Sunnuntaivieraana kirjastossa

Olin tänään sunnuntaivieraana Seinäjoen kirjastossa. Se on jännä, vaikka kuinka on esiintynyt, niin aina sitä vähän jännittää. Ja aina tulee jälkeenpäin mietittyä, että miksi mä nyt niin menin sanomaan. Kuten tänäänkin. Ensimmäinen kysymys haastattelijalta oli, että millainen lukija olet. Vastasin, että luen sängyssä illalla. Just. Sinänsä varmaan ihan mielenkiintoista, mutta ehkä relevantimpaa olisi ollut vastata esimerkiksi, että minkälaisia kirjoja luen. Toki se nyt selviää tuosta suosittelulistastakin. Mutta olisin voinut vastata kuitenkin, että luen kirjoja viihtyäkseni, ehkä vähän myös itseäni sivistääkseni. Ja luen myös yhteiskunnallisia kirjoja. Työn alla on juurikin Kirsi Pihan Äitijohtaja ja kirjastoreissulla otin haltuuni varaamani Caitlin Moranin Naisena olemisen taito -kirjan. Taisin muuten sanoa myös, että olen nyt lukenut paljon feministisiä kirjoa. Hmm. Mutta näillä mennään. Alla suosittelulistani, lukekaa pois!


Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

Kepeää ja helppoa luettavaa raskaasta ja ajnkohtaisestakin aiheesta, kuten Härkönen yleensäkin on. Kirja kertoo huostaanotoista sijaisvanhemman näkökulmasta, miksi siihen yleensä ryhdytään.

Eve Hietamies: Yösyöttö 

Vähän erilaisen lapsiperhearjen kuvausta, kertoo isästä, joka jää yksin vauvan kanssa heti syntymän jälkeen. Naurattaa myös miehiä. Yksi hauskimmista kirjoista, joita olen lukenut. 

Diana Gabaldon: Muukalainen

Muukalainen kertoo Clairesta, joka hyppää ajassa taaksepäin ja päätyy 1700-luvun Skotlantiin. Erittäin mukaansa tempaava tarina, sopivassa suhteessa pieniä paloja historiaa ja mielenkiintoisten henkilöiden tarinoita. Ja tietenkin suuria tunteita ja rakkautta. Valitsin juuri Muukalaisen, koska se on tämän sarjan ensimmäinen kirja. Suosittelen tietenkin luettavaksi koko sarjaa, mutta veikkaan, että ensimmäisen jälkeen ei suosituksia enää tarvita.

Anna Gavalda: Lohduttaja

Ihanan romanttinen tarina, jolla kuitenkin on monta ulottuvuutta. Kirja, joka vei kaikki ajatukset pois omasta elämästä. Kiehtoo varmaan juuri siksi, että on niin kaukana omasta elämästä. Ja luin tämän lomalla aurinkorannalla, mikä ehkä lisäsi miellyttävyyttä myös. Gavaldaa olen lukenut muutenkin, tempaa aina mukaansa.

Liza Marklund: Nobelin testamenttia 

Taas sarja, jota voin suositella luettavaksi muutenkin, kuin vain tämän kirjan. Dekkareita, joissa pääosassa on toimittaja ja perheenäiti Annika. Nobelin testamentissa hän on kirjoittamassa juttua Nobel-juhlasta, jossa tehdään murha. Annikaan on jotenkin kauhean helppo samaistua, siksi olen tykännyt näistä. Ja dekkarit yleensä on ihania aivot narikkaan-kirjoja, saa vain lukea ja nauttia kimuranteista juonikäänteistä, eikä tarvi analysoida, että mitähän tuolla nyt tarkoitettiin.