Joulurauhaa

Tämän kuvan myötä hyvää joulua, kuten 5-vuotias korttiinkin taiteili. Aika hyvin mallista tehty peilikuva. Joulurauhaa.

Perinteiset piparit

Piparit on leivottu, joulu saa tulla. Perinteet eivät katkenneet tänäkään vuonna, äidin taikinakulholle kävi tie taas. Tänä vuonna pikkuapureita oli paikalla kaikki neljä. Hävikki leipomisvaiheessa oli suurta, mutta osa taikinasta myös paistettiin ennen syömistä. Hyvää tuli!

Työn touhussa. 

Muodoissa oli mistä valita.

Lopputulos parhaimmillaan. 

6. luukku: perinteinen piparipäivä

Itsenäisyyspäivän tienoilla meillä leivotaan perinteisesti pipareita (kurkkaa aiemmat vuodet: vuonna 2011, 2010, 2008).  Ja parasta oli tietenkin taikinan syönti. Ensimmäinen pellillinen meni raakana pienimmän suuhun, kun neiti nopsajalka ehti ensimmäisenä paikalle. Vähän isompi oli jo hyvä apuri itse leipomisessakin, mutta kyllä se taikina edelleen toki maistui!

5. luukku: Kirje Joulupukille

Tänään kirjoitimme joulupukille. Tärkeimpänä toiveena oli koira, jota voi taluttaa. Viime vuoden pettymys, kun ei sitä oikeaa koiraa tullutkaan, lienee vaikuttanut siihen, että toive oli tänä vuonna vähän maltillisempi. Koira, jota voi taluttaa tarkoittaa siis paristoilla liikkuvaa koiraa, jossa on hihna. 

Tuolla se kirje nyt odottaa terassilla, että tonttu sen hakisi. Pitänee hakea, ennen kuin unohtuu. Viime vuonna kun piti vähän harhauttaa, kun ei tontut olleetkaan muistaneet käydä ajoissa. 

Pitäähän kirjeeseen nyt vähän piirtääkin.

Huomaa omakätinen allekirjoitus. 

Vain S-kirjaimen kanssa pitää vähän auttaa ja tehdä malli, 

mutta vain pienillä pisteillä, kokonaan ei saa tehdä.

2. luukku tuo valoa pimeyteen

Ensimmäisen adventin kunniaksi kaivettiin tänään osa jouluvaloista esiin. 

Ja tulihan se lumikin vihdoin valaisemaan pimeää maisemaa, 

yhdessä pihalyhtyjen kanssa. Kaunista. 

Joulukalenterin 1. luukku

Otan itselleni kunnianhimoisen tavoitteen joulukuulle ja yritän postata joka päivä jotain, joulukalenterin tapaan. Valittelin jo eilen facebookissa, etten tänäkään vuonna saanut aikaiseksi tehdä Siirille kalenteria, vaan jouduimme tyytymään kaupan suklaakalenteriin. Siiriä ei kyllä tuntunut haittaavan, vielä kun sai itse valita kaupasta ihanan pinkin prinsessa-kalenterin, josta saa myös jotain muita yllätyksiä.

Mutta kokeillaan nyt täällä blogin puolella, jos kalenterin teko onnistuisi. 

Ensimmäisestä luukusta paljastuu Runoilija Eeva Kilven haastattelu. Törmäsin haastatteluun, kun etsin runoa lukupiirin pikkujouluun. Jokainen tuo mukanaan yhden runon ja minä valitsin Kilven runon, joka on koskettanut ja jonka olen jakanut täällä ennenkin. 

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,

pidän itseäni hyvänä,

kävelytän, uitan, pesen,

kutsun itseni iltateelle,

puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:

Sinä pieni urhea nainen,

minä luotan sinuun.

Haastattelu löytyi Ylen Elävän arkiston kätköistä. Se on ohjelmasta Kirjailijan puheenvuoro ja on äänitetty vuonna 1968. Kilpi puhuu haastattelussa naiseudesta ja naisiin kohdistuvista odotuksista ja paineista. Keskustelussa sivutaan myös lastenhoitoa ja Kilven mielipiteitä siitä, kuinka isienkin tulisi ottaa vastuuta. Melko ajankohtaista meidänkin ajassa! Puheenvuoro on rohkea ja ollut aikanaan varmasti mielipiteitä jakava. Haastattelun pääset kuuntelemaan täältä. Tämä herätti ainakin minun mielenkiintoni tutustua tuohon pieneen, urheaan naiseen enemmänkin. 

Joulurauhaa

Todistettavasti ainakin vähän on valkeaa joulua. 

Perhepotretin voimin, jouluiloa!

Kaunista ja käytännöllistä kierrättäen

Mainitsin taannoin haasteesta Kaunein kierrätysjoulukoriste-kisaan ja lupasin esitellä tuloksiani. Voittoa en kisassa saanut, mutta toiselle sijalle ylsin! Halusin tehdä koristeen jätteestä, jota löytyy jokaisen kotoa ja joka on todellinen ongelma. Siksi valitsin materiaalikseni muovipussin. Ja tässä tulos, joulutähti muovipusseista.

Tähdet on leikattu kaksinkertaisista muovipusseista kaavan avulla ja ommeltu ompelukoneella reunoistaan yhteen yksitellen. Lopuksi ne on ommeltu kaikki toisiinsa kiinni tikkaamalla tähti keskelle. Samalla kiinnittyi ripustuslenkki. Tähti on kaksipuolinen eli sopii hyvin esimerkiksi ikkunassa pidettäväksi. Kova työ siinä oli, muta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Vielä pitäisi hakea työ kisasta kotiin ja etsiä sille arvoisensa paikka.

Jatketaan kierrätysteemalla. Alla oleva maitotölkistä valmistettu pikkukukkaro on myös käsialaani, mutta idea ei ole omani. Osallistuin oppilaitteni kanssa työpajaan, jossa valmistettiin kyseinen tuote. Tarvitaan maito/mehutölkin lisäksi vain sakset, teippiä, rei'ittäjä, nitoja ja jotain narua. Hauskaa, yksinkertaista ja helppoa.

Mikä ihana tekosyy

Nimittäin suklaajoulukalenteri päivittäiseen herkutteluun. Olen onnellisessa asemassa, sillä ystäväni toi minulle suklaisen kalenterin lahjaksi (ja vielä Fazerin, kiitos Laura!) ja sen lisäksi saan päivittäin töissä nauttia yhteisöllisestä kalenteristamme. Panos: yhtenä päivänä suklaata koko poppoolle, tulos: pala suklaata päivittäin. Ei paha.

Nimestään huolimatta myös tämä Mielensäpahoittajan joulukalenteri on aika herkullinen, suosittelen.

Adventin aikaan

Joulu tulee, sille ei voi mitään. Ja onneksi niin, pidän joulusta. Erityisesti ruuasta (luumurahkaa, nam!) ja tunnelmasta, kiireettömyydestä ja yhdessäolosta. En niinkään perusta lahjoista, etenkään suurista lahjakasoista tai lahjoista, jotka ovat saajalleen tarpeettomia. Joustan hieman lasten kohdalla (mutta vain vähän!). Kyllä Siirikin muutaman paketin saa. Toivon kuitenkin joulupukilta kohtuutta. Ja paketoin toki muutaman lahjan itsekin, mutta aion pitää kriteerit tiukkoina. Kannattaa kurkistaa Uuden mustan kriteerit Ähkyttömään jouluun . Suosittelen.

Minut haastettin mukaan Lakeuden 4H-yhdistyksen Kaunein kierrätysjoulukoriste -kilpailuun, jossa tulee valmistaa joku joulukoriste kierrätysmateriaalista. Loistava kilpailu, lähdin tietenkin mukaan! Ideoita riittää, mutta nyt en osaa päättää, mitä niistä lähtisin jalostamaan. Lupaan postata ainakin lopputuloksen tänne.

Joulu on täällä

Sen toi tullessaan koulujen joulukirkko. Lakeuden risti täynnä kirkassilmiä, joululauluja ja ihanaa odotusta. Miten ihanaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Ja vähän komennettavaakin, mutta silti. Tunnustan: liikutuin ja taisivat silmätkin vähän kostua.

"Pieni liekki pimeydessä

nyt voi olla jokainen.

Pieni liekki, joka kantaa

valon luokse kaikkien."

