.

Tässä kohtaa haluan nostaa esiin myös sen, että myös me luottamushenkilöt olemme tavallaan kaupungin henkilöstöä. Itse jaan saman huolen tiedonkulusta myös meidän osalta. Uutena valtuutettuna, jolla ei ole norsun muistilla varustettua ryhmää ympärillään, koen olevani välillä todellisessa pimennossa.

Meillä luottamushenkilöillä ei ole sähköpostia lukuunottamatta mitään foorumia, jolla tietoa meille jaetaan. Emme voi mistään tarkistaa, minkälaisia aloitteita on jo tehty tai mitä ehkä kuuluu aiemmin tekemillemme aloitteille. Kaikki ohjelma- ja strategiatyö, mitä kaupungissa tehdään, ei ole millään tavalla selvää ainakaan minulle. Kuitenkin minulta ja meiltä kaikilta näitä asioita kysytään. Ja ainahan voi tietenkin kysyä itsekin, mutta helpompaa lienee viranhaltijoillekin, ettei heille jatkuvasti soitella ja kysellä asioista, jotka voisivat olla tarkistettavissa helpomminkin.

Olen tuonut huoleni julki niin kansliapäällikölle kuin viestintäpäälliköllekin. Verkkosivu-uudistuksen myötä voisi olla mahdollista saada meille luottamushenkilöillekin oma kanava, jolla tietoa voi saada ja jakaa. Toivon tätä todellakin.

Tiedonkulkuun liittyy myös pieni seikka näistä valtuuston kokouksista. Tänäänkin on sählätty ryhmäpuheenvuorojen kanssa, onko niitä vai ei ja kenellä ja miten pitää pyytää. Sekä isot että pienet ja uudet ja vanhat ovat sekaisin. Kauden alussa muistan myös lukeneeni jostain, että puheenvuorot tulevat seinälle heijastetuksi ja että saamme äänestyslaitteet käyttöömme. Tämänkin toivon toteutuvan."



maanantai 22. huhtikuuta 2013

Valtuustoblogi: Matkalle vai ei?

Tänne Turkuunkin asti on tänään kantautunut jupinaa kaupunginvaltuuston ja -hallituksen reissuista. Itse en pääse mukaan kuin ensimmäiselle, mutta sentäs Poriin. No onko se sitten oikein matkustaa, kun pitää säästää? 

Yhtenä argumenttina, jolla reissuun lähtöä on perusteltu, on käytetty osallistumisprosenttien pienuutta Seinäjoella pidetyissä seminaareissa. Allekirjoitan tämän, sillä itse olin loppuun asti viimeksi pidetyssä strategiaseminaarissa, moni muu ei. Osallistumattomuus ei kuitenkaan saa olla peruste lähteä kauas kotoa kokoustamaan. Jokainen valtuustoon päässyt lienee sinne itse halunnut ja aikuisena ihmisenä on vastuussa omista tekemisistään. Jos ei homma kiinnosta, on se mielestäni selvä merkki äänestäjille, jotka toivottavasti seuraavalla kerralla äänestävät toisin.

Itse koen ainakin olevani vastuussa äänestäjilleni ja myös ehdokaslistan sekä ryhmäni muille jäsenille, joiden avulla olen edustajaksi päässyt. Kukaan ei ole siellä pelkästään omien ääntensä voimalla. Jokainen raportoi tavallaan omilla kanavillaan, itse usein bloggaan tai vähintään päivitän facebookiin, kun hoidan yhteisiä asioita, jolloin äänestäjillä on ainakin mahdollisuus selvittää, mitä on tullut tehtyä. Valtuustokauden lopussa on usein tapana listata läsnä- ja poissaolot valtuuston kokouksista, Itse voisin kannattaa vieläkin avoimempaa tapaa. Kaupungin nettisivuille vaan reaaliajassa päivitys, kuka on ollut milläkin kinkereillä paikalla. Läsnäolijoista pidetään jo ainakin kokouspalkkioiden vuoksi listaa, ei liene kova homma kirjoittaa sitä samantien koneella ja lyödä nettiin. Tai sitten vaikka puolivuosittain näin alkuun. Auttaisikohan tämä? Vaikka älytöntähän se on, että tälläistä joutuu miettimään.

