Tahdon tasa-arvoisen Etelä-Pohjanmaan

Viime viikolla hyväksyttiin Suomen ensimmäinen kansalaisaloite, kun aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista meni läpi äänin 105-92. Tästä voi olla iloinen, ihmisoikeudet voittivat ja Suomi siirtyi muiden Pohjoismaiden joukkoon. Surullista on se, että näistä yli sadasta aloitetta kannattavasta äänestä vain viisi tuli Vaasan vaalipiiristä. 12 alueemme kansanedustajaa äänesti tasa-arvoa vastaan. Etelä-Pohjanmaalta lain kannalla ei ollut kukaan. 

Tasa-arvoa tarvitaan myös pohjanmaalla. Minä en usko, että Vaasan vaalipiirissä todella ollaan niin kovasti tasa-arvoa vastaan, kuin tämänhetkiset kansanedustajamme ovat. Kyselyt ovat osoittaneet, että ympäri Suomea kansalaiset kannattivat tätä lakialoitetta, jo ennen kuin eduskunnan enemmistö niin teki.

Vaikka ratkaiseva päätös tehtiin perjantain äänestyksessä ja tänään suuri valiokuntakin äänesti lain puolesta, vaatii uudistuksen maaliin saattaminen vielä työtä. Seuraavalla hallituksella on iso rooli tämän lain voimaansaattamisessa. Eduskuntavaaleihin on tällä hetkellä alle puoli vuotta aikaa. Silloin on äänestäjillä mahdollisuus arvioida nykyisten edustajien onnistuminen. Vaihtoehtoja löytyy, myös Etelä-Pohjanmaalla.

Tasa-arvo ole vielä valmis muiltakaan osin; tasa-arvoa ja tukea tarvitsevat muutkin kuin seksuaalivähemmistöt. Emme valitettavasti ole yhdenvertaisia ja samalla viivalla kaikki. Köyhät lapsiperheet, esteellisyysongelmiin törmäävät vammaiset ja yksinäiset vanhukset tarvitsevat kaikki oman tahdon-kampanjansa. On kyse ihmisoikeuksista, joiden toteutuminen pitää varmistaa kaikkien ryhmien kohdalla. 

Kosiskelu jatkuu

Mielipide Ilkassa 23.11.2014

Keskustan piiripuheenjohtaja Esko Lehtimäki vastaa ehdotukseeni yhteistyöstä (Ilkka 14.11.). Hän nostaa esiin asioita, joista ajattelee meidän olevan eri mieltä. Eroavaisuuksia toki löytyy, kuten kaikkien puolueiden väliltä. Ei kai puolueiden kuitenkaan tarvitse olla kaikesta samaa mieltä tehdäkseen yhteistyötä?

Keskusta ja vihreät ovat eri mieltä esimerkiksi soiden käytöstä, mihin Lehtimäkikin kommentissaan viittaa ja se sallittakoon. Nevojen ennallistaminen soiksi lienee käytännössä mahdotonta, mutta olemme kyllä sitä mieltä, että turvetuotannossa olleet suot, joilta on turpeen nosto lopetettu, olisi hyvä saada mahdollisimman alkuperäiseen tilaan. Tästä on todettu olevan hyötyä myös tulvavahinkojen estämisessä. En usko, että keskustallakaan on mitään tätä vastaan. 

Olemme samaa mieltä Lehtimäen kanssa siitä, että maaseutu ei saa muuttua vain resurssiperiferiaksi. Vihreiden mielestä suurten yhtenäisten alueiden autioituminen on epäsuotavaa kehitystä, jota on pyrittävä tehokkaasti ehkäisemään. Jos maaseudulla on töitä, siellä myös halutaan asua. On jopa valtakunnallinen trendi muuttaa maalle. Asukkaat tarvitsevat palveluja, mikä tietenkin luo työllisyyttä, mutta yksi mahdollisuus maaseudun työllistäjänä on uusiutuva energia ja sen tuomat mahdollisuudet. 

Uusiutuva energia tarjoaa työpaikkojen lisäksi ansaintamahdollisuuksia niin raaka-aineiden tuotannolla, energian myyntituloina kuin maanvuokratuloinakin. Mahdollisuutta luoda maaseutua työllistävä bioenergian toimitusketju ei pidä jättää käyttämättä. Maalla on myös hyvät edellytykset elää ilmastonmuutosta hilliten. Rakennusten lämmittäminen paikallisella bioenergialla on tästä yksi esimerkki.

Väitteeseen vihreistä entisten stalinistien kotina en voi suhtautua vakavasti. Satu Hassi on tietääkseni ainoa näkyvä vihreä, joka on nuoruudessaan ollut taistolainen, kuten myös eräs Björn Wahlrooskin. 

Uskon, että yhteinen sävel keskustan kanssa vielä löytyy. Minä olen ainakin valmis yrittämään.

Henna Rantasaari

puheenjohtaja

Vaasan vaalipiirin vihreät

Vihreää yhteistyötä

Mielipide Ilkassa 12.11.2014 

Keskustan kansanedustajat ja juuri valitut eduskuntavaaliehdokkaat iloitsevat kilpaa vihreiden päätöksestä jättää hallitus (Ilkka 9.11.2014). Hieman otettukin voi näistä ajatuksista olla, on mukava huomata, että kahdellakin ministerillä on hallituksessa painoarvoa. Kun kuitenkin katsoo, mitä hallitus on vihreiden lähdön jälkeen tehnyt tai saanut aikaan, ei voi kuin ihmetellä tuota iloa.

Vihreiden lähdön jälkeen hallitus on koventanut otteitaan ja ryhtynyt toteuttamaan oikeistolaista, ympäristönvastaista linjaa. Jo pääteytty toimeentulotuen siirtäminen kunnilta valtiolle on joutunut vastatuuleen. Sote-uudistus on tulilinjalla ja yhteisesti sovitusta ei enää pidetäkään kiinni. Kokoomuksen haluama muutos tuotantovastuualueiden osalta saattaisi johtaa siihen, että kaikki palvelut tulee kilpailuttaa.

Demariministerin esitys ulkomailta tulevien opiskelijoiden lukukaisumaksuista on yksi esimerkki asiasta, jossa hallitus muuttaa linjaa ja hylkää sekä sivistyksen että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Rahaa koulutukseen ei lukukausimaksuilla tule enemmän, kokemukset osoittavat valtion vähentävän muuta rahoitusta. Koulutusjärjestelmämme perusta muuttuu täysin, vaarana on opintokokonaisuuksien kehittäminen sen mukaan, mistä ollaan valmiita maksamaan, eikä opintojen laadun mukaan. Suomalaisten saama koulutuksen taso kärsii, kun ulkomaalaisia opiskelijoita ja heidän tarpeitaan ryhdytään priorisoimaan, koska heistä saa rahaa. 

Uuden ympäristöministerin ajatukset jäädyttää jo hyvässä vauhdissa ollut soidensuojeluohjelma on paitsi ympäristön kannalta kestämätöntä, myös valtion rahojen tehotonta käyttämistä. Esitystä suojelusta on valmisteltu jo kuusi vuotta hyvässä hengessä yhdessä maanomistajien kanssa. Eturyhmät ovat vakuuttaneet, että eivät halua tuhota arvokkaimpia soita. Siksi on käsittämätöntä, että suojeluohjelmaa halutaan muuttaa. 

Sekä Vihreät että Keskusta ovat puhuneet perusturvan uudistamisesta. Vihreät ovat halunneet perustuloa jo useita vuosia, nyt myös keskustan suunnalta sille on näytetty vihreää valoa. Me molemmat haluamme Suomesta energiaomavaraisen. Näemme maaseudun potentiaalin energiantuottajana, bioenergia on tulevaisuutta. Turhan vastakkainasettelun sijaan tulisi keskittyä näihin yhdistäviin tekijöihin ja varmistaa, ettei Suomessa tehdä vaikeinakaan aikoina politiikkaa, joka murentaa hyvinvointivaltiomme.

Henna Rantasaari

puheenjohtaja

Vaasan vaalipiirin Vihreät 

Valtuuston sadonkorjuu

Maanantain valtuustossa hyväksyttiin talousarvio vuodelle 2015. Seinäjoen kaupunki on sadonkorjuunsa nyt tehnyt. Esiin on kaivettu niin nauriit kuin lantutkin. Ylimääräisiä porkkanoita sen sijaan on tästä budjetista turha katsella.