Loistava linkki

Bongasin kaverin facebook-statuksesta (kiitos Eepi!) tämän loistavan linkin, http://www.ytv.fi/joulu , enkä voi olla jakamatta sitä teidän kanssa. Mitä itse haluaisit noista aineettomista lahjoista lahjaksi? Minulle kasvohoito tai hieronta olisi mieleen. Tai miksei myös illallinen ja leffailta lastenhoitoavulla kelpaisi. Tai kylpyläviikonloppu tai joogakurssi tai...

Joulun taikaa, uuden vuoden aikaa

Niin ne meni pyhät, ihanasti. Pikkuisen sairastimme, minä pärskin ja niistän vieläkin. Siiri sai silmätulehduksen ja tapaninpäivänä sitten käväisimme lääkärissä. Antibiootit auttoivat nopeasti ja muutenkin neiti oli vaivastaan huolimatta oma aurinkoinen itsensä. Ihanan urhea. Pukkikin kävi ja varsinkin Siiri oli ollut tosi kiltti. Äidin mielestä Siirin paras joululahja oli syöttötuoli, mutta Siiri itse taitaa pitää enemmän uusista ihanista leluista, varsinkin Nalle Puh-kirja on hyvä(ä). Äidin paras lahja oli Siiriltä ja Isiltä, äidinmaidonkorviketta ja leluja Afrikkaan. Siiri pääsi myös istumaan pukin syliin, oli muuten ainoa lapsista, joka uskalsi. On se niin reipas! Sylissä pitäjiä on Siirillä riittänyt muutenkin näin pyhien aikaan, välillä on pitänyt aivan vuoroja jakaa. Saa nähdä, miten neiti suhtautuu, kun arki alkaa ja ollaankin taas kahdestaan täällä kotona.

Vuodenvaihteeksi saimme kutsun Menkijärvelle ystävien sukutilalle. Mikä ihana paikka! Juuri sellainen, kuin joskus haluaisin itsellenikin. Sijainti voisi tosin olla jossain vähän lähempänä...

Uudenvuodenaatto sujui leppoisasti saunoen ja syöden, valoimme tietenkin myös tinat ja olipa meille järjestetty pieni ilotulituskin. Rakas siskoni muisti minua hauskalla viestillä, joka on nyt pakko kirjoittaa tähänkin, vaikka moni teistä on sen varmaan saanut myös. "Täällä minä juon raketteja ja räjäyttelen shampanjaa niinkun vappuna kuuluukin. Olen valanut monta kiloa nakkeja ja syönyt paljon tinaa. Hyvää vaihdevuotta 9002. " Osui ja upposi, sillä juuri noin voisin kuvitella itseni epähuomiossa tässä (toivottavasti joskus ohimenevässä) dementiassa toimivani. Viihdyimme vieraana niin hyvin että jäimme myös toiseksi yöksi. Edellisuutenavuotena isäntäpariskuntamme koukutti meidät Sing Star-peliin, tänä vuonna vuorossa oli Guitar Hero. Ihan huippuviihdykettä!

Siiri sai tilalla ensimmäisen kunnon kosketuksensa koiriin, kun seurueeseen kuuluivat myös nelijalkaiset Alli ja Olga. Äitiä taisi kohtaaminen pelottaa enemmän, mutta onneksi koirat olivat kilttejä. Siiri seurasi niiden touhuja mielenkiinnolla ja odotankin jo parin vuoden päästä (kuuroille korville) kaikuvia pyyntöjä omasta pienestä lemmikistä. Koirat eivät olleet muuten talon ainoita nelijalkaisia. Kuten kaikissa vanhoissa taloissa, myös tällä tilalla eleli hiiriä. Kammoni niitä kohtaan huipentui, kun kotiin lähtiessä imuroin ja törmäsin imurilla pieneen hiiren raatoon! Kutsuin apujoukot paikalle, jotka sitten noukkivat tämän 'hiiren' lattialta tyynesti vain todistaakseen, että se oli puunpala. Mutta ihan kuolleen hiiren näköinen.

Joulurauhaa

Joulumielellä

Ihana päivä takana. Aamu alkoi kuiskauksella: "Sataa lunta." Päivä kului kaupungilla toisen puolen suvun naisten kanssa. Lasken itseni kuuluvaksi sukuun, vaikka en sitä virallisesti vielä olekaan (tämä muuten muuttuu tulevan vuoden aikana, mikäli nyt tämä, jo kolmas(!) sovittu hääpäivä pitää). Ilta jatkui naisten ja lasten pikkujoulussa ystävän luona. Jos näistä ei joulumieli synny, niin viimeistään sitten seuraavista kuvista.

Tontun touhuja

Rakastan lahjojen paketointia. Ja nimenomaan joululahjojen. Puolet antamisen ilosta koostuu siitä, että saa väsätä ja näprätä, pyrkiä vuosi vuodelta täydellisempään suoritukseen. Ei ole kauniimpaa näkyä, kuin huolella paketoidut, hurmaavat lahjapaketit kuusen alla. En siis todellakaan anna myyjien kaupoissa paketoida lahjojani, vaan haluan tehdä sen itse.

Niin, onhan se vähän turhaa. Lahjapaperit ovat turhaa roskaa, eivätkä usein edes kelpaa kierrätykseen. Puolustaudun tässä kuitenkin sillä, että muina juhlapäivinä suosin kestäviä ja aina uudelleen käytettävissä olevia lahjapusseja. Joulussa on kuitenkin jotain erikoista. Eihän joululahjaa voi laittaa pussiin, siinä katoaisi oleellinen osa sitä jännitystä, kun paketin saa käsiinsä ja voi vain arvailla, mitä se pitää sisällään. Ja ajattele, jos kaikki lahjat olisivat pussissa ja löytäisit (ihan vahingossa) niiden kätkön. Kaikki jännitys katoaisi.

Tänä vuonna paketointi oli erityisen tarpeellista, mieluisaa ja rentouttavaa, sillä se jäi ainoaksi askarteluksi tässä joulun alla. Korttitehtaani hoitaa tänä vuonna lähetykset sähköisesti. Olemme liittyneet tähän ylpeiden vanhempien kerhoon, jotka ottavat lapsestaan kuvia tonttulakki päässä ja lähettävät niitä sitten kortteina. Jos epäilet, ettet ole listallani, laita osoitteesi tulemaan. Valio-otoksia saattaa päätyä myös tänne lähempänä joulua.

Vilinää vilskettä...

... helinää helskettä. Kiirettä pitää näin joulun alla. Tontut ovat jo kovasti liikkeellä, joulupukinpaja pyörii täälläkin ja glögiä on tarjolla joka nurkalla. Mukavimmat glögit olivat tällä viikolla Isokyrössä, kun (pikku)serkkulikat tapasivat jälleen. Viime kerralla ihailimme kaikki, niin pienet kuin isommatkin, Fiian kaunista hametta. Pukki oli kehut kuullut ja nyt Fiian ja Susannan avustuksella saivat muutkin prinsessat mekkonsa. Kiitos vielä pukin pikku apureille! Kuvassa vasemmalta: Mesi, Fiia, Vilja ja Siiri.

Pipareita

Tänään on ollut perinteinen itsenäisyyspäiväviikonlopun piparipäivä. Aika kauan on meidän perheessä piparit leivottu juuri itsenäisyyspäivänä. Ennen mentiin aina Mölliin leipomaan, mumma oli tehnyt ison kattilan taikinaa, josta sitten leivottiin iso kasa pipareita. Ja aina niitä tavallisia. Möllissä ei juuri koskaan tehty mitään erilaisia pipareita, kuten possuja tai tähtiä. Kuten kuvasta näkyy, sallittuja muotteja on onneksi nykyään Siirin mummolassa leipoessamme enemmän.

Lieneekö tästä jäänyt halu tehdä joka vuosi jotain uutta ja erilaista. Yleensä minut on aina tyrmätty, kuten tänään kun ehdotin tehtäväksi aurajuustolla höystettyjä pipareita. Juuston voi kuulemma lisätä sitten valmiin piparin päälle. Niin kai sitten. Ehkä viime vuodesta jotain oppineena tyydyin tekemään pipareita ilman aurajuustoa. Viime vuonna kun päätin toteuttaa tahtoni ja koristella pipareita niin paljon kuin halusin. Pipareiden "pursottaminen" (koskee myös muita leivonnaisia) on yksi niistä usein tyrmätyistä ideoistani. Pursottelin sitten possuja ja muita muotoja sydämeni kyllyydestä sillä seurauksella, että piparit päätyivät huhtikuussa biojäteastiaan... Olen edelleen kuitenkin sitä mieltä, että se aurajuustopipari-idea on ihan toteutettavissa, ehkä ensi vuonna.