Viimeiset kaksi viikkoa on siis nukuttu mummolassa, annettu lapsi lähes huostaan (toki hyvään), tehty pitkää päivää ja saatu jo melkein valmista! Maalia on löytynyt ainakin kynnen alta ja hiuksista, toivottavasti edes vähän on osunut oikeaankin kohteeseen. Kuva olis kiva, tiedän, ja varmasti tulossa, mutta malttakaa vielä hetki. Maallinen omaisuus kun viettää tällä hetkellä aikaa laatikoissa autotallissa. Kamera on kyllä kulkenut mukana, mutta kaikki piuhat eivät ole aivan paikoillaan. Edes kamerassa.
Ja vielä arvoitus tähän loppuun lauantaiaamun iloksi: Kaksi viikkoa takana, loppuelämä edessä.
Vastaus: Vielä ei puhuta rouvaelämästä vaan remontista. Omakotitalo taitaa olla projekti, joka ei lopu koskaan. Jo nyt olen useaan otteeseen todennut, että tehdään se sitten myöhemmmin...
2 kommenttia:
Voi otan osaa sekä iloosi että suruusi, joita varmasti molempia omakotiasujan elämä pitää sisällään. Remontoinnin parissa nääs täälläkin ja maalia löytyy hiuksista, vaatteista, kumppareista, koirista ja niistä puuosista, joita EI pitänyt maalata.
Onnea kuitenkin sille rouvaelämälle!
Lähetä kommentti