Sivut

lauantai 15. lokakuuta 2011

Kaunista



Ihana ilta eilen Rytmikorjaamolla, uskomaton Johanna Kurkela. Nyt taas jaksaa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olin kans. Upeaa, taitavaa musisointia + loppuun asti hiotut tekstit + Kurkelan henkeäsalpaavan kaunis ääni = ELÄMYS. Mutta: mua häiritsi aivan tolkuttomasti se, ettei artisti millään tavalla ottanut kontaktia yleisöön. Diivako? Tai sitten kuuluu imagoon: eteerisen keijukaisen kanssa ei "keskustella".

Henna Rantasaari kirjoitti...

Itse en kiinnittänyt huomiota tuohon kontaktin puutteeseen. Havahduin kuitenkin, kun muutama muukin avautui tästä samasta aiheesta, ja niinhän se taisi olla. Toivottavasti ei ole diivailua!

Keijukainen on kyllä niin osuva kuvaus. Melkein saatoin nähdä siipien kasvavan ja jalkojen nousevan maasta Helinä-keijun laulun aikana. :)

Anonyymi kirjoitti...

Johannaa jos jotakin en kyllä lähtisi sanovaan diivaksi...