Yksinkertaista

Luin juuri tutkimuksesta, jonka mukaan mietelauseista pitävät ja niitä jakavat ihmiset ovat yksinkertaisia. Otan nyt riskin ja tunnustaudun yhdeksi heistä. Tämä leima ei liene jo ansaittujen joukossa liian raskas kannettavaksi.

Kotona kylpyhuoneen kaappiin pistin kiinni kortin, jossa kerrotaan, että on ihan ok olla onnellinen. Olohuoneessa taulu muistuttaa, että onni ei ole päämäärä, vaan elämäntapa. Nämä lukevat englanniksi, vieras kieli kuulostaa vakuuttavammalta. 

Sosiaalisessa mediassa jaoin noin viikko sitten lauseen myös suomeksi: "Kaikki järjestyy. Kuten on järjestynyt tähänkin saakka.” Kovasti siitä tykättiin. Hyvän mietelauseen tavoin tämäkin lause on tulkittavissa hyvin monella tavalla. Se voidaan liittää niin yhteiskunnallisiin teemoihin, kuin hyvinkin henkilökohtaisiin aiheisiin. 

Itse ainakin haluan ajatella, että sekä sote-soppa että koko Eurooppaa ravisteleva turvapaikanhakijoiden virta ovat asioita, jotka tulevat järjestymään. Molemmat vaativat oikeanlaisia poliittisia päätöksiä ja yhteistä tahtoa, joita uskon löytyvät. Tarvitaan kykyä asettua toisen asemaan ja rohkeutta kohdata uutta. 

Arkeenkin tälle ajatukselle löytyy useita kiinnekohtia. Myös arjessa jaksamisessa auttaa, kun välillä hellittää ja toteaa, että kaikki kyllä järjestyy. Ihan niinkuin ennenkin. Lähestyvän joulun suunnittelussakin paineet kasvavat helposti liian suuriksi. Joulu kuitenkin tulee, ehti siihen valmistautua tai ei. Vielä aattonakin ehtii kauppaan hakemaan sen tärkeimmän tunnelmantuojan, olkoon se sitten perunalaatikko, hyasintti tai kynttilä lyhdyssä.

Jos nämä ja monet muut mietelauseet jollain tavalla auttavat tai rauhoittavat meitä niitä jakavia, ei niistä liene haittaakaan. Tässä hetkessä ja pimeydessä jokainen hyvää mieltä tai toivoa ruokkiva mietelause on mielestäni tarpeellinen, vaikka olisi kuinka yksinkertainen. Toivon kaikille rauhaisaa joulunaikaa, kaikki kyllä järjestyy. Vähän vähemmälläkin. 

Kohdistettua kosiskelua

Kokenut kaupunkikehittäjä Eero Holstila totesi viime viikolla Seinäjoen kaupungin roustaustilaisuudessa, että kaupungin tulee houkutella asukkaikseen erityisesti lapsentekoikäisiä naisia. Näin siksi, että kaupungin kasvamiselle ja kehittymiselle on elintärkeää syntyneiden määrän ylivoima kuolleiden lukumäärästä. 

Kokemusasiantuntijana voisin listata muutaman asian, joita ikäiseni naiset arvostavat. Korkealle listalla nousevat tietenkin päivähoito- ja koulupalvelut. Leikkipuistot, harrastusmahdollisuudet ja toimiva perusterveydenhuolto neuvoloineen ovat tärkeitä myös.

Kun halutaan palvella lapsiperheitä, ei kuitenkaan ole kysymys vain heille suoraan suunnatuista palveluista. Kaupungin kaikki päätökset vaikuttavat lapsiin. Siksi kaikkien päätösten kohdalla tulisi arvioida niiden vaikutukset lapsiin ja perheisiin. Tällöin puhutaan lapsivaikutusten arvioinnista.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan kaikissa toimissa ja  päätöksissä, jotka koskevat lapsia, on päätöksenteon ensisijaisena harkintaperusteena oltava lapsen etu. Lapsivaikutusten arvioinnilla lapsen etu voidaan varmistaa, koska arvioinnissa ennakoidaan vaikutukset, joita päätöksellä voi olla lasten hyvinvointiin.

Tämä korostuu erityisesti vaikeina aikoina, jolloin kaikesta leikataan. Kun maan hallitus tekee perheiden hyvinvointia kurjistavia päätöksiä, tulisi kuntien taistella sitä vastaan. Yhtenä esimerkkinä joukko isoja kaupunkeja teki periaatepäätöksen olla rajaamatta subjektiivista päivähoito-oikeutta ja olla kasvattamatta päivähoidon ryhmäkokoja. Tämänkaltaiset viestit ulospäin ovat juuri niitä vetovoimatekijöitä, jotka uppoavat meihin synnytysikäisiin. 

Roustissa peräänkuulutettiin myös rohkeita ideoita ja kansalaisaktivismia. Eiköhän laiteta käyntiin joku kampanja, jonka tavoitteena on saada nuoret naiset kaupunkiin. Vielä ehtisi lisätä budjettiin satasen jokaiselle nuorelle miehelle, joka käy vaimonhakureissulla maakunnan ulkopuolella ja palaa sitten takaisin tänne kulta kainalossa. Lapsentekohommiin tietenkin. 

Turvatonta ilman turvapaikanhakijoitakin

Tein kaksi viikkoa sitten valtuustossa aloitteen yhdessä sosiaalidemokraattien ja vasemmiston kanssa vastaanottokeskuksen perustamiseksi Seinäjoelle. Allekirjoitin myös Seppo Lammen (kd.) aloitteen kiintiöpakolaisten ryhmän ottamisesta Seinäjoelle. Sen jälkeen on sattunut paljon.

Luettuani Ilkka-lehden verkkosivuilta äsken Kauhavalla järjestetystä yleisötilaisuudesta koskien vastaanottokeskuksen perustamista entisen varuskunnan tiloihin en voi enää olla kirjoittamatta ajatuksiani. Lehden mukaan keskustelussa oltiin huolissaan siitä, kuinka turvattomuus lisääntyy eikä lapsia voi enää päästää piemällä ulos raiskausten pelossa. Tänään aikaisemmin kauhavalainen vararehtori totesi Ilta-Sanomissa, ettei pakolaisia ja koululaisia voi missään nimessä laittaa samalle alueelle, koska mitä tahansa voi silloin sattua.

Minä sain valtuuston kokouksen ja aloitteen jättämisen jälkeen lukea keskustelupalstalta olevani isänmaanpetturi, joka ei ajattele seinäjokisten parasta. Samassa yhteydessä julkaistiin myös osoitteeni ja puhelinnumeroni ja kehotettiin vierailemaan, jos vaikka muuttaisin mieltäni. Nyt keskustelu on poistettu, siitä tehtyjen useiden ilmoitusten jälkeen.

Minä pelkään näitä kantasuomalaisia uhkaajia enemmän, kuin yhtäkään maahanmuuttajaa tai turvapaikanhakijaa. Näiltä suomalaisilta tuntuu puuttuvan täysin kyky asettua toisen ihmisen asemaan. Ja se on pelottavaa.

Maailmalla on hätä. Se hätä on jotain sellaista, jota minä en osaa pahimmistakaan uhkailuista huolimatta kuvitella. Tämänhetkinen tilanne ei ole kestävä, se on selvää. Ei ole normaalia, että ihmiset joutuvat jättämään kotinsa, koska siellä ei ole turvallista. Ja varmasti joukossa on varmasti myös niitä, joilla ei todellista hätää ole. Minä haluaisin monen muun lailla, että tähän tilanteeseen tulisi muutos. Se vaatii kuitenkin oikeanlaisia poliittisia päätöksiä. Niissä menee aikaa. Nyt hädässä olevia ihmisiä nuo päätökset eivät auta, he tarvitsevat apua nyt.

Ei siis käytetä aikaamme ja energiaamme tappeluun siitä, miksi turvapaikanhakijoilla on kännykät tai miksi he eivät jääneet sotimaan maansa puolesta. Autetaan heitä saamaan elämä takaisin raiteilleen ja keskitytään sen jälkeen tekemään ja vaatimaan sellaista politiikkaa, jolla vastaavanlaiset joukkopaot voidaan estää.

VALTUUSTOBLOGI 15.6.2015: Areena ja valtuustoaloite Fennovoimasta

Tämän päivän valtuustolistalla oli vuoden 2014 tilinpäätös ja tarkastuslautakunnan arviointikertomus samalta vuodelta. Samat puheet huonosta taloustilanteesta ja kaupungin heikosta tilanteesta on pidetty jo monet kerrat, joten mitään uutta ei tämä pykälä tarjonnut. Alla omat huomioni.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kiitos tarkastuslautakunnalle hyvästä raportista.

Tarkastuslautakunta on huolissaan kaupungin talouden pitkään jatkuneesta heikosta kehityksestä ja kaupungin velkaantumisesta. Tilanne on hyvin nähtävissä myös tilinpäätöksestä, eikä huoli ole turha.

Olemme tehneet kipeitä päätöksiä ja säästäneet. Juustohöylällä on leikattu kaupunkilaisilta tärkeistä palveluista. Ei ehkä niin yksittäin niin isoja summia, mutta periaatteellisesti ja toiminnallisesti leikkaukset ovat olleet isoja. Tuloksia on syntynyt, mutta valitettavasti osin silti tuntuu, että toiset leikkaukset ovat joutuneet toisten ylitysten maksumiehiksi. Olemmeko aiheuttaneet vain pahan mielen ja saaneet kaupunkilaiset katkeriksi?