Budjettia on valmisteltu pitkään ja hartaasti. Leikkauslistoja on väläytelty pitkin syksyä. Suurin kohu ja keskustelu on siis jo käyty, siksi keskustelu valtuustosalissakin jäi vaisuksi. Musiikkiluokat, katuvalot ja jalkapallostadion, niistä on tämä kaupunki kohissut. Enkä väheksy kohua yhtään, olen iloinen intohimosta, jota me kaupunkilaiset tunnemme tärkeitä asioita kohtaan. 

Valtuutettuna on kuitenkin osattava katsoa näiden yksittäisten kohteiden taakse. Yksittäisiä leikkauksia ja niiden seurauksia on tärkeä seurata, mutta talousarviota tulee osata katsella myös kauempaa, erilaisia lukuja vertaamalla.

Seinäjoen kaupungin toimintamenojen ennustetaan kasvavan 1,4% vuonna 2015. Nousu on varsin maltillinen kaupungin kasvuun verrattuna, mikä johtuu tiukasta talouskurista ja juuri näistä leikkauksista. Samaan aikaan palvelujen ostot kuitenkin kasvavat ja ovat koko ajana kasvaneet huomattavasti enemmän, vuodesta 2011 asti 4,9% vuodessa. 

Kun samaan aikaan on tehty säästöjä kaupungin henkilöstöstä, ei voi olla miettimättä, liittyvätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa. Vähennämme ja lomautamme omaa henkilöstöä, ja samaan aikaan ostamme koko ajan enemmän palveluita ulkopuolelta. Suurimmat kustannusten lisääjät palvelujen ostoissa ovat lastensuojelu ja erkoissairaanhoito. Molemmat toimialoja, joissa kaupungin säästöt näkyvät heti. Suosikkisana ennaltaehkäisy on se, millä näitä palvelujen ostoja saataisiin kuriin. Se on kuitenkin vaikeaa, kun henkilöstöä koko ajan vähennetään.

Kipeitä asioita löytyy hyväksytystä budjetista paljon. Vaikka lopulliset päätökset tehdäänkin lautakunnissa, siunasimme me nyt budjetin hyväksymällä myös nuo lakkautuslistat. Valtuustossa puhuttiin eniten yksityisteistä, mutta minua huolettavat päätökset, joilla puututaan niiden kaikista heikommassa asemassa olevien palveluihin. Listalta löytyy niin vammaisia kuin lapsiakin koskevia päätöksiä. Kaikilla heillä ei ole kovaäänisiä puolestapuhujia. 

Peruspalveluista onkin pidettävä huolta. Jos palkatulle konsultille saa esittää toiveita, voisin toivoa eväitä siihen, miten voisimme tuottaa palveluita eri tavoin niiden laatua kuitenkaan heikentämättä. Mittarina tulisi hinnan lisäksi pitää vaikuttavuutta, niin voisimme saada sekä lastensuojelun että erikoissairaanhoidon ostopalvelukulujakin hieman pienemmiksi.

Kolumni Eparissa 19.11.2014

Merkitystä etsimässä

Kuulin radiosta mainoksen, joka pysäytti. Kehitysvammainen suomalainen muusikko kertoi, kuinka hänellä menee hyvin, mutta kehitysvammaisella kollegalla kehitysmaassa ei. Samoihin aikoihin luin, kuinka viisi opettajaa otti ja lähti maapallon toiselle puolelle, mukanaan avustuspaketteja ja unelma tehdä maailmasta edes vähän parempi paikka. Minä taas vastaanotin valtuustossa vetoomuksen vammaisten kuljetuspalveluista.

Tänään alkaa vanhustenviikko. Kuten moni muukin päättäjä, olen lukenut monisanaisia ja tunteita herättäviä raportteja ja selvityksia vanhustenhoidon tilasta. Samaan aikaan poden huonoa omaatuntoa, kun en ehdi tarpeeksi usein vierailla iäkkään mummani luona. Sanonta suutarin lapsilla ei ole kenkiä on sekin ehtinyt jo konkretisoitua. Nyt jo nauran tilanteelle, kun kunnallisvaalien alla hoidin lapsia kotona ja tein samalla vaalityötä. Työn alla oli vaaliohjelman lähiruokakirjaus, kun samaan aikaan lämmitin lapsille einespinaattilättyjä mikrossa. Silloin tuli itku.

Elämä on valintoja täynnä. Tarvitsemme heitä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä ja likaavat kätensä auttaakseen hätää kärsiviä. Yhtä paljon tarvitsemme kuitenkin myös heitä, jotka perehtyvät papereihin, etsivät epäkohtia ja tekevät tärkeitä päätöksiä, jotka mahdollistavat inhimillisen elämän jatkumisen huonoinakin aikoina. 

Näin vaalien alla sitä joutuu ja saa miettiä, miksi teen tätä hommaa. Miksi väännän ja yritän ymmärtää. Olen poissa kotoa, karsin liikunnasta, enkä ehdi ystävän luo kylään. Tällaisena kauniina syyssunnuntaina voisi vaikka pistää eväät reppuun ja lähteä laavulle laskemaan ohilentäviä lintuja. Tai sitten voi kaivaa esiin monisataasivuisen esityslistan, tyhjän paperin kolumnin kirjoitusta varten tai suunnitella vaalistrategiaa puolen vuoden päähän.

Eivät nämä tietenkään ole täysin toisiaan poissulkevia tekemisiä. Vienhän minä lasten vanhoja vaatteita keräykseen niitä tarvitseville, lahjoitan kuukausittain rahaa järjestöille ja osallistun tempauksiin. Enemmän osallistumisen estää kuitenkin aika, sen rajallisuus. 

Missä se oma paikka sitten on? Haluan auttaa ja vaikuttaa, olla hyödyllinen. Tulisiko tehdä enemmän lähipiirissä? Vaikutanko sittenkin enemmän kasvattamalla omia lapsia kotona tai töissä oppilaita ohjatessa? Olisiko minusta enemmän hyötyä paikallisissa avustusjärjestöissä? Vai olisiko julkisilla sanomisillani kuitenkin jotain merkitystä? Voisinko saada jotain pientä liikettä jossain aikaan? 

Kolumni Eparissa lokakuussa 2014

Kesätyökesä

Kesäisin kaupungilla ja sen laitamilla törmää ilahduttavan paljon nuoriin. Aamulenkillä heitä tulee vastaan lähes joka puskassa. He kitkevät, leikkaavat ja harventavat. Tekevät siis töitä. Kaunista.

MInä aloitin työurani 14-vuotiaana myymällä jäätelöä. Kokonaista kolme kesää vietin kylmän tiskin takana. Sen jälkeen olen siivonnut, tehnyt ja myynyt hampurilaisia, tarjoillut juomia janoisille, viihdyttänyt lapsia ruotsinlaivalla sekä tuurannut toimistosihteeriä. Yhtäkään kesää en ole ollut tekemättä mitään. Ja tästä olen onnellinen ja ylpeäkin. 

On tärkeää, että näitä työmahdollisuuksia nuorille on tarjolla. Tila ei tässä riitä, jos yrittäisin listata kaikki ne asiat, miksi työntekeminen on nuorelle tärkeää. Vastuunotto ja oma raha on kuitenkin mainittava. Ensimmäinen on tärkeä varmasti meidän vanhempien näkökulmasta, toinen motivoi nuorta. Molempi parempi. Vaikka sanonnan mukaan nuoren nukkumisella saa rahaa pankkiin, niin kyllä se yhtälö paremmin toimii, kun nukkumisen sijaan tekee töitä. 

Puskahommat ovat perinteisesti kaupungin tarjoamia, mutta onneksi muitakin töitä löytyy. Seinäjoen kaupunki työllistää nuoria ainakin kesäsoittajiksi ja ohjaajiksi leireille, saapa muutama nuori kesätienestinsä tapahtumistakin. Myös yksityiset työnantajat tarvitsevat kesäväkeä erilaisiin tehtäviin. Paljon työllistävät kaupat, kahvilat ja ravintolat, suuria elintarvikelaitoksia unohtamatta. Tutustu ja tienaa -kampanja mahdollistaa muutaman viikon työelämäjakson nuoremmillekin.

Ja mikä estää nuorta yrittämästä itse, jos ei töitä toiselta löydy. Olen ihaillut tänäkin kesänä komeita kioskeja, joita ihan pienetkin lapset ovat perustaneet. Myydään mehua, koruja ja vanhoja leluja. Vähän vanhemmat voivat jo tarjota erilaisia palveluita. Lapsenvahteja tarvitaan aina ja nurmikot kasvavat yksityistenkin pihalla. Reippaasti kiertämään ovelta ovelle vaikka omassa naapurustossa ja tarjoamaan palveluita. Lähikauppaankin saa varmasti viedä ilmoituksen.

Ja kyllä, nuoretkin tarvitsevat lomaa ja luppoaikaa. Nuorella akulla latautumisaika on kuitenkin lyhyempi ja virtakin riittää pidempään. Meillä käytetyillä se kestää vähän kauemmin. Meinaan silti tulevana viikonloppuna kesätöihin minäkin. Toivottavasti en jää nuorten jalkoihin. 

Kolumni Eparissa heinäkuussa 2014

Yrittäjämyönteisyys myös toimintaan

Ilkka uutisoi perjantaina 27. kesäkuuta Seinäjoen kaupungin teknisen lautakunnan päätöksestä, jossa ei anneta ravintola Palaverille lupaa laajentaa terassiaan Tangomarkkinoiden ajaksi. Päätöstä on perusteltu Seinäjoen Tangomarkkinoiden oikeudella hyötyä järjestämästään tapahtumasta. 

Päätös ei ole linjassa Seinäjoen kaupungin strategian kanssa, jossa todetaan näin: ”Seinäjoen kestävän kasvun perusta on yrittäjyydessä, yrittäjyysasenteessa ja yritysten tahdossa menestyä ja kasvaa.” Samainen strategia on hyvin vahvasti myös kaupunkikeskustan kehittämisen kannalla, keskustaan halutaan luoda enemmän ja parempia palveluita, jotta ihmiset viihtyisivät. 

Seinäjoen keskusta elää tapahtumista. Ne toimivat houkuttimena myös niille, jotka eivät aio osallistua varsinaiseen tapahtumaan. Näin on ollut aina ja tulee olemaan jatkossakin. On luonnollista, että yrittäjät haluavat parantaa palveluitaan palvellaakseen tätä väkeä. Mielestäni kaupungin tehtävä olisi tukea varsinaisen tapahtuman lisäksi myös yrittäjiä, jotka omalta osaltaan parantavat näin kaupungin vetovoimaa.

Päätöksessä sanotaan myös, että tapahtumanjärjestäjältä ei voida velvoittaa, että se kustannustensa jälkeen luovuttaa aluetta samalla hinnalla, jonka se itse maksaa alueesta kaupungille. Kysyisinkin nyt, kuinka paljon Tangomarkkinat maksaa kaupungille vuokraa tästä alueesta?

Lautakunnan mukaan kaupungilla ei ole yleistä velvoitetta luovuttaa pysäköintialueitaan ja jalkakäytäviään liiketoimintaan. Ei varmastikaan ole. Halu ja tahto pitäisi kuitenkin olla. Yrittäjämyönteisyyden pitää näkyä myös toiminnassa, ei vain strategiassa.

Henna Rantasaari
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Seinäjoki

Mielipide Ilkassa 29.6.2014

VALTUUSTOBLOGI: Arviointikertomus ja tilinpäätös valtuustossa 16.6.2014

En tiedä, oliko seitsemältä alkavalla jalkapallo-ottelulla jotain osuutta asiaan, mutta tänään valtuuston kokous kesti vain hieman yli 2 tuntia. Keskusteluja käytiin oikeastaan vain kahdesta kohdasta ja nekin yhdistettynä: tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta sekä tilinpäätöksestä 2013. 

Lähes jokainen ryhmäpuheenvuoro käsitteli tai ainakin sivusi sitä, kuinka y-talo ei toimi ja kustannukset karkaavat. Oli melkein huvittavaa kuunnella näitä puheita, kun samaan aikaan sosiaali- ja terveyskeskukselta juuri leikattiin viime valtuustossa tämän vuoden budjetista 2% pois. Mahdollisuus oli olla leikkaamatta, sillä tein esityksen, että pitäisimme rahoituksen sosiaali- ja terveyskeskuksen kohdalla ennallaan ja pistäisimme rahan perusterveydenhuoltoon, jotta se saataisiin toimimaan. Vain 5 valtuutettua äänesti esitykseni puolesta, nyt siitä puhuivat kaikki. Toivotaan, että joku jostain toisesta puolueesta tekee samankaltaisen ehdotuksen tulevaisuudessa, jos sen takana sitten uskallettaisiin olla laajemminkin.

Tässä tämän päivän puheeni. 


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kiitos tarkastuslautakunnalle raportista. 

Taloudelliset tavoitteet ovat toteutuneet kaupungissamme huonosti, näin toteaa tarkastuslautakunta raportissaan ja saman voi todeta tilinpäätöksestä. Ei mikään uusi tieto meille kenellekään. Toivoa luodaan kuitenkin uuden strategian kautta, siinä nähdään mahdollisuudet kaiken korjaamiselle. Hyvä näin. En sano tätä ensimmäistä kertaa, nyt pitää sitä strategiaa sitten ryhtyä toteuttamaan, tehdä jotain muutakin kuin vain supistaa määrärahoja. Sillä se säästäminen kyllä näkyy ulospäin, mutta mitään muuta ei. Ja vaikka on jo puoliksi sisälläkin, istuu täällä kaupunginvaltuustossa, ei mitään konkreettista vielä ole näkynyt. Tarkastuslautakunta toivoo väliarviointia, niin minäkin. 

On aika selvää, miksi taloudelliset tavoitteet ovat toteutuneet niin huonosti. Tilinpäätöksestä ja arviointikertomuksestakin selviää, että toimintakulujen lisäyksiä on tehty vuonna 2013 melkein 10 kymmenen miljoonaa. Siis käytetty rahaa 10 miljoonaa enemmän kuin on budjetoitu. Se on ihan hemmetin paljon ja siinä on 10 miljoonaa liikaa. 

Syitä tähän riittää, niille kaikille emme voi mitään. Kasvu on positiivinen asia ja muuta kliseistä tähän väliin. On silti jotain, mitä voisimme tehdä. Voisimme alkuun lopettaa sen alibudjetoinnin. Ehdotin viime valtuustossa, että emme leikkaisi sosiaali- ja terveystoimelta nyt lisää, vaan antaisimme heille resursseja tehdä hommansa, jotta meidän ei näitä ylityksiä tarvitsisi enää täällä hyväksyä. Samaan aiheeseen kiinnitti tänään huomiota tarkastuslautakunnan puheenjohtaja puheessaan, sekä jokaisen ryhmän puheenjohtajat edeltävissä puheenvuoroissaan. Puheita siis riittää, mutta rohkeutta ei valtuustossa kuitenkaan riittänyt. Perästä kuuluu sanon minä ja jälleen saamme ylittää budjetin. 

Konserneistakin oli kertomuksessa tarinaa. Konserniohjeiden myötä ohjaus on varmasti jo selkiytynyt ja säännölliset selvitykset lisäävät omistajan otetta. Kaipaisin kuitenkin vielä selvitystä valtuustollekin. Useampaan otteeseen täälläkin on tullut esille ja itsekin olen siitä puhunut, että myönnämme kyllä takauksia isoille lainoille ja sidomme valtavasti rahaa näihin tytäryhteisöihin, mutta tiedonkulku ja raportointi takaisinpäin ontuu. 

Yksi pieni yksityiskohta täytyy vielä nostaa esiin. Tarkastuslautakunta on kehottanut kaupunkia laatimaan ohjeet henkilövalintaprosesseista ja palkkauksesta. Tähän ei kaupunginhallituksen selvityksen mukaan ole kuitenkaan tarvetta. Rohkenisin olla eri mieltä. Tarvitsemme ohjeita, jotta vältymme samanlaisilta mokilta, joita on jo tehty. Kasvua haluava kaupunki ei voi jatkuvasti rekrytoida tärkeisiin tehtäviin osaajia vain oman henkilökuntansa joukosta. Kaupunki ja muu julkinen sektori työllistää perinteisesti korkeastikoulutettuja. Juuri niitä veronmaksajia, joita mekin tänne kovaa halajamme. 

