Ahvenanmaalla

Meidän perheen kesälomamatka tehtiin tänä vuonna Ahvenanmaalle. Vietimme pari päivää Maarianhaminassa, joka osoittautui pienemmäksi paikaksi kuin olin kuvitellut, mutta mukava kylähän se oli. Parasta tässäkin lomassa oli kuitenkin kiireetön yhdessäolo. 

Matkat saarelle tehtiin tietenkin laivalla, pallomeressä.

Jos Ahvenanmaalla jotain pitää tehdä, on se pyöräily.

Myös rahtilaiva Pommern tuli valloitettua. 

Vesi meressä oli vähän viileää, mutta rannalla oli muitakin viihdykkeitä.

Ihana, raikas merituuli.

Huonosti käyttäytyvät aikuiset

Suurimmalla osalla tämän blogin lukijoista lienee jotain kokemusta lapsista. Ja lapset eivät aina käyttäydy ihan normien mukaan, eiväthän? (Ellei lapsen normi ole jo suoraan käyttäytyä välillä huonosti?) Sain kuitenkin todeta taas, että näin eivät aina tee aikuisetkaan. 

Vierailimme eilen laivalla. Päivä saaristossa eli laivanvaihto Maarienhaminassa ja illaksi kotiin. Reissu oli oikein mukava, mutta muutaman surullisenkin huomion tein. Kunnon äitinä (ja entisenä laivan leikkitätinä) ojensin tietenkin lastani pallomeressä, että palloja ei saa heittää. No, eihän se uskonut kerrasta, eikä toisestakaan, joten jouduin toteuttamaan uhkaukseni ja poistamaan neidin kuohuista. Nyt kaikki meidän Siirin tuntevat jo tietävät , mikä oli reaktio: noin 15 minuutin raivarit laivan käytävällä. Itse jo tottuneena seisoskelin vieressä varmistaen, ettei neiti satuta itseään, enkä muutenkaan nähnyt tilanteessa mitään erityistä. Lapset nyt vain reagoivat näin. Tai ainakin meidän lapsi. Vieressä hedelmäpeliä paukutteli kuitenkin vanhempi rouva, joka alkoi jo ensimmäisen minuutin aikana pyöritellä silmiään. Hetken päästä peitti korvansa käsillään ja alkoi mutista itsekseen. Hymyilin ja ajattelin, että saan myötätuntoa. Toisin kävi. Sain kuulla, kuinka hän ei ollut koskaan nähnyt, että kukaan lapsi käyttäytyy tällä tavalla. Sain kehotuksen viedä lapseni kotiin ja pysyä siellä, jos lapsi ei kerran osaa käyttäytyä. Lapseni aikaan saamaa meteliä ei kuulemma kestä kuunnella eikä rouva ollut tullut laivalle kuuntelemaan huutoa. Ja nämä kehotukset toistettiin muutamaan otteeseen.

Uskotte varmaan, että tässä kohtaa kiehui jo yli. Jokin hyvin kasvatettu osa sisälläni (vanhempani lienevät onnistuneet paremmin kuin minä) kuitenkin kehotti olemaan vain hiljaa. Jotenkin on vain niin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka toimivat näin. Onneksi ohi kulki myös ilmeistä päätellen kohtalotovereita, jotka osoittivat myötätuntoa sopivasti säälivin katsein. Ehkä sittenkin muidenkin lapset käyttäytyvät joskus näin? 

  

Vierailin muuten ensimmäistä kertaa laivan leikkihuoneessa asiakkaana. Toinen laivoista sattui olemaan vielä juuri se sama laiva, jolla minäkin töitä tein. Oi niitä aikoja, hetkiä Muumina ja Pikku Myynä. Erityisen hyvin mieleen on jäänyt kommenti, jonka Pikku Myynä esiintyessäni kuulin eräältä pieneltä pojalta: miksi sä Pikku Myy olet noin iso? 

Vihreä VR

Surffasin aamulla VR:n sivuille katsomaan juna-aikatauluja viikonlopun reissua varten. Tutun punaisen sivun sijaan eteeni aukesi vihreä, jopa keväinen näkymä. Sen enempää lukematta olin varma, että olin väärällä sivulla ja siirryin jo osoiteriville huomatakseni, että olin juuri siellä, missä pitikin. Tässä suora lainaus VR:n sivuilta: "VR on siirtynyt vihreään yritysilmeeseen vaiheittain keväästä 2009 alkaen. Uudistus näkyy ensimmäisenä konsernin verkkosivujen lisäksi mainoksissa, julkaisuissa ja asemilla. Vihreä ilme on luonnollinen jatke VR:n ympäristötyölle. Uudistuksen tavoitteena on korostaa ympäristöystävällisyyttä junaliikenteen vahvuutena." Luin myös, että vuoden 2009 alusta VR on siirtynyt käyttämään vesivoimalla tuotettua sähköä, mikä ei tuota hiilidioksisipäästöjä. Sivuilta löytyy myös päästölaskuri, jolla voi vertailla matkan hiilidioksidipäästöjä eri kulkuneuvoilla. Se kertoo, että valitessani junan, kulutan 152 MJ energiaa, mutta päästän ympäristöön 0 kg hiilidioksidia. Hienoa. Jatkan Helsingistä tosin matkaa laivalla Tukhokmaan ja takaisin, sekä palaan kotiin autolla. En voi siis liikaa kehuskella matkani ympäristöystävällisyydellä. Mutta hienoa VR, junamatkailu kunniaan!

Ps. Kyseessä oleva matka on siis Siirin ensimmäinen ulkomaanmatka! Lupaan kuvia ja tunnelmia toivottavasti keväisestä Tukholmasta.

Suunnittelua

Suunittelen Siirin kanssa junareissua pääkaupunkiseudulle tuossa kuun loppupuolella. Ja suunnittelua reissu todellakin vaatii. Helppoa olisi vaan iskeä neiti vaunuihin ja pakata kantoreppu mukaan. Mutta. Perillä meidän on käytettävä autoa, joten mukana pitäisi olla myös autoistuin. Senhän saa kätevästi kiinni matkarattaisiin, eli sinänsä kätevää. Mutta. Tässä yhdistelmässä Siiri ei voi nukkua ulkona, mihin on nyt tottunut ja miten unet yleensä kestää pidempään ja ovat näin siis parempia. Aikalailla on hankalaa.

Keskustelin ongelmasta myös ystävieni kanssa, joiden luokse olen menossa ja sainkin aika loistavia vinkkejä. Kerroin, että kantoreppu on kätevä, sillä siinä Siiri viihtyy ja nukkuukin hyvin. Yksi ystävistäni sitten keksi, että ongelma on ratkaistu sillä, että otan mukaan vaan kantorepun ja jos Siiri haluaa nukkua pihalla, niin menen sitten vaan terassille pariksi tunniksi repun ja Siirin kanssa seisoskelemaan. Jatkojalostin ideaa itse vielä siten, että voisin ottaa mukaan itkuhälyttimen, jonka avulla voin kommunikoida sitten sisällä olevien ystävien kanssa. Harmi, että siinä viestintä on mahdollista vain yhteen suuntaan. Joko siis voisin kuunnella, mitä sisällä puhutaan, tai voisin itse höpötellä ja muut kuuntelevat (jolloin luultavasti hälytin suljettaisiin hyvin nopeasti). Hmm. Voi olla, että täytyy palata kuitenkin siihen alkuperäiseen pähkäilyyn vaunujen välillä ja pitää kantoreppu vain lisävarusteena.