Viestintään panostaminen on aiheellista. Paikallislehti uutisoi viime viikolla, kuinka virkamiesten päätöset jäävät kaupunkilaisilta pimentoon koko Etelä-Pohjanmaalla, myös Seinäjoella. Näin asukkaat eivät tiedä heihin kohdistuvista päätöksistä, eivätkä voi niihin vaikuttaa. Tässä on varmasti yksi kehittämiskohde tulevaisuuttaa ajtellen. Kun mitään salattavaa ei ole, en näe mitään estettä sille, että virkamiespäätöksistä tiedotettaisiin entistä avoimemmin. Virkamiesten käsissä olevien päätösten euromääräiset rajat ovat aika korkeat, eikä kyse ole siksi aina edes kovin pienistä asioista.

Henkilöstön kohdalla ihmettelen tarkastuslautakunnan huomiota siitä, että henkilöstömenoja tulee pienentää. Tarkoittaako tämä kenties lomautuksia, irtisanomisia, palkanalennuksia vai palveluiden heikentämistä? Kentien enistä enemmän ostopalveluita, joiden kustannukset eivät ole omissa käsissä? Kasvavassa kaupungissa en näe, että henkilöstömenoja pystytään kovin paljon vähentämään ilman näiden keinojen käyttämistä. 

Kysymykseeni virkamiespäätöksistä henkilöstöpäällikkö vastasi, että syytä huoleen ei ole, koska kyllä virkamiespäätökset ovat nähtävissä kaupungintalolla virka-aikaan 8-15. Hyvä näin, mutta itse en tätä pidä vielä kovin hyvänä viestintänä, enkä kovin avoimenakaan. Verkosta päätökset olisivat kaikkien luettavissa, joten sinne ne tulisi mielestäni laittaa. 

Keskustelua syntyi myös Seinäjoen Areena Oy:n laajennuksesta. Tässä puheenvuoroni siihen: 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

meille esitetään hyväksyttäväksi Areenan laajennusta, joka tulisi maksamaan kaupungille noin 10 miljoonaa euroa.

Areenan laajennusta perustellaan isoilla tapahtumilla, jotka tarvitsevat lisää tilaa. Tämän lisäksi areenaan tulisi myös sisäliikuntatiloja. Tällä hetkellä Areenassa on kerrotun mukaan 40 tapahtumaa vuodessa. Lisätilaa tarvitsevat näistä muutamat isommat messut. Kannattaako niiden vuoksi tehdä 10 miljoonan euron investointi?

Isoja tapahtumia voidaan toteuttaa myös väliaikaisilla rakennelmilla, reilun viikon päästä järjestettävä Provinssikin on siitä erinomainen osoitus. Ympäri maailmaa näin tehdään paljonkin.

Ymmärtäisin laajennushakemuksen, jos laskelmat osoittaisivat, että laajennuksen myötä yhtiö pystyy itse huolehtimaan lainoistaan. Takaisin lainan mielelläni. Nyt haetaan kuitenkin myös maksajaa tuolle lainalle. Tulojen ennustetaan kyllä nousevan, mutta vain sen verran, että omat kulut pystytään kattamaan.

Ehkä Areenankin kohdalla voitaisiin miettiä myös muita rahoitusmahdollisuuksia. Onko esimerkiksi mahdollisuutta yksityiseen rahoitukseen selvitetty?

Tällaisessa tilanteessa, jossa olemme huolissamme velkaantumisen lisääntymisestä, en halua laittaa 10 miljoonaa Areenan seiniin. Uskon, että laajennus voisi tuoda muutaman tuhat matkailijaa ja messukävijää kaupunkiin lisää. Toisivatko ne kuitenkaan mukanaan etuja 10 miljoonan edestä? Siihen minä en usko.

Areenan laajennuksesta tehtiin ehdotus, että sitä siirrettäisiin kolmella vuodella eteenpäin, koska meillä on aika monta isoa hanketta menossa kaupungissa tällä hetkellä ja koska taloustilanne on huono ja velkaantumista tulisi vähentään. Äänestin lykkäämisen puolesta, mutta hävisimme selvin lukemin 40-11.

Päätimme myös surullisen kuuluisan Rengonharjusäätiön tukien pysyvän ennallaan. Huonoista vaihtoehdoista piti valita ja tämä on nyt toistaiseksi niistä paras. Aika näyttää, kuinka jatkossa käy kentän saamien valtionavustusten ja mitä muut mukana olevat kunnan päättävät rahoituksesta. Voi olla, että käsittelemme tätä hyvinkin pian uudestaan.

Lopuksi jätin vielä aloitteen Seinäjoen Energian päätöksestä olla mukana Fennovoiman ydinvoimalahankkeessa. Toivottavasti kuulemme tästä valtuustossa pian.

SELVITYS FENNOVOIMASTA TUOTAVA VALTUUSTOON

Seinäjoen kaupungin täysin omistama Seinäjoen Energia Oy on yhtiön hallituksen päätöksellä mukana Fennovoiman ydinvoimahankkeessa. Seinäjoen omistusosuus voimalasta on 1%. Fennovoima on itse arvioinut ydinlaitoksen hinnaksi 6-8 miljardia euroa, joten Seinäjoen osuus summasta on 60-80 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi: Seinäjoen kaupungin yhden vuoden kaikki yhteenlasketut verotulot ovat noin 200 miljoonaa euroa.

Kuntalain mukaan valtuuston tulee päättää kunnan ja kuntakonsernin toiminnan ja talouden keskeisistä tavoitteista sekä konserniohjauksen periaatteista. Ei ole hyväksyttävää, että taloudellisesti ja ajallisesti näin merkittävää päätöstä ei tuoda valtuuston käsittelyyn. 

Tuoreet laskelmat osoittavat, että kunnat ovat ottamassa erittäin suuren riskin osallistuessaan Fennovoima Oy:n ydinvoimahankkeeseen.Ydinvoimalan kaltaiseen pitkäkestoiseen ja suureen investointiin liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä. Keskeisin riski liittyy tulevaan sähkönhinnan kehitykseen. On vähintäänkin yhtä hankalaa arvioida nyt 2060-luvun sähkömarkkinoita kuin 1950-luvulla oli arvioida tämän päivän tilannetta. Lisäksi laitoksen rakentamisaikataulu ja -kustannukset vaikuttavat hankkeen kannattavuuteen. Jopa kaikkein optimistisimman vaihtoehdon mukaan laskettuna ydinvoima tuottaa kunnille voittoa vasta elinkaarensa loppupuolella. 

Fennovoima on ns. Mankala-periaatteen mukaisesti sitoutunut myymään kaiken tuottamansa sähkön omakustannehintaan. Tämä tarkoittaa sitä, että osakkaiden on ostettava omistuksensa mukainen osuus siitä, vaikka hinta ylittäisi markkinahinnan. Tavallisen osakeyhtiön ajautuessa vaikeuksiin osakkeenomistaja pahimmassa tapauksessa menettää koko yhtiöön sijoittamansa osakepääoman. Mankala-periaatteella toimivassa yhtiössä käy vielä pahemmin, sillä omistajat sitoutuvat vastaamaan yhtiön ottamien lainojen koroista ja lainojen lyhennyksistä, mikäli voimalayhtiö ei siihen pysty. 

Toukokuussa voimaan astunut uusi kuntalaki kieltää kuntien takaukset konsernin ulkopuolisille yrityksille (129 §). Lain mukaan kunta ei myöskään saa myöntää lainaa, takausta tai muuta vakuutta, jos siihen sisältyy merkittävä taloudellinen riski. Kuopion kaupunki irtaantui Fennovoima-hankkeesta, koska heidän tulkintansa mukaan Mankala- periaate oli lähellä takausjärjestelyä ydinvoimayhtiölle. Hankkeen luotettavuutta ei lisää myöskään nykyinen rahoittajaophja, venäläinen laitos ja osittaisrahoitus ei vastaa sitä, millä Fennovoima on alunperin hanketta kaupitellut.

Näillä perusteilla Vihreä valtuustoryhmä esittää, että valtuustolle on tuotava selvitys Fennovoiman ydinvoimahankkeen kannattavuudesta ja siihen liittyvistä laskelmista, koska hanke on erittäin merkittävä kaupungin keskeisimmän konserniyhtiön ja siksi myös koko kaupungin talouden kannalta.

VALTUUSTOBLOGI 25.5.2015: Kyläkoulujen kohtalo

Ryhmäpuheenvuoroni valtuustossa 25.5.2015

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Listallamme on tänään kolmen koulun lakkautuspäätös. Koulutovat pieniä, mutta asia ei olepieni. Jokaiselle oppilaalle oma koulu on se tärkein, myös nämä kolme koulua ovat on monen oppilaan ainoita kouluja. Kyseessä on myös monen kylän keskus ja siksi asia koskettaa välillisesti vielä useampaa.

Kyläkoulu voi olla oppilaalle joko hyvä tai huono opiskelupaikka, ihan kuten isompikin koulu. Koulun koko ei ratkaise sitä, viihtyykö oppilas koulussaan vai ei. Myös isossa koulussa opiskelu on turvallista ja oppilaista huolehditaan. Opetuksen laatu ei ole mitenkään riippuvainen koulun koosta, vaan kuten sivistystoimenjohtaja hyvin kuvasi, siitä miten koulun toiminta järjestetään.

Pienten kyläkoulujen voi olla vaikea vastata kaikkiin niihin haasteisiin, joita kouluilta ja opetukselta nyt ja tulevaisuudessa vaaditaan. Myös puheet siitä, kuinka pienessä koulussa ei ole kiusaamista, tuntuvat aika kaukaa haetuilta. Opettajana tiedän koulujen arjen ja tekisin omasta työstäni melkein merkityksetöntä, jos vain koulun koolla olisi merkitystä. Isoissa kouluissa tehdään ihan samoja asioita kuin pienissäkin. On retkiä, kummitoimintaa, pienryhmätoimintaa. Itse tulin tänne suoraan Powerparkista. Meillä on jopa yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä vanhempien kanssa.

Niin koulujen lakkautuksia kuin rakentamisiakin tulee aina tarkastella yhteydessä muuhun toimintaan. Emme voi tasapäistää tässäkään, ihan kuten emme tasapäistä oppilaita koulussakaan.

Nyt käsiteltävistä kouluista kaikki ovat tällä hetkellä kaksiopettajaisia. Pienellä on kuitenkin mahdollisuus kasvaa. Ja jos jotakin, niin kasvuahan me tässä kaupungissa haluamme tukea. Nyt lakkautuslistalla olevien koulujen kohdalla kasvun mahdollisuudet ovat mielestäni parhaiten esillä Kitinojalla. Aktiivinen kyläyhteisö on voimansa osoittanut esimerkiksi omalla kirkolla ja valinnalla vuoden kyläksi. Perinnekylähanke on ainutlaatuinen ja ansaitsee sekin kehut. Tämän listan jatkoksi sopisi loistavasti myös elinvoimainen kyläkoulu.

Lainaan kaupunkistrategiaa, jonka olemme hyväksyneet: ”Kaupungin asukkaat ja yhteisöt ovat kaupungin vastuullisia ja aktiivisia kehittäjiä ja hyvinvoinnin vahvistajia.” Samassa yhteydessä mainitaan, kuinka kaupunki tukee tätä aktiivisuutta ja tekee kylien kanssa yhteistyötä niitä kehittäen. Tässä on nyt paikka toteuttaa tätä strategiaa. Jatketaan nyt yhteistyötä Kitinojan kanssa ja mahdollistetaan osittain kylän kasvua säilyttämällä Kitinojan koulu.

Puhuimme viikko stten kaupunginvaltuuston talousseminaarissa paljon säästämisestä rakenteiden uudistamisesta. Kouluverkon uudelleenorganisinti on yksi osa näitä rakenteellisa uudistuksia. Minä en kuitenkaan halua tehdä uudistuksia van säästöjen takia.

Seinäjoki on iso kaupunki. Olemme ylpeitä siitä, että meillä voi asua hyvinkin kapunkimaisesti kaikkien palveluiden ääressä ja vastaavasti erittäin maaseutumaisesti vain kymmenen kilometrin päässä keskustasta. Korostetaan tätä nyt ja näytetään, että haluame tämän jatkuvan. Minäkin haluan tehdä rakenneuudistuksia, mutta en vain säästöjen takia, vaan että palveluiden laatu ja saavutettavuus paranisi.

Näillä saatesanoilla Vihreä valtuustoryhmä ehdottaa, että Kitinojan koulua ei lakkauteta.

Äänestykseen mentiin ja äänestyksen tuloksena niin Kitinojan koulu kuin listalla olleet kaksi muutakin koulua, Isokylä ja Kihniä, päätettiin lakkauttaa. 

Humaanius hukassa?

Saimme lukea menneellä viikolla uutisista, kuinka Etelä-Pohjanmaasta on tulossa ainoa maakunta, joka ei vastaanota pakolaisia. Surullisessa kokonaisuudessa Seinäjoki on tähän asti toiminut poikkeuksellisesti ja vastaanottanut pakolaisia. Nyt kuitenkin Seinäjoen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on tehnyt kokouksessaan syksyllä 2014 päätöksen, jonka mukaan uutta pakolaisryhmää ei Seinäjoelle oteta, vaikka Työ- ja Elinkeinoministeriö näin on esittänyt.

On huolestuttavaa, että meillä on varaa olla solidaarisia vain nousukauden aikana, ja jättää taloudellisesti vaikeina aikoina kaikista suurimmassa hädässä olevat vaille apua. Pakolaiset eivät tule Suomeen sosiaaliturvan perässä, he tulevat tänne, koska eivät voi elää omassa kotimaassaan. Kun puhutaan pakolaisista, puhutaan ihmisistä, joita on uhattu esimerkiksi rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Puhutaan ihmisistä, jotka ovat saattaneet viettää ennen Suomeen tuloaan aikaansa pakolaisleireillä useita vuosia.

Jos Seinäjoella ei jatkossa oteta pakolaisia vastaan ja ajetaan kotouttamispalvelut alas, on meidän entistä vaikeampi kotouttaa myös muita maahanmuuttajia tänne. Maahanmuuttajia kun tännekin tulee, vaikka ei pakolaisia otettaisikaan. Osa heistä tulee tänne työn perässä, toiset rakkauden. Jäävätkö nämä maahanmuuttajat jatkossa vaille kunnon palveluita? Tämä lisää entisestään meidän kustannuksia, kun syrjäytymisen riski maahanmuuttajien kohdalla kasvaa. Suomessa kun onneksi edelleen huolehditaan niistä, jotka eivät siihen itse pysty. Muotisana ennaltaehkäisy olisi hyvä muistaa tässäkin. 

Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että me tarvitsemme tulevaisuudessa lisää työvoimaa muualta muuttaneista. Myös siksi maahanmuuttajien kotouttamispalvelut ovat tärkeitä. Etelä-Pohjanmaalle tarvitsemme myös asennemuutoksen. On käsittämätöntä, että saamme kansanedustajehdokkaan kirjoittamana lukea (Matti Järviharju, Ilkka 26.3.2015), kuinka tänne tulevat eivät voi sanella ehtoja, kuinka heitä tulee kohdella. Jokaista ihmistä tulee kohdella hänen ihmisarvoaan kunnioittaen. Jaottelu meihin ja muihin on paitsi turhaa, myös loukkaavaa. Moni maahanmuuttaja on asunut Suomessa jo kauan ja ehkä saanut maan kansalaisuudenkin, mutta tulee edelleen kohdelluksi ulkopuolisena. 

Henna Rantasaari

kaupunginvaltuutettu

eduskuntavaaliehdokas

(Vihreät)

Seinäjoki

Julkaistu Ilkassa 29.3.2015

VALTUUSTOBLOGI 23.3.2015: Stadion maaliin

Eilisessä valtuuston kokouksessa oli jännitysnäytelmän elementit ilmassa. Vielä kokoukseen lähtiessäni en tiennyt, mistä tulen päättämään. Esityslista valmistui vasta juuri ennen valtuuston kokousta, kun hallitus vielä kokousti. Mutta onneksi valmistui. 

Kiistelty ja vatvottu asia oli tietenkin jalkapallostadion, joka on herättänyt voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Loppujen lopuksi asiasta ei edes äänestetty. Alla aiheesta pitämäni ryhmäpuheenvuoro.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Olen tyytyväinen, että päätös jalkapallostadionista ei jäänyt vaalityön jalkoihin. Ymmärrän, että maan hallitus on ennen vaaleja toimintakyvytön, mutta en halua meidän täällä Seinäjoen valtuustossa olevan. 

Kun viimeksi tästä äänestimme, olin hankkeelle vastahankainen. Taisin pienen sähläyksen jälkeen päätyä äänestämään tyhjää. Olin tuolloin valmis parantamaan Jouppilanvuoren tekonurmen olosuhteita nimenomaan kaikkia seuroja palvellen. 

Silloin stadion kuitenkin päätettiin rakentaa. Nyt päätämme rakentamisesta jälleen, koska paikkaa on vaihdettu. Prosessi ei ole ollut kaikin puolin mielestäni onnistunut. Heti alkuun olisi pitänyt selvittää kaikki mahdolliset paikat. Heti alkuun olisi pitänyt olla selvillä, miten paljon kokonaiskustannukset ovat. Mutta asioilla on tapana muuttua.

Myös minä olen muuttanut mielipidettäni. 

Koska vaikeassa taloustilanteessa pitää investoida. Tarvitsemme myös julkista rahaa näihin talkoisiin. Nyt sitä vastaan saadaan paljon enemmän yksityistä rahaa. Pitäisin suhdetta tässä hyvänä.

Olisi myös yrittäjille kohtuutonta poikkoilua, jos jo kerran hyväksytty hanke yhtäkkiä laitetaan täysin jäihin. 

Toivoisin näkeväni tulevalla stadionilla jalkapallon lisäksi myös muuta toimintaa. Muita seuroja ja urheilutapahtumia tietenkin, mutta myös kulttuuria. Näen tässä mahdollisuuden kehittää myös erilaisia konserttitapahtumia

Kun vielä jo ihan alkuun sovittu tekonurmen kunnostuskin toteutetaan, en voi kuin olla iloinen kasvavasta kaupungistamme ja sen menestyksestä. Vihreä valtuustoryhmä seuraa mielellään jalkapallopelejä vuonna 2016 uudella stadionilla.

Vanhoilla lääkkeillä uuteen vuoteen

Joululomalukemistooni kuului kevyiden dekkareiden ja koskettavien draamojen lisäksi tosielämän kertomuksia kirjasta nimeltä Huuto. Kirjassa on puheenvuoroja lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Ääneen pääsevät niin opettajat kuin psykologitkin; ammattilaiset, jotka työskentelevät lasten ja nuorten parissa eri tasoilla, mutta myös asiakkaat; vanhemmat, lapset ja nuoret. 

Perheiden ja vanhempien puheenvuoroissa korostuu tarjottavien palveluiden pirstaleisuus ja hankala saavutettavuus. Pysyvien kontaktien puute on este luottamuksen rakentumiselle. Jos kipeän tarinan joutuu kertomaan kerta toisensa jälkeen uudelle ihmiselle, ei enää ehkä jaksakaan kertoa. Mitä sillä on merkitystä, pian tämä ihminen häviää elämästäni kuitenkin. 

Kirja avaa silmiä. Koulumaailmassa jonkin verran asioihin törmäänneenä en ehkä enää kauhistu, mutta suren. Päättäjänä punnitsen tekemiäni päätöksiä entistä kriittisemmin. Kirja tarjoaa myös korjaustoimenpiteitä, mutta ei tokikaan mitään uutta. Resepti on tuttu: ennaltaehkäisy. Resepti ei kuitenkaan vielä auta, vasta otettu lääke tehoaa.

Lastensuojelusta ja sen tilasta on keskusteltu myös Seinäjoen kaupunginvaltuustossa. Jouduimme joulukuussa lisäbudjetoimaan sosiaali- ja terveystoimelle rahaa, josta osa tarvittiin juuri lastensuojeluun. Vuosi sitten samaisessa valtuustossa keskusteltiin ihan samasta aiheesta, jälleen määrärahaylitysten kohdalla. Silloin tehtiin ponsi, jonka ansiosta palkattiin 5 työntekijää kotipalveluun tekemään ennaltaehkäisevää työtä, jotta raskaalta lastensuojelulta vältyttäisiin. Apua näistä työntekijöitä on varmasti ollut, mutta ei tarpeeksi. Paljon on keskustelu siitä, onko juuri ennaltaehkäisyn kannalta heidät sijoitettu oikeaan paikkaan.

Vaadimme toukokuussa palvelukeskuksilta 2% menoleikkausta. Ehdotin silloin, että sosiaali- ja terveystoimen kohdalla emme tekisi näitä leikkauksia, koska tuolloin jo oli aavistettavissa, että rahat tuolla sektorilla eivät tule riittämään. Ehdotuksestani äänestettiin ja 5 valtuutettua oli kanssani samaa mieltä. Nyt ehdotustani vastaan äänestäneet päät puhuvat alibudjetoinnista. 

Tällä tavoin säästämällä ei huijata kohta enää edes itseä. On ihan turhaa esittää ensin alkuvuosi tiukkaa, mutta sitten loppuvuodesta nöyrtyä laittamaan rahaa likoon, kun ei muutakaan voida. Tottakai strategian tavoitteisiin tulee pyrkiä, mutta niitä pitää myös osata muokata, jos niiden saavuttaminen ei ole realistista.

Paras lastensuojelun asiakas on se lapsi, jota emme asiakkaaksi koskaan saa. Tämä tavoitteen toteutumiseen tarvitaan järkeviä päätöksiä, mutta myös meitä ihan jokaista. Lastensuojelu ei ole vain ammattihenkilöiden tekemää työtä, vaan sitä peräänkatsomista, komentamista ja huolehtimista, mitä me kaikki aikuiset päivittäin teemme. 

Kolumni Eparissa 7.1.2015

Valtuuston sadonkorjuu

Maanantain valtuustossa hyväksyttiin talousarvio vuodelle 2015. Seinäjoen kaupunki on sadonkorjuunsa nyt tehnyt. Esiin on kaivettu niin nauriit kuin lantutkin. Ylimääräisiä porkkanoita sen sijaan on tästä budjetista turha katsella.

Budjettia on valmisteltu pitkään ja hartaasti. Leikkauslistoja on väläytelty pitkin syksyä. Suurin kohu ja keskustelu on siis jo käyty, siksi keskustelu valtuustosalissakin jäi vaisuksi. Musiikkiluokat, katuvalot ja jalkapallostadion, niistä on tämä kaupunki kohissut. Enkä väheksy kohua yhtään, olen iloinen intohimosta, jota me kaupunkilaiset tunnemme tärkeitä asioita kohtaan. 

Valtuutettuna on kuitenkin osattava katsoa näiden yksittäisten kohteiden taakse. Yksittäisiä leikkauksia ja niiden seurauksia on tärkeä seurata, mutta talousarviota tulee osata katsella myös kauempaa, erilaisia lukuja vertaamalla.

Seinäjoen kaupungin toimintamenojen ennustetaan kasvavan 1,4% vuonna 2015. Nousu on varsin maltillinen kaupungin kasvuun verrattuna, mikä johtuu tiukasta talouskurista ja juuri näistä leikkauksista. Samaan aikaan palvelujen ostot kuitenkin kasvavat ja ovat koko ajana kasvaneet huomattavasti enemmän, vuodesta 2011 asti 4,9% vuodessa. 

Kun samaan aikaan on tehty säästöjä kaupungin henkilöstöstä, ei voi olla miettimättä, liittyvätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa. Vähennämme ja lomautamme omaa henkilöstöä, ja samaan aikaan ostamme koko ajan enemmän palveluita ulkopuolelta. Suurimmat kustannusten lisääjät palvelujen ostoissa ovat lastensuojelu ja erkoissairaanhoito. Molemmat toimialoja, joissa kaupungin säästöt näkyvät heti. Suosikkisana ennaltaehkäisy on se, millä näitä palvelujen ostoja saataisiin kuriin. Se on kuitenkin vaikeaa, kun henkilöstöä koko ajan vähennetään.

Kipeitä asioita löytyy hyväksytystä budjetista paljon. Vaikka lopulliset päätökset tehdäänkin lautakunnissa, siunasimme me nyt budjetin hyväksymällä myös nuo lakkautuslistat. Valtuustossa puhuttiin eniten yksityisteistä, mutta minua huolettavat päätökset, joilla puututaan niiden kaikista heikommassa asemassa olevien palveluihin. Listalta löytyy niin vammaisia kuin lapsiakin koskevia päätöksiä. Kaikilla heillä ei ole kovaäänisiä puolestapuhujia. 

Peruspalveluista onkin pidettävä huolta. Jos palkatulle konsultille saa esittää toiveita, voisin toivoa eväitä siihen, miten voisimme tuottaa palveluita eri tavoin niiden laatua kuitenkaan heikentämättä. Mittarina tulisi hinnan lisäksi pitää vaikuttavuutta, niin voisimme saada sekä lastensuojelun että erikoissairaanhoidon ostopalvelukulujakin hieman pienemmiksi.

Kolumni Eparissa 19.11.2014

Yrittäjämyönteisyys myös toimintaan

Ilkka uutisoi perjantaina 27. kesäkuuta Seinäjoen kaupungin teknisen lautakunnan päätöksestä, jossa ei anneta ravintola Palaverille lupaa laajentaa terassiaan Tangomarkkinoiden ajaksi. Päätöstä on perusteltu Seinäjoen Tangomarkkinoiden oikeudella hyötyä järjestämästään tapahtumasta. 

Päätös ei ole linjassa Seinäjoen kaupungin strategian kanssa, jossa todetaan näin: ”Seinäjoen kestävän kasvun perusta on yrittäjyydessä, yrittäjyysasenteessa ja yritysten tahdossa menestyä ja kasvaa.” Samainen strategia on hyvin vahvasti myös kaupunkikeskustan kehittämisen kannalla, keskustaan halutaan luoda enemmän ja parempia palveluita, jotta ihmiset viihtyisivät. 

Seinäjoen keskusta elää tapahtumista. Ne toimivat houkuttimena myös niille, jotka eivät aio osallistua varsinaiseen tapahtumaan. Näin on ollut aina ja tulee olemaan jatkossakin. On luonnollista, että yrittäjät haluavat parantaa palveluitaan palvellaakseen tätä väkeä. Mielestäni kaupungin tehtävä olisi tukea varsinaisen tapahtuman lisäksi myös yrittäjiä, jotka omalta osaltaan parantavat näin kaupungin vetovoimaa.

Päätöksessä sanotaan myös, että tapahtumanjärjestäjältä ei voida velvoittaa, että se kustannustensa jälkeen luovuttaa aluetta samalla hinnalla, jonka se itse maksaa alueesta kaupungille. Kysyisinkin nyt, kuinka paljon Tangomarkkinat maksaa kaupungille vuokraa tästä alueesta?

Lautakunnan mukaan kaupungilla ei ole yleistä velvoitetta luovuttaa pysäköintialueitaan ja jalkakäytäviään liiketoimintaan. Ei varmastikaan ole. Halu ja tahto pitäisi kuitenkin olla. Yrittäjämyönteisyyden pitää näkyä myös toiminnassa, ei vain strategiassa.

Henna Rantasaari
kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Seinäjoki

Mielipide Ilkassa 29.6.2014

VALTUUSTOBLOGI: Arviointikertomus ja tilinpäätös valtuustossa 16.6.2014

En tiedä, oliko seitsemältä alkavalla jalkapallo-ottelulla jotain osuutta asiaan, mutta tänään valtuuston kokous kesti vain hieman yli 2 tuntia. Keskusteluja käytiin oikeastaan vain kahdesta kohdasta ja nekin yhdistettynä: tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta sekä tilinpäätöksestä 2013. 

Lähes jokainen ryhmäpuheenvuoro käsitteli tai ainakin sivusi sitä, kuinka y-talo ei toimi ja kustannukset karkaavat. Oli melkein huvittavaa kuunnella näitä puheita, kun samaan aikaan sosiaali- ja terveyskeskukselta juuri leikattiin viime valtuustossa tämän vuoden budjetista 2% pois. Mahdollisuus oli olla leikkaamatta, sillä tein esityksen, että pitäisimme rahoituksen sosiaali- ja terveyskeskuksen kohdalla ennallaan ja pistäisimme rahan perusterveydenhuoltoon, jotta se saataisiin toimimaan. Vain 5 valtuutettua äänesti esitykseni puolesta, nyt siitä puhuivat kaikki. Toivotaan, että joku jostain toisesta puolueesta tekee samankaltaisen ehdotuksen tulevaisuudessa, jos sen takana sitten uskallettaisiin olla laajemminkin.

Tässä tämän päivän puheeni. 


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kiitos tarkastuslautakunnalle raportista. 

Taloudelliset tavoitteet ovat toteutuneet kaupungissamme huonosti, näin toteaa tarkastuslautakunta raportissaan ja saman voi todeta tilinpäätöksestä. Ei mikään uusi tieto meille kenellekään. Toivoa luodaan kuitenkin uuden strategian kautta, siinä nähdään mahdollisuudet kaiken korjaamiselle. Hyvä näin. En sano tätä ensimmäistä kertaa, nyt pitää sitä strategiaa sitten ryhtyä toteuttamaan, tehdä jotain muutakin kuin vain supistaa määrärahoja. Sillä se säästäminen kyllä näkyy ulospäin, mutta mitään muuta ei. Ja vaikka on jo puoliksi sisälläkin, istuu täällä kaupunginvaltuustossa, ei mitään konkreettista vielä ole näkynyt. Tarkastuslautakunta toivoo väliarviointia, niin minäkin. 

On aika selvää, miksi taloudelliset tavoitteet ovat toteutuneet niin huonosti. Tilinpäätöksestä ja arviointikertomuksestakin selviää, että toimintakulujen lisäyksiä on tehty vuonna 2013 melkein 10 kymmenen miljoonaa. Siis käytetty rahaa 10 miljoonaa enemmän kuin on budjetoitu. Se on ihan hemmetin paljon ja siinä on 10 miljoonaa liikaa. 

Syitä tähän riittää, niille kaikille emme voi mitään. Kasvu on positiivinen asia ja muuta kliseistä tähän väliin. On silti jotain, mitä voisimme tehdä. Voisimme alkuun lopettaa sen alibudjetoinnin. Ehdotin viime valtuustossa, että emme leikkaisi sosiaali- ja terveystoimelta nyt lisää, vaan antaisimme heille resursseja tehdä hommansa, jotta meidän ei näitä ylityksiä tarvitsisi enää täällä hyväksyä. Samaan aiheeseen kiinnitti tänään huomiota tarkastuslautakunnan puheenjohtaja puheessaan, sekä jokaisen ryhmän puheenjohtajat edeltävissä puheenvuoroissaan. Puheita siis riittää, mutta rohkeutta ei valtuustossa kuitenkaan riittänyt. Perästä kuuluu sanon minä ja jälleen saamme ylittää budjetin. 

Konserneistakin oli kertomuksessa tarinaa. Konserniohjeiden myötä ohjaus on varmasti jo selkiytynyt ja säännölliset selvitykset lisäävät omistajan otetta. Kaipaisin kuitenkin vielä selvitystä valtuustollekin. Useampaan otteeseen täälläkin on tullut esille ja itsekin olen siitä puhunut, että myönnämme kyllä takauksia isoille lainoille ja sidomme valtavasti rahaa näihin tytäryhteisöihin, mutta tiedonkulku ja raportointi takaisinpäin ontuu. 

Yksi pieni yksityiskohta täytyy vielä nostaa esiin. Tarkastuslautakunta on kehottanut kaupunkia laatimaan ohjeet henkilövalintaprosesseista ja palkkauksesta. Tähän ei kaupunginhallituksen selvityksen mukaan ole kuitenkaan tarvetta. Rohkenisin olla eri mieltä. Tarvitsemme ohjeita, jotta vältymme samanlaisilta mokilta, joita on jo tehty. Kasvua haluava kaupunki ei voi jatkuvasti rekrytoida tärkeisiin tehtäviin osaajia vain oman henkilökuntansa joukosta. Kaupunki ja muu julkinen sektori työllistää perinteisesti korkeastikoulutettuja. Juuri niitä veronmaksajia, joita mekin tänne kovaa halajamme. 

VALTUUSTOBLOGI: Puheeni 26.5.3014

Blogin kirjoittaminen toukokuun valtuuston jälkeen jäi, mutta tässä siellä pitämäni puhe talousarviokehityksestä. Kerrottakoon myös, että tekemästäni esityksestä äänestettiin, mutta vain 5 valtuutettua oli kanssani samaa mieltä. 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Säästämisestä alkaa tulla oman ikäluokkani sukupolvikokemus. Meitä on täällä monta sukupolvea, osa teistä on päässyt joskus päättämään myös siitä, mihin rahaa laitetaan, ei vain siitä, mistä sitä leikataan. Toivo elää, että myös me pääsisimme näin tekemään. Jotta näin kävisi, pitää tehdä niitä paljon puhuttuja rakenteellisia muutoksia, vaikka ne hetkellisesti kirpaisisivat.

Palvelukeskukset joutuvat karsimaan 2% menoistaan vuonna 2014, mutta erikoissairaanhoitoa osana sosiaali- ja terveystointa armahdetaan. Sinne olemme hyväksymässä yli 5 miljoonaa euroa lisää tälle vuodelle.

Tämä ei mielestäni ole oikea suunta. Erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, koska perusterveydenhuolto ei toimi. Koska perusterveydenhuollosta kokoa ajan leikataan, ei se pysty hoitamaan tehtäviää ja väkeä lähetetään erikoissairaanhoitoon. Seuraukset tiedämme, joka vuosi jaamme sinne lisärahaa budjettien yli. 

Tähän hommaan tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Siksi ehdotan, että poistetaan koko sosiaali- ja terveyskeskukselta tuo 2% säästövaatimus. Merkitään tämä 2% perusterveydenhuollolle ja annetaan sinne tarvittavat resurssit, jotta pystyvät tekemään työnsä. Olemme kaikki kuulleet, kuinka henkilöresurssit ovat terveyskeskuksessa vajavaiset. Täytetään sitä vajetta. Jos toimimme näin muutaman vuoden, emme ehkä joudukaan myöntämään erikoissairaanhoidolle enää tulevaisuudessa lisärahaa, vaan voimme säästää sieltäkin.

Näin emme pääse strategian edellyttämälle tasolle, mutta epäilen, että emme pääse sinne jatkossakaan, jos jotain ei oikeasti tehdä toisin. 

Vuosi 2015 tuo samaa kurjuutta. Kun vielä valtionosuudet ja muut tulevat uudistukset ovat täysin epävarmoja, emme pääse tukeutumaan valtioonkaan. 

Kehyksen voi hyväksyä tälläisenaan, se lienee välttämätöntä, mutta sisältö on se mikä ratkaisee. Kehyksen sisällön rakentaminen tulee olemaan haastavaa. Kiinteistöveroprosentin nosto lyödään tässä lukkoon, mikäli kehyksen näin hyväksymme. Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa. Jostain ne rahat on saatava. 

Viisautta palvelukeskuksille ja lautakunnille, kun rahaa ryhdytte jakamaan. 

VALTUUSTOBLOGI: Kyllä Jalasjärvelle

Isoin asia vappuviikon valtuustossa oli äänestäminen siitä, tahdommeko Jalasjärven osaksi Seinäjokea vai emme. Lopputulos oli myönteinen, äänin 35-16 Seinäjoki hyväksyi kuntajakoselvittäjien tekemän selvityksen. Draamaan kaarta ei puuttunut, esityksiä tehtiin niin pöydälle panosta kuin Jalasjärven hylkäämisestä, mutta kumpikaan ehdotuksista ei mennyt läpi.

Itse olen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Pidin kuntaliitosta kannattavan puheen, joka pohjautui pitkästi aiempaan blogi-kirjoitukseeni Vihreiden blogissa. Jalasjärvi ei seuraavana päivänä pitänyt Seinäjokea mieleisenä kumppanina, vaan valitsi itselleen Kurikan. Kesäkuussa näemme, kunnioitetaanko heidän päätöstä, vai liitetäänkö Jalasjärvi kuitenkin Seinäjokeen, kuten selvitysmiehet ehdottivat.

Toisen puheen pidin, kun käsiteltiin henkilöstötilinpäätöstä, sen voit lukea tästä:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Henkilöstön osalta vuosi 2013 muistetaan lomautuksista ja talkoovapaista. Henkilöstötilinpäätöksessäkin niistä on muutama maininta, mutta ei mielestäni tarpeeksi asian suuruuteen nähden. Esimerkiksi poissaoloihin sivulle 18 ei ole erikseen eritelty lomautettuja. Kysynkin, mihin heidän poissaolonsa on tilastoitu?

Edelleen säästöihin liittyen, henkilöstötilinpäätöksessä todetaan, että säästötavoitteissa on onnistuttu hyvin. Luvuista en kuitenkaan saanut tästä raportista selvyyttä. Mikä oli euromääräinen summa, joka henkilöstösäästöillä saatiin aikaan? Oliko se tavoitteiden mukainen?

Kuten jo johdannossa sanotaan, ei vuonna 2013 suoritettu henkilöstön tyytyväisyyskyselyä. Tämä lienee kaupungin onni. Tulokset eivät varmaan olisi kovin mieluista luettavaa. Tässä raportissa olisi kuitenkin voinut harjoittaa enemmän itsekritiikkiä. Talkoovapaat ja lomautukset ovat huonoa henkilöstöpolitiikkaa. Se meidän tulee itsellemme tunnustaa.

Iso asia listalla oli myös miljoonan hyväksyminen vanhuspalveluiden kehittämiseen. Vaikka suunta on kohti avopalveluja, varattiin raha tällä kertaa laitospaikkoihin. Tämä siksi, että kaikki eivä tietenkään pärjää kotona, ja tällä hetkellä vanhuksia joudutaan pitämään terveyskeskusten vuodeosastolla, kun hoitopaikkoja ei ole. Tarpeellinen uudistus siis.

Seuraava koitos valtuustolla on toukokuun puolessa välissä, kun pääsemme ensi vuoden budjetin pariin talousarvioseminaarissa. 

Perusterveydenhuollosta perussairaudenhoidoksi

Perusterveydenhuollosta perussairaudenhoidoksi

Jätin viime viikolla soittopyynnön terveyskeskukseen. Korvasairaat lapset kaipasivat jälkitarkastusta. Pyyntööni vastattiin ja sain hyvää palvelua. Aikaa lääkäriin sen sijaan en saanut. Tarvitsin ajan seuraavalle viikolle, mutta se ei onnistunut. Aika olisi pitänyt ottaa heti, eli tarjolla oli vain päivystysaikoja. Yritin selittää, että ottaisin ajan sinne normaalivastaanotolle, kahdenkin viikon päähän käy. Olisi mennyt kuulemma kolmen kuukauden päähän.

Tiesinhän minä, että siellä ruuhkaa on. Lääkäripulasta on puhuttu, ja nyt viime aikoina myös hoitajapulasta, joka aiheuttaa hoitaja-lääkäri-mallin toimimattomuuden. Samaan aikaan olen talven aikana kuullut useammassakin puheenvuorossa, kuinka Seinäjoki on hienosti onnistunut tuottamaan terveyspalvelunsa edullisesti. Erikoissairaanhoidon kulut ovat kyllä kasvaneet, mutta siitä syyt on vieritetty tehottomasti toimivalle sairaanhoitopiirille. Seinäjoki itse on kuulemma hoitanut asiansa moitteetta. Sote-ratkaisunkin pelätään vain kasvattavan kaupungin kuluja. Nyökytellen olen kuunnellut ja uskonut. Hölmö minä.

Eihän tässä ole mitään järkeä. Tottakai ne erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, jos emme hoida kaupunkilaisia kunnolla perusterveydenhuollossa! Eikä siitä silloin voi syyttää sairaanhoitopiiriä, vaan ihan omaa toimimatonta järjestelmää. Tällä mallilla perusterveydenhuolto muuttuu perussairaudenhoidoksi, josta pahimmat tapaukset joudutaan laittamaan eteenpäin erikoissairaanhoidon puolelle. Ei ole aikaa eikä resursseja ennaltaehkäistä, kun pitää huolehtia, etteivät asiakkaat kuole vaivoihinsa.

Ongelma ei siis ole siinä, että ensiapupäivystyksessä joutuu välillä odottamaan jopa 5 tuntia. Se on valitettavaa, mutta kai täysin normaalia päivystyksessä, jossa kiireellisemmät on pakko hoitaa ensin. Ongelma on siinä, että sinne ensiapupäivystykseen ei pitäisi perusflunssapotilaiden mennä. Muistan joskus kuulleeni, että julkisen puolen ei tulisi hoitaa aikuisia poskiontelopotilaita ollenkaan, koska niillä ei ole kansanterveydellisesti eikä -taloudellisesti mitään merkitystä. Raakaa peliä, mutta osittain totta.

Syy-seuraus-suhteet ovat jopa näin mallikolle tässä helposti havaittavissa. Lääkärinvastaanottoaikoja ei kohtuullisessa ajassa saa. Ne, jotka on pakko katsoa ja hoitaa, kuten ilmeisesti lasten korvatulehdusten jälkitarkastukset, saavat päivystysaikoja. Tästä johtuen päivystysaikoja ei ole niitä tarvitseville, joten he menevät terveyskeskuksen ensiapupäivystykseen, vaikka eivät sinne kuuluisi. Ne, jotka saavat ajan sinne kauas tulevaisuuteen, sairastuvat mahdollisesti vielä vähän enemmän, jolloin perusterveydenhuolto ei enää riitä, vaan tarvitaan erikoissairaanhoitoa. Ja niin kulut kasvavat ja kansanterveys rapautuu.

Kyllä minä olisin tässä vaiheessa jo lopettanut kehumisen sillä, kuinka edullisesti ne palvelut tuotetaan. Viime vuonna sosiaalipuolelle palkattiin valtuustoaloitteen myötä 5 uutta perhetyöntekijää. Olisiko nyt samanlaisen aloitteen aika?

Kolumni Eparissa 23.4.2012

Liitoksia tehdessä kannattaa katsoa kauas

Debytoin pääsiäisen alla Vihreiden blogissa, kun aloitin Kuulumisia kunnista -blogisarjan. Tässä teksti teillekin luettavaksi.

Valtiovarainministeriö on määrännyt toimitettavaksi erityisen kuntajakoselvityksen Seinäjoen kaupungin ja Jalasjärven kunnan välillä. Syy selvitykseen on Jalasjärven päätyminen kriisikunnaksi omistamansa aikuiskoulutuskeskuksen JAKK:n tukien takaisinperinnän takia. Kurikan kanssa Jalasjärvi tekee vapaaehtoista selvitystä.

Huhtikuun 28. päivä valtuustot ilmaisevat kantansa liitoksiin. Varovasti ja vuorotellen, niin että päätähti Jalasjärvi sanoo sanansa viimeisenä. Järjestystä on moitittu, mutta en näe, että sillä merkitystä on. Sanovat kunnat mitä tahtovat, tekee valtiovalta omat päätöksensä kesäkuussa.

Valtion nimeämät selvittäjät ehdottavat, että Jalasjärvi liittyisi Seinäjokeen. Kurikka-selvityksen tekijä niinikään on sitä mieltä, että liittyä pitäisi, mutta Kurikkaan. Selvitykset ovat keskenään vaikeasti vertailtavissa, sillä niissä on käytetty kovin erilaisia lukuja.

Seinäjoki on velkainen kaupunki, kaikilla luvuilla laskettuna. Nopea kasvu ja siitä johtuvat isot investoinnit yhdistettynä vaikeaan taloustilanteeseen eivät ole kohdelleet kaupunkiamme hyvin. Kasvavalla keskuksella on kuitenkin toivoa. Tässä kohtaa isoista veloista on hyötyäkin, Jalasjärven 35 miljoonan velkapotti ei Seinäjokea juuri hetkauttaisi. Kurikalle, vaikka vauras kaupunki onkin, olisi liitos kohtalokkaampi. Kasvuennusteissakaan ei Jalasjärven ja Kurikan liitoksessa noustaisi korkealle.

Seinäjoki pärjää ilman Jalasjärveä. Kuten todettu, velkaakin on omasta takaa. On myös nurinaa ja tyytymättömyyttä, puhetta siitä, että edellisetkin kuntaliitokset ovat hoitamatta. Palvelurakenteita on muutettu, mutta jotain olisi varmasti jouduttu tekemään ilman liitoksiakin. Kuoleva kunta tuskin pystyy kovin laadukkaita palveluitakaan tuottamaan.

Ei pidä kuitenkaan tyytyä pärjäämään, vaan tavoitella jotain parempaa. Olen jokaisessa tekemässäni päätöksessä yrittänyt katsoa tarpeeksi kauas. Niin myös tässä. Vaikka sote-sopu veikin terävimmän tarpeen tehdä kuntaliitoksia, ovat suuremmat maakuntakeskukset totta. Seinäjoki uhkaa jäädä tästä kehityksestä. Jalasjärvi tuo mukanaan isoja yrityksiä, jotka taas niitä kunnille kovin tärkeitä verotuloja, joiden puutteesta on Seinäjoellakin kärsitty.

Ennen velkaantumistaan Jalasjärvi on hoitanut hommansa moitteettomasti. Vertasin Jalasjärveä valtuustojen yhteisessä seminaarissa naapuriksi, joka on loukannut jalkansa ja tarvitsee hetkellistä apua. Kun velasta on päästy ja jalka kuntoutunut, on juoksukunto taas kova. Tottakai liitos tuo mukanaan myös noin 8000 uutta seinäjokelaista, joille täytyy tuottaa palvelut. Tätä ei sovi unohtaa.

Yksi haaste suurempiin yksiköihin siirryttäessä on lähidemokratian toteutuminen. Seinäjoki ei ole tehnyt viisaita päätöksiä tähän mennessä lakkauttaessaan aluelautakuntia ja yhdistäessään ne yhdeksi asukaslautakunnaksi. Yli 60 000 asukkaalle ei mielestäni riitä yksi 13 henkinen asukaslautakunta, joka jakaa aktivointirahaa ja järjestää kansalaisraateja. Tärkeitä nekin, mutta lähidemokratia on enemmän. Se on päätäntä- ja budjettivaltaa, jota kuntalaiset voivat käyttää omilla alueillaan.

Kaupungin iso koko ei ole tae toimivista palveluista, eikä edes välttämättä edellytys, mutta mahdollisuus se on. Kuntarajat eivät estä yhteistä toimintaa, mutta niiden purkaminen saattaa synnyttää uudenlaisen tahtotilan. Seinäjoen ja Jalasjärven yhdistäminen on nähtävä mahdollisuutena, joka parantaaa koko alueen hyvinvointia.

Keilaa Anteron kanssa

Vaalivuosi se on tämäkin. Itse en tällä kertaa ole ehdolla (paitsi OAJ:n vaaleissa, joiden tulos itseasiassa ratkeaa ensi viikolla!) mutta mukana toki. Ja vaalithan ovat puolueille parasta aikaa, kun saa huolella luukuttaa omia juttujaan ja niistä ollaan jopa kiinnostuneitakin. Joten jonkin verran vaalijuttuja luvassa täälläkin.

Nyt buffaan huomista tapahtumaa, kun saamme Seinäjoelle vieraaksi Antero Vartian. Seinäjoella on mahdollisuus keilata Anteron kanssa uudessa keilahallissa. Keilauksen jälkeen keskustelutilaisuus yrittäjyydestä, josta yrittäjäehdokkaalla on sanansa sanottavana. Joten keilaamaan!

100 vuotta Fennovoimaa

Pyhäjoelle halutaan rakentaa uusi noin 1000MW ydinvoimalaitos. Mukana projektissa on pääosin julkisesti omistettuja tahoja, kuten Seinäjoen kaupungin täysin omistama Seinäjoen Energia Oy. Alusta alkaen projektiin haettiin isosti ulkomaista omistusta, koska Suomesta ei löydy riittävästi kiinnostusta omistaa ydinvoimaa. Kesken suunnitteluprojektin saksalainen E.On vetäytyi hankkeesta ja tilalle tuotiin venäläinen valtionyhtiö Rosatom, joka laitoksen rakentamisen lisäksi on yksi tulevista omistajista.

Ydinvoimala on yli 100 vuoden projekti. Rakentaminen ja käyttöönotto kestävät 10 vuotta. Laitos on sähköntuotannossa ehkäpä 60 vuotta. Sähköntuotannon loppumisen jälkeen täytyy käytettyä polttoainetta jäähdyttää vesialtaissa 40 vuotta, ennen kuin lämmöntuotanto ja säteily ovat loppusijoittamiseen sopivalla tasolla. Tämän jälkeen laitos puretaan ja rakenteiden radioaktiivinen materiaali loppusijoitetaan. Purkamisurakka kestää vuosia ja maksaa satoja miljoonia euroja.

Kun pohditaan uuden ydinvoimalan tarvetta Suomessa, tulee ennen kaikkea miettiä tulevaisuutta. Nyt päiväkodissa olevien taaperoiden lastenlastenlapset ovat työikäisiä, kun Pyhäjoen ydinvoimalaa puretaan! Tulevaisuuden energiamarkkinoihin liittyy paljon kysymyksiä. Paljonko tulevien vuosikymmenien aikana tekniikka energian tuottamiseen, siirtämiseen ja varastointiin kehittyy, ja kuinka paljon tämä tekniikka maksaa? On mahdollista, että ydinvoimalan tuottama sähkö on tulevaisuudessa kalliimpaa kuin muilla keinoilla, esimerkiksi uusiutuvalla energialla tuotettu.

Seinäjoen Energia on kuitenkin päättänyt olla mukana tässä yli 100 vuoden projektissa. Koska kysymyksessä on täysin kaupungin omistama yhtiö, jonka hallituksessa istuvat kunnallispoliitikot, tulisi kaupunkilaisille kertoa, miksi Seinäjoen Energian kannattaa olla mukana rakentamassa Fennovoiman ydinvoimalaa.

Valtuutettu Rantasaari on kysynyt Seinäjoen Energian toimitusjohtaja Martti Haapamäeltä valtuustossa kahdesti, onko tässä hankkessa järkevää olla mukana. Vastauksessaan Haapamäki vetosi laskelmiin, joiden mukaan taloudellista riskiä ei ole. Vaadimme, että nuo laskelmat julkistetaan. Ydinvoiman rakentaminen on uhkapeliä, jota ei tulisi pelata veronmaksajien rahoilla.

Jani Mäkinen
puheenjohtaja
Etelä-Pohjanmaan Vihreät

Henna Rantasaari
kaupunginvaltuutettu
Seinäjoki

Avoimesti auki

Jokainen meistä on varmaan joskus tuntenut itsensä ulkopuoliseksi. Seissyt porukan ulkopuolella odottaen merkkiä, jotta voisi mennä mukaan, tai katsellut kauempaa ja tuntenut kateutta. Vaikka usein onkin kyse vain väärinkäsityksestä, ovat nämä ovat tilanteita, jotka eivät tunnu mukavilta.

Sama tunne saattaa olla tällä hetkellä Seinäjoelta töitä etsivällä paluumuuttajalla. Olisi kiva tulla takaisin, mutta oloaan ei koe kovin tervetulleeksi. Ja mitä mahtaakaan ajatella täysin uusi tuttavuus, joka on kiinnostunut kaupungistamme mahdollisena työ- ja asuinpaikkana, mutta tuleekin käännytetyksi heti ovella?

Kun asuntomessuille haettiin työntekijää, uskottiin puskaradion kautta löytyvän pätevimmän hakijan. Nyt uutta elinkeinojohtajaa haettaessa paikka pistettiin hakuun, mutta vain kaupungin sisäisenä hakuna. Viikonlopun lehtitietojen mukaan hakijoita oli kolme. Päteviä varmasti kaikki.

Mutta onko todellakin niin, että uskomme kaiken osaamisen ja viisauden asuvan täällä kaupunkimme sisällä, vähän yli 60 000 asukkaan keskellä? Minä uskon meihin pohjalaisiin ja tiedän, että viisaus täällä asuu niin vanhoissa naisissa kuin muissakin. En kuitenkaan usko, että mistään muualta sitä ei löytyisi.

Me haluamme kaupunkina kasvaa. Kaupungin asukasluku on mahdollista saada nousuun kuntaliitosten lisäksi syntyvyyden ja muuttoliikkeen avulla. Kuntaliitokset ovat oma lukunsa, mutta niiden kautta on jo kasvettu ja luultavasti kasvetaan tulevaisuudessa lisää. Vauvojakin syntyy meillä ihan hyvää vuosivauhtia.

Meidän pitää siis saada vielä ihmiset muualta Suomesta muuttamaan tänne. Paluumuuttajia on jo houkuteltu kovasti ja muutenkin on tehty kampanjaa, onnistuttukin. Tunnetusti kaupungin imago on hyvä. Seuraavaksi näille muuttajille tarvitaan työtä ja asuntoja. Usein ensin etsitään se työ.

Seinäjoki tarvitsee lisää kaikenlaisia työpaikkoja, mutta etenkin korkeakoulutettujen paikoista on pulaa. Kaupunki ja muu julkinen sektori on perinteisesti työllistänyt juuri heitä. Siksi on tärkeää, että sieltäkin löytyisi töitä. Ja että niitä voisivat kaikki hakea.

Vaikka yksittäisen paikan täyttäminen muuttajalla ei kaupunkia vielä täytäkään, on sillä merkitystä myös maineen vuoksi. Jos annamme sen kuvan, että emme tänne muita halua, ei tänne kukaan haekaan. Piiri pienii jatkaa pyörimistään. Ja silloin jää se muutto muutenkin tekemättä ja asunto ostamatta.

Ylypiä saa olla, muttei ilikiä. Suurennetaan siis vähän sitä piiriä ja päästetään muitakin rinkiin. Niin ja luotetaan niihin omiin osaajiin, kyllä ne pärjää avoimessakin kilpailussa.  

Kolumni Eparissa 12.3.2014

Komiaa sen on oltava

Kirjoitan komialta kotiseudultani Seinäjoelta: maakuntakeskuksesta, jonka väkiluku on viime vuosina kasvanut yli 800 asukkaalla vuosittain. 60 000 asukkaan raja rikottiin elokussa 2013. Muuttoautoja tulee ympäri Suomea: noin 60% muuttajista on maakunnan ulkopuolelta. Komiaa, sanoo etelä-pohojalaanen.

Komialla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Päättäjänä mietityttää, onko kaikki tämä kasvu hyvästä. Kasvu on kallista: päiväkoti vuosittain ja peruskoulu tai laajennus joka toinen vuosi on tämänhetkinen rakennustahti. Töitä se tietää, mutta myös kustannuksia. Säästöjä ja velat kattoon. On toki mukavampaa velkaantua kouluja kuin vanhainkoteja rakentamalla, mutta laina on aina laina.  

Ajankohtaisessa kuntaliitoskeskustelussa pienet kunnat epäilevät, että isot kaupungit vievät heidän palvelunsa, mutta on meilläkin pelkomme. Tulevatko pienet ja imevät meidän loputkin mehut? Kun kasvun takia velkaantuneen kaupungin kylkeen isketään myös valmiiksi kuralla olevan kunnan budjettikirjat, ei lopputulos ole välttämättä toivottu.

Menestystarinamme on monen tekijän tulosta. Itse kiitän rohkeita päättäjiä, jotka ovat aikoinaan sekä sijoittaneet markkinointiin ja rakentaneet imagoa että myös luoneet odotuksille vastinetta. Komia-termi on täällä tuotteistettu: komiaa on niin kirkko, paikallisliikenne kuin jalkapalloturnauskin.  

Vihreä valtuutettu löytää moitittavaakin, mutta ainakin jotain on tehty oikein. Täällä on uskallettu tukea toveria toisestakin puolueesta.

Eikä huonosti mene asukkaidenkaan mielestä, vaikka paikallislehtien palstoja lukemalla voisi saada toisen kuvan. Joulukuussa julkaistussa hyvinvointibarometrissä Seinäjoki kiri 20 suurimman kaupungin joukossa kolmanneksi, kun mitattiin asukkaiden tyytväisyyttä.