VALTUUSTOBLOGI: Puheeni 26.5.3014

Blogin kirjoittaminen toukokuun valtuuston jälkeen jäi, mutta tässä siellä pitämäni puhe talousarviokehityksestä. Kerrottakoon myös, että tekemästäni esityksestä äänestettiin, mutta vain 5 valtuutettua oli kanssani samaa mieltä. 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Säästämisestä alkaa tulla oman ikäluokkani sukupolvikokemus. Meitä on täällä monta sukupolvea, osa teistä on päässyt joskus päättämään myös siitä, mihin rahaa laitetaan, ei vain siitä, mistä sitä leikataan. Toivo elää, että myös me pääsisimme näin tekemään. Jotta näin kävisi, pitää tehdä niitä paljon puhuttuja rakenteellisia muutoksia, vaikka ne hetkellisesti kirpaisisivat.

Palvelukeskukset joutuvat karsimaan 2% menoistaan vuonna 2014, mutta erikoissairaanhoitoa osana sosiaali- ja terveystointa armahdetaan. Sinne olemme hyväksymässä yli 5 miljoonaa euroa lisää tälle vuodelle.

Tämä ei mielestäni ole oikea suunta. Erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, koska perusterveydenhuolto ei toimi. Koska perusterveydenhuollosta kokoa ajan leikataan, ei se pysty hoitamaan tehtäviää ja väkeä lähetetään erikoissairaanhoitoon. Seuraukset tiedämme, joka vuosi jaamme sinne lisärahaa budjettien yli. 

Tähän hommaan tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Siksi ehdotan, että poistetaan koko sosiaali- ja terveyskeskukselta tuo 2% säästövaatimus. Merkitään tämä 2% perusterveydenhuollolle ja annetaan sinne tarvittavat resurssit, jotta pystyvät tekemään työnsä. Olemme kaikki kuulleet, kuinka henkilöresurssit ovat terveyskeskuksessa vajavaiset. Täytetään sitä vajetta. Jos toimimme näin muutaman vuoden, emme ehkä joudukaan myöntämään erikoissairaanhoidolle enää tulevaisuudessa lisärahaa, vaan voimme säästää sieltäkin.

Näin emme pääse strategian edellyttämälle tasolle, mutta epäilen, että emme pääse sinne jatkossakaan, jos jotain ei oikeasti tehdä toisin. 

Vuosi 2015 tuo samaa kurjuutta. Kun vielä valtionosuudet ja muut tulevat uudistukset ovat täysin epävarmoja, emme pääse tukeutumaan valtioonkaan. 

Kehyksen voi hyväksyä tälläisenaan, se lienee välttämätöntä, mutta sisältö on se mikä ratkaisee. Kehyksen sisällön rakentaminen tulee olemaan haastavaa. Kiinteistöveroprosentin nosto lyödään tässä lukkoon, mikäli kehyksen näin hyväksymme. Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa. Jostain ne rahat on saatava. 

Viisautta palvelukeskuksille ja lautakunnille, kun rahaa ryhdytte jakamaan. 

Peruskoulun pitää uudistua

Puheeni Vihreiden puoluekokouksessa 7.6.2014

Arvoisat puheenjohtajat, hyvä puoluekokousväki.

Ville puhui eilen loistavasti. Maailman parasta koulua ei todellakaan tehdä säästämällä. 

Maailman parasta koulua ei välttättä tehdä myöskään nykyisellä mallilla, vaikka pisa-tuloksissa olemme loistaneetkin. 

Meillä on jo sote-uudistus, jota valmisteltiin hartaudella. Samanlaisella intensiteetillä ja huomiolla tarvitsemme uudistuksen myös peruskoulujärjestelmään. Olkoon se sitten vaikka peko-uudistus.

Koululaiset ovat valitettavasti eriarvoisessa asemassa eri puolella Suomea. Oppilas voi saada koko peruskoulun aikana jopa 2 vuotta enemmän opetusta toisessa kunnassa, koska viikkotuntimäärä on suurempi. Tämä ei ole tasa-arvoista.

Uskon vapauteen ja haluan uskoa, että kunnissa halutaan tarjota hyvää opetusta. Valitettavan monessa paikassa hyvä opetus on kuitenkin jäämässä säästöjen alle. Siksi  tarvitsemme opetussuunnitelmien muutoksien lisäksi enemmän valtion ohjausta perusopetuksen järjestämiseen. Ainakin tuntimäärät tulisi yhtenäistää. Voidaan myös miettiä, tulisiko raamien lisäksi  myös rahoitus tulla suoraan valtiolta? 

Mahdollisuus tähän on nyt. Keskustelu on käynnissä, kun peruskoulun opetussuunnitelmia uudistetaan parhaillaan. Valtakunnalliset raamit saadaan valmiiksi tämän vuoden loppuun, ja työ jatkuu paikallisten opetussuunnitelmien parissa niin, että lukuvuoden 2016 alussa siirrytään opiskelemaan uusien suunnitelmien mukaan. 

Tähän työhön toivon rohkeutta, niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti, sekä sisällön että koulutuksen järjestämisen suhteen. Meidän pitää opetella ajattelemaan oppimisen käsite uudelleen. Oppimisen ympäristöt ovat muuttuneet ja opettajankin rooli on tulevaisuudessa erilainen. Myös kuntien tilanne on erilainen, siksi pitää hakea rohkeasti uutta suuntaa myös rakenteisiin.

Meillä on edellytykset tehdä suomalaisista kouluista maailman parhaita. Tehdään se. 

Kesälomalla voi olla

Kun tuleva eskarilainen sai esittää toiveitaan kesälomalle, odotimme ensin hiukan kauhun sekaisin tuntein toivelistaa. Ystävien ulkomaanmatkat ja huvipuistokokemukset on jo kuultu ja vaikutteita saatu. Keksin jo mielessäni perusteluja, miksi emme voisi lentää aurinkorannalle kanarialle. 

Vähänpä tiesimme. Lapsen haaveissa oli viettää yksi päivä kokonaan isin kanssa ja oma päivä äidin kanssa. Asioita, joita hän noina päivinä haluaisi tehdä olivat uimassa käynti, jäätelön syönti ja pyöräretki eväiden kanssa. Äidin kanssa toiveissa oli vielä hakea kaupasta saippuakuplia ja isin kanssa pelata pomppupeliä sekä ajella paapan mopolla. 

Pienillä ihmisillä on pienet toiveet, joiden toteuttaminen on meille aikuisille kuitenkin välillä suurten ponnistusten takana. Meille aikuisille loma tarkoittaa ensinnäkin jaksoa, jolloin ei tehdä töitä, mutta usein myös matkaa jonnekin. Matkailu on mukavaa ja sitäkin on hyvä harrastaa, mutta aina ei tarvitse lähteä jonnekin. Eikä ainakaan olettaa, että lasten takia tulisi lähteä. Hiekkarantaa isompi elämys voi olla oman puutarhan vesiletku, jolla saa kerrankin leikkiä vapaasti.

Ja matkailla voi myös lähellä. Meillä liputetaan lähilomien puolesta, illaksi kotiin. Miten helppo pienten lasten kanssa on tulla kotiin yöksi sen sijaan, että neljä henkeä ahtautuu yhdelle hengelle mitoitettuun koppiin, jossa ei joko ole ilmastointia tai se on niin tehokas, että untuvapeitot eivät riitä. Meidän hyvät nukkujat yleensä vielä simahtavat autoon ja heidät saa kantaa suoraan sänkyyn. Ei iltatoimihässäkkää vaan mahdollisesti jopa vanhemmille vielä illan oma hetki terassilla. Täydellinen win-win.

Niin, kesälomalla voi olla. Jätän tarkoituksella välistä pois sanan ’vain’. Olemista ei pidä väheksyä, vaan nauttia siitä. Jatkuvien minuuttiaikataulujen mukaan eläminen on hyvä pysäyttää edes pariksi viikoksi. Lomaa ei kannata yliohjelmoida eikä varsinkaan hermostua, jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Lomalla pitäisi olla aikaa myös muuttaa suunnitelmia. Itse muutin suunnitelmiani juuri, kun ystävä soitti ja kertoi,että tulisivat pian käymään. Olin ajatellut kitkeväni kukkapenkkejä, mutta enemmän kuin mielelläni kestitsen sen sijaan ystäviä. Nautinnollista ja aikataulutonta olemista koko kesäksi, eläköön kesä ja vapaus!

Kolumni Eparissa 4.6.2014

Minun ehdokkaani

En voi sanoa, että muistaisin ensimmäisen kohtaamisen. En voi myöskään sanoa, että se olisi ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Jokaisen tapaamisen jälkeen olen kuitenkin ihastunut enemmän, kunnes tämä puhe valtuuskunnassa vei lopullisesti jalat alta. Melkein toivon, että olisin videoinut puheen, vaikka luettunakin se on vaikuttava. 

