Itsearviointia

Vuosi sitten huilailin vaalien jälkeen ja odottelin valtuustouran alkua. Nyt sitä on takana vajaa vuosi. Opettajana katselen tätä vuotta taaksepäin miettien oppimaani. Kaikkea ei toki näe vielä näin läheltä, mutta muutama näkökulma on kirkastunut. Tärkeitä kaikki, eivätkä numeroinnista huolimatta ole siksi arvojärjestyksessä.

1. Kokonaisuuden hahmottaminen on nyt ensimmäisenä mielessä. Valtuutettuna ei voi olla enää yhden asian ajaja.Vaikka esimerkiksi Ruukintien turvallisuus, opettajien lomautukset ja joukkoliikenneasiat ovatkin itselleni asioita, joista voisin jättää säästämättä, en voi olla kytkemättä kaikkea kokonaiskuvaan. On mietittävä myös muut vaaralliset paikat, onko joku toinen tie vielä turvattomampi, josta pitäisikin ensin aloittaa? Ja vaikka opettajat tekevät tärkeää työtä, niin tekevät muutkin. En voi, enkä halua vetää rajaa tärkeiden ja vähemmän tärkeiden ammattien väliin. Lempilapseni toimiva joukkoliikenne tarvitsisi paljon lisää rahaa, mutta sitäkään ei heti tässä tilanteessa ole saatavilla.

2. Kokonaisuuden lisäksi katse on suunnattava tulevaisuuteen. En voi tehdä päätöksiä pelkästään huomista ajatellen, vaan on osattava ajatella, mitä tapahtuu kymmenen vuoden päästä. Kristallipallolle olisi käyttöä. Laajentaako Areenaa vai rakennuttaako jalkapallostadion, perustaako uusi virkoja lastensuojeluun vai aloittaakko peruskorjauksia kyläkouluilla? Niin ja kenen kanssa lähteä kimppaan?

3. Kaikkia ei voi miellyttää. Tämä nyt on ihan perustotuus, joka ei ole salaman lailla mieleeni välähtänyt tässä vuoden aikana, mutta ehkä kuitenkin konkretisoitunut entisestään. Jokaisesta päätöksestä on joku eri mieltä. Hihasta vetäjiä riittää ja välillä yritetään repiä todella alas ja vielä polkea päälle. Kun päätöksensä kuitenkin osaa perustella, pärjää pitkälle.

4. Viimeisenä, mutta ei (toivottavasti ainakaan) vähäisimpänä mielessä pyörii myös oma jaksaminen. Töiden aloittaminen ja sen myötä kuvioihin astunut hoitorumban pyörittäminen vaatii myös veronsa, äitinä minua ei voida lomauttaa. Joululomallekin riittää kuitenkin vielä virtaa, joten jotenkin lienen onnistunut tämän kaiken yhdistämisessä. Kokemuksen myötä osaan varmasti vielä paremmin arvioida, mihin energiaa kannattaa käyttää.

Rauhallista joulunaikaa sekä hyviä ja mieleenpainuvia hetkiä uudelle vuodelle, niitä toivon teille kaikille.  

Kolumni Eparissa 18.12.2013