Kirjoitus Ääni Korvesta- palstalla Vihreässä Langassa 31.1.2014

VALTUUSTOBLOGI: veroja ja väärinkäsityksiä

Tiukka viisituntinen takana, päätettyinä veroprosentti ja talousarvio. Päällimmäisenä mielessä harmitus siitä, että kokemattomuutteni ja huolimattomuuteni vei tänään voiton. Kyse on siis siitä, miksi äänestin tyhjää, kun äänestettiin liikuntapaikkarakentamiseen investoiduista rahoista. Homma meni näin: Liikuntapaikkarakentamiseen oli budjetoitu Jouppilavuorelle ensi vuodelle 500 000 €. Alunperin siellä oli 300 000 €. Kannatin ryhmäpuheenvuorossani keskustan esitystä, jonka luulin tarkoittavan vain ylimääräisenä talousarvioon lisätyn 200 000 €, en koko 500 000 € poistoa. Puheenvuorojen edetessä tajusin virheeni. Pyysin uutta puheenvuoroa ja kerroin näin käyneen. Samalla esitin, että poistamme vain tuon 200 000 €. Esitystäni ei kannatettu. Itsekään en osannut kannatusta vaatia, kun luulin sen automaattisesti olevan ryhmäpuheenvuoro, jossa tehtyä esitystä ei tarvitse kannattaa. Näin ei kuitenkaan ollut, eikä esitykseni päässyt äänestykseen. Siksi äänestin tyhjää.

No miksi sitten tuolla 200 000 € olisi jotain merkitystä? Perustelen kantani sillä, että kun nyt ensi vuodelle sitouduimme tuohon 200 000 €, löimme samalla lukkoon 500  000 €/vuosi seuraaviksi vuosiksi. Koska jos leikkiin lähtee, pitää siinä myös pysyä. Olisin halunnut tätä vielä mietittävän tarkemmin myöhemmin, kun nähdään, mihin yleinen taloustilanne kehittyy. Mutta näin nyt kävi. Ja se harmittaa.

Niin ja päätettiinhän siellä myös niistä veroista. Ja nekin menivät vastoin omaa näkemystäni. Puheenvuorot alla, ensin veroprosenteista ja sitten talousarviosta, joka sisältää myös liikuntapaikkarakentamisen.

Puheenvuoroni veroista:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Olen, kuten varmasti kaikki muutkin, koko vuoden kuunnellut kommentteja, kuinka veroprosenttia pitäisi nostaa, ettei tarvitsisi mennä kaupungin työntekijöiden kukkarolle. Siksi on hyvä, että tämä päätös nyt tehdään ja veroja korotetaan.

Veroprosentin korotus ei voi olla ainut keino, jolla huonoa taloustilannetta paikataan, mutta yhtenä muista keinoista sitä voidaan käyttää kyllä, ihan kuin nyt toimitaan Seinäjoellakin.

Kuten edelläolevista puheenvuoroistakin on käynyt selväksi, on veronkorotus nyt välttämätön. Ongelma lienee enää siinä, kuinka paljon nostetaan ja mitäkin prosenttia. Olemme kuulleet laskelmia siitä, miten se vaikuttaa kenenkäkin tuloihin. Itse haluan ajatella asiaa keskiverto-seinäjokelaisperheen näkökulmasta. Me olemme lapsiperheiden luvattu maa. Nuorta perhettä tuloveroprosentin nosto koskettaa enemmän, kuin kiinteistöveroprosentin. Siksi mielestäni kaupunginjohtajan alkuperäinen esitys, jossa tuloveroprosentti nostettaisiin 20,75 ja kiinteistöveroa 0,05 prosentilla, on kaupunkilaisille reilumpi.

Reilumpi se on myös yrityksille, varsinkin pienemmille. Kiinteistöveron nostamatta jättämistä on perusteltu myös sillä, että kiinteistöveron nosto rokottaa yrityksiä. Varmasti osaa, ehkä niitä isoimipia, mutta ei tokikaan kaikkia. Pienistä yrityksistä ja palveluyrityksistä suurin osa toimii pienissä ja/tai vuokratiloissa, eikä kiinteistöveron nousu tunnu siellä niin paljon. Koska näille yrityksille suurin kustannus syntyy henkilöstöstä, koskee tuloverokorotus heitä enemmän. Palkankorotuspaineet nousevat, kun työntekijälle käteenjäävä osuus pienenee. Siksi pidän maltillisempaa tuloveronkorotusta ja pientä nostoa kiinteistöveroon kannattavampana myös yrityksille.

Koiraveron jätämme mielellämme perimättä.

Ja talousarviosta: 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Talousarviossa vuodelle 2014 näkyy elävä kaupunki. Vaikka tietää, että kaupungissa tapahtuu, se jotenkin konkretisoituu tästä kansien välistä. Synkistä luvuista huolimatta luin talousarviota mielelläni, meillä tehdään kaikkea tätä ja vielä paljon enemmän.

Talousarvioon vuodelle 2014 on sisällytetty paljon tavoitteita. Odotukset ovat kovia. Säästämistä, tehostamista, tuloksellisuutta. Hallintokunnat ovat kovilla.

Erityisesti sosiaali- ja terveyspuolelta on vaaditaan paljon. Kun puhutaan lakisääteisistä palveluista, joita ei voi jättää välistä, saa tehdä aikamoisia temppuja, jotta kustannukset eivät karkaa. Muistan viime keväältä, kun kysyin rahoitusjohtajalta, että miksi jo budjetoitiin vähemmän, kuin tiedettiin kuluja olevan. Käsittelimme muistaakseni tilinpäätöstä. Tilanne on ollut näin vuodesta toiseen. Mikä tekee tulevasta vuodesta erilaisen? Tähän toivottavasti löytyy vastaus pian.

Taloustoimikunta on lanseerannut Talouden tasapainottamisohjelma II. Palvelutarjontaa joudutaan varmasti kaventamaan, mutta toivottavasti myös mietitään järjestämistapaa uudestaan. Tehdään tässäkin kohtaa niitä rohkeita ratkaisuja, joita meiltä on kaupunkina totuttu näkemään.

Ja vaikka menoja on jo suitsittu, on varmasti siellä vielä vähän varaakin. Yksi iso kuluerä kaupungille on varmasti energialasku. Raha menee toki taskusta toiseen, omaan yhtiöön, mutta kuten olemme viime aikoina lehdistäkin saaneet lukea, ei energiayhtiölle ole niin väliä kenelle se energia myydään, kunhan siitä saadaan hyvä hinta. Ei siis liene vahingoksi, vaikka kaupunki ostaisi vähän vähemmänkin. Toivoisinkin siis kaupungin energiakulutuksen julkistamista ja sitä kautta julkista painetta energiansäästöön. Energiansäästöllä on mahdollista saada merkittäviä säästöjä myös taloudellisesti.

Kun maltillisuuteen vielä lisätään juuri hyväksytyt veronkorotukset, tulee tunne, että ollaan oikealla tiellä. Nämä kaikki toimenpiteet ovat tarpeen, jotta jatkossa on vähän helpompi hengittää. Nyt täytyykin osata myös jarruttaa.

Jo aikaisemmissa ryhmäpuheenvuoroissa esille tullut lisäbudjetti jalkapallon olosuhteiden parantamiseksi on puhuttanut myös meitä. On totta, että kaupunki kasvaa ja kehittyy, emmekä me valtuutettuina voi olla tuon kehittymisen esteenä. Siitä hyvä esimerkki on keskustan kehittäminen, josta on haluttu pitää kiinni, vaikka ajat ovat tiukat. On nähty, että siihen panostamalla kaupungin edellytykset kasvaa paranevat. Olen ehdottoman kehitysmyötämielinen ja kiitollinen, että meillä on osaamista ja rohkeutta tarttua tämänkaltaisiin haasteisiin.

Olen myös ehdottoman urheilumyötämielinen. Jossain kohtaa on kuitenkin palattava takaisin kunnan perustehtäviin ja miettiä niiden toteuttamista. Tänä vuonna on jouduttu lomauttamaan henkilöstöä, ja siten heikentämään palveluja, jotta on saatu säästöjä kasaan. Siinä rinnalla on vaikea hyväksyä budjettiin yllättäviä lisäyksiä, jotka eivät ole suunnitelmien mukaisia. Suunnitelmilla viittaan Taloussuunnitelmassa vuosille 2015-2017 olevaan lauseeseen, että liikuntapaikkarakentamisen volyymia alennetaan. Kuitenkin kun kuluja vertaa, on aiempina vuosina käytetty liikuntapaikkarakentamiseen vähemmän kuin nyt tuleville vuosille on budjetoitu. Kysynkin, miten volyymin alentaminen näkyy tässä?

Kaupungin tarkoitus on luoda edellytykset kaikille kaupunkilaisille liikkua. Siinä me olemme Seinäjoella onnistuneet hyvin. Nyt esitetty lisämääräraha liikuntapaikkarakentamiseen ei ole välttämätön harrastajien kannalta.

Imagoa Seinäjoella on rakennettu ja sen olemme havainneet positiivisesti muun muassa kaupungin kasvussa. Kolahduksiakin on tullut, mutta ei jalkapallostadionin rakentamisella ja näkymisellä tulosruudussa paikata sitä vajetta julkisuuskuvassa, joka syntyi esimerkiksi henkilöstön lomauttamisesta.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa lämpimästi keskustan tekemää ehdotusta poistaa talousarviosta sinne lisätty ylimääräinen lisäys liikuntapaikkarakentamiseen.

Muuten olemme valmiita hyväksymään tämän haastavan, mutta ansiokkaasti valmistellun talousarvion.