Tämän jälkeen on tullut lukuisia muita puheita ja henkilökohtaisiakin keskusteluja. Muun muassa tämä puhe, joka onneksi on myös videoitu. Edelleen, kerta toisensa jälkeen, olen vaikuttunut. Vaikuttunut, ja vakuuttunut siitä, että tämä mies tietää mistä puhuu. Oraksella on uskomaton kysy selittää monimutkaisetkin asiat niin, että ne ymmärtää. Kun Oras puhuu, hän puhuu asiaa.

Kun tätä ilmastoritaria houkuteltiin mukaan eurokisaan, päätin heti, että tässä haluan olla mukana. Oras on ihminen, joka yltää lähes haavistomaisiin saavutuksiin täällä Pohjanmaallakin: häntä pidetään hyvänä tyyppinä, vaikka on vihreä ja homo. Aina kun Oras on vieraillut täällä, hän on saanut todella paljon positiivista palautetta. Tämän suosion Oras on saavuttanut ihan puhtaasti omalla osaamisellaan, se on paljon se. 

Minä äänestin ennakkoon ja ääneni meni Orakselle. Näin on tehnyt jo moni muukin, mutta edelleen tukea tarvitaan. Tuoreen uutisen mukaan Oras on vahva ehdokas Vihreiden toiseksi mepiksi, mikäli Vihreät pitävät toisen paikkansa. Tässä tarvitaan meitä jokaista. Mene ja äänestä. Tee se hyvin ja kirjoita lappuun 169. Eurooppa kiitttää.

ps. Oraksen lisäksi meillä on 19 muuta huippuehdokasta. Ne voit tarkistaa täältä. 

Minne ääni menee?

Kun äänestämme Suomessa jonkin tietyn puolueen ehdokasta, tiedämme aika selvästi, mitä saamme. Puolueet ja niiden erot tiedetään. Ehdokkaat ja edustajatkin ovat yleensä samaa mieltä puolueensa kanssa, ainakin suuret linjat kulkevat samaan suuntaan.

Tuntemattomampia ovat eurooppalaiset ryhmät, joihin suomalaisetkin puolueet ja mepit kuuluvat. Kuitenkin Euroopan parlamentissa juuri näillä ryhmillä on väliä. Ryhmissä tehdään päätökset, joiden mukaan mepit äänestävät. Ryhmän mielipiteestä saa toki poiketa ja äänestää omaa ryhmää vastaan, mutta pääsääntöisesti suomalaismepit ovat tilastoissa ryhmilleen uskollisia. Omassa ryhmässä vähemmistöön mielipiteensä kanssa joutuva meppi on myös meppi vailla valtaa. 

On hämmästyttävää, miten paljon suomalaispuolueiden näkemykset eroavat niiden eurooppalaisten ryhmien ajamista asioista. ALDE, eli keskustalaisten eurooppalainen koti, kannattaa esimerkiksi EU:n vallan kasvattamista sekä haluaa keventää maataloustukia. EPP, eli ryhmä, johon suomalaiset kokoomuslaiset Euroopassa kuuluvat, torppasi viime keväänä naisten oikeuden turvalliseen aborttiin. Nämä esimerkit sopivat huonosti yhteen maatalousmyönteisen keskustaimagon tai liberaalin kokoomuspolitiikan kanssa. Eniten hajallaan on ryhmä, johon perussuomalaiset EU:ssa kuuluvat, sen suuntaa ei tiedä kukaan. 

Eurovaaliehdokkaat puhuvat kampanjoidessaan usein myös Suomen edusta ja lupaavat valvoa Suomen etuja. Yksiselitteistä Suomen etua ei kuitenkaan ole olemassa. Suomen etu on käsite, jonka jokainen määrittelee omalla tavallaan. Meillä olisi yksipuoluejärjestelmä, jos olisimme kaikki samaa mieltä siitä, mikä on Suomen etu. 

Ei siis ole ihan sama, ketä eurovaaleissa äänestää. Lapualaisten ei kannata välttämättä äänestää  lapualaista, ainakaan pelkän kotikunnan perusteella. Ehdokkaan lisäksi kannattaa raottaa vähän taustaorganisaationkin verhoa. Myös aiemmat äänestykset ovat kiinnostavia. Miten meppi äänesti -sivustolle on kerätty dataa tärkeimmistä äänestyksistä. Osa tuloksista yllättää. Vain neljä suomalaista meppiä olisi esimerkiksi halunnut lopettaa maataloustukien maksamisen tupakanviljelijöille. 

Euroopan parlamentin yhtenäisin ryhmä on vihreät. Puolue tekee samanlaista politiikkaa kotimaassa ja Euroopassa. Pystymme käyttämään kaikki voimat ja osaamisemme tavoitteidemme ajamiseen, kun ei meidän tarvitse tapella ryhmämme sisällä siitä, mitä tehdään. Vihreillä on ainoana ryhmänä koko Euroopan Vihreiden yhteinen vaaliohjelma, johon kaikki maat ovat sitoutuneet. Vihreitä äänestämällä tiedät mitä saat. Valitse oma ehdokkaasi tästä huippujoukosta. 

VALTUUSTOBLOGI: Kyllä Jalasjärvelle

Isoin asia vappuviikon valtuustossa oli äänestäminen siitä, tahdommeko Jalasjärven osaksi Seinäjokea vai emme. Lopputulos oli myönteinen, äänin 35-16 Seinäjoki hyväksyi kuntajakoselvittäjien tekemän selvityksen. Draamaan kaarta ei puuttunut, esityksiä tehtiin niin pöydälle panosta kuin Jalasjärven hylkäämisestä, mutta kumpikaan ehdotuksista ei mennyt läpi.

Itse olen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Pidin kuntaliitosta kannattavan puheen, joka pohjautui pitkästi aiempaan blogi-kirjoitukseeni Vihreiden blogissa. Jalasjärvi ei seuraavana päivänä pitänyt Seinäjokea mieleisenä kumppanina, vaan valitsi itselleen Kurikan. Kesäkuussa näemme, kunnioitetaanko heidän päätöstä, vai liitetäänkö Jalasjärvi kuitenkin Seinäjokeen, kuten selvitysmiehet ehdottivat.

Toisen puheen pidin, kun käsiteltiin henkilöstötilinpäätöstä, sen voit lukea tästä:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Henkilöstön osalta vuosi 2013 muistetaan lomautuksista ja talkoovapaista. Henkilöstötilinpäätöksessäkin niistä on muutama maininta, mutta ei mielestäni tarpeeksi asian suuruuteen nähden. Esimerkiksi poissaoloihin sivulle 18 ei ole erikseen eritelty lomautettuja. Kysynkin, mihin heidän poissaolonsa on tilastoitu?

Edelleen säästöihin liittyen, henkilöstötilinpäätöksessä todetaan, että säästötavoitteissa on onnistuttu hyvin. Luvuista en kuitenkaan saanut tästä raportista selvyyttä. Mikä oli euromääräinen summa, joka henkilöstösäästöillä saatiin aikaan? Oliko se tavoitteiden mukainen?

Kuten jo johdannossa sanotaan, ei vuonna 2013 suoritettu henkilöstön tyytyväisyyskyselyä. Tämä lienee kaupungin onni. Tulokset eivät varmaan olisi kovin mieluista luettavaa. Tässä raportissa olisi kuitenkin voinut harjoittaa enemmän itsekritiikkiä. Talkoovapaat ja lomautukset ovat huonoa henkilöstöpolitiikkaa. Se meidän tulee itsellemme tunnustaa.

Iso asia listalla oli myös miljoonan hyväksyminen vanhuspalveluiden kehittämiseen. Vaikka suunta on kohti avopalveluja, varattiin raha tällä kertaa laitospaikkoihin. Tämä siksi, että kaikki eivä tietenkään pärjää kotona, ja tällä hetkellä vanhuksia joudutaan pitämään terveyskeskusten vuodeosastolla, kun hoitopaikkoja ei ole. Tarpeellinen uudistus siis.

Seuraava koitos valtuustolla on toukokuun puolessa välissä, kun pääsemme ensi vuoden budjetin pariin talousarvioseminaarissa. 

Perusterveydenhuollosta perussairaudenhoidoksi

Perusterveydenhuollosta perussairaudenhoidoksi

Jätin viime viikolla soittopyynnön terveyskeskukseen. Korvasairaat lapset kaipasivat jälkitarkastusta. Pyyntööni vastattiin ja sain hyvää palvelua. Aikaa lääkäriin sen sijaan en saanut. Tarvitsin ajan seuraavalle viikolle, mutta se ei onnistunut. Aika olisi pitänyt ottaa heti, eli tarjolla oli vain päivystysaikoja. Yritin selittää, että ottaisin ajan sinne normaalivastaanotolle, kahdenkin viikon päähän käy. Olisi mennyt kuulemma kolmen kuukauden päähän.

Tiesinhän minä, että siellä ruuhkaa on. Lääkäripulasta on puhuttu, ja nyt viime aikoina myös hoitajapulasta, joka aiheuttaa hoitaja-lääkäri-mallin toimimattomuuden. Samaan aikaan olen talven aikana kuullut useammassakin puheenvuorossa, kuinka Seinäjoki on hienosti onnistunut tuottamaan terveyspalvelunsa edullisesti. Erikoissairaanhoidon kulut ovat kyllä kasvaneet, mutta siitä syyt on vieritetty tehottomasti toimivalle sairaanhoitopiirille. Seinäjoki itse on kuulemma hoitanut asiansa moitteetta. Sote-ratkaisunkin pelätään vain kasvattavan kaupungin kuluja. Nyökytellen olen kuunnellut ja uskonut. Hölmö minä.

Eihän tässä ole mitään järkeä. Tottakai ne erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, jos emme hoida kaupunkilaisia kunnolla perusterveydenhuollossa! Eikä siitä silloin voi syyttää sairaanhoitopiiriä, vaan ihan omaa toimimatonta järjestelmää. Tällä mallilla perusterveydenhuolto muuttuu perussairaudenhoidoksi, josta pahimmat tapaukset joudutaan laittamaan eteenpäin erikoissairaanhoidon puolelle. Ei ole aikaa eikä resursseja ennaltaehkäistä, kun pitää huolehtia, etteivät asiakkaat kuole vaivoihinsa.

Ongelma ei siis ole siinä, että ensiapupäivystyksessä joutuu välillä odottamaan jopa 5 tuntia. Se on valitettavaa, mutta kai täysin normaalia päivystyksessä, jossa kiireellisemmät on pakko hoitaa ensin. Ongelma on siinä, että sinne ensiapupäivystykseen ei pitäisi perusflunssapotilaiden mennä. Muistan joskus kuulleeni, että julkisen puolen ei tulisi hoitaa aikuisia poskiontelopotilaita ollenkaan, koska niillä ei ole kansanterveydellisesti eikä -taloudellisesti mitään merkitystä. Raakaa peliä, mutta osittain totta.

Syy-seuraus-suhteet ovat jopa näin mallikolle tässä helposti havaittavissa. Lääkärinvastaanottoaikoja ei kohtuullisessa ajassa saa. Ne, jotka on pakko katsoa ja hoitaa, kuten ilmeisesti lasten korvatulehdusten jälkitarkastukset, saavat päivystysaikoja. Tästä johtuen päivystysaikoja ei ole niitä tarvitseville, joten he menevät terveyskeskuksen ensiapupäivystykseen, vaikka eivät sinne kuuluisi. Ne, jotka saavat ajan sinne kauas tulevaisuuteen, sairastuvat mahdollisesti vielä vähän enemmän, jolloin perusterveydenhuolto ei enää riitä, vaan tarvitaan erikoissairaanhoitoa. Ja niin kulut kasvavat ja kansanterveys rapautuu.

Kyllä minä olisin tässä vaiheessa jo lopettanut kehumisen sillä, kuinka edullisesti ne palvelut tuotetaan. Viime vuonna sosiaalipuolelle palkattiin valtuustoaloitteen myötä 5 uutta perhetyöntekijää. Olisiko nyt samanlaisen aloitteen aika?

Kolumni Eparissa 23.4.2012

Liitoksia tehdessä kannattaa katsoa kauas

Debytoin pääsiäisen alla Vihreiden blogissa, kun aloitin Kuulumisia kunnista -blogisarjan. Tässä teksti teillekin luettavaksi.

Valtiovarainministeriö on määrännyt toimitettavaksi erityisen kuntajakoselvityksen Seinäjoen kaupungin ja Jalasjärven kunnan välillä. Syy selvitykseen on Jalasjärven päätyminen kriisikunnaksi omistamansa aikuiskoulutuskeskuksen JAKK:n tukien takaisinperinnän takia. Kurikan kanssa Jalasjärvi tekee vapaaehtoista selvitystä.

Huhtikuun 28. päivä valtuustot ilmaisevat kantansa liitoksiin. Varovasti ja vuorotellen, niin että päätähti Jalasjärvi sanoo sanansa viimeisenä. Järjestystä on moitittu, mutta en näe, että sillä merkitystä on. Sanovat kunnat mitä tahtovat, tekee valtiovalta omat päätöksensä kesäkuussa.

Valtion nimeämät selvittäjät ehdottavat, että Jalasjärvi liittyisi Seinäjokeen. Kurikka-selvityksen tekijä niinikään on sitä mieltä, että liittyä pitäisi, mutta Kurikkaan. Selvitykset ovat keskenään vaikeasti vertailtavissa, sillä niissä on käytetty kovin erilaisia lukuja.

Seinäjoki on velkainen kaupunki, kaikilla luvuilla laskettuna. Nopea kasvu ja siitä johtuvat isot investoinnit yhdistettynä vaikeaan taloustilanteeseen eivät ole kohdelleet kaupunkiamme hyvin. Kasvavalla keskuksella on kuitenkin toivoa. Tässä kohtaa isoista veloista on hyötyäkin, Jalasjärven 35 miljoonan velkapotti ei Seinäjokea juuri hetkauttaisi. Kurikalle, vaikka vauras kaupunki onkin, olisi liitos kohtalokkaampi. Kasvuennusteissakaan ei Jalasjärven ja Kurikan liitoksessa noustaisi korkealle.

Seinäjoki pärjää ilman Jalasjärveä. Kuten todettu, velkaakin on omasta takaa. On myös nurinaa ja tyytymättömyyttä, puhetta siitä, että edellisetkin kuntaliitokset ovat hoitamatta. Palvelurakenteita on muutettu, mutta jotain olisi varmasti jouduttu tekemään ilman liitoksiakin. Kuoleva kunta tuskin pystyy kovin laadukkaita palveluitakaan tuottamaan.

Ei pidä kuitenkaan tyytyä pärjäämään, vaan tavoitella jotain parempaa. Olen jokaisessa tekemässäni päätöksessä yrittänyt katsoa tarpeeksi kauas. Niin myös tässä. Vaikka sote-sopu veikin terävimmän tarpeen tehdä kuntaliitoksia, ovat suuremmat maakuntakeskukset totta. Seinäjoki uhkaa jäädä tästä kehityksestä. Jalasjärvi tuo mukanaan isoja yrityksiä, jotka taas niitä kunnille kovin tärkeitä verotuloja, joiden puutteesta on Seinäjoellakin kärsitty.

Ennen velkaantumistaan Jalasjärvi on hoitanut hommansa moitteettomasti. Vertasin Jalasjärveä valtuustojen yhteisessä seminaarissa naapuriksi, joka on loukannut jalkansa ja tarvitsee hetkellistä apua. Kun velasta on päästy ja jalka kuntoutunut, on juoksukunto taas kova. Tottakai liitos tuo mukanaan myös noin 8000 uutta seinäjokelaista, joille täytyy tuottaa palvelut. Tätä ei sovi unohtaa.

Yksi haaste suurempiin yksiköihin siirryttäessä on lähidemokratian toteutuminen. Seinäjoki ei ole tehnyt viisaita päätöksiä tähän mennessä lakkauttaessaan aluelautakuntia ja yhdistäessään ne yhdeksi asukaslautakunnaksi. Yli 60 000 asukkaalle ei mielestäni riitä yksi 13 henkinen asukaslautakunta, joka jakaa aktivointirahaa ja järjestää kansalaisraateja. Tärkeitä nekin, mutta lähidemokratia on enemmän. Se on päätäntä- ja budjettivaltaa, jota kuntalaiset voivat käyttää omilla alueillaan.

Kaupungin iso koko ei ole tae toimivista palveluista, eikä edes välttämättä edellytys, mutta mahdollisuus se on. Kuntarajat eivät estä yhteistä toimintaa, mutta niiden purkaminen saattaa synnyttää uudenlaisen tahtotilan. Seinäjoen ja Jalasjärven yhdistäminen on nähtävä mahdollisuutena, joka parantaaa koko alueen hyvinvointia.

