Ehkä leikkipuistossa seisoskelusta
nauttimisen voisi lisätä niiden kokemusten joukkoon, joita harvoin
ymmärtää ennen vanhemmuutta. Mutta niin käsittämättömältä
kuin se meistä äiti-ihmisistä tuntuukin, voi yöllä joutua
valvomaan ja kerryttää univelkaa muutenkin, kuin huutavan vauvan
vuoksi. Nämä ovat vain tilanteita, joihin vanhemmuus meidät usein
johtaa, eivät mitään suurempaa tietoa, jonka omaksumista emme
voisi vanhemmiksi tultuamme estää.
On myös monia muita kokemuksia, joita
voi ymmärtää vain olemalla osa tiettyä joukkoa. Minulla ei ole
aavistustakaan, miltä tuntuu elää yksin vieraassa maassa, jonka
kieltä en puhu. Paastoajat, benji-hyppääjät ja koirankasvattajat
saavat niinikään minut tuntemaan itseni hyvin vajavaiseksi, näistä
kun en mitään ymmärrä. Vanhemmuutta on siis turha nostaa
jalustalle sillä perusteella, että vain sen koettuamme ymmärrämme
jotain todella erityislaatuista. Elämysbingossa on monia muitakin
asioita, joita tavoitella.
Aion kuitenkin nyt härskisti käyttää
otsikon mukaista asetta, äitikorttia. Se kun usein toimii, varsinkin
kun vedotaan lasten parhaaseen. Kukapa meistä vanhemmista haluaisi
tarkoituksellisesti toimia lastemme parasta vastaan? En minä
ainakaan ja siksi liityin juuri Ilmastovanhempiin. Ilmastovanhemmat
vaativat, että Suomessakin ryhdytään todellisiin toimiin, jotta
ilmastokatastrofia voidaan hillitä. Ratkaisuja on tehtävä nyt.
Siksi minäkin epätoivoisesti heilutan tätä korttia ja vetoan
teihin vanhempiin. Toimitaan yhdessä nyt, lastemme parhaaksi. Voit
aloittaa vaikka tutustamalla sivuihin www.ilmastovanhemmat.fi.
Niin ja Ilmastovanhempiin voi kuulua,
vaikka ei olisi omia lapsia. Tätäkään ominaisuutta kun emme me
vanhemmat voi itsellemme omia, myös muut ovat huolissaan meidän
lastemme tulevaisuudesta.
Kolumni Eparissa 10.4.2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti