Valtuustoblogi: Seinäjoesta HINKU-kunta

Tekemäni aloite tänään, olkaa hyvät. Kirjoittelen muitakin kuulumisia valtuustosta myöhemmin, mutta nauttikaa nyt ensin tästä. :)

Seinäjoen kaupunginvaltuusto 27.5.2013

Valtuustoaloite: Seinäjoesta HINKU-kunta

On yksi tapa säästää rahaa, josta ei ole vielä valtuustossa juurikaan puhuttu. Se on energiansäästö.

Kuntien energiansäästön edelläkävijöitä ovat HINKU-kunnat, eli hiilineutraalit kunnat. HINKU-kunnat ovat sitoutuneet 80 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Kasvihuonekaasupäästöjä vähentävät toimenpiteet liittyvät erityisesti energian säästämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen sekä uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaan tuotantoon.

Kunnan toiminnoista päästövähennysten kannalta olennaisimpia ovat maankäytön ohjaus, kiinteistöt, energiahankinnat ja muut julkiset hankinnat sekä julkisten palveluiden tuottaminen. Panostamalla esimerkiksi kiinteistöjen energiansäästöön, saadaan sijoitetut rahat nopeasti takaisin. Parhaimmillaan investoinnit kuoleentuvat jo kahdessa vuodessa, jonka jälkeen kustannukset laskevat merkittävästi.

HINKU-kunta tukee myös paikallista elinkeinoelämää ja kotitalouksia tekemään kestäviä ratkaisuja. Yritysten toimenpiteet voivat liittyä esimerkiksi energia- ja materiaalitehokkuuteen, uusiutuvan energian ratkaisuihin sekä ilmastomyönteisten tuotteiden ja palveluiden tarjontaan. Kotitalouksien päästöjen vähentämisen lähtökohtana on asumisen, liikkumisen ja elintarvikkeiden ilmastovaikutuksen pienentäminen.

HINKU-hanketta hallinnoi Suomen ympäristökeskuksen asettama projektiryhmä. HINKU-kunnaksi tulee hakea. Jotta hakemus hyväksytään, tulee täyttää HINKU-kriteerit, joilla tarkoitetaan kuntien ilmastonmuutoksen hillintätoimia ja linjauksia, joilla kunta uskottavasti sitoutuu vähentämään oman toimintansa päästöjä sekä vaikuttamaan alueensa toimijoihin siten, että alueen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä tavoitellaan hiilineutraaliutta. Kriteerit ovat liitteenä tässä aloitteessa.

Esitän, että Seinäjoki hakee HINKU-kunnaksi ja osallistuu näin säästötalkoisiin, säästäen sekä rahaa että ympäristöä.

Seinäjoella 27.5.2013

Henna Rantasaari

kaupunginvaltuutettu

Valtuustoblogi: Kulttuuri jätti jäljen

Seinäjoen kaupungin kulttuuritoimi kutsui meitä valtuutettuja tutustumaan kaupungin kulttuuripalveluihin Taidehallille. Jo kutsu oli vaikuttava, saimme sen livenä edellisessä valtuuston kokouksessa, musiikin ja draaman keinoin. Ohjelmassa oli koululaisten musiikkiesitys, kulttuuristrategian esittelyä ja työpaja, jossa sai kokeilla omaa luovuuttaa. Paikanpäällä pääsi seuraamaan myös vauvojen värikylpyä. 

Meille esiteltiin uusi, kuvassa näkyvä kulttuuripalveluiden logo. Mielestäni loistava. Pidin myös  toisesta sloganista: pieniä kosketuksia, suuria vaikutuksia. Tämä porukka tuntuu oikeasti tietävän, mitä se tekee. Heillä on yhteinen tahto, jonka toteutumiseksi tehdään töitä. Hatunnosto!

Koko tilaisuus oli siis järjestetty pelkästään meille valtuutetuille. Valtuutetuista jälki ei kuitenkaan tarttunut kovinkaan moneen. Paikalla oli lisäkseni kaksi muuta valtuutettua. Vähän jo melkein hävetti.

Jäätelökesä on täällä

Kesän ekat ulkojätskit Kalajärvellä. Maistui!

(...ja uusi kuvanmuokkaustapa, juuri opeteltu.)

Anteeksi kuinka?

Kehitys kehittyy ja tarvitaan rakenteellisia muutoksia. Syy on suuressa mittakaavassa, jonka puitteissa painopiste resurssien suhteen sisältää ongelmia. Pitkässä juoksussa sopimukset sektoreittain sisältävät kokonaisvaltaisia vaikutuksia. 

Ymmärsitkö? Yllä olevat lauseet kuulostavat äkkiä luettuna ihan siltä samalta sanahelinältä, johon törmäämme päivittäin. Eli tekstiltä, joka kyllä tarkoittaa jotain, mutta tarkoitus ei aukene kovin monelle, eikä aina ainakaan kovin helposti. Tämän tekstin tarkoitusta saa kyllä hakea kauan, sillä yllä oleva teksti on koottu pääasiassa sanoista, jotka oli listattu kapulakieleksi.

Olemme päivittäin tekemisissä erilaisten selvitysten ja raporttien kanssa, jotka ovat täynnä toinen toistaan hienomman näköisiä ja kuuloisia lauseita, mutta jotka eivät itseasiassa tarkoita mitään. Paljon on tietenkin ammattisanastoa, joka aukeaa vain tietyn alan osaajille. Sen käyttö on hyväksyttävää, jos muiden ei ole tarkoituskaan ymmärtää tekstiä. Hälyttävää on kuitenkin, että kapulakieltä käytetään dokumenteissa, joita kaikkien pitäisi pystyä lukemaan.

Surullisen kuuluisia ovat esimerkiksi Kelan lomakkeet ja ohjeet. Itsekin niitä muutamaan otteeseen täyttäneenä voin sanoa, että kaupungin budjetti on helppoa luettavaa niiden jälkeen. Ja minulla sentään on yliopistotason koulutus. Myös kaupungin asiakirjat ovat täynnä kieltä, jota ei omaksi uskoisi. Kun koko ajan pyritään avoimuuteen, tulisi se tehdä ymmärrettävästi.

Yhdessä valtuuston kokouksessa eräs valtuutettu kysyi, että onko lausuntoon kenties jäänyt kirjoitusvirhe, kun yksi lause kuulosti ihan käsittämättömältä. Omasta generaattoristani tuo kohta oli päässyt läpi ja naureskelin itselleni, kunnes kuulin, ettei kyse ole virheestä. Aivan täsmällistä vastausta siitä, mitä tuo lause tarkoitti emme saaneet, mutta kuulimme, että sillä joku tärkeä merkitys oli.

Kuuluisalla tulevalla valtuuston reissulla pääsemme muokkaamaan kaupungin strategiaa. Toivon, että yhtenä tavoitteena on tuotetun tekstin selkokielisyys. Tavasin nykyisessä strategiassa useampaakin lausetta pitkään, mutta esimerkiksi seuraavan lauseen merkitys on edelleen hieman hämärän peitossa: ”Kaupunki tukee valittujen osaamisen ydinalueiden vahvistumista myös osana kaupungin omaa toimintaa.” Hmm. Suosikiksi päätyi ehdottomasti kuitenkin seuraava lause: Elintarvikeklusteria vahvistetaan koko klusterin kattavin toimenpitein. Eikun hommiin!

Kolumni Eparissa 15.5.2013

Politiikan oppitunti, osa satajotain

Nuon vaan tein sen (taas), vastasin toimittajan puheluun kesken perheenäititouhujen. Mietin hetken vastaustani (ääneen) ja sain epäröivän leiman. Merkitty nainen!

Viittaan siis Ilkassa ja Pohjalaisessa tänään julkaistuun juttuun, jossa kysyttiin mielipidettäni sote-ratkaisuun. Vastasin mielestäni ihan asiallisesti ja asiaakin. Kerroin, että Vihreillä on oma malli, joka on hyvä. Toinen haastateltava, varapuheenjohtaja Outi tunnusti rehellisesti, että ei ole kartalla tilanteesta. Kunnioitettavaa! Joskus vaan on tilanteita, että muu elämä menee edelle, jopa politiikasta. 

Toimittajan mukaan on sääli, että piirin kärkivihreät ovat näin tietämättömiä asiasta. Minun mielestä säälittävää on koko soten tilanne. Puolueiden kilpalaulantaa ja vakuutteluja oman mallin puolesta. Mihin unohtui asiakas?

Sääli on myös tapa, jolla näitä asioista hoidetaan. Onko oikeasti niin, että jos vähänkin epäröit sanoja asettaessasi, olet automaattisesti pihalla? 'Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön' on mottoni, mutta ei enää niin monen muun. Aika harva haluaa tulla julkisesti nolatuksi. Sitä tämä yhteiden asioiden hoito tuntuu valitettavasti kuitenkin olevan. Mitä sitten, kun halukkaat hommiin loppuvat?

Autoilusta alakulttuuria?

Wikipedia määrittelee alakulttuurin jonkin ryhmän omaksi, pääkulttuurista poikkeavaksi kulttuuriksi. Kun kyse on liikkumisesta Seinäjoella, on autoilu pääkulttuuria ja sekä pyöräily että joukkoliikenne marginaalissa olevaa alakulttuuria.

Keskustan kehittämisessäkin on parkkihalli nostettu korkeimmalle jalustalle. Emme me kuitenkaan rakenna toimivaa keskustaa autoille, vaan ihmisille. Asukkaiden toivottavasti lisääntyessä keskustassa tarvitsemme varmasti jonkin verran lisää myös parkkitilaa. On kuitenkin myös selvää, että kun keskustassa asuminen lisääntyy, eivät kaikki enää tarvitse omaa autoa.

Vaikka alakulttuurit joskus muuttuvatkin mainstreamiksi ihan itsestään, tarvitaan tässä kohtaa vähän apua ulkopuolelta. Kaikkien psykologiankin oppien mukaan muutamme käytöstämme, mikäli joku toinen toimintatapa havaitaan helpommaksi. Keskustan kehittämistoimenpiteiden tuleekin kannustaa ihmisiä liikkumaan myös muuten kuin omalla autolla. Tietyillä alueilla Seinäjoellakin on mahdollista pärjätä ilman omaa autoa ja tätä tulee tukea. Joukkoliikenteestä ja pyöräilystä on tehtävä mahdollisimman helppoa.

Pyörät eivät kuulu samalle radalle kävelijöiden tai autoilijoiden kanssa, vaan ansaitsevat oman kaistansa. Tällä hetkellä esimerkiksi keskustassa pyöräily on ihan mahdotonta. Jalkakäytävällä ei saa pyöräillä ja autojen keskellä olet hengenvaarassa. Pyörille tarvitaan myös kunnolliset parkkipaikat, mieluiten katoksen alle. Hyvin ja ajoissa auratut pyörätiet taas ovat edellytys ympärivuotiselle pyöräilylle.

Joukkoliikenteeseen tarvitsemme toimivat reitit, jotka kulkevat säännöllisesti ja ruuhka-aikoina tiheämpään. Noin viiden kilometrin säteellä keskustasta on siellä oltava mahdollista käydä päiväaikaan töissä joukkoliikennettä käyttäen. On mietittävä myös muut tärkeät kohteet, joihin liikennöinti on välttämätöntä. Yksi näistä on esimerkiksi Y-talo.

Näiden toimenpiteiden jälkeen on pyöräilyllä ja joukkoliikenteellä mahdollisuudet nousta pääkulttuuriksi Seinäjoellakin. Jos ei kärkipaikalle aivan yksin, niin ainakin autoilun rinnalle varteenotettavaksi vaihtoehdoksi.

Kolumni Seinäjoen Sanomissa 1.5.2013