Matkoihin palatakseni, itse näen, että matkoilla on myös yhteenkuuluvuutta lisäävä merkitys. Yhteinen reissu valtuustokauden alussa saattaa hitsata väkeä paremmin yhteen, kun kokoussalituntien lisäksi on jaettava muutkin päivän hetket. Toisten ajatuksiin laajemmin tutustuminen saattaa avata silmiä ja syventää yhteistyötä. Myös muut työyhteisöt ryhmäytyvät. Hyödyt lienee huomattu laajemminkin työelämässä, koska reissuja edelleen järjestetään. Syntyykö näin sitten parempia päätöksiä? Sitä en tiedä, mutta ehkä niihin ainakin sitoudutaan paremmin, kun on yhdessä pohdittu.

En voi kuitenkaan olla ottamatta kantaa siihen, että hallitus lähtee Varsovaan. Ei näin. Kotimaahan ja junalla, tai vähintään bussilla, olisi paljon parempi vaihtoehto. Sekä taloudellisesti, että ympäristön kannalta. Siksi menen ihan mielellään Poriin. Ja raportoin kyllä, miten reissu meni.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Isosti pienille


Sulassa sovussa isommassakin päiväkodissa.

Seinäjoen uudessa ja suuressa Tikkuvuoren päiväkodissa on tällä viikolla avoimet ovet. Me vierailimme siellä tyttöjen kanssa tänään. Päiväkoti on ensimmäinen 12-ryhmäinen Seinäjoella, eikä niitä taida kovin montaa olla koko Suomessakaan. Ulkoapäin ison yläkoulun näköinen ja kokoinen keltainen kolosseumi yllätti sisätiloillaan.

Pääsisäänkäynnin yhteydessä keskellä rakennusta oli hallintotilat, sali ja ruokala. Tilaa riitti ja Ronjan mielestä salin kaiku oli loistava, sitä piti testata kiljumalla oikein kunnolla. Lapsen silmään iso sali näytti äidin mielestä kuitenkin ihan tavalliselta päiväkodin salilta, uudelta sellaiselta.

Päästä päähän oli matkaa. Ryhmien väliset ovet eivät tuntuneet loppuvan ollenkaan. Pienet vieraat olivat asiasta innoissaan, jokaisen oven jälkeen löytyi uudet leikit "Äiti TÄÄLLÄKIN on leikkikeittiö!" Väliovia on kehuttu niiden äänieristyksen vuoksi. Tätä ominaisuutta emme päässeet havainnoimaan, sillä lapset olivat jo ulkoilemassa ja vaikka nuo omat äänekkäitä ovatkin, eivät he kahdestaan kuitenkaan vastaa kokonaista päiväkotiryhmää. Toivottavasti.

Haastattelin useampaakin henkilökuntaan kuuluvaa, enkä kuullut isosta rakennuksesta moitteita. Esimerkiksi kahden ryhmän yhteiset eteistilat ja nukkarit, joita alkuun oli hieman epäiltykin, olivat yllättäneet toimivuudellan. 

Ryhmät ovat samankokoisia kuin muissakin päiväkodeissa, pienryhmät toimivat myös täällä ja tilat ovat uudet ja tuntuivat tarkoituksenmukaisilta ja toimivilta. Mikä isossa päiväkodissa sitten kauhistuttaa? Lapsi viettää päivänsä tutussa ryhmässä tuttujen hoitajien kanssa. Välillä sijaisia varmasti tarvitaan toisista ryhmistä, mutta lienee vain hyvä, että he ovat edes kasvoiltaan tuttuja, kuin että olisivat ihan vieraita, jotka tulevat talon ulkopuolelta. Lapset eivät kuitenkaan kulje taloa päästä päähän edestakaisin (vaikka ehkä haluaisivatkin). 

Ulkoista kokoa tärkeämpää onkin se, miten yksittäinen lapsi tuntee olonsa erityiseksi, eikä vai osaksi tosi isoa joukkoa. Tässä tärkeintä lienee hyvä suunnittelu ja toiminnan porrastaminen. Kaupungin varhaiskasvatussuunnitelmassa, Meirän vasussa, on oma kohtansa pienryhmätoiminnasta, jonka ajatus kyllä kuului Tikkuvuorenkin henkilökunnan puheissa. 

Kyllä minä voisin lapseni Tikkuvuoreen viedä hoitoon. Ovet ovat tutustujille auki vielä torstaina ja perjantaina klo 14-18, käykää tekin tekemässä arvionne. 





keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Äitikortti

En pidä siitä, että vanhemmuutta käytetään valttikorttina. Esimerkiksi ilmaisu 'kyllä sä sitten ymmärrät kun sulla on lapsia' vienolla hymyllä varustettuna on mielestäni ihan käsittämätön. Okei, olen kokenut, oppinut ja ymmärtänyt monta asiaa äidiksi tulon jälkeen, mutta kovin moni niistä ei ole synnytystä ja imetystä lukuunottamatta sellaisia, joita ei voisi kokea ilman lapsiakin. Uskon, että pohjatonta rakkautta voi tuntea ilman biologisia perijöitäkin ja huoli lähimmäisistä kulkee mukana monella ei-vanhemmallakin.

Ehkä leikkipuistossa seisoskelusta nauttimisen voisi lisätä niiden kokemusten joukkoon, joita harvoin ymmärtää ennen vanhemmuutta. Mutta niin käsittämättömältä kuin se meistä äiti-ihmisistä tuntuukin, voi yöllä joutua valvomaan ja kerryttää univelkaa muutenkin, kuin huutavan vauvan vuoksi. Nämä ovat vain tilanteita, joihin vanhemmuus meidät usein johtaa, eivät mitään suurempaa tietoa, jonka omaksumista emme voisi vanhemmiksi tultuamme estää.

On myös monia muita kokemuksia, joita voi ymmärtää vain olemalla osa tiettyä joukkoa. Minulla ei ole aavistustakaan, miltä tuntuu elää yksin vieraassa maassa, jonka kieltä en puhu. Paastoajat, benji-hyppääjät ja koirankasvattajat saavat niinikään minut tuntemaan itseni hyvin vajavaiseksi, näistä kun en mitään ymmärrä. Vanhemmuutta on siis turha nostaa jalustalle sillä perusteella, että vain sen koettuamme ymmärrämme jotain todella erityislaatuista. Elämysbingossa on monia muitakin asioita, joita tavoitella.

Aion kuitenkin nyt härskisti käyttää otsikon mukaista asetta, äitikorttia. Se kun usein toimii, varsinkin kun vedotaan lasten parhaaseen. Kukapa meistä vanhemmista haluaisi tarkoituksellisesti toimia lastemme parasta vastaan? En minä ainakaan ja siksi liityin juuri Ilmastovanhempiin. Ilmastovanhemmat vaativat, että Suomessakin ryhdytään todellisiin toimiin, jotta ilmastokatastrofia voidaan hillitä. Ratkaisuja on tehtävä nyt. Siksi minäkin epätoivoisesti heilutan tätä korttia ja vetoan teihin vanhempiin. Toimitaan yhdessä nyt, lastemme parhaaksi. Voit aloittaa vaikka tutustamalla sivuihin www.ilmastovanhemmat.fi

Niin ja Ilmastovanhempiin voi kuulua, vaikka ei olisi omia lapsia. Tätäkään ominaisuutta kun emme me vanhemmat voi itsellemme omia, myös muut ovat huolissaan meidän lastemme tulevaisuudesta.

Kolumni Eparissa 10.4.2013

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Terveellistä herkkua


Tätä piti kokeilla. Raaka-aineet on näissä lätyissä aikalailla minimissään, kaksi banaania (loistava tapa käyttää ylikypsät) ja kaksi kananmunaa. Ne sekaisin blenderissä ja pannulle. Ja voin kera tietenkin. Siinä ehkä katoaakin hieman se terveellisyys, sillä tuota voita kyllä sai laittaa aika paljon, ainakin tuohon valurautapannuun. Teflonilla voisi toimia vähän erilailla. Mutta hyviä nämä oli, vaikkakin aika makeita. Jatkokehittelin jo ohjetta, jos lisäisin vähän vaikka rahkaa mukaan. Tulisi enemmän, olisi vähemmän makeaa ja voisi ehkä pysyä paremmin kasassa. Kääntäminen oli meinaan aika haasteellista. Mutta maistui, varsinkin lapsille ja tietenkin hillon kera.