Paha pyhä politiikka

Välillä sitä miettii, mihin soppaan on lusikkansa pistänyt. Kun päivittäin saa lukea, kuinka sekin poliitikko on tehnyt sitä ja tuo toinen taas tätä, alkaa väkisinkin miettiä, ovatko kaikki politikot tosiaan niin läpeensä pilalle menneitä? Ennen rehelliset ja ansioituneet ihmiset (joita on äänestetty) ovat kuin salamaniskusta muuttuneet saadessaan vaaleissa suosiota? Sopan hämmentämisen lopettaminen alkaa tuntua jo ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta, mikäli perustaa tietonsa täysin tiedotusvälineiden antamaan kuvaan. Koska enhän minä ole sellainen! Kun uskoa ihmiseen vielä kuitenkin riittää ja omakin kokemus puhuu toista, alkaa mietityttämään, kenellä tässä on agenda ja mikä se on?

Äänestysikärajojen laskeminen ei auta, mikäli samaan aikaan politiikassa mukana olevat ihmiset leimataan kaikki vain turhantärkeiksi oman edun tavoittelijoiksi. Nuoria on hyvin vaikea houkutella enää mukaan politiikkaan ja sitä kautta päätöksentekoon niiden täydellisen ryvettämisen jälkeen. Politiikka ja sen harjoittaminen on kuitenkin oleellinen osa demokratiaa, jossa kansalaiset valitsevat päättäjät joukostaan, ja jota Suomessakin noudataan. Tätä varten on luotu järjestelmä, jossa samoin ajattelevat ihmiset ovat järjestäytyneet suuremmiksi joukoiksi, puolueiksi. Näin helpotetaaan kansalaisten valintaa. Kuulostaa yksinkertaiselta ja järkevältä. Puoluepolitiikasta on kuitenkin luotu peikko, jota tulee väistellä viimeiseen asti.

Fakta kuitenkin on, että halutessasi vaikuttaa johonkin vähän suurempaankin kokonaisuuteen, sinun tulee lähes poikkeuksetta tehdä se jonkun puolueen ja sen edustajien kautta saadaksesi asiaa eteenpäin. Kunnallisella tasolla kansanliikkeet ja pienemmätkin ei-poliittiset ryhmittymät voivat tulla huomioiduiksi, mutta eivät enää valtakunnan tasolla.

Eikä oikeasti voi mennä ihan niin, että ollessasi mukana politiikassa et voi elää normaalia elämää. Ylilyönnit ovat erikseen, mutta liian pieniin asioihin takertuminen tuntuu jo hurskastelulta. Esimerkiksi valtuutetun itsensä jäävääminen Seinäjoen valtuustossa päätettäessä Käyttöauton tonttipaikoista, koska oli asioinut kyseisessä liikkeessä useasti, ylitti mielestäni tuon rajan. Ymmärrän, että taustalla oli halu välttää ylimääräisiä syytöksiä. Liiallinen varovaisuuskin kuitenkin herättää epäilyjä, onko taustalla oikeasti jotain suurempaa. Eiköhän pian sovita, että me seinäjokelaiset olemme jäävejä päättämään Seinäjoen asioista, kun asumme täällä.

Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa

Julkaistu Ilkassa 19.9.2010

Arttu Uhlgren kirjoitti työperäisestä maahanmuutosta ja kritisoi sen tarvetta (Ilkka 16.9.2010). Työperäinen maahanmuutto on kuitenkin erittäin tervetullutta, jopa välttämätöntä, sillä Suomea uhkaa lähivuosina väestön ikääntymisestä johtuva työvoimapula. Ennusteiden mukaan Suomessa on vuonna 2030 1,4 miljoonaa yli 65-vuotiasta, kun vuonna 2006 heitä oli 870 000. Työvoiman kohtaanto-ongelmien takia kannattaa Suomen rekrytoida ulkomailta tietyn alan ammattilaisia silloinkin, kun osa suomalaisista on vailla työtä muilta aloilta. Kohtaanto-ongelmalla tarkoitetaan tilannetta, jossa työtä etsivien ja työtä tarjoavien tarpeet eivät kohtaa. Suomessa tarjolla oleva työ ei yksinkertaisesti suomalaisille kelpaa. Suomi ei myöskään yhtäkkiä ulkomaisen työvoiman tarpeen ilmaannuttua muutu houkuttelevaksi maaksi, jos aiemmin on portit pistetty nenän edestä kiinni. 

Yritykset Suomessa eivät kasva isoiksi, mikäli niihin ei pääse helposti ulkomailta töihin. Tarvitsemme ulkomaalaisia myös monipuolistamaan pienen Suomen kansan osaamista ja lisäämään innovatiivisuutta. Arvoliberalismi houkuttelee ja edesauttaa myös kansainvälisiä yrityksiä Suomeen. Tämän vuoksi työlupamenettelyjä tulisi helpottaa. Viisumia ja työntekijän oleskelulupaa Suomeen on voitava hakea minkä tahansa Schengen-maan konsulaatissa tai suurlähetystössä. Työluvan saamisen on oltava mahdollista myös henkilölle, joka saa kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta jonka edellytykset jäädä Suomeen työntekijänä täyttyvät.

Tottakai niin ulkomaalaisen kuin suomalaisenkin palkkaamisessa on noudatettava lakeja ja maksettava tehdystä työstä sopimusten mukainen korvaus. Jotta tämä voitaisiin taata, on valvontaa lisättävä. Myös työnantajien valmiuksia selviytyä yhä monikulttuurisemmilla työmarkkinoilla on parannettava järjestämällä tähän koulutusta ja tukea.

No pain

Kaksi viikkoa takana ja vain viidellä vaatteella! Ja ihan ilman tuskaa. Mielenkiintoista on, että neuletakki, jota ajattelin käyttäväni eniten, on vielä kokonaan käyttämättä. Siivosin viime viikolla vaatekaappini monen viikon suunnittelun jälkeen ja kuinka ihanaa on, kun se on pysynytkin siistinä! Kuuden vaatekappaleen siirtelyllä edes minä en pääse pahemmin sotkemaan.

Mietin nyt jo mitä teen, kun tämä kuukausi päättyy. Suoritanko suursiivouksen ja pistän tavaraa kiertoon? Aika harvaa vaatetta olen nimittäin kaivannut. Ja miten ihanaa on huomata, että ilman housujakin pärjää! Ei siis tarvitse tuskailla vaatekaupoissa etsien niitä pakollisia mustia housuja, koska ilman niitäkin voi elää. Aamut ovat olleet mukavia, kun ei ole tarvinnut pähkäillä, mitä päälleen laittaisi. Vain sukkahousujen värin valinta on mietityttänyt. Olen myös tutkinut koruja ja huiveja ihan uusin silmin ja nähnyt useita tuunaus- ja käyttömahdollisuuksia. On siis mahdollista, että tästä oikeasti oppisi jotain. Usea tähän haasteeseen ryhtynyt on todennut, että aikoo jatkossa uusia vaatehankintoja tehdessään miettiä, pääsisikö tämä vaate niiden kuuden vaatteen joukkoon. Mikäli näin ei olisi, vaate saa jäädä kauppaan. Nerokasta.

Ja ei, ei tästä mitään muotiblogia ole tulossa.

Kuusi valintaani

Nyt se on sitten alkanut, kuukausi kuudella kuteella.

Ja voittajat ovat:

• musta lyhythihainen mekko
• farkkuhame
• musta trikoopaita
• musta-valkoraidallinen trikoopaita
• violetti neuletakki
• musta neule

Näiden lisäksi varaan itselleni oikeuden käyttää jo säännöissäkin luvattuja urheilu-, juhla- ja alusvaatteita. Alusvaatteisiin lasken kuuluvaksi myös topit. Ja legginssit, jotka ovat sukkahousukangasta, ovat laskuissani sukkahousuja ja näin ollen asusteita. Myös kotivaatteet on oltava ja saatava pitää erikseen, muuten käy juuri niin kuin kävi syyskuun ensimmäinen päivä, jolloin haaste oikeasti alkoi. Seli seli, mutta näillä mennään. (Ja toivotaan, ettei tule kovin kylmä, sillä huomasin juuri, että listassani ei ole yksiäkään housuja.)

Alkukankeutta

Suunnittelin tänään kirjoittavani, kuinka olen onnistunut valitsemaan ne kuusi vaatetta, joita syyskuun käytän ja ehkä jopa voisin kuvin esitellä ne. Toisin kävi. Olen kyllä valinnut vaatteet, mutta muu ei sitten mennytkään käsikirjoituksen mukaan.

Kuuden vaatteen haasteen ensimmäisen päivän ilta: kaikki vaatteet pesussa. Neljä siksi, että olivat jo valmiiksi likaisia, kaksi siksi, että ovat kaksivuotiaan uhmakohtauksen (vai voiko enää puhua kohtauksesta, jos se kestää koko illan) jäljiltä hammastahnassa, kuolassa ja räässä. Tämä kaikki erittäin työntäyteisen päivän, opekokouksen ja nuorisolautakunnan kokouksen jälkeen. Nyt ei vaan siis pysty eikä jaksa. Ehkä aloitan maanantaina uudelleen.