Kolumni Eparissa 19.9.2012
Hallitus pääsi vihdoin sopuun
vanhuspalvelulaista, hyvä niin. Keskustelu siitä on valitettavasti
keskittynyt lähinnä hoitajamitoituksen ympärille. Se on sääli,
sillä vanhustenhoito on niin paljon muutakin kuin laitoshoito.
On hyvä, että suositukset hoitajista on nyt annettu, toivottavasti
ne kantavat myös käytäntöön. Laitoshoidon
parempi resursointi ei kuitenkaan saa olla pois vanhusten muista
palveluista. Onneksi hoitajamitoituksen kanssa samaan
aikaan sovittiin myös kotihoidon laatusuositusten
valmistelusta.
Vanhustenhoidon
järjestämistä mietittäessä tulisi ennenkaikkea kiinnittää
huomiota kokonaisuuteen. Vanhukset ovat oikeutettuja monenlaisiin
palveluihin, jotka kaikki tulevat eri paikoista. Saman
vanhuksen luona saattaa päivän aikana vierailla usean eri
ammattiryhmän edustaja. Aamulla talonmies tulee ja auraa pihan,
jotta seuraavaksi tuleva siivooja pääsee perille porraspäähän
asti. Siivoojan lopetellessa tuodaankin jo päivän ruokia.
Iltapäivällä oveen saattaa koputtaa vielä sairaanhoitaja, joka
mittaa verenpaineen. Parhaimmassa, tai pahimmassa, tapauksessa nämä
kaikki kulkevat autolla useiden kymmenien, jopa satojen kilometrien
päästä. Aikaa ja rahaa kuluu, eikä kenelläkään oikein ole
aikaa jäädä juttelemaan ja kuuntelemaan, mitä vanhukselle
oikeasti kuuluu.
Ammattirajojen hälventäminen ei liene
ammattijärjestöjen mieleen, mutta olisiko mahdollista, että tätä
liikennettä vähän järkeistettäisiin. Myös vanhustenhoidossa
voitaisiin pyrkiä niinsanottuun yhden luukun järjestelmään.
Pienellä organisoinnilla ja ehkä lisäkoulutuksella saataisiin
aikaan järjestelmä, jossa sama ihminen voisi hoitaa asioiden ja
tehtävien sijaan vanhusta. On selvää, että kaikki
terveydenhoitopalvelut eivät näin hoituisi, mutta aika harva
vanhuskaan päivittäin tarvitsee niin erikoista hoitoa. Verenpaineen
ja sokeriarvojen mittaaminen varmasti onnistuu hieman vähemmälläkin
koulutuksella. Muu päivittäin tarvittava apu on luonteeltaan
sellaista, että hoituisi varmasti yhdeltä henkilöltä helposti.
Ja vaikka kaikki nämä yllä luetellut
henkilöt eivät kävisikään kylässä päivittäin, vaan vaikka
kerran viikossa, on silti varmasti tehokkaampaa, jos yhtä vanhusta
hoitaa viiden ihmisen sijaan yksi tai kaksi. Useampi asia hoituu
samalla ajelulla ja väliin jää ehkä jopa aikaa vaihtaa muutama
sana ja tutustua. Tehokasta, mutta myös laadukasta. Se lienee
kuitenkin tärkeintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti