Kevätretki

Keväinen Tukholma. Tässä kuvassa näkyy

myös matkaseurani. Löydätkö?

Taisimme valita matkallemme oikean viikonlopun, sillä Tukholmassa paistoi aurinko, toisin kuin kuulemani mukaan kotona. Tuo aurinko on kantanut tähänkin viikkoon. Miten pitkään voikaan kestää loistavan seuran, hyvän ruuan ja yhdessäolon voimaannuttava vaikutus! Kaiken kruunasi tietenkin ensimmäinen äitienpäivä, johon sain herätä laineilla. Suklaa korvasi täytekakun ja kahvit, mutta tärkeintä olivatkin nuo kaksi rakkainta.

Vihreä VR

Surffasin aamulla VR:n sivuille katsomaan juna-aikatauluja viikonlopun reissua varten. Tutun punaisen sivun sijaan eteeni aukesi vihreä, jopa keväinen näkymä. Sen enempää lukematta olin varma, että olin väärällä sivulla ja siirryin jo osoiteriville huomatakseni, että olin juuri siellä, missä pitikin. Tässä suora lainaus VR:n sivuilta: "VR on siirtynyt vihreään yritysilmeeseen vaiheittain keväästä 2009 alkaen. Uudistus näkyy ensimmäisenä konsernin verkkosivujen lisäksi mainoksissa, julkaisuissa ja asemilla. Vihreä ilme on luonnollinen jatke VR:n ympäristötyölle. Uudistuksen tavoitteena on korostaa ympäristöystävällisyyttä junaliikenteen vahvuutena." Luin myös, että vuoden 2009 alusta VR on siirtynyt käyttämään vesivoimalla tuotettua sähköä, mikä ei tuota hiilidioksisipäästöjä. Sivuilta löytyy myös päästölaskuri, jolla voi vertailla matkan hiilidioksidipäästöjä eri kulkuneuvoilla. Se kertoo, että valitessani junan, kulutan 152 MJ energiaa, mutta päästän ympäristöön 0 kg hiilidioksidia. Hienoa. Jatkan Helsingistä tosin matkaa laivalla Tukhokmaan ja takaisin, sekä palaan kotiin autolla. En voi siis liikaa kehuskella matkani ympäristöystävällisyydellä. Mutta hienoa VR, junamatkailu kunniaan!

Ps. Kyseessä oleva matka on siis Siirin ensimmäinen ulkomaanmatka! Lupaan kuvia ja tunnelmia toivottavasti keväisestä Tukholmasta.

Kevättouhuja

Ihania ilmoja pidellyt! Olen minimoinut koneella istumisen ja sen sijaan suunnannut tarmoni terassille ja raittiiseen ilmaan. Kesä ja kukat saavat nyt tulla! Istutin jo vähän jotain, ihania violetteja orvokkeja. Myös ruohosipuli on jo herännyt talviuniltaan, hyvin talvehtii ruukussakin, nyt on testattu. Muut monivuotiset kasvini eivät ole suhtautuneet talveen puisissa laatikoissa yhtä suotuisasti, sillä en ole vielä ainakaan niissä havainnut mitään elon merkkejä. Mutta vielä on kesää jäljellä.

Kevään kunniaksi myös Siiri sai oman paikkansa auringosta, pienen keinun. Neiti onkin aikamoinen hurjapää, sillä mitä lujemmat vauhdit sitä leveämpi hymy. Kuva keinujasta on otettu uudella puhelimellani, joka palvelee myös hyvänä kamerana. Nyt saan ikuistettua kaikki pienet, ihanat hetket, joita Siirin kanssa riittää. Joko kerroin, että neiti yrittää kovasti nousta jo seisomaankin?

Mistä aikaa lisää sais, yö kun juoksee aamuun päin?

Otsikko on lainattu Suurlähettiläiltä. Kirjoitin juuri Facebook-statukseeni, että haluan lisää tunteja vuorokauteen. Haluan neuloa, ommella, lukea, leikkiä lapseni kanssa, pestä ikkunat, tavata ystäviä, harrastaa, tehdä politiikkaa ja kierrellä kirppareilla vain muutamia mainitakseni. Blogiakin olisi mukava päivitellä. Blogikollegani Villakettu kirjoitti taannoin, kuinka haluaisi kyllä kirjoittaa vaikka ja mitä. Minä myös. Kuluneiden viikkojen aikana olisin halunnut kirjoittaa esimerkiksi Komiasta Seinäjoesta , keväästä, uudesta MiNatur ekokaupasta, Suuren Voiman ihanasta uudesta juuri ilmestyneestä levystä, sekä tietenkin Siirin uusista metkuista. Käykää nyt kuitenkin tutustumassa linkkien takana. Viimeisen voitte vain kuvitella, mutta sen verran kerron, että eteenpäin mennään ja lujaa.

Pääsiäisen päiväkirja

Perjantaina juhlittiin 3 vuotiasta Evie-serkkua. Ihanat juhlat ja hurmaava sankaritar!

Lauantain perinteinen kokko oli komia ja savusi hyvin. Liekit vain jäivät tällä kertaa puuttumaan, useista yrityksistä huolimatta. Alla serkukset Siiri ja Olli jo pikkuisen kyllästyneen näköisinä odottelevat...

Sunnuntaina jatkettiin kyläilyjä ja Siiri teki taasen tuttavuutta karvaisiin kavereihin. Kuvassa Hertta, joka jo loppuvierailusta sai tulla näinkin lähelle.

Ihana, läheisten täyteinen pääsiäinen siis takana. Kiitos kaikille!

Ohra onnistui!

Aika komea vai mitä? Kuva on otettu maanantaina, hurja muutos neljässä päivässä, kun torstaina näytti vielä tältä! Suunnittelin jo laajempiakin viljelyjä, kun tuntuu onnistuvan. Näin keväällä kun pitäisi jotain keksiä tuonne omalle pihallekin. Mitenköhän ohra sopisi sinne? Olisi ainakin erilainen puutarha kuin naapureilla!

Ohraa odotellessa

Pääsiäisasetelmani, jossa vihertää vasta pupu.

Pääsiäinen on jo aika lähellä, mutta pääsiäisasetelmani näyttää vielä aika synkältä. Jos oikein tarkkaan katsot, voit nähdä muutaman hentoisen ohranalun nousevan mustasta mullasta. Kuvassa ei siis ole mämmiä, mikä sekin tosin sopisi teemaan. Havahduin kylvöpuuhiin vasta maanantaina, joten voi olla, että ohrapellostani tulee vain kevätohraa pääsiäisohran sijaan. Taustalla pajunkissoja, joita metsästin tänään. Joko olin myöhään asialla niidenkin suhteen ja nopeammat noidat olivat ehtineet ennen minua, tai tarjonta on vähentynyt. Sain kävellä aika pitkän matkan ja monet mutkat, ennen kuin löysin pajukeitaan, jota sitäkin oli jo verotettu. Sain kuitenkin kimppuni kasaan. Jollei peltoni ota vihertyäkseen, täytynee hankkia asetelmaani väriä vaikka suklaamunilla ja toivoa niiden säilyvän edes hetkisen (mikä lienee turha toivo).

Ps. Sain pitsiverhoni jo ikkunaan, mutta odottelen vielä tilaamaani pöytäliinaa siihen kaveriksi, ennen kuin paljastan kevätkeittiöni teille.