Usko, koulu ja opetus

Vielä on kaksi kuukautta toukokuun loppuun ja se on jo alkanut: taistelu suvivirrestä. Valitettavasti puhe suvivirrestä on puhetta aidan seipäästä, kun pitäisi puhua koko aidasta.

"Perusopetuksessa eri oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta." Näin sanotaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, joka on velvoittava asiakirja opetusta järjestettäessä. 

On osa opettajan ammattitaitoa ja etiikkaa, että hän osaa pitää uskonnon erillään omasta opetuksestaan ja muista toimistaan koulussa. Ihan kuin puoluepoliittisessa toiminnassa mukana olevat opettajat toimivat. En minäkään voi julistaa vihreää propagandaa töissä, se olisi väärin. Niin ei voi täällä tehdä edes keskustalainen poliitikko-opettaja, vaikka jonkinlaista paikallista uskontoa poliittisella suuntautumisellaan harjoittaakin. Se ei vain ole oikein.  

Peruskoulu on tarkoitettu jokaiselle suomalaiselle lapselle. Olemme syystäkin ylpeitä järjestelmästämme, joka on tasa-arvoinen ja mahdollistaa kaikkien koulunkäynnin. Teemme kouluissa kaikkemme, että jokainen voisi tuntea kuuluvansa joukkoon. Näin tulisi toimia myös uskonnon suhteen. Koska ei ole olemassa uskontoa, joka sopisi kaikille, ei sitä tulisi siellä harjoittaa. Koska uskonnontuntien lisäksi uskonto on läsnä vielä monessa tilanteessa, kuten esimerkiksi ruokarukouksissa ja päivänavauksissa. Kannattaa käydä lukemassa myös tämä kirjoitus, jossa avataan vähän sitä, miltä eristäminen tuntuu lapsesta. 

Tälläkin hetkellä jokaisella on oikeus opiskella omaa uskontoaan ja olla osallistumatta evankeliluterilaisen uskonnon opetukseen. On hyvä ja välttämätöntäkin, että näin toimitaan, eikä ketään pakoteta osallistumaan uskontotunneille, jotka eivät sovi omaan vakaumukseen. Tämän järjestäminen on kuitenkin käytännössä vaikeaa, kun useita aikatauluja tulee sovittaa yhteen. Kalliiksikin tämä tulee, esimerkiksi kun oppilaita kuljetetaan uskontotunneille toiselle puolelle kaupunkia. 

Mielestäni onkin syytä kysyä, onko yhteiskunnan velvollisuus järjestää uskonnonopetusta? Minun mielestäni ei. Uskonnonopetus on seurakuntien velvollisuus. Paras vaihtoehto olisi korvata uskontojen erillään opettaminen elämänkatsomustiedolla tai uskontotiedolla, jonka sisällä käsitellään useampia uskontoja. Näin siirtyisi eteenpäin niin meidän evankeliluterilaisten kulttuurihistoriallinen perintö kuin myös muiden uskontojen tiedot. Kansainvälistyvässä maailmassa ei liene haittaa siitäkään.

Myös minä olen kristitty ja perheeni kuuluu kirkkoon. Käytämme seurakunnan palveluita, kuten esimerkiksi lasten kerhoja ja olemme olleet niihin tyytyväisiä. Kritiikkiä eivät siis esitä vain jumalattomat vapaa-ajattelijat, vaan ihan vaan ajattelijat, jotka ovat tarpeeksi vahvoja antamaan tunnustusta myös toisin ajatteleville. Niin ja ajattelevat lasten, ihan kaikkien lasten, parasta. 

Keilaa Anteron kanssa

Vaalivuosi se on tämäkin. Itse en tällä kertaa ole ehdolla (paitsi OAJ:n vaaleissa, joiden tulos itseasiassa ratkeaa ensi viikolla!) mutta mukana toki. Ja vaalithan ovat puolueille parasta aikaa, kun saa huolella luukuttaa omia juttujaan ja niistä ollaan jopa kiinnostuneitakin. Joten jonkin verran vaalijuttuja luvassa täälläkin.

Nyt buffaan huomista tapahtumaa, kun saamme Seinäjoelle vieraaksi Antero Vartian. Seinäjoella on mahdollisuus keilata Anteron kanssa uudessa keilahallissa. Keilauksen jälkeen keskustelutilaisuus yrittäjyydestä, josta yrittäjäehdokkaalla on sanansa sanottavana. Joten keilaamaan!

100 vuotta Fennovoimaa

Pyhäjoelle halutaan rakentaa uusi noin 1000MW ydinvoimalaitos. Mukana projektissa on pääosin julkisesti omistettuja tahoja, kuten Seinäjoen kaupungin täysin omistama Seinäjoen Energia Oy. Alusta alkaen projektiin haettiin isosti ulkomaista omistusta, koska Suomesta ei löydy riittävästi kiinnostusta omistaa ydinvoimaa. Kesken suunnitteluprojektin saksalainen E.On vetäytyi hankkeesta ja tilalle tuotiin venäläinen valtionyhtiö Rosatom, joka laitoksen rakentamisen lisäksi on yksi tulevista omistajista.

Ydinvoimala on yli 100 vuoden projekti. Rakentaminen ja käyttöönotto kestävät 10 vuotta. Laitos on sähköntuotannossa ehkäpä 60 vuotta. Sähköntuotannon loppumisen jälkeen täytyy käytettyä polttoainetta jäähdyttää vesialtaissa 40 vuotta, ennen kuin lämmöntuotanto ja säteily ovat loppusijoittamiseen sopivalla tasolla. Tämän jälkeen laitos puretaan ja rakenteiden radioaktiivinen materiaali loppusijoitetaan. Purkamisurakka kestää vuosia ja maksaa satoja miljoonia euroja.

Kun pohditaan uuden ydinvoimalan tarvetta Suomessa, tulee ennen kaikkea miettiä tulevaisuutta. Nyt päiväkodissa olevien taaperoiden lastenlastenlapset ovat työikäisiä, kun Pyhäjoen ydinvoimalaa puretaan! Tulevaisuuden energiamarkkinoihin liittyy paljon kysymyksiä. Paljonko tulevien vuosikymmenien aikana tekniikka energian tuottamiseen, siirtämiseen ja varastointiin kehittyy, ja kuinka paljon tämä tekniikka maksaa? On mahdollista, että ydinvoimalan tuottama sähkö on tulevaisuudessa kalliimpaa kuin muilla keinoilla, esimerkiksi uusiutuvalla energialla tuotettu.

Seinäjoen Energia on kuitenkin päättänyt olla mukana tässä yli 100 vuoden projektissa. Koska kysymyksessä on täysin kaupungin omistama yhtiö, jonka hallituksessa istuvat kunnallispoliitikot, tulisi kaupunkilaisille kertoa, miksi Seinäjoen Energian kannattaa olla mukana rakentamassa Fennovoiman ydinvoimalaa.

Valtuutettu Rantasaari on kysynyt Seinäjoen Energian toimitusjohtaja Martti Haapamäeltä valtuustossa kahdesti, onko tässä hankkessa järkevää olla mukana. Vastauksessaan Haapamäki vetosi laskelmiin, joiden mukaan taloudellista riskiä ei ole. Vaadimme, että nuo laskelmat julkistetaan. Ydinvoiman rakentaminen on uhkapeliä, jota ei tulisi pelata veronmaksajien rahoilla.

Jani Mäkinen
puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Vihreät

Henna Rantasaari
kaupunginvaltuutettu
Seinäjoki

Avoimesti auki

Jokainen meistä on varmaan joskus tuntenut itsensä ulkopuoliseksi. Seissyt porukan ulkopuolella odottaen merkkiä, jotta voisi mennä mukaan, tai katsellut kauempaa ja tuntenut kateutta. Vaikka usein onkin kyse vain väärinkäsityksestä, ovat nämä ovat tilanteita, jotka eivät tunnu mukavilta.

Sama tunne saattaa olla tällä hetkellä Seinäjoelta töitä etsivällä paluumuuttajalla. Olisi kiva tulla takaisin, mutta oloaan ei koe kovin tervetulleeksi. Ja mitä mahtaakaan ajatella täysin uusi tuttavuus, joka on kiinnostunut kaupungistamme mahdollisena työ- ja asuinpaikkana, mutta tuleekin käännytetyksi heti ovella?

Kun asuntomessuille haettiin työntekijää, uskottiin puskaradion kautta löytyvän pätevimmän hakijan. Nyt uutta elinkeinojohtajaa haettaessa paikka pistettiin hakuun, mutta vain kaupungin sisäisenä hakuna. Viikonlopun lehtitietojen mukaan hakijoita oli kolme. Päteviä varmasti kaikki.

Mutta onko todellakin niin, että uskomme kaiken osaamisen ja viisauden asuvan täällä kaupunkimme sisällä, vähän yli 60 000 asukkaan keskellä? Minä uskon meihin pohjalaisiin ja tiedän, että viisaus täällä asuu niin vanhoissa naisissa kuin muissakin. En kuitenkaan usko, että mistään muualta sitä ei löytyisi.

Me haluamme kaupunkina kasvaa. Kaupungin asukasluku on mahdollista saada nousuun kuntaliitosten lisäksi syntyvyyden ja muuttoliikkeen avulla. Kuntaliitokset ovat oma lukunsa, mutta niiden kautta on jo kasvettu ja luultavasti kasvetaan tulevaisuudessa lisää. Vauvojakin syntyy meillä ihan hyvää vuosivauhtia.

Meidän pitää siis saada vielä ihmiset muualta Suomesta muuttamaan tänne. Paluumuuttajia on jo houkuteltu kovasti ja muutenkin on tehty kampanjaa, onnistuttukin. Tunnetusti kaupungin imago on hyvä. Seuraavaksi näille muuttajille tarvitaan työtä ja asuntoja. Usein ensin etsitään se työ.

Seinäjoki tarvitsee lisää kaikenlaisia työpaikkoja, mutta etenkin korkeakoulutettujen paikoista on pulaa. Kaupunki ja muu julkinen sektori on perinteisesti työllistänyt juuri heitä. Siksi on tärkeää, että sieltäkin löytyisi töitä. Ja että niitä voisivat kaikki hakea.

Vaikka yksittäisen paikan täyttäminen muuttajalla ei kaupunkia vielä täytäkään, on sillä merkitystä myös maineen vuoksi. Jos annamme sen kuvan, että emme tänne muita halua, ei tänne kukaan haekaan. Piiri pienii jatkaa pyörimistään. Ja silloin jää se muutto muutenkin tekemättä ja asunto ostamatta.

Ylypiä saa olla, muttei ilikiä. Suurennetaan siis vähän sitä piiriä ja päästetään muitakin rinkiin. Niin ja luotetaan niihin omiin osaajiin, kyllä ne pärjää avoimessakin kilpailussa.  

Kolumni Eparissa 12.3.2014

Täydellinen sunnuntai

Täydellinen sunnuntai alkaa urheilulla raittiissa ilmassa ja hyvässä seurassa. Jatkuu päiväunihetkellä ja kirjoitushommilla. Sitten tupa täyteen väkeä ja ruoka pöytään. Loppuilta rauhoitellaan ja valmistaudutaan tulevaan viikkoon. Näitä lisää!

Komiaa sen on oltava

Kirjoitan komialta kotiseudultani Seinäjoelta: maakuntakeskuksesta, jonka väkiluku on viime vuosina kasvanut yli 800 asukkaalla vuosittain. 60 000 asukkaan raja rikottiin elokussa 2013. Muuttoautoja tulee ympäri Suomea: noin 60% muuttajista on maakunnan ulkopuolelta. Komiaa, sanoo etelä-pohojalaanen.

Komialla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Päättäjänä mietityttää, onko kaikki tämä kasvu hyvästä. Kasvu on kallista: päiväkoti vuosittain ja peruskoulu tai laajennus joka toinen vuosi on tämänhetkinen rakennustahti. Töitä se tietää, mutta myös kustannuksia. Säästöjä ja velat kattoon. On toki mukavampaa velkaantua kouluja kuin vanhainkoteja rakentamalla, mutta laina on aina laina.  

Ajankohtaisessa kuntaliitoskeskustelussa pienet kunnat epäilevät, että isot kaupungit vievät heidän palvelunsa, mutta on meilläkin pelkomme. Tulevatko pienet ja imevät meidän loputkin mehut? Kun kasvun takia velkaantuneen kaupungin kylkeen isketään myös valmiiksi kuralla olevan kunnan budjettikirjat, ei lopputulos ole välttämättä toivottu.

Menestystarinamme on monen tekijän tulosta. Itse kiitän rohkeita päättäjiä, jotka ovat aikoinaan sekä sijoittaneet markkinointiin ja rakentaneet imagoa että myös luoneet odotuksille vastinetta. Komia-termi on täällä tuotteistettu: komiaa on niin kirkko, paikallisliikenne kuin jalkapalloturnauskin.  

Vihreä valtuutettu löytää moitittavaakin, mutta ainakin jotain on tehty oikein. Täällä on uskallettu tukea toveria toisestakin puolueesta.

Eikä huonosti mene asukkaidenkaan mielestä, vaikka paikallislehtien palstoja lukemalla voisi saada toisen kuvan. Joulukuussa julkaistussa hyvinvointibarometrissä Seinäjoki kiri 20 suurimman kaupungin joukossa kolmanneksi, kun mitattiin asukkaiden tyytväisyyttä.

Kirjoitus Ääni Korvesta- palstalla Vihreässä Langassa 31.1.2014

Älä hyväksy

Ärsyttää, haukkua, lyödä, huijata, ahdistella, ajaa takaa, jättää ulkopuolelle, rääkätä, herjata, potkia, syrjiä. Yhtä kaikki, kiusaamista. En mä tarkoittanut, se ärsytti, ne oli ne muut, se oli vahinko, en se ollut mä, se alotti, mä vaan vitsailin. Yhtä kaikki, se sattuu.

Surullista, mutta totta. Päivittäin, ja kaikkialla. Kiusaaminen on liian paljon paikallisissakin otsikoissa viime aikoina viihtynyt aihe. Ja töissäkin siihen törmää, joten mietityttäähän se. Ja saa ymmälleen. Enkä ole yksin. Jos vanhemmat, niin myös me opettajat olemme välillä jo ihan voimattomia.

Kun kiusaamista on jatkunut jo useita vuosia, on jossain menty vikaan. Kotona tai koulussa, luultavasti molemmissa. Yksin ei kukaan ole syyllinen tai voi asioita ratkaista. Koulukiusaamisesta ja sen vakavuudesta puhutaan paljon, eikä kukaan jätä sitä ilkeyttään huomiotta. Välillä silmiä kuitenkin menee kiinni, myös meillä aikuisilla. Hyväksytään hiljaa, eikä puututa. Koska ollaan voimattomia.

Voimattomuus lähtee olosuhteista. Katse pitää kääntää kaikkeen siihen, mitä lasten silmät näkevät. Kiusaaminen on yhteiskunnassamme sallittua. Toisten ihmisten rikki repiminen on valitettavasti valtakunnan ykkösviihdettä. Kun julkinen nolaaminen on se, millä joka puolella mässäillään, opitaan siihen pienestä pitäen. Kun pienimmästäkin mokasta kirjoitetaan keltaisena kirkuvia otsikoita, on malli väärä.

Myötätunto ei kehity, ellei sitä näe ja koe. Jonkun on näytettävä mallia, kuinka toiset ihmiset otetaan huomioon. Ja nimenomaan näytettävä. On turha saarnata, kuinka tulisi tehdä, jos itse toimii toisin. Kurkatkaamme sinne peiliin kaikki, niin oppilaat, vanhemmat kuin opettajatkin. Katsotaan oikein kunnolla, eikä laiteta silmiä kiinni. Voisiko jotain tehdä toisin?

Leikkiä, hymyillä, pelata, halata, soittaa, välittää, ottaa mukaan, tykätä. Yhtä kaikki, mukavaa. Ei se mitään, voisinko auttaa, ollaanko kavereita, tuu mukaan, mitä kuuluu, anna anteeksi. Yhtä kaikki, tuntuu hyvältä. Niin koulussa kuin kotonakin. Kokeilepa.

Kolumni Eparissa 29.1.2014

Sunnuntaipuuhia

Eiköhän se ole joulurauha jo ohi ja täysi tohina päällä taas. Huomenna vuoden ensimmäinen valtuusto, siihen valmistautumista tänään. Onneksi on tuoreita pullia kahvin kaveriksi, pieni leipuri pääsi tänään vauhtiin. Nam.