Rouvat rappusilla

Kesälukemistoni helmi oli tänä vuonna Eveliina Talvitien kirjoittama Keitäs tyttö kahvia – Naisia politiikan portailla. Vasta ensimmäisillä askelmilla hoipparoivalle naispoliitikolle oivaa luettavaa, jota voin lämpimästi suositella muillekin. Myös miehille.

Nainen politiikassa on tänäpäivänä ihan normaali ilmiö. On kuitenkin edelleen tilanteita, joihin vain naiset voivat joutua. Vain naisilta kysytään, miten politiikka ja perhe ovat sovitettavissa yhteen. Tähän oli törmännyt jokainen kirjassakin haastateltu naispoliitikko ja onpa asiaa minultakin kysytty. Edelleen vain naiset joutuvat arvosteltavaksi ulkonäkönsä ja pukeutumisensa vuoksi, miespuolisten kollegoiden paitojen värejä harvemmin arvostellaan, saatika lahkeen pituutta.

Onko sillä sitten merkitystä, että miehiin ja naisiin suhtaudutaan eri tavalla? Mielestäni on. Pätevyyttä ei saa määrittää se, mitä housuista löytyy, vaan tarkastelu tulee tehdä korvien välin sisällön mukaan. Eroja löytyy varmasti, mutta myös samaa sukupuolta olevien väliltä.

Täysin kympin arvoisesti ei ole naisasioissa Seinäjoellakaan onnistuttu. Keväällä uutisoitiin, että kaupunkikonsernin hallituspaikoista vain muutamilla istuu nainen. Tätä ei pidetty ongelmana, mutta ei se minun mielestäni täysin ongelmatontakaan ole. Etenkin perustelut, joiden mukaan naisia eivät kyseiset paikat kiinnosta tai he eivät olisi niihin päteviä, ovat täysin vailla pohjaa. Myös alentavat kommentit kiintiönaisista kalahtavat korvaan. Itse olen hyvin mielelläni kiintiönainen, jos sitä tarvitaan, että tasa-arvo toteutuu.

Kirjasta jäi mieleen, että aika moni nainen on useamman vuoden politiikassa oltuaan siirtynyt vapaaehtoisesti sivuun ja muihin tehtäviin. Toki niin ovat tehneet monet miehetkin, mutta naisten keskuudessa tämä on selvästi yleisempää. Jäin miettimään, miksi näin on. Onko politiikan huippu naiselle tuulisempi? Kyllästyvätkö naiset siihen, että joutuvat todistelemaan pätevyyttään vain, koska ovat naisia?

Vai onko asia sittenkin niin, että naiset ovat tarpeeksi rohkeita jättääkseen politiikan? Jos ei valtaan nousu ole helppoa, niin ei sitä ole valta-asemasta luopuminenkaan. Ehkä naiset ymmärtävät, että elämää on politiikan hiekkalaatikon ulkopuolellakin ja uskaltavat lähteä kokeilemaan sitäkin.

Vielä ensimmäisillä rappusilla olevana ja toistaiseksi vaille (tosi) suurta valtaa jääneenä jaksanen jatkaa kiipeämistä vielä tovin. Kahviakin voin keittää, mutta joku muu saa leipoa. Vaikka joku mies?

Kolumni Eparissa 24.7.2013