Yksi takana, kaksi edessä. Yhteensä kolme riviä muistan perunoita ainakin istuttaneeni (vai kylväneeni?). Pitänee olla tyytyväinen hyvästä maasta, josta kasvaa näin paljon kaikkea. Myös sitä perunaa onneksi.
Lopputulos lienee vähintäänkin hyvä, kun ottaa huomioon lähtötason. Työnsä jäljen huomaa paljon paremmin, kun ei aivan joka päivä käy perkaamassa. Samaa olen kokeillut sisätiloissakin ja todennut toimivan. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin erittäin hiekkaisen eteisen tai leivänmuruisen keittiön imurointi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti