Maanantain valtuustossa hyväksyttiin talousarvio vuodelle 2015. Seinäjoen kaupunki on sadonkorjuunsa nyt tehnyt. Esiin on kaivettu niin nauriit kuin lantutkin. Ylimääräisiä porkkanoita sen sijaan on tästä budjetista turha katsella.
Budjettia on valmisteltu pitkään ja hartaasti. Leikkauslistoja on väläytelty pitkin syksyä. Suurin kohu ja keskustelu on siis jo käyty, siksi keskustelu valtuustosalissakin jäi vaisuksi. Musiikkiluokat, katuvalot ja jalkapallostadion, niistä on tämä kaupunki kohissut. Enkä väheksy kohua yhtään, olen iloinen intohimosta, jota me kaupunkilaiset tunnemme tärkeitä asioita kohtaan.
Valtuutettuna on kuitenkin osattava katsoa näiden yksittäisten kohteiden taakse. Yksittäisiä leikkauksia ja niiden seurauksia on tärkeä seurata, mutta talousarviota tulee osata katsella myös kauempaa, erilaisia lukuja vertaamalla.
Seinäjoen kaupungin toimintamenojen ennustetaan kasvavan 1,4% vuonna 2015. Nousu on varsin maltillinen kaupungin kasvuun verrattuna, mikä johtuu tiukasta talouskurista ja juuri näistä leikkauksista. Samaan aikaan palvelujen ostot kuitenkin kasvavat ja ovat koko ajana kasvaneet huomattavasti enemmän, vuodesta 2011 asti 4,9% vuodessa.
Kun samaan aikaan on tehty säästöjä kaupungin henkilöstöstä, ei voi olla miettimättä, liittyvätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa. Vähennämme ja lomautamme omaa henkilöstöä, ja samaan aikaan ostamme koko ajan enemmän palveluita ulkopuolelta. Suurimmat kustannusten lisääjät palvelujen ostoissa ovat lastensuojelu ja erkoissairaanhoito. Molemmat toimialoja, joissa kaupungin säästöt näkyvät heti. Suosikkisana ennaltaehkäisy on se, millä näitä palvelujen ostoja saataisiin kuriin. Se on kuitenkin vaikeaa, kun henkilöstöä koko ajan vähennetään.
Kipeitä asioita löytyy hyväksytystä budjetista paljon. Vaikka lopulliset päätökset tehdäänkin lautakunnissa, siunasimme me nyt budjetin hyväksymällä myös nuo lakkautuslistat. Valtuustossa puhuttiin eniten yksityisteistä, mutta minua huolettavat päätökset, joilla puututaan niiden kaikista heikommassa asemassa olevien palveluihin. Listalta löytyy niin vammaisia kuin lapsiakin koskevia päätöksiä. Kaikilla heillä ei ole kovaäänisiä puolestapuhujia.
Peruspalveluista onkin pidettävä huolta. Jos palkatulle konsultille saa esittää toiveita, voisin toivoa eväitä siihen, miten voisimme tuottaa palveluita eri tavoin niiden laatua kuitenkaan heikentämättä. Mittarina tulisi hinnan lisäksi pitää vaikuttavuutta, niin voisimme saada sekä lastensuojelun että erikoissairaanhoidon ostopalvelukulujakin hieman pienemmiksi.
Kolumni Eparissa 19.11.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti