Suomi sai sunnuntaina uuden presidentin, hyvän presidentin. Tulos oli odotettu, mutta ei onneksi kuitenkaan täysin läpihuutojuttu, mitä myös ensimmäisen kierroksen päätyttyä epäiltiin. Toisella kierroksella oli kaksi vahvaa ehdokasta ja ehkä ennakkosuosikin asemaa onnistuttiin jos ei nyt kaatamaan niin ainakin horjuttamaan. Tämä kertoo, että vaalitaistelu ja kampanjointi onnistuivat.
Tärkeämpänä pidänkin tässä vaiheessa odotettavissa olleen lopputuloksen sijaan käytyä taistelua ja keskustelua. Olen tyytyväinen, että 2. kierrokselle päätyivät juuri nämä kaksi ehdokasta. Vaikka presidentin tehtävien hoitamisen kannalta olennaista ei ole seksuaalinen suuntautuminen eikä sotilasarvo, olen salaa vähän tyytyväinen, että nämäkin asiat muiden rinnalla nousivat keskusteluun. Ihmiset pakotettiin miettimään asioita, joihin he eivät ehkä ole ennen samalla lailla törmänneet. Omalta mukavuusalueelta on hyvä välillä poistua ja miettiä, mitä muuta on.
Presidentistä haluttiin arvojohtajaa ja kampanjoinnin aikana arvot nousivat esiin. Arvojen kanssa kisaamassa nähtiin myös ennakkoluulot. Uskon monen äänestäjän joutuneen pohtimaan valintaansa juuri arvojensa ja ennakkoluulojensa kautta. Haaviston esiin tuomat pehmeämmät arvot olisivat varmasti sopineet suurimmalle osalle suomalaisista, mutta ehkä hänen homoutensa tai taustapuolueensa ei sitten sopinutkaan. Talousosaamisella vakuuttanut Niinistö saattoi houkutella äänestämään, mutta nuori vaimo mietitytti. Moni on joutunut valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen pienemmän pahan. Ääniä on varmasti annettu myös jotakin vastaan, eikä niinkään jonkin puolesta.
Valinnat eivät siis ole olleet ihan yksiselitteisiä, eikä äänestyskäyttäytymisen perusteella voida suomalaisia lokeroida. Kaikki Niinistöä äänestäneet eivät ole konservatiiveja eivätkä Haaviston tukijat homoja. Kokoomuslainen seksuaalivähemmistön edustaja on ehkä joutunut miettimään, kumpaa aatetta haluaa äänestämisellään edistää. Jokainen Niinistölle mennyt ääni ei ollut ääni suvaitsevaisuutta vastaan eikä pelkästään Haavistoa äänestämällä saa liberaalin leimaa. Keskusteltavaa riittää ja hyvä niin. Keskustelun kautta havahdumme ajattelemaan ja vain sitä kautta kasvamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti