Sivut

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Omakehu haisee

”Kaikkea te kans keksitte”, tokaisi tuttava, kun kuuli järjestämästämme vaalitapahtumasta Touhutalossa, eli lasten sisäleikkipuistossa. Kyllä, tyydyin toteamaan, enkä jatkanut, että vielä hullumpiakin ideoita löytyy.  Perinteiset vaalikahvit ja -makkarat ovat kyllä toimivia konsepteja, mutta on piristävää tehdä välillä jotain muuta. Perustehtävä ei kuitenkaan muutu, itseään on myytävä, jos ääniä haluaa saada.

Vaikka nyt käydään jo neljännet vaalit, joissa olen itse ehdokkaana, on itsensä markkinoiminen silti välillä vaikeaa. Ne muutamat muut vaalit, kun töitä on tehty toisten ehdokkaiden eteen, ovat olleet paljon helpompia. Jonkin verran olen kuitenkin kehittynyt. Viime vaaleissa jaoin esitteitäni jo tanssitunneilla ja keitin vaalikahvit leikkipuiston äideille, omille tutuilleni. Nyt on työkavereita informoitu jo hyvissä ajoin. Facebook on myös helpottanut oman lähipiirin lähestymistä, siellä kun on muutenkin sallittua kertoa vain niistä hyvistä hetkistä.

Etenkin omille tutuille ja oman viiteryhmän jäsenille itsensä kehuminen on vaikeaa. Se on hullua, sillä juuri näistä ryhmistä löytyy usein paljon äänestäjiä! Minuakin on varmasti äänestänyt aika moni kaveri ja usea opettaja. Silti heille itsensä kehuminen on kaikista vaikeinta. 

Muistan, kuinka ensimmäisissä kunnallisvaaleissani 2008 arastelin lähestyä sukulaisiani sähköpostilla omasta ehdokkuudestani. Ihmisiä, jotka ovat minut tunteneet vauvasta asti. Ystäville ja sukulaisille itsensä markkinointi onkin ehkä vaikeaa juuri siksi, että he todella tuntevat sinut. H tietävät, että et kotona ole aina se korrektisti asioissa pysyvä ja faktoilla mielipiteensä perusteleva tyyppi, jollaisia päättäjiksi kaivataan. Heidän kohdallaan riittääkin, että kerrot olevasi ehdolla, muu on jo tiedossa, niin hyvässä kuin pahassa. Niin ja opettajille nyt vaan on vaikea markkinoida mitään, he kun tietävät aina paremmin ja jotain menee pieleen kuitenkin.


Hulluinta on se, että kaikista vaikeinta on vastata kysymykseen, miksi juuri minua pitäisi äänestää. Kysymys, joka esitetään joka paikassa ihan varmasti ja johon vastaamista korostetaan ja kehotetaan harjoittelemaan jokaikisessä vaalikoulutuksessa. Vaatimattomuus kun kaunistaa. Pelkästään naaman varaan ei kuitenkaan tässä iässä enää kannata laskea, sillä kun ei pelkästään eikä kaikilta ääniä heru. Omakehu siis haisee jatkossakin. 

Kolumni Eparissa 1.4.2015

Ei kommentteja: